Oletko koskaan joutunut kiusaamisen uhriksi? Saanut haukut päällesi, sukunimesi, kokosi tai ulkonäkösi takia? Mä olen. Oikeastaan koko peruskoulun, riparin ja lukion alun ajan.
Miksi ihmiset kiusaa muita? Oon aina miettiny sitä, miksi?
Eikö ihmiset ymmärrä, miltä se tuntuu?
Kiusaamisena olemisesta jää syvät arvet, jotka ei parene koskaan. Mä en ole koskaan voinut luottaa ihmisiin enkä varmasti tule koskaan luottamaankaan. Yksikään kiusaamisen uhri ei varmasti koskaan unohda sitä kamalaa yksinäisyyden tunnetta, pelkoa, ahdistusta tai jopa masennusta. Eikö kiusaajat ymmärrä, että muillakin ihmisillä kuin heillä on TUNTEET.
Voi olla ettei kiusattu toivu siitä koskaan ja joutuu kärsimään siitä koko lopun elämänsä.
Olin 9.:llä luokalla, kun minut jätettiin hetkeksi rauhaan. Olin suorastaan helpottunut, kun ei tarvinnut ajatella, kuka seuraavaksi sanoo jotain. Olin näkymätön.
Riparille mennessäni luulin kiusaamisen olevan ohi, koska kukaan siellä ei tuntenut minua. Mutta olin väärässä. Siellä se jatkui koko riparin ajan. Oikeastaan siellä menetin luottamiskykyni ihmisiin lopullisesti.
Nyt elämäni on helpompaa, mutta aika yksinäistä, koska ei ole ketään, jolle voisin puhua. Ei ketään, johon voisin luottaa. (Siis ihmistä).
Tiedän, että kaikki, jotka käyvät täällä eivät ole uskossa, mutta minä olen. Jeesus antaa voimaa jaksaa eteenpäin päivä kerrallaan. :) Mutta jokainen voi olla mitä mieltä tahtoo.
Jaksamista kaikille!
Miksi ihmiset kiusaa muita? Oon aina miettiny sitä, miksi?
Eikö ihmiset ymmärrä, miltä se tuntuu?
Kiusaamisena olemisesta jää syvät arvet, jotka ei parene koskaan. Mä en ole koskaan voinut luottaa ihmisiin enkä varmasti tule koskaan luottamaankaan. Yksikään kiusaamisen uhri ei varmasti koskaan unohda sitä kamalaa yksinäisyyden tunnetta, pelkoa, ahdistusta tai jopa masennusta. Eikö kiusaajat ymmärrä, että muillakin ihmisillä kuin heillä on TUNTEET.
Voi olla ettei kiusattu toivu siitä koskaan ja joutuu kärsimään siitä koko lopun elämänsä.
Olin 9.:llä luokalla, kun minut jätettiin hetkeksi rauhaan. Olin suorastaan helpottunut, kun ei tarvinnut ajatella, kuka seuraavaksi sanoo jotain. Olin näkymätön.
Riparille mennessäni luulin kiusaamisen olevan ohi, koska kukaan siellä ei tuntenut minua. Mutta olin väärässä. Siellä se jatkui koko riparin ajan. Oikeastaan siellä menetin luottamiskykyni ihmisiin lopullisesti.
Nyt elämäni on helpompaa, mutta aika yksinäistä, koska ei ole ketään, jolle voisin puhua. Ei ketään, johon voisin luottaa. (Siis ihmistä).
Tiedän, että kaikki, jotka käyvät täällä eivät ole uskossa, mutta minä olen. Jeesus antaa voimaa jaksaa eteenpäin päivä kerrallaan. :) Mutta jokainen voi olla mitä mieltä tahtoo.
Jaksamista kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Minuakin kiusattiin ala-asteella, oon nyt 7-luokalla. Minua kait sen takia kun en ollut mitenkään suosittu, vaan yksinäinen susi. Ei kavereita vielä yläkoulussakaan, muttei kiusaustakaan... Joo samaa olen minäkin miettinyt miksi, eihän se mitenkään oikeutta tee kiusaa muita jos itellä on ongelmia, mutta jotku ei vaan tajuu. Sit kun jotain syytetään kiusaamisesta ja menee valittaa opelle nii tämä kiusaaja tulee "itkusilmässä" valittaa että se oli vaan leikkiä. En sano että kaikki kiusaajat olisi tyhmiä kun jotkuhan vaan haluaa kuulua porukkaa ja kiusaa, mutta joukossa tyhmyys tiivisty.
Hyvää jatkoa sinulle :D
lähes kaikkia tällä palstalla käyviä kiusataan?
ei ole vuotta väliä nii mua kiusataa mullaki ollu epätoivoisia ajatuksia...luokan vaihto koulun vaihto...
Minä tiedän miltä tuntuu olla kiusattu koko perus koulun ajan kiusattu.maailma olisi parempi paikka elää kun tuollaiset kusipäät kiusaajat hävitettäisiin maailmasta.
GOD BLESS
Moi
Kyllä on kiusattu. Se alkoi ekan kerran vitosella ala-asteella. Kutosella, seiskalla ja kasilla ei kiusattu, mutta ysin syksyllä se yksi ja sama tyttö alkoi taas jostain nyppimään niin kuin vitosellakin.
Syytä en tiedä hänen kiusaamiselle. Ehkä se saattoi johtua siitä, että pojat olivat enemmän minun perääni.
En ole enää nähnyt tätä tyttöä sen jälkeen kun pääsin yläasteelta, en missään, edes kaupassakaan.
Huoh... Hän yritti epätoivoisesti olla kaverini.