Olen miettinyt tässä viime aikoina, että onkohan mulla mielenterveys menossa.
Hieman ennen joulua on oksentelu alkanut, se on päivittäistä ja tapahtuu joka aterian yhteydessä, kunhan pystyn tekemään sen salassa mieheltä.
Olen 26-vuotias, normaalipainoinen, mutta lihonut 10 kg viimeisen 1,5 vuoden aikana.
Onko kyseessä minä, joka yritän nyt ns. itselleni bulimiaa vai onko oksentamisessa aina aina aihetta huolestua?
Oksentaminen ei ole vierasta. Laihduin n. 10 kg pari vuotta sitten ja olen myös oksentanut, mutta en osaa yhdistää tapahtumia keskenään.
Hieman ennen joulua on oksentelu alkanut, se on päivittäistä ja tapahtuu joka aterian yhteydessä, kunhan pystyn tekemään sen salassa mieheltä.
Olen 26-vuotias, normaalipainoinen, mutta lihonut 10 kg viimeisen 1,5 vuoden aikana.
Onko kyseessä minä, joka yritän nyt ns. itselleni bulimiaa vai onko oksentamisessa aina aina aihetta huolestua?
Oksentaminen ei ole vierasta. Laihduin n. 10 kg pari vuotta sitten ja olen myös oksentanut, mutta en osaa yhdistää tapahtumia keskenään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
itsekin olen samoja miettinyt. Tarkoitan kysymystäsi tästä bulimian hankkimisesta ja oksentamisesta.
Toisaalta ajattelen, ettei bulimiaa noin vain hankita. Toisaalta en kuitenkaan voi ajatella sairastavani bulimiaa, koska en syö valtavia määriä karkkeja, sipsejä ja jäätelöä, ja sitten oksenna niitä. Minä oksennan harvoin ja yleensä aina ihan tavallista ruokaa/ leipää. Minulla ei oksentaminen ole jatkuvaa, välillä on jopa kuukausien tauko. Vaikka minulla on taukoja, en pidä tätä tapaa pahana, vaan ainoastaan huolestuttaa jos se vahingoittaa sisuskalujani.
Voisithan sinäkin kokeilla, oletko jo aivan koukussa. Kokeile vaikka onnistuuko oksentamaton tammikuu. Jos ei onnistu, sinulla on ongelma. Jos onnistuu, niin kaikki on kunnossa ja voit kokeilla perään vaikka seuraavan kuukaudenkin.