Tällä palstalla on ollut lohduttava terapeuttinen merkitys kun olen lujenut tänne kirjoittavien ihmisten tekstejä. En minä sitä tarkoita, että iloitsisin toisten ihmisten kärsimyksistä, en tietenkään, mutta on aina lohduttavaa tietää, ettei ole itse ainoa ihminen joka pohtii samoja asioita eli sitä mikä itsessä mahtaa olla niin perustavanlaatuista olevaa vikaa että ei kenellekään kelpaa.
Jokaisella on omat syynsä miksi ei kumppania löydä. Minä puhunkin yksinäisyydestä siinä mielessä, että ei ole ketään seurustelukumppania. Kyllä kaverittomuuskin voi olla ahdistavaa yksinäisyyttä mutta minua ei tuo sinällään edes haittaa, en minä ole mikään nin seurankipeä henkilö muutenkaan. Voi tuntua ristiriitaiselta mutta kumppanin puuttuminen kyllä sitten on asia erikseen.
Minä haluaisin jotenkin saada ajatusmaailmani selaiseen kuosiin, että ajattelisin että just näin on ihan hyvä ja näin on kohdallani tarkoitettukin. Siis, minä tiedän, että tämä asia ei koskaan tule muuttumaan, joten minä voisin alkaa yrittää ajatella asiasta positiivisesti.
Jotenkin olenkin omaan tilanteeseeni alistunut mutta jatkuva muiden ihmisten lässytys "jokaiselle on olemassa joku" vituttaa minua niin sanoinkuvaamattomasti koska minä tiedän, että minun kohdallani tuo ei pidä paikkaansa.
Minun kohdallani asia on vielä niin, että jotakin perustavanlaatuista olevaa vikaa minussa on mutta itse en todellakaan ole ihan varma mikä se on. Meinaan, olen ihan normaalin näköinen mies ja huolehdin omasta hygieenistani joten jotakin minusta välittyy sellaista joka ei ketään naista kiinnosta.
No, oli mitä oli, vaikka totta kai tuollainen kiinnostaakin niin parempi kun ei liikaa ala märehtimään moisen asian kanssa. Tämä päättyvä vuosi on ollut melko kamala. Ihan omilla toimillani saan tulevan vuoden automaattisesti paremmaksi eli minun pitää huomattavasti vähentää ryyppäämistä. Lauantai-iltana heräsin palovaroittimen piipitykseen kun nukahdin kun olin keittämässä jotain hellalla. Siinä vaiheesa kun kännin takia alkaa tuollaista tapahtumaan niin se pitää ottaa varoituksena, seuraavalla kerralla ei välttämättä niin onnekas olekaan joten seuraavaa kertaa ei saa tulla.
Jokaisella on omat syynsä miksi ei kumppania löydä. Minä puhunkin yksinäisyydestä siinä mielessä, että ei ole ketään seurustelukumppania. Kyllä kaverittomuuskin voi olla ahdistavaa yksinäisyyttä mutta minua ei tuo sinällään edes haittaa, en minä ole mikään nin seurankipeä henkilö muutenkaan. Voi tuntua ristiriitaiselta mutta kumppanin puuttuminen kyllä sitten on asia erikseen.
Minä haluaisin jotenkin saada ajatusmaailmani selaiseen kuosiin, että ajattelisin että just näin on ihan hyvä ja näin on kohdallani tarkoitettukin. Siis, minä tiedän, että tämä asia ei koskaan tule muuttumaan, joten minä voisin alkaa yrittää ajatella asiasta positiivisesti.
Jotenkin olenkin omaan tilanteeseeni alistunut mutta jatkuva muiden ihmisten lässytys "jokaiselle on olemassa joku" vituttaa minua niin sanoinkuvaamattomasti koska minä tiedän, että minun kohdallani tuo ei pidä paikkaansa.
Minun kohdallani asia on vielä niin, että jotakin perustavanlaatuista olevaa vikaa minussa on mutta itse en todellakaan ole ihan varma mikä se on. Meinaan, olen ihan normaalin näköinen mies ja huolehdin omasta hygieenistani joten jotakin minusta välittyy sellaista joka ei ketään naista kiinnosta.
No, oli mitä oli, vaikka totta kai tuollainen kiinnostaakin niin parempi kun ei liikaa ala märehtimään moisen asian kanssa. Tämä päättyvä vuosi on ollut melko kamala. Ihan omilla toimillani saan tulevan vuoden automaattisesti paremmaksi eli minun pitää huomattavasti vähentää ryyppäämistä. Lauantai-iltana heräsin palovaroittimen piipitykseen kun nukahdin kun olin keittämässä jotain hellalla. Siinä vaiheesa kun kännin takia alkaa tuollaista tapahtumaan niin se pitää ottaa varoituksena, seuraavalla kerralla ei välttämättä niin onnekas olekaan joten seuraavaa kertaa ei saa tulla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuule niin olen minäkin peräti tavanomaista erikoisempi, kiinnostava, lahjakas, söpö. Naisille ei kelpaa nykyään paljon mikään, koska trendinä on itsenäisyys,irtosuhteet ja lähes päälaelleen käännetty mies-nainen asetelma.
Mediasta ja barbeista johtuen naisilla on kuitenkin todella epävarma kuva omasta ulkonäöstään, jonka johdosta eivät osaa käyttää asemaansa ollenkaan, vaan valittelevat yhtenään joka paikassa kun on niin vaikeaa ja miehistä löytyy aina jotain vikaa. Hei, kaikista ihmisistä löytyy vikoja.
Ja pitääkö oikeasti ihannemiehistä lukea lehdistä ja netistä selvittääkseen mitä "ITSE" haluaa. Sitten petyt kun ei synkkaakkaan sellaisen persoonan kanssa jonka luit olevan se in, ja tavoiteltu.
Olen sen huomannut että ajan myötä yleisesti naisista on tullut yhä vaikeampia ja vaikeampia tapauksia. Mutta nämä on kaikki omia johtopäätöksiä millä selitän sen miksi en kelpaa.
Muuten ei pysyisi järki
Ja hei, toivottavasti en masentanut. Yhtä paljon miettivät näitä naisetkin toiselta kannalta ja kaikki ihmiset valittaa ja valittaa yhtenään. Kuitenkin kun tuolla ulkona liikutaan niin kyllä luonto vie joskus vallan.
On sinullekin joku. Koska sinulla on persoona, väistämättä löytyy maailmasta joku saman kaltainen jonka kanssa synkkaa.
Vaikka olisit todella ongelmallinen niin voi olla että tapaat jonkun joka on juuri samalla tavalla ongelmallinen. Aina löytyy joku yhteys mikä ajaa ihmiset yhteen.
Olen luullut tavanneeni sellaisen ihmisen monta kertaa, mutta joutunut hyväksymään ettei niin kuitenkaan ollut. Ehkei vastakkainen ihminen itse tajunnut sitä...
Älä ota tästä itsellesi asennetta.
Ehkä on ihan tervettä joskus valittaa itsekseen,
mutta ylipäätään pitäisi olla positiivinen asenne elämään. eikä se vaadi paljoa vaivaa, itsensä psyykkausta että välillä uskot.
Jos et usko mitään, olet aina pettynyt. Jos jopa typerästi annat itsesi joskus uskoa niin tunnet välillä onnea, etkä unohda mitä on elää.
Minä olen kertakaikkiaan allerginen noille "kyllä sinullekin on joku"-kommenteille sillä vuosien varrella on käynyt harvinaisen selväksi, etä minun kohdallani noin ei asia kertakaikkiaan vaan ole. Minä en kirjoittele tänne metsästääkseni moisia kommentteja sillä vihaan niitä kuin ruttoa. En myöskään kerjää sääliä sillä vaikka en ole kenellekään kelvannutkaan niin en pidä itseäni huonompana ihmisenä kuin kukan muukaan on. Minussa vaan ei ole mitään niin erikoista tai mielenkiintoista että kenellekään naiselle olisin kelvannut. Kirjoittelen tänne vaihtaakseni kokemuksia samanlaisen kohtalon kokeneiden ihmisten kanssa.
Minä tiedän, että minulla on kyyninen haistapaska-asenne, jolla aivan varmasti yksin jäädäänkin. Minä en ole aina ollut tällainen vaan minusta on tullut tällainen. Vielä parikymppisenä minäkin kuvittelin, että edessäni olisi onnellinen elämä. Vuosien varrella on toivo hiipunut, jokainen vuosi sinetöi kohtaloani enemmän.
Tänne palstalle kirjoittavista hieman naurataakin nuo 18-20v jotka sanovat olevansa aina yksin. Heistä suurin osa on 10-15v päästä kun he ovat samaa ikäluokkaa kuin minä nyt, naimisissa tai kenties eronneitakin jo. Kuitenkin, minä olen silloinkin ihan yhtä yksin kuin nyt. Se on tulut selväksi.
Minä yritänkin päästä tämän ajatuksen kanssa tasapainoon, että lakkaisin märehtimästä koko asiaa ja alkaa elämään elämääni. Sen sijaan että voivottelisin sitä mitä en voi saada niin iloitsisin niistä asioista joita minulla on.
Miten helvetissä tämäkin asia aina kääntyy niin päin että minä mukamas olisin yksin sen takia että minulle ei ole naiset kelvanneet kuten eräs vastaaja kysyi? Minun kohdallani kyse ei tosiaankaan ole siitä vaan nimenomaan siitä, että minä en ole kenellekään naiselle kelvannut.
Mutta eteenpäin elämässä vaan ja murheet sivuun.
"En minä sitä tarkoita, että iloitsisin toisten ihmisten kärsimyksistä, en tietenkään, mutta on aina lohduttavaa tietää, ettei ole itse ainoa ihminen joka pohtii samoja asioita"
Eli iloitsette.
"eli sitä mikä itsessä mahtaa olla niin perustavanlaatuista olevaa vikaa että ei kenellekään kelpaa."
Mikseivät naiset kelpaa sinulle ?
"Jokaisella on omat syynsä miksi ei kumppania löydä."
Teillä se on ylimielisyys: Yliarvioitte itsenne ja aliarvioitte naiset.
"Minä haluaisin jotenkin saada ajatusmaailmani selaiseen kuosiin, että ajattelisin että just näin on ihan hyvä ja näin on kohdallani tarkoitettukin. Siis, minä tiedän, että tämä asia ei koskaan tule muuttumaan, joten minä voisin alkaa yrittää ajatella asiasta positiivisesti."
Miksi teette itsestänne uhrin kummassakin tapauksessa ? Miksette esim. usko että löydätte kumppanin, mutta niin on tarkoitettu että ette löydä.
"Jotenkin olenkin omaan tilanteeseeni alistunut mutta jatkuva muiden ihmisten lässytys "jokaiselle on olemassa joku" vituttaa minua niin sanoinkuvaamattomasti koska minä tiedän, että minun kohdallani tuo ei pidä paikkaansa."
Ei edes Jumala tiedä löydättekö kumppanin. Miksi olettatte sitten että "muut ihmiset" tietäisivät kohtalonne paremmin kuin te itse ? Miksi halveksitte muiden yrityksiä nostattaa mielialaanne ?
"Minun kohdallani asia on vielä niin, että jotakin perustavanlaatuista olevaa vikaa minussa on mutta itse en todellakaan ole ihan varma mikä se on. Meinaan, olen ihan normaalin näköinen mies ja huolehdin omasta hygieenistani joten jotakin minusta välittyy sellaista joka ei ketään naista kiinnosta."
Miksei kukaan nainen kelpaa teille ?
"Tämä päättyvä vuosi on ollut melko kamala. Ihan omilla toimillani saan tulevan vuoden automaattisesti paremmaksi eli minun pitää huomattavasti vähentää ryyppäämistä."
Naiset eivät pidä alkoholia käyttävistä miehistä.