Meillä on 4 kk ikäinen vauva. Minä olen tietenkin kotona päivisin ja mies käy töissä. Hänelle on ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää, että minä en jaksa tai ehdi hoitaa kaikkia kotitöitä. Hän kyllä tekee myös kotitöitä, mutta olettaa minulla olevan niin paljon aikaa, että ehtisin hoitaa myös hänelle kuuluvia töitä (niitä joita on sovittu että hän hoitaa). Lapsen kanssa tulee jatkuvasti keskeytyksiä mitä tahansa tekeekin ja monta kertaa tulee eteen tärkeämpiä ja kiireelllisempiä asioita, jolloin kotityöt saavat luvan jäädä vähemmälle. Mielipiteitänne kaipaan. Ehdittekö ja jaksatteko te pienten lasten äidit hoitaa lapsen lisäksi kaikki kotityötkin? Miehelläni on harrastuksia kodin ulkopuolella, minulla lähinnä kotona, mutta ei se ole omaa aikaa jos vaikka yritän lukea samalla kun olen lapsesta vastuussa. Minusta olisi luksusta tuntikin päivässä puuhata ihan mitä tahtoo. Nyt ei ole juuri yhtään omaa aikaa. Minun työtäni on olla nyt äiti, mutta ei kukaan töissäkäyväkään töissä ole koko vuorokautta. Vai mitä?
parisuhde ja vauva
Mermaid75
10882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Äitiys on tosiaankin kokopäivätyö ihan 24/7. Lapsi vaatii kaiken aikaa jotakin. Vauva varsinkin on vaativa, onneksi helpottuu kun kasvaa ja kun tämä on 15v. sitä valittaa ettei lapsi enään välitä vanhempiensa seurasta. Aikansa kutakin.
Miten teillä se kotitöiden jako sitten on? Minä kyllä ehdin päivittäiset työt tehdä kuten pyykit, tiskikoneen tyhjentäminen, päivittäissiivous, ruuanlaitto yms.
En kyllä tamppaa mattoja ja pese lattioita ilman miestä ja kaupassakin käydään yleensä yhdessä. Jos välillä on lapsen kanssa kiireitä niin ei kai ne tekemättömät työt kotia kaada kun lapsikaan ei vielä sotke.
Meidän lapsi 10kk, oli kyllä itkuinen ensimmäiset 3kk, mutta sitten helpotti. Sitä pitää vaan organisoida. Nyt kun lapsi jo liikkuu lattialla sitä siivoomista on enemmän.Menee nukkumaan siinä klo 21 joten jää illastakin aikaa.
Viikonloppuna mies hoitaa lauantain ja minä sunnuntain lasta.
Annapa sinäkin se lapsi miehen hoitoon niin näkee mihin aika menee.
Me on jaettu työt niin et mies hoitaa mun "ruokkimisen" ja minä lapsen. Hän myös hoitaa tiskit ja osan siivoamisesta. Minä siivoan osan ja hoidan pyykit sekä yhteisiä asioita, kuten nyt kaikki joulukortit ja -lahjat ym. tässä viime aikoina ja lapsen asiat.
Meidän muksu menee nukkumaan vasta puoliltaöin eli illalla ei jää omaa aikaa. Hän nukkuu päikkäreitä vaunuissa kun ollaan asioilla enkä minä silloin tietenkään voi nukkua. Välillä päikkärit on kotosalla ollessakin vaan tunnin mittaisia, minä en huonounisena välttämättä edes nukahda tunnissa. Pakostihan siinä väsyy kun aamusta saakka on aistit valppaina ja jos ei voi nukkua silloin kun nukuttais. Ja joskus vaan on tehtävä kotihommia silloin kun vauva nukkuu.
Kyllä mä tossa asiaa pohdittuani mietinkin, et pitäiskö tarkoituksella pitää päiväkirjaa vaikka viikon, niin näkis konkreettisesti, mitä päivän aikana tapahtuu. Meneehän syöttöihin ja vaipanvaihtoihin oheistoimintoineen jo useampi tunti. Ja ei se vauva aina ole yhtä helppo ja tyytyväinen kuin niinä muutamana tuntina, jolloin mieheni on vauvaa kerrallaan vahtinut. En tiiä, pitäiskö ottaa ihan ulkopuolinen ihminen kertomaan sille, ettei kyse ole laiskuudesta vaan oikeasti väsymyksestä. Jos vaikka sais yöllä nukuttuakin 8 tuntia (vaikka tarve on imetyksen takia suurempi), jää silti 16 tuntia töitä. Eipä kauan jaksais ukkokultakaan yhtä pitkiä päiviä tehdä.
Miksi hoidat asioita silloin kun vauva nukkuu? Onko hän "hankala" jos hänen kanssaan lähtisi hoitamaan pakollisia asioita silloin kun hän on hereillä?
Itse olen vauvan kanssa ollut asioilla tai kaupungilla ylipäänsä silloin kun hän on hereillä, jotta sitten kun olen kotona ja vauva/lapsi nukkuu päikkäreitä niin saan itsekkin hengähtää, juon rauhassa teetä, olen netissä, lepään, luen lehteä tms.
Ja kaikki kotityötkin olen pyrkinyt hoitamaan vauvan ollessa hereillä. Ja tosiaan kaikki kotityöt ovat minulle kuuluneet, koska mieheni kävi töissä ja samalla rakensi meille taloa, joten häntä ei juuri kotona näkynyt kuin illalla juuri lasten nukkumaan menoaikana.
Niin ja esikoiseni viihtyi ekat 3kk vain sylissä, joten sitä kautta en helpolla päässyt että olisi vain sitteriin laittanut, ja päiväunetkin olivat 45min kerrallaan tuonne 6kk asti siitä eteenpäin 1,5h kaksi kertaa pvä:ssä.
Esikoinen oli 1v 1kk kun kakkonen syntyi ja ei mulle ainakaan ole jäänyt mitään muistoa että olisin aivan uupunut ollut. Yritin aina vaan järjestää asiat niin että otin omaa aikaa silloin kun lapset nukkuivat, silloin en tehnyt kotitöitä tai mitään muutakaan "järkevää"...
Että vaikka unta et saisikaan niin yritä ainakin levätä se hetki kun vauvan nukkumaan saat, tai tee ainakin jotain omaa hommaa, jätä ne kotityöt sitten myöhempään (vaikka miehellesi).
Kyllä mä kaupunkiasiat hoidan vauvan kanssa, vaikkakin hänen ehdoillaan eli menot ajoitetaan niin ettei kesken kauppareissun tuu hirmu nälkä tms. Vauva nukkuu vaunuissa melkein koko ajan kun ollaan liikenteessä joten niinä päivinä hän kotona ollessa on enimmäkseen hereillä. Kotona on pyykit ja paikkojen järjestely ja laskujen maksu. Joskus muksu viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen mut joskus taas ei sais kadota näkyvistä ollenkaan. Kyllä minäkin niitä harvoja torkkuhetkiä yritän käyttää lepäämiseen tai lukemiseen tai muuten itselle, kun en muuten ehdi, mut sit tulee sanomista et "etkö muka ole päivän aikana ehtiny siivoomaan". Herralla itsellään on parikymmentä tuntia viikossa vapaa-aikaa, joten ei olis vara valittaa mulle, mut eipä mee kaaliin et minäkin tartten omaa aikaa. Uudessa Me-lehdessä oli muuten omasta ajasta juttu, jätin sen keittiön päydälle auki... Mies kyllä hoitaa varmaan enempi kotitöitä kuin keskivertomiehet, en viitsi enempää vaatia. On hän minunkin osuudessani auttanut jos mulla on ollu kiire päivä. Hän ei kyllä todellisuudessa käsitä miten paljon aikaa vauvan kanssa asioiden hoitamiseen kaupungilla menee. Ja kotonakin, jos tulee keskeytyksiä.
asamu-kahdeksasta ilta viiteen,mitä tekisit,tunti tunnilta,jos sulla olis vapaapäivä. Kampaaja,kirjasto,shoppailua, lounas ulkona,kahvit ulkona,päiväleffaan... jnejne.
Sitten kun ukko on kotona,syystä eli toisesta,isket ykköset niskaan ja baanalle,heippa,tuun puol kuusi.
Ja hirmu lista tehtäviä töitä:
pura tiskikone
lataa tiskikone,mutta ensin tyhjennät sen sihdin
viikkaa lakanat
laita pesukone,mutta ensin putsaa nukkasihti
pese vessa,ja huom. muista likakaivon putsaus
laita hemmulle ruokaa,mut ensin sulata se paitsi että käy vaihtamassa ensin kakkavaippa pois...
siis joka ikinen työ kirjaa ylös mitä vaikka esim. huomenna päivän mittaan teet.
Katotaan sitten kuka vikisee kotitöitten tekemättömyyttä! ;D ONNEA!
Niinpä niin, se äitinä oleminen on kyllä 24 tunnin juttu. Pitää vaan priorisoida hommat ja järjestää sitä ns. "omaa aikaa", jos sitä kaipaa. Ite "hilpasin" iltasella lenkille, kun mies oli kotona, näin sain olla hetken ihan rauhassa ajatuksineni.
Totta myös, että miehen on helpompi jatkaa harrastuksiaan isänä kuin naisen äitinä,mutta siinä saa mieskin joustaa, isä kun on. Jos sun harrastukset on kotona, pistäppä mies vauvelin kanssa tunnin lenkille työpäivän jälkeen.
Jos (ja kun)taas kotitöitä jää joskus hoitamatta, niin hoitakoon se, ketä ne eniten häiritsee ;-)
Että minä teen sen minkä kerkiän ja mies hoitaa loput. Miehen vapaapäivinä hän ottaa päävastuun lapsesta ja minä saan omaakin aikaa, mutta silloin usein teen myös esim. ruokia pakkaseen ja helpotan näin omaa työsarkaani.
Meillä tosin miehen harrastus( kuntosali/ painonnosto) löytyvät autotallista, joten hän on harrastuksessaankin lähellä. Myös kavereille molemmat koittavat välillä löytää aikaa. Ja kyllä mummi mielellään poikaakin hoitaa, mikäli on tarvetta ihan vain kahdenkeskiselle ajalle.
Minusta laitat miehen yhtenä vapaapäivänään hoitamaan sekä lapsen, että kotityöt jos hän ei siitä tajua, niin sitten on kumma.
Mullakaan ei juuri omia harrastuksia ole, enkä niitä kaipaa. MUTTA joka keskiviikko klo 21.00 ja Greyn anatomia =D, se mun on nähtävä ja mieskin osaa sitä jo odottaa. Tämän olemme ristineet minun harrastukseksi ja silloin mies hoitaa lapsen mikäli tyttö on silloin vielä hereillä. Toki hoitaa paljon muulloinkin mutta keskiviikko iltaisin on pakko!!=)
Jos sullakin on joku sarja jota seuraat niin olkoon se sitten sinun harrastuksesi ja järjestätte niin että saat sen silloin myös rauhassa katsoa=)
ensinnäkin onhan se luksusta jos saa tehdä jotain tunnin ihan omin nokkineen ilman lasta tai lapsia. Se vaan ei oikein kenellekkään perheelliselle moinen luksus kuulu arkeen. Eli asioita on vaan opittava tekemään siinä sivussa ja vaikka tulee häiriöitä niin ei voi mitään..
Toisaalta taas jokaisen pitää saada joskus se oma aika ja rentoutuminen, mutta se voi olla kerran viikossa tai todella vaikka vartti rauhaa. Ei siis päivittäin tai noin pitkää aikaa. Tai sitten kummankin todelal pitää sitoutua siihen ja sopia että se oma aika on asiaankuuluvaa ja tärkeää..
Ulkopuoliset harrastukset on helppoja kun sinne ei lapsia mukaan oteta. Ne on lisäksi usein ennelta määrättynä aikana jne eli niihin on tavallaan erilainen oikeus mennä ja olla pois kotoa. Siksi niitä harrastava yleensä pääsee paremmin menemään ja saa sitä omaa aikaansa.
Onhan sekin totta, että päivässä on tunteja lukematon määrä. Ja jos tekee tarkkana tyttönä ahertaen niitä niin ehtii vaikka mitä. Mutta.. Se vauva on monasti aika yhteistyöhaluton kumppani siellä kotona varsinkin ihan pienenä. Ei kai kukana heti syöksy kotiaskareisiin kun se vaavi silmät sulkee? Ja vain mies voi kuvitella että niin tapahtuu.
Aika helppo käytännön opetus on jos voit jättää miehen ja vauvan sinne illaksi tai vaikka puoleksi päiväksi keskenään. Kun palaat on kaikki järjestyksessä, tai sitten ei. Osuu omaan nilkkaan jos mie son saanut kaiken hoidettua ja pääset pälkähästä jos ei.
Puhuminen siis taita aolla se paras keino eli kerro siitä päivästäsi mihin se aika menee. Lisäksi kotityöt on kotitöitä jotka olette jakaneet keskenänne. Nyt olet töistä pois koska hoidat vauvaa 24/7 etkä niiden kotitöiden takia. Tällä perusteella sitten on lisävastuuta kyllä mielestäni otettava jos jää kotiäidiksi myöhemmin. Se aika kotona on siis raa'asti sanottuna vauvaa varten eikä miehen kotitöitä!
Ja kun opitte vielä sovittamaan uudet roolinne siihen arkeen niin eiköhän se ala sujua. Ei äitiys tai isyys ole rooli joka menee kellon mukaan ja vedetään päälle vaan se on koko ajan. Lapsesta on vastuussa jatkuvasti oli se siinä jaloissa tai ihan muualla, ja siitä voi olla vastuussa kirjaakin lukiessaan.. Vauva vaatii luopumaan aika paljosta, mutta antaa saman verran vähintään takaisin!
Ja kohta koittanee aika jolloin olet sekä töissä, että äiti ja taas on uuden sopeutumisen paikka. Silloin miehelle toivottavasti kolahtaa myös hoitoonvientiä ja hakua yms vastuuta.
on se, että mies ei vaan yksinkertaisesti tajua, että hänen pitäisi ottaa myös osaa kodin askareisiin.
Minun mieheni oli töissä 10 tuntia vuorokaudesta ja omissa harrastuksissaan tai kavereiden kanssa kaikki illat. Viikonloput meni toipuessa raskaasta työstä ja juhlimisessa kavereiden kanssa.
Minä tein kotona kaiken - halonhakkuusta asti. Kyllähän minä yritin ehdottaa, että mies osallistuisi jollain tavalla, mutta ei vaan osallistunut! Minkäs teet! Minulla ei ollut kahteen vuoteen mitään muuta elämää kuin vauva ja sitten äitiysloman jälkeen oma työni opettajana ja lapseni. Minä vein hain ja leikitin sekä tiskasin, pyykkäsin ja siivosin. Miestä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa!
Sitten päätin, että se on nyt ohi ja lähdimme tytön kanssa pois. Elämä helpottui kummasti - tähänkin asti olin tehnyt yksin kaiken ja tienannut, mutta nyt ei enää tarvinnut taistella miehen menoista ja juomisesta.
Sellainenkin ihme tapahtui, että mies alkoi aluta nähdä lastaan säännöllisesti ja niin ollen minäkin sain joskus vapaata aikaa. Naimisissa olemme vieläkin, mutta asumme erillään ja sen verran paljon helpompaa elämä on näin, etten enää yhdessä haluakaan asua!