Olen menossa naimisiin. Minun mielestäni pariskunnalla pitää olla vain yksi yhteinen sukunimi. Minä haluan miehen nimen. Hän ei suostuisi. Ei millään. Haluaa minun olevan oman niminen.
Mitä sinä sanot tähän ongelmaan?
Mitä sinä sanot tähän ongelmaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kiinnostaisi tietää,mikä on hänen syynsä siihen,ettei halua sinun ottavan hänen nimeään?
Oudommaksi tilanteen tekee se, että minulla on yhä ex-puolisoni sukunimi - sitäkö minun pitäisi käyttää uudessa liitossani?
Kihlattuni vastauksista en oikein saa selvää. Ehkä siirrän häitä niin kauan kunnes saan tyydyttävän vastuksen. Asialla vaan alkaa olla kiire jos aikataulussa olisi tarkoitus pysyä.
No se tekee tapauksesta vielä oudomman..Meinaan siis,että luulis miehen haluavan sen exän nimen historiaan..
Meillä sujui tuo nimijuttu ihan niin,ettei siitä edes keskusteltu.Perinteiseen tapaan minulle tuli miehen sukunimi.
Ota kunnolla selvää,miksi hän ei halua sinun ottavan hänen nimeään..Tsemppiä..:)
ei tipu pimpsua jos ei tipu sukunimeä!
myöhemmin vain jälkimmäinen.
Varautuu nyt jo siihen.
M i k s i menisit!
Minä avioiduin hiljattain ja mieheni oli erittäin mielissään ja ylpeä kun halusin ottaa aivan vapaaehtoisesti hänen nimensä. Oletko kysynyt mihin hän perustaa tahtonsa?
En saa selvää vastausta. Kuten Mii-sulle jo vastasin, voi olla että häitä on siirrettävä sillä en halua pitää ex-mieheni nimeä lopun ikääni.
Heinäkuun 5. oli tarkoitus häät pitää.
tyttönimessäsi on?
Miksi ihmeessä tämä ex-mies-juttu? Voit ihan laillisesti vaikka alkuunsa muuttaa nimesi lähes miksi haluat ja ainakin ex-miehen nimestä pääset kevyesti eroon. Hakemuksia kehiin ja uutta nimeä tai oman isän tai äidin nimeä tilalle.
Pankaas vaikka uuden yhteisen nimen keksiminen mietintään. On tuttavissa niitäkin, jotka muodostivat molempien nimistä uuden. Ei siis mitään Virtanen-Järvinen, vaan upposen uuden nimen.
Raskas syy estää sen käytön. En edes halua sitä.
Hiukka häiritsee hääsuunnitelmia tuollainen keskeneräinen asia! Suunnitelmat jäihin, kirkon varaus peruutukseen, kissa pöydälle ja keskustelulla yhteiseen lopputulokseen. Eipä tässä muuta osaa sanoa. Miehesi mielipidettä en tietysti ymmärrä pätkääkään, koen vaan että haluaa määräillä sinua, kun ei ole halukas edes keskustelemaan asiasta. Teidän kuuluu olla tasa-arvoisia suhteessanne.
muttei sinua tyydyttävästi. Kyllä kai tyttönimen saa takaisin. Sillä sitten, tai jos asia on tärkeä niin häät peruutukseen. Kysehän ei lopulta ole perusteluista vaan siitä mikä kullekin on tärkeämpää. Miehellesi on tärkeämpää olla antamatta nimeään kuin mennä naimisiin. Sinun tulee päättää onko naimisiin meno tärkeämpää kuin nimen saaminen vai päinvastoin.
Jo on aikoihin eletty kun mies on niin mustis nimestään. Sano että tehdään sitten nykäset, eli otatte sen sun exmiehen sukunimen. Ihan vakavissaan esität ja vaadit asiallisen vastauksen perusteluineen.
Olen itse ollut naimisissa ja mennyt 45 v naimisiin ja mieheni antoi valita otanko hänen vai pidänkö entisen. Minä valitsin hänen koska se myös yhdistää meitä. Mulla on exliitosta myös alaikäinen lapsi eikä eri nimi haittaa.
miehen tulis suostua siihen että otat hänen nimensä. Niin se on aina ollut ja se uus sukunimilaki ei sitä kielläkkään. Miehelläsi on asennevamma!
Miten ihmeessä tulit kysynneeksi edes, että saatko hänen nimensä.. minulle asia olisi niin itsenstään selvä etti tulisi edes mieleen kysellä, olisi kummallista pitää exn nimi vaikka se on lapsillakin.. omaa tyttönimeä en kyllä haluaisi takaisin.. enemmin sitten pitäisin exn nimen muistuttamassa????
Mies otti itse puheeksi että hän haluaisi minun pitävän oman nimeni. Minkä? Ex-mieheltäni saamani? Vai tyttönimeni, jonka käytön estymisen hän tietää?
Tuo viimeinen lauseesi tuntui mukavan pirulliselta ja yllättäin...lämmitti! Se sai minut ajattelemaan, että en puhu hänelle enää koko asiasta mutta en mene myöskään namisiin. Eihän hän ilmeisesti minua halua. Sittenkään. Pääseepä myöhemmin sanomaan että hän kyllä olisi valmis sitoutumaan mutta nainen ei....
Hassua ettei miespuolisia tunnu kiinnostavan. Vai eikö ne uskalla? Luulisi vastaavan asian heitä kiinnostavan edes jollakin lailla.