Olen nyt parin vuoden aikana alkanut "juonitteleen" ystäville ja sukulaisille. Joten ihmissuhteet on tosi paljon lässähtäneet.
Olen muka salamyhkäinen ja ajattelen, että siinäpä ihmetelköön, vaikka tuskin ne niin paljoa mua ihmettelee ja pohdiskelee, kunhan vaan kuvittelen.
Jos joku mulle laittaa esim. tekstiviestin, että tulee käymään vaikka klo 15 ja kysyy että sopiiko se mulle. Vastaan siihen, että olen palaan reissusta ja oon kotona joksus klo 17 maissa. vaikka todellisuudessa en oo missään. Esitän muka salaperäsistä. sitte jos tää vieras tulee sillon klo 17 ja kysyy, että missä reissussa olin, niin hymyilen muka salaperäisesti ja sanon, että "olinpahan vaan"
Jouluksi mua pyydettiin myös kylään. Sanoin, että meen Kuljuun, vaikka toidellisuudessa olin kotona ja yksin.
Tää alkaa mennä aivan liian pitkälle. Esim ostin kaupasta isot 46 numeron miesten kengät, että teen pihalle niillä jälkiä, kun tulee lunta, että sitte kun vieraita tulee niin kävelen niillä muka pihalla, ja ne ihmettelsi, että kukahan sen tykönä on käyny.
Eikä mun luona kyllä ketään paljo juuri käy enää. Kun olen muka aina menossa, jos joku aikoo tulla kylään.
mitä tää tämmönen on. Kuvittelen, että ne siellä ihmettelee ja huolehtii, vaikka todellisuudessa tuskin niin paljo mua ajattelee, kunhan vaan kuvittelen.
Taidan seota !
Olen muka salamyhkäinen ja ajattelen, että siinäpä ihmetelköön, vaikka tuskin ne niin paljoa mua ihmettelee ja pohdiskelee, kunhan vaan kuvittelen.
Jos joku mulle laittaa esim. tekstiviestin, että tulee käymään vaikka klo 15 ja kysyy että sopiiko se mulle. Vastaan siihen, että olen palaan reissusta ja oon kotona joksus klo 17 maissa. vaikka todellisuudessa en oo missään. Esitän muka salaperäsistä. sitte jos tää vieras tulee sillon klo 17 ja kysyy, että missä reissussa olin, niin hymyilen muka salaperäisesti ja sanon, että "olinpahan vaan"
Jouluksi mua pyydettiin myös kylään. Sanoin, että meen Kuljuun, vaikka toidellisuudessa olin kotona ja yksin.
Tää alkaa mennä aivan liian pitkälle. Esim ostin kaupasta isot 46 numeron miesten kengät, että teen pihalle niillä jälkiä, kun tulee lunta, että sitte kun vieraita tulee niin kävelen niillä muka pihalla, ja ne ihmettelsi, että kukahan sen tykönä on käyny.
Eikä mun luona kyllä ketään paljo juuri käy enää. Kun olen muka aina menossa, jos joku aikoo tulla kylään.
mitä tää tämmönen on. Kuvittelen, että ne siellä ihmettelee ja huolehtii, vaikka todellisuudessa tuskin niin paljo mua ajattelee, kunhan vaan kuvittelen.
Taidan seota !
Vastaukset 1
Vanhimmat
Johtuisko tää kenties siitä et sä halusit et sulla on sellanen elämä ku sä muille kerrot? koska jos se näin on nii voisit hankkii sellasen elämän. mene joka paikkaa äläkä nyhjötä kotona yksin, koska sä tiedät et loppujen lopuks jäät yksin jos jatkat tota rataa.
Tai sit jos toi eka ehdotus ei ollu hyvä nii sit seuraavan kerran teet sillee et vaikka kuinka tekis mieli sanoo et "olen nyt reissussa, palaan klo 18." nii älä sano niin. pakota ittes sanomaa et " kyl voit tulla käymää".
Onko sulla masennusta tai jotain. et haluutsä oikeesti olla yksin vai mistä tää valehtelu johtuu?? Mun mielestä sun kannattais yrittää puhuu sun parhaalle ystävälle tai jollekkin luotettavalle perheenjäsenelle. Tai sit haet ihan ammattiapuu ja kysyt siltä et onks tää juttu kovinkii vakavaa. ne lääkärithän paljo paremmin osaa kertoo ku esim mä:D
Mut yritä jaksaa ja päästä tästä pahasta tavasta eroon ennenku menee pahemmaks :)