olimme avoliitossa, yli 8vuotta. Nyt eronneet, avoliiton alussa laitoimme rahat yhteen, samalle pankkitilille, jot ainuastaan pitäneet ja kaikki rahaliikenne kulkennut. Miehellä liiton alussa rahaa, ehkäpä noin 50-60.000 markkaa enemmän. Olemme hankkineet, asuntoosakkeen, mummonmökin maalta, ja joitain osakkeita, kaikki puoliksi 50/50%. Mies tienannut työstä enemmän rahaa kuin minä. Vaatii nyt suurempaa osuutta omaisuudesta, uhkaa jopa oikeustoimilla. Meillä ei ole yhteisiä lapsia. voiko hän saada enemmän kuin puolet, jonka nimiperiaatteen mukaan omistaa.
"entinen" avoliitto
kuinka asia on
172567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Anna miehen vaan rauhassa uhkailla vaikka millä raastuvalla. Asia ja laki kun on tässä tapauksessa niin kuin se on. Nimiperiaate on omistuksessa, koska avoliitto ei ole mikään juridinen instituutio. Ihan sama jos Pekka ja Pätkä asuvat samassa huushollissa ja sitten päättävät erota: ei mitään "tasinkoja" tällaisessakaan tapauksessa makseta.
Kyllä miehen olisi sitten aikanaan pitänyt tajuta tämä asia, kun oletta omaisuutta hankkineet 50/50% omistussuhteella. On totta, että moraalisestihan hänellä olisi siis oikeutta enempään, kun kerran isomman osan on todistettavasti maksanut...
Niin, siis periaatehan on että puoliksi kaikki ja sillä sipuli. Toisaalta periaate on myös, että avioehto on sitova. Kuitenkin avioehtoja on voinut riitauttaa ja saada varallisuuteen tasapuolisen jaon jos esim. nainen on ollut monta vuotta kotona hoitamassa lasta.
Näin kai periaatteessa mieskin voi tehdä, jos voi näyttää että hän on ainoana käynyt työssä tai on ansainnut huomattavasti enemmän. Ainahan voi yrittää. Ja jos tarpeeksi hyvän perustelun keksii se voi mennä läpikin.
Mutta mikä on mielestäsi oikeus ja kohtuus? Jos puolisosi on ansainnut sinua enemmän, onko oikeus vaatia puolta kaikesta omaisuudesta? Miten paljon rehellisesti itse arvioisit omaksi osuudeksesi?
Kuinka paljon onnellisemmaksi tulet lihavasta riidasta ja muutamasta eurosta enemmän? Voihan käydä niinkin, että häviät ja maksat hänenkin oikeustoimet.
Niin, siis periaatehan on että puoliksi kaikki ja sillä sipuli. Toisaalta periaate on myös, että avioehto on sitova. Kuitenkin avioehtoja on voinut riitauttaa ja saada varallisuuteen tasapuolisen jaon jos esim. nainen on ollut monta vuotta kotona hoitamassa lasta.
Näin kai periaatteessa mieskin voi tehdä, jos voi näyttää että hän on ainoana käynyt työssä tai on ansainnut huomattavasti enemmän. Ainahan voi yrittää. Ja jos tarpeeksi hyvän perustelun keksii se voi mennä läpikin.
Mutta mikä on mielestäsi oikeus ja kohtuus? Jos puolisosi on ansainnut sinua enemmän, onko oikeus vaatia puolta kaikesta omaisuudesta? Miten paljon rehellisesti itse arvioisit omaksi osuudeksesi?
Kuinka paljon onnellisemmaksi tulet lihavasta riidasta ja muutamasta eurosta enemmän? Voihan käydä niinkin, että häviät ja maksat hänenkin oikeustoimet.
Muistahan joka tapauksessa kertoa miten teille lopulta kävi.
Joo. aina menee sanat sekaisin. Siis tietysti AVOliitossa ei ole mitään velvoitteita. Senkuin hymyilet kauniisti ja annat yrittää.
Toisaalta mikä taas on oikeus ja kohtuus kuten ed. sanoin..
Just. Taitaa olla tyypillinen tyhmä tapaus. Onkohan tässä tapauksessa tyhmyri ollut mies.
Tästä voi tulla oikeustapaus hyvinkin.
Kysymys on siis siitä, että olette avopari, jolla ei ei kirjallisia sopimuksia. Näin käsitin.
Kenen nimissä on osake, mökki jne? Mikä nimi seisoo papereissa?
MIKÄLI molempien nimi, mies voi riitauttaa jutun sillä periaatteella, että et ole pystynyt maksamaan huonojen tulojesi takia omaa osuuttasi.
Ellette sovi, juttu voi mennä oikeuteen. Oikeudessa tärkeätä on pystyä todistamaan, kuka omistaa mitäkin, keneltä rahat ovat.
Varsinkin ellei kyse ole isoista omaisuuksista, yrittäisin sopia oikeudenmukaisesti asian.
Tulisi halvemmaksi MOLEMMILLE.
Nimiperiaate on vahva, siis miten papereissa lukee. Koskaan, tai harvoin kumpikin puoliso, avoliitossakaan ansaitsee saman verran. Ja kun yhtestaloudessa eletään. Itsekkin avoliitossa, onko näin, vai olenko väärässä.
Miehellä oli alunpitäen enemmän rahaa, ja hän on liittonne aikana ansainnut enemmän rahaa. Onko hänellä sitten nämä "ylimäärärahat" säästössä? Siinä tapauksessa tasan yhdessä hankittu kuuluu tasan puoliksi jakaakin, mutta jos mies on kustantanut yhteistä elämäänne enemmän, mikset voi vain rehellisesti antaa hänelle mitä kuuluu, eli vuorostaan isomman osan omaisuudesta? Jos mies on tuonut talouteen enemmän rahaa, eikö taloudesta kuuluisi jäädä hänelle enemmän käteen?
Käytännön toimista en tilanteessanne tiedä, mutta pelkästään se kenen nimissä mikäkin prosenttiosuus on, ei ratkaise asiaa. Esimerkiksi me miehen kanssa ostimme talon omistussuhteilla 50%/50%, mutta koska mies maksoi lainaa ensimmäiset vuoden yksin (olin opiskelija), minä olisin eron sattuessa saanut vain taloon sijoittamani rahat takaisin enkä puolta talosta. Tämä varmistettiin juristilta.
Olen toki ansioillani maksannu "puolet"lainasta, vaikka mies tienannut enemmän. vaikkakin yhteiseltä tililtä. mies sitten pystynyt muuta yhteiselämää rahoittamaan enemmän. Ja minun osuuteni kodinhoidosta, eikö sitä lasketa.
Millainen koti teillä oikein on, kun sitä pitää toisen avopuolison erikseen hoitaa enemmän kuin toisen? Puulämmitys pystymetsästä?
Ei tavallisessa kodissa, kun teillä ei ole yhteisiä lapsiakaan, ole mitään erityistä hoitamista, josta erikseen pitäisi maksaakin toiselle. Kai se mies on teillä jotain kotona tehnyt, alatko laskea hintaa yhteisen autonne renkaanvaihdolle tai mummonmökin lumitöille??
Ei avoliittolaiselle voi eron jälkeen maksaa kodinhoidosta palkkaa. Jos voisi, siitähän tulisi maksaa veroja!
Miksi nainen ei voi olla oikeudenmukainen erotilanteessa? Me naisethan haluamme tasa-arvoista kohtelua mieheltä. Ei käsitä.
Useimmat vastaajat ehdottavat, että enemmän ansaitsevalle kuuluisi erossa enemmän.
Onko tämä tosiaan avoliiton ja avioliiton suurin periaatteellinen ero?
Me kun menimme naimisiin, oikein keskustelimme ja kumpikin ymmärsi, että mennään yhteen ja tehdään yhteisesti juttuja; rakennetaan kotia ja kasvatetaan lapsia. Silloin ei lasketa pennejä. On meilläkin koko ajan ollut se tilanne, että toinen on tuonut sisään enemmän rahaa... mutta mitä väliä? Yhteiseksi ja lasten hyväksi se on tullut.
Aloittajan avoliitto on ollut käytännössä avioliitto, ilman vihkimistä. En minä ymmärrä sitä moraalia, joka määräisi toisen viemään enemmän yhteisestä pesästä.
>
Höpön löpön ... avioliitto on Suomen laissa hyvin selkeästi määritelty asia, oikeesti käytännössä (leikkiä ja uskotella avoliitostaan voi mitä ikinä tahtoo).
Ellei pariskunta ole solminut avioliittoa, ei heitä koske aviliittolakikaan, eikä heillä luonnollisestikaan ole avio-oikeutta toistensa omaisuuksiin.
Juridisesti heidän omaisuutensa jaetaan kuin sisko ja sen veli asuisivat yhdessä ja omistaisivat vaikka talon yhdessä... ja jonain päivänä tahtovat purkaa yhteistaloutensa.
Jos tahdotaan avioliittoa ON MENTÄVÄ AVIOON ... onko se jotenkin vaikea ihmesten käsittää? Jos eletään AVOLIITOSSA (joka toki on OK), niin sitten suotavaa on ymmärtää mitä se omaisuuksien suhteen tarkoittaa.
Tottakai just niin kuin sanoit, laillisesti asiat menevät noin, ja minustakin pitkää parisuhdetta suunnittelevien kannattaisi mennä naimisiin; ihmiset pelkäävät avioliittoa jo liikaakin.
Alkuperäisen tapauksessa, jos olen oikein ymmärtänyt, "lain mukaan" jako menisi 50/50, koska omistus on paperilla 50/50.
Otin kantaa eräiden vastaajien moraalisiin kannanottoihin, joiden mukaan vähemmän ansaitsevan pitäisi tässä tapauksessa lahjoittaa osa omaisuudestaan enemmän ansaitsevalla. Tätä logiikkaa ja moraalikäsitystä kritisoin.
Minusta jaon pitäisi mennä 50/50, ja niin se tässä tapauksessa meneekin, ja aloittajan on turha potea huonoa omaatuntoa.
Olen samaa mieltä, että sekä lain mukaan jako tasan että moraalisesti jako tasan, sillä noin pitkään on samaa leipää siinä taloudessa syöty, yli 8 vuotta.
Eiköhän niinkuin tässäkin tässäkin tapauksessa näyttää, ollut aikomus pitää yhteistä taloutta ja yhteisesti käyttää ja omistaa riipumatta siitä, vaikka toisen palkka suurempi kuin toisen. Yhteisestä tahdosta lyöty taloudet yhteen, Turha näin eron jälkeen, alkaa narisemaan. Kaikkihan avoparit voisivat muuten alkaa halutessaan erossa vaatimaan toiselta "hyvitystä".
Väärin tiedetty.
Kun ihmiset asuvat yhdessä, kukaan ei heidän meinaamisiaan tiedä. Monet opiskelijat (mies nainen) asuvat kimpassa ILMAN että ovat avoliitossa, ilman että edes satunnaisesti makaavat yhdessä.
By the Way. Palstoilla voi luulotella ihan mitä kukin haluaa, mutta AVOliitto on juridisesti eri asia kuin AVIOliitto. Just siks sanotaankin, että muistakaa pitää huolta taloudestanne, koska AVOeron sattuessa kumpikin omistaa sen, MINKÄ PYSTYY NÄYTTÄMÄÄN TOTEEN. Eli lähdön hetkellä kumpikin ottaa mukaan sen, josta hänellä on kuitti tai muuten pätevä todistus.
Useat avoliittolaiset pettyvät suhteen kariuduttua. Ei pidä olla tyhmä.
Joka tämmisen asian meinaa viedä raastupaan.