Moi!
Olen 30 v mies, alle 35v.
Tämä ei ole valitusvirsi, yritän vain pohtia syitä yksinäisyyteen.
Yksinäisyys on tuttua minulle, oli jo ties kuinka mones uusivuosi yksin.
Miksi yksinäisiä ei huomata, miksi kukaan ei välitä, miksi ihmiset on niin julmia ja tunteettomia?
Näitä joskus mietiskelen, kun säälin itseäni.
Yksinäisyys on monen tekijän summa, ainakin itselläni.
Ne ihmiset joilla on asiat ns. hyvin, eli työ, perhe, lapsia ja ovat terveitä, niin eivät he ole kiinnostuneita yksinäisistä ihmisistä, saattavat jopa heitä ylenkatsoakin, ja mielessään pilkata, että onpa surkeita luusereita.
Mutta elämä on arvaamatonta, sairaus voi iskeä koska tahansa, ja silloin nämä ylpeät putoavat rähmälleen.
Silloin monesti tapahtuu lumipallo efekti, eli tämä sairastunut ym. ihminen jääkin yksin, ystävät hänet jättävät.
Sitten tämä yksin jäänyt valittaa, että miksi ihmiset eivät välitä, miksi ovat niin julmia, eivät huomaa ym.
Silloin voisi kysyä tältä valittajalta, että muistatko ne ajat, jolloin sinulla meni hyvin, ja olit niin ylpeä ja ylenkatsoit yksinäisiä ja pidit heitä luusereina.
Valitettavasti yksinäisyyden taustalla on ihmisten
suuri itsekkyys.
Nuorena halutaan vain onnea, parisuhdekin on loppujen lopuksi vain suurta itsekkyyttä, että minä saan onneni.
Eli ihminen "rakastaa" toista vain sen takia, että haluaa itselleen nautintoja, seksiä mm.
Valitettavasti on niin, ettei ihminen ajattele yksinäisiä, sairaita, köyhiä, hylättyjä, ennkuin vasta sitten kun hänet on pakotettu heitä ajattelemaan, toisinsanoen, elämä on laittanut hänet itse heidän joukkoonsa.
Elämällä on kyllä keinonsa, sairaudet, onnettomuudet, ym.
Jos oma elämäni olisi mennyt niin sanotusti putkeen, eli olisin onnistunut kaikessa, olisin terve, olisi arvostettu ammatti, paljon rahaa, ym. niin enpä varmaan olisi yksin, vaan kutsuja satelisi ja ystäviä olisi.
Mutta aika varmasti olisin myös ajattelematon kusipää.
Useimmiten on varmaan niin, että vain kärsimys saa ihmisen heräämään ajattelemaan muidenkin kärsimystä.
Uskon kuitenkin, että tässä kaikessa on joku järki, suunnitelma, uskon siis Jumalaan jos näin halutaan sanoa, en tosin mitenkään kristillisessä mielessä, vaan että, kuoleman jälkeen on elämää, ja että oikeus on olemassa.
Siksi itsemurha on pois suljettu vaihtoehto, sillä sehän on vain ongelmien ja vastuun pakoilua, jotkut ovat sanoneet, että itsemurhan tehnyt joutuu ojasta allikkoon, eli pahempaan tilaan missä on täällä maan päällä.
Ehkä me kaikki olemme syyllisiä omaan kärsimykseemme jossain määrin.
En halua tällä ketään syyllistää ja syyllisten etsiminen on turhaa, mutta kuka nuori, "menestyvä", kaunis ihminen ajattelee heikompi osaisia? kyllä se on pieni osa.
Valitettavasti ihminen on sellainen, että ensin täytyy tulla turpiin, ennenkuin mitään oppii.
Olen sitä mieltä, että ns. "menestyvät" ihmiset, eli ne jotka tuolla tavarataloissa kulkee omahyväinen ilme päällä ja ostelevat kaikkea nokka pystyssä, niin he ovat kuin unessa.
Valitettavasti vain kärsimys voi heidät siitä unesta herättää, ja elämällä on siihen tuhansia keinoja.
Kärsimyksellä on siis positiivinen tehtävä, se herättää ihmisen valheellisesta unesta, ja ihminen
joutuu ajattelemaan asioita, koska on pakotettu siihen.
Kuka muuten on luvannut, että elämän pitäisi olla helppoa ja että olisimme oikeutetut itsekkääseen onneen?? ei kukaan, paitsi pääosin amerikkalaiset tv-sarjat joissa on kauniita ihmisiä, ja joilla menee hyvin, samoin mainokset.
Mutta näillä edellämainituilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Mielestäni avain yksinäisyyden poistamiseen olisi siinä, että emme olisi niin helvetin itsekkäitä aaseja!
Olen 30 v mies, alle 35v.
Tämä ei ole valitusvirsi, yritän vain pohtia syitä yksinäisyyteen.
Yksinäisyys on tuttua minulle, oli jo ties kuinka mones uusivuosi yksin.
Miksi yksinäisiä ei huomata, miksi kukaan ei välitä, miksi ihmiset on niin julmia ja tunteettomia?
Näitä joskus mietiskelen, kun säälin itseäni.
Yksinäisyys on monen tekijän summa, ainakin itselläni.
Ne ihmiset joilla on asiat ns. hyvin, eli työ, perhe, lapsia ja ovat terveitä, niin eivät he ole kiinnostuneita yksinäisistä ihmisistä, saattavat jopa heitä ylenkatsoakin, ja mielessään pilkata, että onpa surkeita luusereita.
Mutta elämä on arvaamatonta, sairaus voi iskeä koska tahansa, ja silloin nämä ylpeät putoavat rähmälleen.
Silloin monesti tapahtuu lumipallo efekti, eli tämä sairastunut ym. ihminen jääkin yksin, ystävät hänet jättävät.
Sitten tämä yksin jäänyt valittaa, että miksi ihmiset eivät välitä, miksi ovat niin julmia, eivät huomaa ym.
Silloin voisi kysyä tältä valittajalta, että muistatko ne ajat, jolloin sinulla meni hyvin, ja olit niin ylpeä ja ylenkatsoit yksinäisiä ja pidit heitä luusereina.
Valitettavasti yksinäisyyden taustalla on ihmisten
suuri itsekkyys.
Nuorena halutaan vain onnea, parisuhdekin on loppujen lopuksi vain suurta itsekkyyttä, että minä saan onneni.
Eli ihminen "rakastaa" toista vain sen takia, että haluaa itselleen nautintoja, seksiä mm.
Valitettavasti on niin, ettei ihminen ajattele yksinäisiä, sairaita, köyhiä, hylättyjä, ennkuin vasta sitten kun hänet on pakotettu heitä ajattelemaan, toisinsanoen, elämä on laittanut hänet itse heidän joukkoonsa.
Elämällä on kyllä keinonsa, sairaudet, onnettomuudet, ym.
Jos oma elämäni olisi mennyt niin sanotusti putkeen, eli olisin onnistunut kaikessa, olisin terve, olisi arvostettu ammatti, paljon rahaa, ym. niin enpä varmaan olisi yksin, vaan kutsuja satelisi ja ystäviä olisi.
Mutta aika varmasti olisin myös ajattelematon kusipää.
Useimmiten on varmaan niin, että vain kärsimys saa ihmisen heräämään ajattelemaan muidenkin kärsimystä.
Uskon kuitenkin, että tässä kaikessa on joku järki, suunnitelma, uskon siis Jumalaan jos näin halutaan sanoa, en tosin mitenkään kristillisessä mielessä, vaan että, kuoleman jälkeen on elämää, ja että oikeus on olemassa.
Siksi itsemurha on pois suljettu vaihtoehto, sillä sehän on vain ongelmien ja vastuun pakoilua, jotkut ovat sanoneet, että itsemurhan tehnyt joutuu ojasta allikkoon, eli pahempaan tilaan missä on täällä maan päällä.
Ehkä me kaikki olemme syyllisiä omaan kärsimykseemme jossain määrin.
En halua tällä ketään syyllistää ja syyllisten etsiminen on turhaa, mutta kuka nuori, "menestyvä", kaunis ihminen ajattelee heikompi osaisia? kyllä se on pieni osa.
Valitettavasti ihminen on sellainen, että ensin täytyy tulla turpiin, ennenkuin mitään oppii.
Olen sitä mieltä, että ns. "menestyvät" ihmiset, eli ne jotka tuolla tavarataloissa kulkee omahyväinen ilme päällä ja ostelevat kaikkea nokka pystyssä, niin he ovat kuin unessa.
Valitettavasti vain kärsimys voi heidät siitä unesta herättää, ja elämällä on siihen tuhansia keinoja.
Kärsimyksellä on siis positiivinen tehtävä, se herättää ihmisen valheellisesta unesta, ja ihminen
joutuu ajattelemaan asioita, koska on pakotettu siihen.
Kuka muuten on luvannut, että elämän pitäisi olla helppoa ja että olisimme oikeutetut itsekkääseen onneen?? ei kukaan, paitsi pääosin amerikkalaiset tv-sarjat joissa on kauniita ihmisiä, ja joilla menee hyvin, samoin mainokset.
Mutta näillä edellämainituilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Mielestäni avain yksinäisyyden poistamiseen olisi siinä, että emme olisi niin helvetin itsekkäitä aaseja!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa mieltä
Tuo olisi ollut Laudatur-teksti jos olisi ollu ylioppilaskirjoituksissa yksinäisyydestä pohdiskeleva aihe.
Mutta ehkä osasyy on meissä yksinäisissä itsessämmekin, ehkä.
Miksi me emme ole onnistuneet hankkimaan ystäviä? Miksi minusta toisinaan suorastaan tuntuu hyvältä olla ihan yksin? Pitäisi niinsanotusti ottaa itseä niskasta kiinni ja hakea kavereita jostain, mutta vaikeaa se on.
Hyvää uutta vuotta kuitenkin!
Onhan tuossa ihan asiaakin eli jokainen voi tietysti tippua sinne pohjalle, jos huono tuuri käy.
Olenkin sanonut että ihminen ymmärtää vain sen minkä on itse kokenut. Yleensähän sivuvaikutukset ymmärtämättömyydessä ovat juuri ylenkatsomisessa, asioiden vähättelyssä jne.
Itsekkyys ei kyllä sinänsä ole pelkästään huono asia. Kaikkihan ovat jossakin määrin itsekkeitä ja pitävät tiettyjä kriteereitä eli ei se ole aina pelkästään huono asia.
Ihmiset toisekseen ovat semmoisia, että jos et ole ollenkaan itsekäs vaan aina avulias eetu joka ensiksi ajattelee muita niin siitä seuraa vain ongelmia.
On parempi saada omat asiat kuntoon ja sen jälkeen auttaa muita kuin että menet auttamaan muita vaikka oma tilanteesi on huonossa jamassa eli on aina parempi olla itsekäs ja pitää elämä hallinnassa kuin olla epäitsekäs ja ajatella vain muiden etua itsestä välittämättä.