Elikkäs minulla on kolme lasta, tyttö 14v ja pojat 10v ja 7v. Minulla on tosi läheiset välit lapsiin, ja voimme keskustella kaikesta. Luotan lapsiini myös todella. Tyttö kysyi minulta yksi päivä tossa ennen uudenvuodenaattoa, että voisiko mennä kaverille yöksi, katsoisivat leffoja ja ampuisivat raketteja. Minä tietysti suostuin, koska luotan tyttöön ja minulla ei ollut minkäänlaisia epäilyjä että tytöt kenties joisivat tai mitään, vaikka ovatkin keskenään kotona. Tyttö siis sai lähteä.
Eilen illalla kävin tytön viemässä kaverilleen. Sanoin tytöille että älkää lähtekö myöhään kaupungille ja he lupasivat totella. Jätin heidät sitten sinne ja lähdin itse kotiin viettämään uuttavuotta poikien ja mieheni kanssa.
Päätettiin miehen ja poikien kanssa kahdeltatoista lähteä kaupungille katsomaan ilotulitusta. Siellä näkyi kaduilla myös tosi paljon nuorisojoukkoja kaljoineen ja siidereineen. Ajattelin, että onneksi meidän tyttö ei tuollaisia. Mutta sitten, mitä näinkään ilotulitusten loputtua ja ihmisten vähän hälventyneen paikalta. Siellähän se meidän pikku enkeli istui kadulla, nojaillen kaupan oveen muutamien kavereidensa kanssa, kaljat kaikilla käsissä ja muutamilla röökit suussa.
Ensiksi en halunnut mennä sinne raivoamaan koska meillä oli pojat mukana. Joten lähdimme kotiin poikien kanssa. Kotona soitin tytölleni. Kysyin että mites menee, mitä teette? Hän vastasi että olevat kaverilla kattomassa leffaa. Siihen sanoin että lopetappa likka tuo valehtelu ja ala lampsia kotia ja vähän äkkiä sieltä kadulta.
Likka meni ihan hiljaseksi, ja ensin yritti esittää että hei mitä sä tarkotat. Mutta sitten kun sanoin että tuletko vai tuunko hakemaan niin kyllähän se sieltä ilmestyi vähän ajan päästä.
Miten toimisitte tässä tilanteessa? Minkälaisia rangaistuksia? Vai selvittäisittekö itse ilman rangaistuksia, keskustelemalla?
Eilen illalla kävin tytön viemässä kaverilleen. Sanoin tytöille että älkää lähtekö myöhään kaupungille ja he lupasivat totella. Jätin heidät sitten sinne ja lähdin itse kotiin viettämään uuttavuotta poikien ja mieheni kanssa.
Päätettiin miehen ja poikien kanssa kahdeltatoista lähteä kaupungille katsomaan ilotulitusta. Siellä näkyi kaduilla myös tosi paljon nuorisojoukkoja kaljoineen ja siidereineen. Ajattelin, että onneksi meidän tyttö ei tuollaisia. Mutta sitten, mitä näinkään ilotulitusten loputtua ja ihmisten vähän hälventyneen paikalta. Siellähän se meidän pikku enkeli istui kadulla, nojaillen kaupan oveen muutamien kavereidensa kanssa, kaljat kaikilla käsissä ja muutamilla röökit suussa.
Ensiksi en halunnut mennä sinne raivoamaan koska meillä oli pojat mukana. Joten lähdimme kotiin poikien kanssa. Kotona soitin tytölleni. Kysyin että mites menee, mitä teette? Hän vastasi että olevat kaverilla kattomassa leffaa. Siihen sanoin että lopetappa likka tuo valehtelu ja ala lampsia kotia ja vähän äkkiä sieltä kadulta.
Likka meni ihan hiljaseksi, ja ensin yritti esittää että hei mitä sä tarkotat. Mutta sitten kun sanoin että tuletko vai tuunko hakemaan niin kyllähän se sieltä ilmestyi vähän ajan päästä.
Miten toimisitte tässä tilanteessa? Minkälaisia rangaistuksia? Vai selvittäisittekö itse ilman rangaistuksia, keskustelemalla?
Vastaukset 32
Vanhimmat
On niin ikävä huomata, että luottamusta käytetään väärin. Sitä kun ei millään uskoisi omasta lapsesta. Valitettavasti se nuori ei enään kerro kaikkea vanhemmilleen.
Sinun luottamustasi on käytetty väärin ja mielestäni siitä ei voi selvitä seuraamuksetta. No, luottamuksesihan on mennyt ja tästä eteenpäin et enään usko kaikkea. Parasta olisi ottaa nuori yhteisen pöydän ääreen ja keskustella missä mennään. Oliko tarkoitus jo alunperinkin lähteä kaupungille, onko ennenkin juotu ja tupakoitu.
Rankaisuihin olen yleensä itse saanut nuorelta avaimet. Ovat meinaan aika armottomia ehdottaessaan asioita miten korvaavat tekosensa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että teet selväksi ettet hyväksy asiaa ja lapsi on tehnyt väärin ja menettänyt luottamusta.
Minun nuorimmainen huitasi ensi kännin saman ikäisenä kuin sinun tytsysi nyt on. Meillä poika teloi itsenä, hyvä ettei silmä mennyt. Onneksi kaveri soitti minulla ja kävin hakemassa lapsen kotiin.
En raivonnut enkä antanut mitään rankaisua. Kun pojan pää oli selvinnyt, alettiin käsittelemään asiaa. Kerroin, että hänellä oli ollut hyvä tuuri: onneksi kaveri piti huolen eikä antanut hänen sammua hankeen. Henki olisi ollut pois jos niin olisi käynyt. Ei mennyt onneksi silmä.
Poika tuntui olevan järkyttynyt. Sanoi, että ei todellakaan voinut ymmärtää, että menee niin huonoon kuntoon eikä osannut ajatella, mihin vaaratilanteisiin olisi voinut joutua.
Keskustele tyttösi kanssa. Hän on joka tapauksessa valehdellut sinulle ja pettänyt luottamuksen.
Mulla kävi sama juttu. Sanoin ,että en juo, muuta join ja jäin kiinni. Luottamus meni ja he suuttuivat ja pettyivät. Menetin vanhempieni lupaaman oman tietokoneen. Se on kova rangaistus.
Meilläkin poika 13v hoiperteli kotia kolmen aikaan, ilmeisesti luuli että muut nukkumassa mutta eipäs oltukkaan. Oli tosi huonossa kunnossa, käveli puolelta toiselle ja kaatuili vähän väliä. Myös oksennus lensi pari kertaa. Vietiin poika sänkyynsä nukkumaan ja tietty piti käydä välillä kattomassa onko hengissä. Tosi pettyneitä oltiin, koska aikaisemmin ei tälläistä tapahtunut ja luottamus poikaan oli suuri. Eilen aamulla sitten keskusteltiin asiasta. Tuntui että poika olisi tuon kokemuksen myötä saanut järkeä päähän, ja lopettaisi juomisen. Mutta mistäs sitä ikinä tietää. Rangaistukseksi 2kk ajan kahdeksalta kotiin viikonloppuisin, arkisin kuudelta. Normaalisti saisi siis olla viikonloppuisin puoleenyöhön, ja arkisin puoli yhdeksään.
...uudenvuodenaattona mennä mihinkään.
silloin on niin paljon humalaisii ja typeriä raketinhuitojia liikkeellä.
miksei voisi viettää vanhempien kanssa(meil myös tuttavaperhe), voihan sitä yhden pienen lasin antaa siideriä ja sit naposteltavaa. illalla raketit ym. yhdessä.
meitin tytsy pääsee ite viettämään uuttavuotta vasta kun 18v.
Ihan teidän oma vika.Miten ihmeessä 13- vuotias saa olla puoleenyöhön ulkona?Käsittämätöntä toimintaa vanhemmilta.Ihan lapsihan se vielä on.Ymmärtäisin jos olis 15.Olette aika vastuuttomia tuon ajan suhteen ja sitten laitate tuollaiset naurettavat sanktioit...
...kun käytös on täysin normaalia ton ikäselle?
Suosittelen keskustelua ja ymmärtämistä. Haluathan että tyttösi kertoo tulevaisuudessakin asioistaan? Toki liikaakin voi luottaa, niinkuin nyt huomasit. Mun mielestä 14v lapseen ei voi luottaa täysin missään asiassa satavarmasti.
Entä itse, mitä teit tuon ikäisenä? Vertaa siihen.
Siis mitä ihmettä te puolustatte LASTEn juomista. Eihän alkoholi kuulu 13-16-vuotiaille lainkaan. SENHÄN SANOO JO LAKI. Miksi annatte lapsenne ymmärtää, että lakia saa rikkoa? Miksi annatte lapsen liikuskella yöllä ja ajatella, että kuuluu lapsuuteen ryyppäys. Säälin lapsianne-
Asiassa olen kanssasi samaa mieltä, lasten dokaaminen ei ole kannatettavaa. Eikä perustelukaan pidä paikkaansa - normaalia käytöstä. Kyllä kaupungilla siideripullo kädessä huojuva nuori (13-16) on kuitenkin poikkeus. Ja se iänikuinen perustelu, mitä itse teit aikoinaan? Se on lähes yhtä huono kuin sinun perustelusi laista.
Rangaistuksen päättävät vanhemmat yhdessä.
Kuka nyt lasten juomista puolustaisi!
Kyseessä realismi, minkäs teet jos isohko tyttö haluaa juoda - lukitset omaan huoneeseen ja kahlitset patteriin vai? Voi tietty yrittää kasvattaa murkkua, mutta pohjatyö on tehty 0-3v ja loppu on hienosäätöä. Rangaistuksilla ei ole juurikaan vaikutusta yleensä. Mitä kovempi rangaistus, sitä tarkemmat huijaussuunnitelmat vanhemmille tehdään seuraavasta ryyppyreissusta. Jos ryypätä halutaan.
Tietty näissä hommissa pitää erottaa kunnon kännääminen ja "muutama kalja kaveriporukassa". Kaksi täysin eri asiaa.
ei muutakaan akomaholia.piste.
Tietysti pitää lähteä siitäkin oletuksesta, että jokainen nuori kokeilee juomia jossakin vaiheessa. Ja kokeilut päättyvät sitten eri tavalla. Mutta jos eka kerran jälkeen pyörähtää käyntiin rumba, jossa vanhempien neuvoja/keskusteluja ei noteerata mitenkään ja luottamus ei palaa millään tasolla, on paikallaan rankaisu.
Itse olen viettänyt alkoholihuuruisen nuoruuden enkä TODELLAKAAN halua omille lapsilleni sellaista. Kotini oli ns. hyvä, alkoton, väkivallataton ja varmaan kaikkien silmissä hyvä koti. Mutta sain liian suuren vapauden touhuta, mitä halusin. En vieläkään ymmärrä, miksi vanhempani suostuivat tähän. Olisin tarvinnut paljon tiukemmat rajat. Ehkä vanhemmistani ei ollut siihen (vaikka vähän ehkä epäilenkin).
Mutta itse toimin toisella tavalla suhtautuessani omiin lapsiini. Vai onkohan niin, että minä kyllä muistan, mitä on olla TODELLA VILLI JA VAPAA NUORI? Koetan kuitenkin pitää järjen päässäni enkä olla ihan älyttömän tiukka. Jos luotto pelaa, saa lapsi mennä aika vapaasti. Mutta jos se luotto on menetetty eikä haluja näytä tilanteen korjaamiseen olevan, astuupi kuvioon mutsin tiukat rajat.
LAKI SANOO, että alle 18-vuotiaille ei alkoholia lainkaan. Ja 18-21 vuotiaillekin vain mietoja !!!!!
Et kyllä tiedä tätä nyky nuorisoa... Jotkut rupeaa ryyppäämään ja polttamaan jo 13 vuotiaana.. Ei niitä mikään laki kiinnosta...
Ymmärrän pettymystäsi. Tulet varmaan pettymään vielä useamman kerran. Ainoa mitä voit tehdä on kasvattaa lapsellesi niin hyvä itsetunto että hän osaa asettaa rajansa itse. Ei hän tule koskaan kertomaan sinulle kaikkea mitä aikoo tehdä vai annatko tyttäresi lähteä kun hän kertoo että "lähdemme Erkin kaverin mökille, se on jo lähes kolmekymppinen. Varmaan saunomme ja sitten naidaan ehkä koko porukka yhdessä tai erikseen. Minähän en syö vielä pillereitä mutta Eki lupasi hankkia kumit."
Uskotko edelleen tyttäresi kertovan kaiken sinulle? Haluatko edes kuulla mitä ovat tehneet?
Minä olen isoäiti-ikäinen. Olen silti vielä työelämässä, jossa tapaan päivittäin näitä teidän lastenne ikäisiä.
Meillä on kolme poikaa, nyt jo tietysti aikuisia, joten heillä on teidän lastenne ikäisiä lapsia.
Monet vanhemmat ovat liian lepsuja lastensa kanssa. Useimmat lapset haluavat kunnollista huolenpitoa. Vanhemmat tavallaan tietävät sen, mutta ovat laiskoja myöntämään sitä itselleen. Tiedän suunnattoman aikuisen ihmisen nälän = juttelun tarpeen mm. siitä, että edelleenkin monet murrosikäiset jäävät kanssanipuhumaan tunniksi pariksi koulun jälkeen, varsinkin pyhien aattoina ja perjantaisin.
Meillä ei koskaan käytetty, saati tarjoiltu alkoholia lasten nähden. Eikä tarjoilla vieläkään lastenlapsille. Jokuhan sanoi tarjoavansa lapselleen siideriä, näin käsitin.
Tuo on maailman typerin kysymys: Mitä itse teit 15-vuotiaana?
Minä leikin nukeilla kotona ja pelasin pelejä vanhempieni kanssa. Poikani katselivat elokuvia meidän kanssamme ja pelailivat kavereineen meidän alakerrassa. Ilman alkoholia.
Lapsilla on omat salaisuutensa, kuten aikuisillakin. Kaikkea ei tarvitse toisesta tietää. Mutta lapsista täytyy huolehtia mahdollisimman tarkkaan, jotta lapsi ei pääse kovin pahasti itseänsä telomaan maailmalla. Ehtii sen telomisen aikuisenakin.
Huolenpito alkaa jo vauvaiästä, kuten joku täällä sanoikin. Klisee mutta näin se menee.
Luottamusta rakennetaan hiljalleen. Kerran kiinnijäänyttä on vahdittava. Tai teette kuten parhaaksi näette, mutta lapsenne tulevat myöhemmin kiittämään teitä, mikäli olitte jämäköitä ja raittiita vanhempia.
Mokan jälkeen on keskustelun paikka. Ja minun mielestäni myös jonkinlaisen rangaistuksen - ei tietenkään ruumiillisen (sehän on sitä paitsi laissa kiellettykin).
Olen kanssasi samaa mieltä että monet vanhemmat jättävät lapsiaan kasvattamatta, eivät osaa tai halua olla vanhempia. Olen itse monta kertaa huomannut miten lasteni huontuulisuus muuttuu hyväntuulisuudeksi kun heitä oikein kunnolla halaa ja rutistaa ja samalla kehuu heidän saavutuksiaan ja kiittää osallistumista vaikka kotitöihin.
Alkoholia ei käyttävien vanhempien on helppo perustella käyttämättömyyttään ja ehdotonta kieltoa. Toisissa perheissä taas alkoholin käyttö on humalahakuista, dokaamista, näissä perheissä ei ole suotavaa että lapset saavat alkoholikäyttäytymismallit kotoaan. Normaalissa perheessä missä alkoholin käyttö ei ole välttämätöntä mutta viiniä nautitaan viikonloppuaterioiden yhdeydessä, niin en näe estettä että nuorelle opetetaan sivistyneet alkolikäyttäytymistavat jo kotona. Tämä ei tarkoita sitä että annetaan nuoren ryypätä kotona vaan, että hän saa joskus maistaa puna- ja valkoviiniä ja oppii erottamaan niitä toisistaan ja viinissä olevat vivahteet. Tästä varmaan joku vetää herneen nenään mutta tosiasia on se että vaikka kaikki vanhemmat kieltäisivät alkoholin käytön niin silti alaikäiset joisivat.
Vai maailman typerintä kysyä mitä itse teit saman ikäisenä? Mietihän vähän. Jos itse olit täyslapsi, ei se tarkoita että kaikki muutkin olis olleet. Mun tyttö on 15 ja paljon kiltimpi mitä itse olin. Perjantaisin laitoin illan kaljakassin jääkaappiin kotona, eikä äiti edes kommentoinut, saati kieltänyt. Poltin, lintsasin koulusta, ryyppäsin jne. Kasvoin vapaasti (myös ilman rakkautta) ja siksi pidän vertailua oman lapseni ja mun lapsuuden välillä LÄHES TÄRKEIMPÄNÄ ASIANA. Toki haluan että lapsellani on asiat paljon, paljon paremmin! Ja ne ovat. Koska muistan, miltä tuntui sen ikäisenä.
Juttelu, läheisyys ja rakkauden konkreettinen osoittaminen on ehdottoman tärkeää.
Ei vanhemmilta voi vaatia raittiutta (tekopyhää) sillä alkoholi on luonnollinen osa normaalia elämää.
Kysymyksen typeryydellä viittasin siihen, että kysymystä käytetään usein ikään kuin puolihyväksyntänä sille, että kaikkihan dokaavat, kaikki ...
Minäkin muistan edelleen oikein hyvin, miltä minusta tuntui olla 15-vuotias. Ja jos unohtaisin, aina voin kerrata päiväkirjoistani, jotka olen säilyttänyt.
Ei raittius minusta ole tekopyhää. Ilman kummempia syitä meillä ei paljon käytetä alkoholia. Meillä ei alkoholi ole luonnollinen osa normaalia elämää. Ei ole myöskään lastemme perheissä.
Ettei tule väärää käsitystä: meillä on erinomainen viinikellari, josta on hyvä aikuisille vieraille tarjota.
Tässä puhutaan nyt ilmeisesti kahdesta eri asiasta. Typeryyttä on minusta se, ettei kasvata lastaan. Alkoholin täyskielto on utopiaa (ja tarpeetonta), tässä kuitenkin puhuttiin lasten juomisesta ja aikuisen vastuusta siihen (jos ymmärsin oikein).
Hyvä kysymys on, miksi lapset juovat? Veikkaan, että ryhmään kuuluminen ajaa heitä tähän. Ja jos suuri osa vanhemmista antaa periksi, niin seuraukset ovat mitä ovat. Tuskin kukaan tosissaan väittää, että lasten juopottelu on hieno juttu?
Olet aivan oikeassa.Toisaalta jo mummoni aikoinaan totesi,että elämä on nykyisin jollain tavoin paljon rankempaa kuin hänen nuoruudessaan,hän oli syntynyt -14.
Nykyajan vaatimukset ovat kovemmat.Enää ei riitä se,että tekee työnsä hyvin..ennen muinoin naiset olivat kotiäiteinä,ja hoitivat itse lapsensa.Nykyisin kumpikin vanhempi suorittaa työelämässä ja lapset saavat kasvaa levottoman ja kiireisen yhteiskunnan puristuksissa.
Lapset viedään hoitoon yhä nuorempina..ei muka ole varaa hoitaa heitä pidempään kotona??!
Ihmekkös se jos tilanne lastenkasvatuksen osalta on muuttunut...lapset tekevät ennen kouluun menoaan jo
hoidossa ollessaan "täyden työpäivän"..ja sitten
Ihmetellään kun levottomuttaa ilmenee..Kukahan säätäisi lain ettei alle 3vuotiasta saa viedä hoitoon?
kun täällä lapsi ja nuori sekoitetaan keskenään ja sönkötetään kahesta eri asiasta niinku ne ois samoja asioita...0-12v on lapsi, 13v on nuori, aikuisuutta ei sitten voikkaan numeroilla määritellä
Opettaja-isoäiti on joka sanallaan oikeassa!
Minäkin leikin 14-vuotiaana kotona barbeilla enkä huidellut kaljakassin kanssa kaupungilla. Omani on nyt 14 ja 12 vuotiaat eikä puhettakaan, että olisivat kylillä myöhään illalla.
Viikonloppusin kotiintuloaika on klo 20.00 ja viikolla 19.30.
Kotona ei juoda eikä polteta. Eivät näe esimerkkiä kotona ja koko lapsuutensa heillä on ollut selkeät rajat. Turha niitä olisi enää tässä iässä asettaa.
mutta sillon on ollu varmastikin ihan eri ajat...nykyään jos 14v tyttö leikkii barbeilla, ja senikäset pojat autoilla on välittömästi kehari, eli kehitysvammanen, eli jälkeenjääny...ja näin pitää ollakkin
joka kotoa annetan, mikä ratkaisee.
"Tästä varmaan joku vetää herneen nenään mutta tosiasia on se että vaikka kaikki vanhemmat kieltäisivät alkoholin käytön niin silti alaikäiset joisivat."
Tämä on totta. Mutta kun LAKI sanoo, ettei alaikäiselle saa antaa lainkaan alkoholia, niin minkä VIESTIN vanhemmat antavat, kun toimivat toisin? Silloin vanhemmat kotona viestittävät nuorelle, että pieni määrä alkoholia on ok. Sitten nuoren on helppo kaveriporukoissakin vähän maistella ja pikku hiljaa lisätäkin määrää.
Nyt on kokemusta viiden lapsen verran,mummoikäinen myös minäkin.Joskus kuvittelin,että lapsiin pitää luottaa,mutta olen huomannut kantapään kautta,että murrosikäisiin ei kannata sinisilmäisesti luottaa.Tämän olen sanonut myös nuorimmilleni,murrosikäisille,että tietävät,että tarkistuksia voi tulla.Siitä huolimatta nuorimpani pääsi "karkaamaan",lupasivat olla hänen kaverinsa luona yötä,kun illalla soitin reissusta.Kaverin isä toi aamulla vielä hiukan humalaisen tyttöni kotiin,kaveri oli jäänyt jollekin toiselle kaverille yöllä,kun olivat ollet jossain keskenään.Tästä ei lapseni selvinnyt ilman rangaistusta.Kännykkä- ja tietsikkakieltoa rapsahti sopivassa määrin.En väitä,että nuoret ei tekisi näitä kokeiluita,mutta perusjuttu on mielestäni se,että vanhempi antaa selvän mallin,että se ei ole hyväksyttävää ja vääristä teiosta on seuraamukset.Lapseni valehteli minulle ja oli eri paikassa,missä väitti olevansa.Tähän asiaan minun kasvattajaminäni puuttuu.Tyttö on minun rakas lapseni tästä hölmöilystä huolimatta,ja nyt, vajaa vuosi myöhemmin on sujunut mitä parhaiten,pahin murrosiän kapina alkaa olla ohitettu.
"Mutta kun LAKI sanoo, ettei alaikäiselle saa antaa lainkaan alkoholia, niin minkä VIESTIN vanhemmat antavat, kun toimivat toisin?"
Tästä tulee mieleen aina eräs vanha pikku-kalle vitsi, jossa kalle seisoo suojatien vieressä ja itkee. Mummo tulee kysymään, mikä hätänä? Johon pikku-kalle vastaa: En pääse kadun yli, opettaja sanoi "tietä ylitettäessä on aina odotettava kunnes auto menee ohi tai pysähtyy". Mummo ihmettelemään, että eihän tiellä ole yhtään autoa. Sepä siinä, sanoi pikku-kalle: Jo tunnin olen odottanut eikä yhtään autoa ole mennyt ohi...
Tässä on jotain samankaltaista sen asenteen kanssa, että vanhempi tekee väärin jos antaa nuoren siemaista yhden kulauksen (joka ehkä myös pitää sylkeä pois) viiniä koska se kovasti kiinnostaa: Vahingollista se ei ole, MUTTA KUN LAKI SANOO... Niinpä niin, kyllähän se huonon viestin antaa jos on alunperinkin opettanut lapselle, että laki on piirulleen kirjaimellisesti otettava ja täysin erehtymätön. Minusta tuollaisessa ehdottomuudessa ja yleistämisessä ei taas ole mitään ihailtavaa.
Olen itekkin 14 vuotias tyttö, joka juo. Porukat ei epäile mitään.
Olne sen verran fiksu, että useasti juodaan paikoissa, joissa muut eivät ole tai jonkun kotona.
En juo useasti, ehkä kerran kuukaudessa.
Ei ole mitään pahaa. Koulu menee hyvin, ja kaikki asiat ovat samalla tavalla kuin ennen.
SUOSITTELEN, ETTÄ ET ANNA RANGAISTUSTA JA RAJOITAT JUOMISEN VAIKKA YKS KERTA KUUKAUDESSA JA SANO, ETTÄ JOS KOULU ALKAA MENEMÄÄN HUONOSTI, TAI ILMEENTYY MUITA ONGELMIA, JUOMINEN LOPPUU.
Älkää nyt hyvä luoja esittäkö mitään pyhimyksiä, juominen silloin tällöin/harvoin on hauskaa.
Ei siinä mitään pahaa, jos osaa pitää huolta itsestään, eikä juo övereitä! (;
Rangaistus on mielestäni ihan oikeutettua.
Itse olen 18v nuorukainen, jolla ei ole ollut lainkaan rajoja. Kaverit joilla on ollut rajat ja rakkautta, on aina kadehtineet minua koska rajoja ei ole ollut koskaan ja tietenkin itse kadehdin muutama vuosi sitten kavereitani joilla oli rakastavat ja välittävät vanhemmat.
Itse jäin "kiinni" myös 14 vuotiaana, kannoin keskustassa sixpäkkiä ja poliisi otti mukaansa koska ihan selvästi näki että oon vielä pikkutyttö. En kuitenkaan ollut vielä juonut mitään, äiti tuli hakemaan poliisiasemalta ja joi kuus kaljaani. Silloin se otti päähän, olin itse hankkinut ja maksanut kaljani. Nyt äitini käytös naurattaa, muita rangaistuksia ja sanomisia tästä ei tullut. Ja tästä viestistä voi saada kuvan esim. äitini olisi alkoholisti tms. ei kaukana siitä mutta olen aina pienenikäni käyttänyt nimenomaa selitystä "Mieti mitä itse teit mun ikäsenä" ja saanut sen takia tehdä mitä lystää.
Eli älä anna murkun määräillä, ole perheen pää joka näyttää missä on kaapin paikka koska itse sain näyttää sen, ja tunsin olevani hyljätty tms. ja hain paljon käytökselläni silloin huomiota, jotta joskus olisin saanut noottia.
Minä olen saanut melko vapaan kasvatuksen, eli äiti ei ole paljon menojani ja tulojani rajoittanut. Kaljan otosta jäin kiinni joskus yläaste ikäsenä, sen jälkeen loppu vahtaaminen. Jäin samoihin aikoihin kiinni myös tupakan polttamisesta. Sen jälkeen olen voinut juoda kaljaa äitini nähden, ollaanpa joskus juotu saunasiideritkin kun yhdessä käytiin saunassa. Pystyin myös polttamaan äitini edessä (ja pystyn edelleen).
En saanut mitään typeriä rangaistuksia, kuten kännykkä pois tai netin käyttö kielto..Mitä ne olis hyödyttäny? Minulla ei ollut kotiintuloaikoja, joskus tulin samaan aikaan kun aamuposti. Aina kuitenkin äiti tiesi missä olin, koska soittelin sille aina välillä ja kerroin kuulumiset. Ei tarvinnu enää salailla ja keksiä ihan tyhmiä valheita, esim. missä milloinkin olin ja kenen kanssa.
Tuntu hyvältä kun pysty puhumaan suoraan ja valehtelematta. Äidin kanssa kuitenkin sovittiin että mitään hirmu kännejä ei tartte vetää että joku tolkku pysyy. Aina myös pidin huolen etten sammuillu mihinkään ja en liian kännissä ollu.
Noh, nuoruus oli "hurja" , oltiin millon missäki, kuhan pyörittiin kavereitten kanssa, otettiin olutta ja nautittiin.
Tällä hetkellä olen kohta parikymppinen ja elän vakaata elämää yhdessä avomieheni kanssa. Kaljaa toki joskus otetaan, yleensä muutama iltakalja viikonloppuna kotona tai kaveri pariskunnan luona. Baareissa käydään aniharvoin.
Minun saman ikäiset entiset kaverit, joita on liiaksi rajoitettu nuorena, ovat 18 täytettyään pistäneet elämänsä risaiseksi. Baareissa juokseevat minkä kerkiäävät, jopa viikolla juodaan. Alussa varsinkaan heillä ei ollut mitään järkeä juomisessa, oli vaan kivaa olla 18 ja järki pois kun ei voinut enää kukaan kieltää. ja sama homma jatkuu vieläkin suurimmalla osalla. Olen vain miettinyt että miten heille mahtaa käydä esim. työelämässä, töissähän ei passaa kännissä tai krapulassa olla.
Äitiini minulla on edelleen hyvät välit, voidaan puhua mistä vaan.
Tässäpä minun kokemus, ja hieman mietittävää, onko kuitenkaan järkeä ihan totaalisesti kieltää kaikkea. Sitten kun lapsi täyttää 18, ei vanhempien sana paljon paina.
"Lopetappa likka tuo valehtelu" perusjunttimaista likka-sanan käyttöä...
Kiertely ja kaartelu ei auta, mene suoraan asiaan. Junttisanoilla koristelu ei mitään auta.
14v saa jo vittu juoda
oo onnekas ettei ollu 11-12. Ja tossa iässähä moni alkaa jo narkkaakki. Että pieni juttu jos bisse kädessä...