Ihastuin sinuun, ensinäkemältä, hurjasti, tunnemyrky oli valtava.
Yritin olla järkevä, käsitellä tunteitani, miettiä miten voi olla mahdollista tuntea niin.
Se oli minusta käsittämätöntä, sillä koskaan en ollut aiemmin tuntenut sellaista.
Aina välillä tunteet voitti järjen, ja muutaman kerran rohkaistuin, ja soitin sinulle. Niin siinä kuitenkin kävi, että viime hetkellä rohkeus katosi.
Hassuinta oli se, kuinka jotenkin muka tunsin jonkinlaista telepaattista yhteyttä sinuun. Kuinka intohimoisia ajatuksia sinulle "lähetinkään"
Jos joskus, vahingossa, jossain törmäsin sinuun, kuvittelin, että et sinäkään ollut sokea minuun.
Niin hölmö voi olla vain nainen, ihastuessään.
Olen huumorintajuinen, leikkimielinen, hassutteluun taipuvainen, ja niinpä sitten, monien mietteiden jälkeen tein rohkean päätöksen.
Kun vihdoin olin varma, ettei ne tunteet katoa, vaikka kuinka yrittäisi "puhua" niille järkeä.
Lähetin sinulle viestin, siinä oli kuitenkin pieni jekku, saisit kuitenkin selville, kuka on niin hassu. Minä olin mielessäni kuvitellut, että olet huuumorintajuinen, niinkuin Joutskarit yleensä ovat.
Ajattelin, että se olisi sopivan hassu lähestymistapa.
Hymyillä yhdessä hassuille, mahdottomille tunteille, ja todeta, elämällä on joskus huumorintajua.
No, anteeksi, nyt osaan jo hymyillä itselleni, pian varmasti nauran typeryydelleni, niin olet
sinäkin tehnyt, uskon niin.
Kiitän luojaani, että "sorruin" minulle tyypilliseen hassutteluun. Enkä kävellyt luoksesi, ja sanoa paukauttanut sitä suoraan. Säästin sinut nololta tilanteelta.
Oikeastaan olen kiitollisen hämmästynyt, minä todella olen intohimoinen, tunteellinen nainen, luulin että ne tunteet ovat jo kauan sitten minut jättäneet.
Miksi kirjoitan tänne, siksi että on pakko purkaa, ja sinä et todellakaan lue näitä palstoja. Ei niin fiksu, älykäs mies tuhlaaa aikaansa tälläiseen.
Yritin olla järkevä, käsitellä tunteitani, miettiä miten voi olla mahdollista tuntea niin.
Se oli minusta käsittämätöntä, sillä koskaan en ollut aiemmin tuntenut sellaista.
Aina välillä tunteet voitti järjen, ja muutaman kerran rohkaistuin, ja soitin sinulle. Niin siinä kuitenkin kävi, että viime hetkellä rohkeus katosi.
Hassuinta oli se, kuinka jotenkin muka tunsin jonkinlaista telepaattista yhteyttä sinuun. Kuinka intohimoisia ajatuksia sinulle "lähetinkään"
Jos joskus, vahingossa, jossain törmäsin sinuun, kuvittelin, että et sinäkään ollut sokea minuun.
Niin hölmö voi olla vain nainen, ihastuessään.
Olen huumorintajuinen, leikkimielinen, hassutteluun taipuvainen, ja niinpä sitten, monien mietteiden jälkeen tein rohkean päätöksen.
Kun vihdoin olin varma, ettei ne tunteet katoa, vaikka kuinka yrittäisi "puhua" niille järkeä.
Lähetin sinulle viestin, siinä oli kuitenkin pieni jekku, saisit kuitenkin selville, kuka on niin hassu. Minä olin mielessäni kuvitellut, että olet huuumorintajuinen, niinkuin Joutskarit yleensä ovat.
Ajattelin, että se olisi sopivan hassu lähestymistapa.
Hymyillä yhdessä hassuille, mahdottomille tunteille, ja todeta, elämällä on joskus huumorintajua.
No, anteeksi, nyt osaan jo hymyillä itselleni, pian varmasti nauran typeryydelleni, niin olet
sinäkin tehnyt, uskon niin.
Kiitän luojaani, että "sorruin" minulle tyypilliseen hassutteluun. Enkä kävellyt luoksesi, ja sanoa paukauttanut sitä suoraan. Säästin sinut nololta tilanteelta.
Oikeastaan olen kiitollisen hämmästynyt, minä todella olen intohimoinen, tunteellinen nainen, luulin että ne tunteet ovat jo kauan sitten minut jättäneet.
Miksi kirjoitan tänne, siksi että on pakko purkaa, ja sinä et todellakaan lue näitä palstoja. Ei niin fiksu, älykäs mies tuhlaaa aikaansa tälläiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.