jouduin osastolle itsetuhoisuuden takia.minut huijattiin sinne.sanottiin että pääset pois jos haluat.Ja sitten kun olin siellä nii PANG ovet lukkoon etpäs pääse mihinkään!kohtelu tuolla paikassa oli TODELLA ala-arvoista ja nöyryyttävää.Olin tuolla helvetissä 3 kuukautta ja traumat jäi.älkää ikinä IKINÄ hakeutuko osastolle.sairaanhoitajat on JULMIA kaksinaamaisia kusipäitä.pitävät itseään jonain sankareina,koska "auttavat" ihmisiä ja lakkoilevat kun ei saa tarpeeks palkkaa.oikeasti ne vaa tuhoaa ihmisiä ja juo kahvia.
"Hoito" pilasi elämäni
kakkunsa lusinut
151699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinulle hoito oli huono kokemus, kaikille se ei ole.
En sinuna mustamaalaisi jokaista osastoa ja hoitajaa.
Jotain se auttaa.
Voimia sinulle! :)
Joo näin on suljetulla.Avo-osastolla on hyvä olla ja siellä saa keskustelu, terapia ym. apua paljon. Kun joudut suljetulle muista vaatia hoitosopimus, siinä sovittuna päivänä pääset pois. Minä tein semmoisen ja läksin pois muutaman päivän päästä, vaikka lääkäri oli erimieltä. Siellä oli oikeasti hullua, potilaita sidottiin ja käytettiin väkivaltaa tosi paljon. Pari hoitajaa oli jotain huumehörhöjä-silmistä näkee, laajat pupillit. Tosiaan varokaa!
eikä mtt:stäkään.Hullun papereilla kuljet sit loppuelämäs niitä kirjoituksia ei pois saa joten kannattaa funtsata tarkkaan.Sairaalassa hoito on makuuttamista ja ruokailua mömmöjä pää täyteen.Kerran viikossa näet lääkärin 15 min.
Se jos on hoitoa niin huonosti on asiat.
Minullakin oli osastohoidon aikana (aina suljetulla)samantyyppisiä ajatuksia. Jälkeenpäin huomasin, että olin siellä hyvästä syystä: itsemurhayritys psykoosissa, poliisi ja ambulanssi hakemaan). Psykoottinen ihminen helposti kokee itsensä järjestelmän uhriksi, hoitajat vihollisiksi, natseiksi tai demoneiksi...siis todellisuuden taju hukassa.
Sanoisin, että suurin osa hoitajista oli ihan empaattisia. Tietysti jotkut asiat ärsyttivät, kuten se, että lääkkeitä piti aina mankua ja perustella, mihin niitä tarvitsee. Potilaissa saatti myös olla epäilyttäviä tapauksia, kuten kleptomaaneja tai lähentelijöitä.
Olen aina ollut samalla osastolla. Viimeisin kerta kun olin siellä kahden vuoden tauon jälkeen, oli paljon rauhallisempaa. Osasto oli nimittäin muutettu masennuspotilaile tarkoitetuksi, aggressiiviset tai psykoottiset olivat jossain muualla.
On+aika+vaarallista+näin+yleisellä+tasolla+väittää,+että+ihmiset+jotka+eivät+pidä+vapaudenriistosta+eivätkä+fyysisen+koskemattomuutensa+loukkaamisesta+eivät+pidä+siitä+siksi,+että+he+ovat+sairaita+ja+harhaisia.+Tuollahan+retoriikalla+sinä+voisit+vaikka+pahoinpidellä+toistuasti+hulluksi+leimattuja+vedoten+siihen+että+hullu+ei+ymmärrä+omaa+parastaan+ja+näin+ollen+hänen+oikeutensa+ja+kokemuksensa+ovat+toisarvoisia.+On+tutkittu,+että+sairaalahoito+lisää+riskiä+itsemurhaan+moninkertaisesti+ja+että+se+nostaa+riskiä+itsemurhaan+erityisesti+ihmisillä,+jotka+eivät+ole+koskaan+aikaisemmin+yrittäneet+itsemurhaa.+Itsemurhariski+potilailla,+joilla+oli+keskivertoa+alhaisempi+itsemurhariski+ennen+sairaalaan+joutumista,+oli+sairaalahoidon+jälkeen+66+kertainen+eräässä+tanskalaisessa+tutkimuksessa.+Vaikka+sinä+henkilökohtaisella+tasolla+koit+hyötyä+vapaudenriistosta+ja+pakkolääkinnästä,+yleisellä+tasolla+se+ei+välttämättä+laske+itsemurhia,+vaan+lisää+niitä:+
"There+were+2,429+cases+and+50,323+controls.+Compared+with+people+who+had+not+received+any+psychiatric+treatment+in+the+preceding+year,+the+adjusted+rate+ratio+(95+%+confidence+interval)+for+suicide+was+5.8+(5.2–6.6)+for+people+receiving+only+psychiatric+medication,+8.2+(6.1–11.0)+for+people+with+at+most+psychiatric+outpatient+contact,+27.9+(19.5–40.0)+for+people+with+at+most+psychiatric+emergency+room+contacts,+and+44.3+(36.1–54.4)+for+people+who+had+been+admitted+to+a+psychiatric+hospital.+The+gradient+was+steeper+for+married+or+cohabiting+people,+those+with+higher+socioeconomic+position,+and+possibly+those+without+a+history+of+attempted+suicide."
https://link.springer.com/article/10.1007/s00127-014-0860-x
Perustelu ei pidä olla itsemurhaluvut. Tärkeintä on vapaaehtoisuus. Ketään rikokseen syyllistymätöntä henkilöä ei saa vangita. Se on niin yksinkertaista. Näin toimii vapaa oikeusvaltio. Mikäli tätä periaatetta ei noudateta, ei voida puhua vapaasta oikeusvaltiosta.
Toisena asiana kommentoisin huomiotasi pakottamisen oikeuttamisesta. Olen ihan samaa mieltä, että vaikka kuinka moni olisi hyväksynyt tai jopa tykännyt oman vapautensa riistämisestä ja pakotetusta kemiallisesta tai muusta käsittelystä, ei se oikeuta tekemään muille niin. Yksikin tapaus on liikaa. Niljakkainta on perustella omia pakkotoimiaan toisia kohtaan auttamisena. Samoilla perustein psykiatria on toiminut aina. He vangitsivat, kastroivat ja kaikin muin tavoin pahoinpitelivä, omin sanoin hoitivat, muun muassa homoseksuaaleja, koska homothan eivät ymmärtäneet, että niin sanottu eheytyshoito tehdään heidän omaksi parhaakseen.
olenkin ajatellut että tuo hoito on rankkaa, siihen hoitoonkin tarvii hoitoa. Se on kuin treffiraiskaus niin sanoakseni. Sä saat jotain vähän muuta kuin mitä halusit.
Mutta ajattele sitä niin että selvisit siitä! NIin minäkin ajattelen. Ja voi siitä valittaa kun on kohdeltu huonosti, tosin ei siitä mitään hyvitystä saa, en minäkään saanut. Puhut täyttä totta itse olen kokenut täsmälleen saman ja olisin pärjännyt paremmin ilman hoitoa.
Nyt pärjäänkin hyvin ilman hoitoa, että varokaa ihmiset, älkää menkö jos pystytte vähänkin järkeä käyttämään.
miten joku mieshoitaja oli istunut vaikeavammaisen miespotilaan päälle ja lyönyt. Tämä sen jälkeen, kun potilas oli vaatinut kahviaan (jonka sama mieshoitaja oli rangaistuksena evännyt).
Työnantaja oli nostanut syytteen pahoinpitelystä hoitajaa vastaan. Mutta hoitaja oli tästäkin huolimatta siirretty pahoinpitelyn jälkeen NAISTEN SULJETULLE OSASTOLLE.
Tuntui tosi oudolta. Eli siirto tuolle osastolle katsottiin sopivaksi ratkaisuksi, kun mieshoitaja oli ensin syyllistynyt vammaisen potilaan pahoinpitelyyn!
Itsellä kanssa pikkaisen ikäviä kokemuksia suljetulta osastolta. Eihän se mikään kiva paikka ole. Mutta itse sinne hain ja kyllähän ne asiat järjestyivät kun sieltä sitten pääsin avokuntoutukseen. Onko kukaan ajatellut että hoitajillakin on varmasti tunteet. Ajatelkaa vaikka itsekin että olisitte töissä mielisairaalassa 20 vuotta. Saattaisi siinä oma pollakin vähän kärsiä. Suljetulla osastolla saattaa olla todella vaarallisia ihmisiä asiakkaina, niin itselleen kuin ulkopuolisille ja pakkohan sellaiset on rauhoittaa. Ihmisiä ovat hoitajatkin kaikkine heikkouksineen. Ikävää se kyllä on kun ovat monessa paikassa jopa todella tylyjä asiakkailleen, mutta minkäs teet, ei noita täydellisiä hoitajia puussa kasva ja rahaa ei mielenterveystyöhön muka riitä. Eduskunnassa päättävät meidän asioista, ja ovat todenneet että nykyään on asiat Suomessa hyvin ja talous kukoistaa. Minkäs sille tavallinen ihminen mahtaa.
-
Vast'ikäänhän hoitajat hurrasivat äänekkäästi kun saivat sopimuksen jossa sitoutuvat siihen, ettei hoitajien vakansseja lähivuosina lisätä (vaan mieluummin vähennetään entisestään).
Turha valittaa hajusta jos on ensin itse vääntänyt tortut pöksyihinsä.
VOIMIA JA JAKSAMISTA elämän järjestämiseen.
tuollainen paikka rikkoo rikkinäisen ihmisen lopullisesti. selviät siitä ja yksin. olen kokenut saman, sairaala missä olin oli aivan natsileiri. kun pääsin pois aloin järjestää elämääni ja sain sen YKSIN kuntoon ilman ainoatakaan psykiatria. Helppoa ei ollut kun lyötyä oli lyöty. En voi suositella kenellekkään mielisairaaloita. sinne jos joudut saat kakkua lusia milloin mistäkin syystä lisää.
Hain apua päivystyksestä vaikeaan masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Minulle luvattiin paikka sairaalasta, tuntui helpottavalta ettei tarvinnut palata kotiin. Sanottiin että kaikki siellä on vapaaehtoista ja kotiin pääsee kun haluaa. Karu totuus selvisi paikan päällä: olivat lähettäneetkin minut suljetulle osastolle. Pois ei päästetty, lääkkeitä lähes pakkosyötettiin. Lääkärit tosi tylyjä, hoitajat onneksi parempia. Sanoin joka tapaamisessa että en tarvitse lääkkeitä vaan keskusteluapua. Sain sitä ruhtinaalliset kaksi puolituntista koko jakson aikana, nekin eri ihmisen kanssa. Pääsin pois jo viikon päästä mutta kova epäluottamus jäi. Jatkohoitona tarjottiin terapiaa kahdesti kuussa, tuntuu täydeltä vitsiltä. Edelleen on järkyttävän paha olla mutta en enää uskalla hakea apua mistään sillä pelkään että pistävät minut taas lukkojen taakse. Vaikken ole satuttanut ketään, en edes itseäni.
Voi h*tti. Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan.
"Sanoin joka tapaamisessa että en tarvitse lääkkeitä vaan keskusteluapua."
"Jatkohoitona tarjottiin terapiaa kahdesti kuussa, tuntuu täydeltä vitsiltä. " Niin tuntuu., paitsi ettei naurata!
Olisiko sinun mahdollista hakea Kelan tukea kuntoutuspsykoterapiaan:
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia
Tarvitset vain hakemuksen jonka voi tulostaa Kelan sivuilta, ja sen liitteeksi yhden psykiatrin kirjoittaman B-lausunnon. Psykiatri voi olla julkiselta tai yksityiseltä puolelta. Voit itse valita terapeuttisi Kelan listoilta.
Itse menin vapaaehtoisesti ja osa hoitajista oli mukavia ja osa todella kauheita. Lääkäri teki hieman erikoisia päätelmiä mitkä oli todella kaukana totuudesta. Lähinnä itseä alkoi ahdistaa koko olo osastolla ja kaupa se puhtaasti perustuu siihen että aika tai lääkkeet tepsii muuten en keksi miten tuollaisesta voisi hyötyä saada. En nyt kuitenkaan sanoisi ettei kukaan paikasta hyödy mutta hoito tuntuu olevan kovin erikoista ylipäätänsä koska aika ajoin tehdään enemmän vahinkoa.. tuntuu olevan todella paljon siitä kiinni tuleeko vastaan mukavaa hoitohenkilöä vai jonkin asteinen natsi
Psykiatrinen hoito on eufemismi kontrolli- ja rankaisutoimenpiteille. Lähtökohtana psykiatriassa ei ole, että henkilöä kuullaan. Tarkoitus on hiljentää valitus kovistemalla ja uhkailemalla sekä tarvittaessa kemiallisin tai sähköisin toimenpitein. Siksi harva vaivautuu kuuntelemaan. Se ei ole heidän tehtävänsä.