Haluaisin kuulla

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000025&posting=22000000031363378

itselläni käynnistettiin. pari tuntia ehti supistella ja odotin vaan että koska ne "kovat" "oikeat" supistukset alkaa joista ei meinaa millään selvitä.. no eipä niitä näkynyt ja sitten sainkin jo epiduraalin, sen jälkeen ei kyllä ollut tunnon tuntoa kunnes alkoi se ponnistus vaihe ja sekin tuntui ainoastaan inhottavalta ei oieastaan sattunut ponnistusvaiheen kesto oli 33min mutta tuntui kolmelta minuutilta.. synnytyksen jälkeen ihmettelin että mitä ne kaikki naiset valittaa=) mutta se tietysti on ihan yksilöllistä miten kipu tuntuu ja synnytyksissäkin niin paljon eroja on,,

itselläni onneks helppo..kyllä siitä selvii kun ottaa kaiken avun vastaan eikä tee mitään tiukkoja synnytys suunnitelmia

asennoista en muuta tiiä kun että ihan huin se selälteen sujus;)

positiivisia kokemuksiakin :)

Mulla kaikki kolme synnytystä ovat olleet positiivisia kokemuksia ja jäänyt mielettyvät muistot.
Tottakai se sattuu ja kovin sattuukin, mutta noin kokonaisuudessaan ei mitään "pahaa" sanottavaa.

Ensimmäinen synnytys kesti alle 8h, ponnistusta tästä 45min. Ei kivunlievitystä, olin 7cm auki kun mentiin sairaalaan. Välilihaa leikattiin, ja se oli parisen viikkoa niin kipeä että piti istumisasentoakin hiukan "hakea".
Negatiivista ehkäpä oli se että supistukset hiukan vaimenivat kun mentiin sairaalaan ja tipalla niitä sitten jatkettiin.... Mutta ei mitään kummallista ja inhottavaa mikä olisi jäänyt mieleen.

Kakkosen synnytys kesti alle 2h. Sairaalassa ehdittiin olee 12min ennen kuin tyttö syntyi. Ponnistin 4min ja seisten (ei ollut vaihtoehtoa, kun muuta ei enää ehtinyt, onneks pääsin kävelee salin puolelle ettei käytävälle tarvinnu synnyttää ;) ) Ei kivunlievitystä, auki 8cm kun ehdittiin sairaalaan.

Kolmosen raskaus eteni niin pitkälle (rv 42), että päätettiin käynnistää. Kun sitten käynnistys niin koko homma ohi 52minuutissa. Taas ponnistin seisten, koska kakkosesta jääny siitä asennosta hyvä fiilis.

Et mun mielestä toi seisten ponnistus on ollu paras asento (toki ei mulla paljon vertailukohteita ole), mut ole täältä joskus lukenut ettei kaikki kätilöt ole sihen asentoon suostuneet. Ja sitten voi kai tulla pahoja repeämiä kun ei kätilö pysty tukemaan paikkoja vauvan pään syntyessä, mulla ei revenny yhtään (toki olin sitten jo uudelleen synnyttäjä) et molemmista tuli 2-3 tikkiä.

Kivunlievityksiä mulla siis ei ole ollut joten siihen en osaa ottaa kantaa. Luomuna en koskaan ajatellut synnyttäväni, mutta niin siinä sitten vaan kävi kun ekastakin olin niin paljon auki ku sisälle menin ja kahdesta seuraavasta ei lievitystä edes olis ehditty antamaan..

Että hyvin niistä synnytyksistä hengissä selviää ja se kipu unohtuu kyllä heti kun vauvan rinalle saa, kliseeltä kuulostaa, mutta täysin totta se on.
Just tästä viimeisestä lapsestamme sanoin miehelleni heti synnytyksen jälkeen että kuinka sen tuskan voi heti unohtaa kun sitä ei enää konkreettisesti koe ja vauveli on rinnalla. Ja tämä viimeinen synnytys oli mulle ehkäpä kivulian, koska suppreita tuli ekaks minuutin välein ja sitten hetkenpäästä kokoaikaisesti, synnytyksen kesto ei ollut pitkä, mutta supistukset kylläkin sitten sitäkin kipeemmät.

Ja jos minulta kysytään, niin voisin kyllä vieläkin pari lasta synnyttää :)

omat 3 synnytystäni ovat olleet ensimmäinen lukuun otettuna nopeita alle 2 tuntia kaikki synnytykset kestäneeet siitä kun alkaneet pidän sitä hyvänä asiana ettei ole tarvinnut kitua montaa tuntia tuskissa.olen myös synnyttänyt luomuna ilman mitään puudutteita ja ilokaasua kaikissa käytin joka myös auttaa rentoutumaan ja vie ajatukset supistuksesta ilokaasun käyttöön.asentoja mieleisiä löytyy niin monta kuin synnyttäjääkin.itse synnytin puoli istuvassa ja pitkälleen.mutta olen kuullut että esimerkiksi kyykky olisi hyvä mutta raskas asento pysyä kyykyssä ja vielä ponnistaa seisaalteen kans kuulema hyvä mutta jos kovat supistukset voi olla että sänky tuntuu parhaalta.kivuitta ei kukaan synnytä.mutta jokainen kipu tekee tietä lähemmäksi maalia eli positiivisellä asenteella .ei kannata yrittää poistaa kipua vaan toimia kivun kanssa yhdessä joka supistus vie siis lähemmäksi maalia.asenne on tärkeä.ja synnytyksen jälkeen kun näät sen ihanan palkinnon ne on asioita joita ei ikinä unohohda.kivut taatusti unohtuvat kun vauva rinnallasi.se tunne on aivan mahtava joka jokaisen on itse koettava.ite olen puudutteita vastaan koska ne pidentävät synnytyksen kestoa koska ponnistus vaiheessa ei voi olla puudutteen vaikutuksen alainen.koska muuten sinulta puuttuu luonnollinen tarve ponnistaa ja sen seurauksena joudutaan turvautumaan imukuppiin.kynnytys on ihana kokemus josta saa uskomattomasti voimaa jota ei tiennyt edes olevan olemassa.3 lapsen äiti.

no älä valita.jotkut ei koskaan voi saada lapsia!!!

On varmasti positiivisia synnytyskokemuksia. Oma (ainokainen) oli helppo kuin mikä. Mut yllätti se, että se synnytyskipu ei mulla ainakaan ollut luonteeltaan semmoista "sairas"kipua, johon liittyy yleisesti semmoinen huono olo. Se oli ehkä verrattavissa enemmän vaikka semmoiseen kipuun, kun ihan äärimmilleen rasittaa jotakin lihasta (vähän hankala kuvailla). Että kyllä se nyt kipeää kai teki, mutta todella siedettävällä tavalla. Mutta olen huomannut etten sillä helppoudella juurikaan kehtaa retostaa porukassa, jossa pannaan kaikki horrorkokemukset pinoon. Sitä varten ne kai aina kuuluu vain, ne ihmisten huonot kokemukset.