En kyllä ymmärrä miksi täällä ihmiset jotka elävät parisuhteessa jaksaavat itkeä olevansa yksinäisiä. Siis ei jumalauta! Elättekö oikeasti vapaaehtoisesti parisuhteessa jossa on yksinäistä? Tuollaisessa voivottelussa menee vain elämän parhaat ajat ohitse ennen kuin niistä edes ehtii nauttimaan. Eikä varmasti auta todellisia yksinäisiä ihmisiä heidän ongelmissaan kun kuulee, että yksinäisiä muka olisi myös parisuhtessa asuvat johon he tähtäävät. Parisuhteessa elävät yksinäiset olette vain valinneet puolisonne väärin ja kannattaisi erota jos muuta ette keksi.
parisuhteessa elävät yksinäiset
feign30
7589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kamuja ei vaan kovasta yrittämisestä saa hankittua itselleen ja mitä parisuhteeseen tulee,on vain helpompi jäädä tuttuun,joskin huonompaan kuin lähteä hyvään tuntemattomaan.
Parisuhteessa eläville yksinäisille: "Erotkaa ja vapautukaa yksinäisyydestänne tai kohdatkaa yksinäisyytenne, älkääkä ainakaan syyttääkö puolisoanne!"
Itse kovasti haaveilen välillä saavani seurustelusuhteen. En todellakaan haluaisi kokea olevani yksinäinen parisuhteessa oleva...
Ehkä yksinäisyyskin on vain tunne, jonka kanssa joko tulee toimeen tai ei tule.
Ihminen.Roikun rakkaudettomassa,intohimottomassa parisuhteessa,en halua erota yksinäisyyden pelon takia.Tuomitkaa vaan.
No voi jösses sentään. Siis pitäisikö parisuhteessakin ajatella pelkästään itseään ja omia toiveitaan? Kaikkea voi sattua ja tapahtua, ja pitäisikö siis vakiintuneen hylätä kumppaninsa esim. heti vaikean, voimat vievän sairauden iskiessä? Ei kuule varmasti auta sairastuneen kumppanin kanssa olevia yksinäisiä sellainen syyllistäminen, jossa KAIKKIEN parisuhteessa olevien yksinäisyys kiistetään tai syyllistetään oikein kirosanojen kera huonon kumppanin kanssa elämisestä.
Ja entä jos on vaikka itse työttömänä ja kumppani käy iltatöissä opiskelujen ohella? Silloinhan yhteistä aikaa voi olla hyvin vähän, vaikka kuinka asuttaisiin saman katon alla ja vietettäisiin kaikki mahdollinen vapaa-aika yhdessä. Tällaisiakaan yksinäisyydestä kärsiviä ei varmasti auta se, että heidän yksinäisyytensä kiistetään tai heitä kehotetaan rivien välistä vaihtamaan kumppaninsa parempaan!
Monia muitakin esimerkkejä voisin keksiä, mutta antaa olla.
Mikä tarve sinulla on määritellä, kuka saa tuntea itsensä yksinäiseksi ja kuka ei? Ensinnäkin joillakin on suurempi sosiaalisuuden tarve kuin toisilla, ja siinä missä jollekin riittää yksi ystävä jota näkee aina silloin tällöin, toinen tarvitsee useita mielekkäitä kontakteja säännöllisesti ollakseen tyytyväinen. Toisekseen parisuhteen ei ole mikään tarkoitus olla kaikkea kaikessa - jos etsii täydellistä kumppania, joka tyydyttää kaikki tarpeet viimeistä piirtoa myöten, pettyy takuuvarmasti joka kerta, koska sellaista ihmistä ei ole olemassakaan.
parisuhteessakin olla yksinäinen. Vaikea varmasti sellaisen kuvitella, jos ei ole kokenut.
Aloittaja sanoi jotain tähän tapaan "turhaan voivottelette, lähtekää suhteesta, tai menee elämän parhaat ajat ohitse"... Samaa voisi sanoa kaikille "oikeasti" yksinäisillekin, etsikää se ystävä niin ei mene elämä hukkaan! menkää harrastuksiin, bileisiin, sun muihin juttuihin....
mutta tiedän ettei se ole helppoa, jos on kauan ollut yksin. Samanlailla jos on kauan ollut parisuhteessa (esim.nuorena solmittu liitto, joka silloin oli hyvä ratkaisu, mutta vuosien saatossa muuttunut huomaamatta), ei ole helppoa lähteä.
On jo unohtanut miten puhutaan uusille ihmisille, on arka tutustumaan jne. Luulen, että ihan samoja ongelmia on teillä kokonaan yksinäisillä???
Vaikka on onnellisessa parisuhteessa,kyllä sitä haluaa myös muita ihmissuhteita puolison lisäksi.
En ymmärrä, miksei yksinäisille saisi kertoa totuutta vaan pitäisi pitää yllä valhekuvitelmia. Mun mielestä ainakin on tärkeää tietää, ettei parisuhde ole mikään tae yksinäisyyden loppumisesta. Jos eläisin liian vaaleanpunaisissa pumpulikuvitelmissa, saattaisin hyvinkin tehdä huonompia valintoja kuin muuten ja vaikka olla joskus tulevaisuudessa menemättä hyvään parisuhteeseen, kun todellisuus ei vastaisi epärealistisia käsityksiäni.
Sitä paitsi mua ainakin lohduttaa tieto siitä, ettei seurustelu tai muutkaan sosiaaliset kontaktit ole mikään automaattinen lääke yksinäisyyteen tai muukaan onnen tae. Tuntisin oloni paljon kurjemmaksi, jos kuvittelisin että kaikki sosiaalisen elämän omaavat on onnellisia vailla yksinäisyyden häivääkään. Nyt kun tiedän, että monen iloisen hymyn ja näennäisen sosiaalisuuden takaa paljastuu yksinäinen ja muutenkin kurja todellisuus, en enää pidä itseäni niin epäonnistuneena luuserina kuin joskus aiemmin.