Sukupuoliroolit ovat rajoittaneet voisisatoja hyvin pahalla tavalla: esim. britanniassa oli pari sataa vuotta sitten täysin sallittua että mies pettää minkä kerkeää kun naisen taas piti olla vain yhden miehen omaisuutta koska yhteiskunnssa nähtiin luonnollisena että nainen lumoaa vain olemalla kaunis, eikä sille voi mitään, ja mies käyttäytyy vain kuin kone ja ei voi vastustaa millään tavoin :).
Sukupuoliroolit
oppipoika tikka
16900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
on turhanpäiväinen kulttuurin rakennelma, joka tekeekin sukupuolen määrittelyn hankalaksi. Pinnallisimmillaan voi tuijottaa vain elintä, joka sekään ei ole samanlainen kenelläkään, eikä kaikilla ole edes kumpaakaan tai vain toista elintä. Mutta tämä ei kerro mitään ihmisen käyttäytymisestä, käytöksestä, arvoista esim. länsimaissa naisia pidetään hoivaajina paljolti madonnamyytin seurauksena.
Lisäksi hormonitoiminta on täysin ihmisestä riippuvaista, kuten monet muutkin kehon asiat: nainen, jolla on miehen hormonitoiminta, tai päinvastoin, voi täysin hyvin olla mitä stereotyyppisin nainen käytökseltään. sukupuolimalliin kasvetaan yhteiskunnassa.
laitamme hirveän painolastin pelkän sukupuolen perusteella - odotamme, jos emme suoranaisesti vaadi - tietynlaista käyttäytymistä ja tietynlaisten sääntöjen noudattamista. siinä missä suomessa hametta käyttävä mies nähtäisi huvittavana, ei kilttiin pukeutunutta brittiä nähtäisi. tietyllä kärjistetyllä tavalla ominaisuuksien määrittely sukuelimen kautta muistuttaa rasismia, mutta pelkkä ihonväri ei tee ihmisestä sen tyhmempää, ahneempaa kuin järkevämpääkään. sama pätee sukuelimiin. olemme kuitenkin kasvaneet niin syvään tähän sukupuolijärjestelmään, että emme osaa irrottautua siitä niin että näkisimme ihmiset omana itsenään.
En ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi yhteiskunnan vallitsevassa naisen mallissa.
Oma naisihanteeni on vahva, luonnonläheinen, itsenäinen nainen. Inhoan sitä, että naiset valittavat heikkouttaan, ilmoittavat olevansa luonnostaan parempia lastenhoitajia, valittavat kaikkien miesten laiskuutta, siivottomuutta, mielenkiinnottomuutta kotitöihin, kyvyttömyyttä laittaa vaatteensa pyykkiin, pyytävät miehet tekemään raskaat ja likaiset työt esim. tyhjentämään mökin huussin alustan. Tai pukeutuvat söpöiksi pikkutytöiksi, jotka eivät pysty tekemään mitään vähänkään vaativaa, ettei vain kynsi katkea. Esimerkiksi korkokenkiä ei jalassani juuri näykään, lähinnä siksi, että haluan kävellä reippaasti kenkien estämättä.
olen olemukseltani ja puheiltani melko jätkä, ennemmin maskuliininen kuin feminiinen tyyppi. Aika vähän sitä tulee ajateltua sukupuolirooleja. Mutta en kyllä tunnusta jotenkin peitteleväni naisellisuuttani! Mielestäni kirjoittamillasi asioilla ei ole naisellisuuden kanssa mitään tekemistä. Monet suorastaan kadehdittavan naiselliset naiset ovat hyvinkin luomuja ja laittamattomia. Sitä, mitä se naisellisuus sitten olisi, en osaa sanoa. Jokin hehku, kutsu, seksuaalisuus, pehmeys, viehättävyys... Vaikeaa määritellä.
En lakkaa kynsiäni, itse asiassa minulla ei ole niitä. En meikkaa ja hiukseni ovat onneton pehko, jossa ei ole leikkausta eikä väriä, kampauksesta nyt puhumattakaan. Hameita pidän kun on todella kuuma, rupiset ja mustelmaiset sääret helman alta vilkkuen. Koruja en omista (paitsi kaksi lävistystä). Pukeudun mielelläni löysiin sammareihin ja huppareihin, korkokengillä en ole koskaan kävellyt.
Pitkät, lakatut kynnet vain hankaloittaisivat elämääni ja meikkaamiseen menisi hirveästi aikaa ja olisi vielä hankala ollakin. Aina sitä tulee hierottua silmiä tai jotain vastaavaa ja sitten on ripsarit poskilla.. En kuitenkaan edusta jättisuuri t-paita, vyötärölaukku, huono ryhti ja huomattava ylipaino -elämäntapaa. En yritä peitellä mitään, minua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Suorastaan tympii kaikki tuommoinen sukupuolirooleihin asettaminen.
Tietyissä kulttuureissa tai tiettyinä aikoina on ollut tavanomaista että mies koristelee enemmän itseään. Viidakossa miesten ihomaalit ovat edelleenkin värikkäämpiä kuin naisilla. Tämähän on aika luonnollista ja tulee ikäänkuin suoraan eläinmaailmasta: urosten pitää koketeerata että saavat huomiota osakseen ja siitettävissä olevien naaraiden suosion. Eläimillä eniten huomiota saavat urokset ovat yleensä terveimpiäkin, tutkimusten mukaan ihmisten kehossa symmetrisyys = "kauneus" korreloi terveyden kanssa.
Kuinkahan paljon nämä sukupuoliroolit sitten ovat vain silkkaa terveyden ja hedelmällisyyden mainostusta? Miehen pitää esitellä muskeleita ja naisen kroppaa joka näyttää hedelmäliseltä?
Näillä raukoilla rajoillamme naisen ei ole ollut syytä olla mikään hento kukkanen, sillä jäistä pottupeltoa ei kuokita jos ei ole roteva ihminen, tai jos on heti tippa linssissä mitä merkillisimmistä asioista.
Epäilen että kansan naiset ovat enempi ohjanneet mahdollista tunteellisuuttaan uskonnon pariin; siellä on ollut helpompi ilmaista vaikkapa mahdollisia kykenemättömyyden tuntemuksia "olen vain kurja mato maan ja Jeesus on pelastaja". Se tunne mitä jälkeläisiäkin kohtaan on osoitettu on ollut enempi aika karua käytännöllisyyttä, lapset on huolehdittu vaatteisiin ja syötetty, mutta eipä ole rakkaudesta leperrelty. Ja eikös tunteilu nyt kumminkin liitetä naisena olemiseen?
Miehekkyys, eli kyky raivata hallainen suo pelloksi ja pitää perhe hengissä, on tässä maassa ollut elinehto. Muunkinlaista miehekkyyttä toki on. Tuossa edellä vain se mikä nimenomaan suomalaisena tulee mieleen. Minusta on aika outoa että Suomesta löytyy miehiä jotka voihkivat kuinka "akkavalta" tulee ja jyrää, vaikka täällähän on naisen aina pitänyt olla "mies".
ne mielletään, määritellään ja arvostetaan ovat todellakin erittäin kulttuurisidonnaisia. Hyvin mielenkiintoinen puheenvuoro sinulla, pohjan akka.
Asuessani E-Amerikassa kiinnittyi huomioni erityisesti paikallisen kulttuurin sukupuoliroolien sisäistäminen ja miten se näkyi esim. pukeutumisessa, eleissä, käyttäytymisessä jne. Sekä miehet että naiset olivat aluksi mielestäni naismaisempia kuin Pohjolassa tai tarkentaen vielä, Suomessa, koska Pohjoismaidenkin välillä on eroja.
Muutaman vuoden jälkeen sain sisareni vieraaksi sinne ja kauhistus miten miesmäisesti he olivat pukeutuneita ja ilman meikkiä ja kynnet kuin suoraanperunapellolta! Kävellä lompsivat kuin pojankoltiaiset ja menivät aivan hämilleen saamastaan huomiosta. Paikalliseen huoliteltuihin ja erittäin naisellisiin senjoriitoihin verrattuna he olivat kuin jätkiä...he taas totesivat että MINÄ olin muuttunut paljon sitten Suomesta lähtöni.
Yksi tuttavani kerran vitsaili, että partaa kasvattavat miehet ovat epävarmoja miehuudestaan.
eikä turpajouhet joutaville.
nämä Pertti Palmrotit ja kumppaninsa
suunnittelevat MIEHILLE ihmisen jalan muotoisia kenkiä,
mutta NAISILLE sarvia, joihin yksi pitkä, käyrä varvas sopii,
mutta muut jää ulkopuolelle.
Niillä ei raiskaajaa pakoon pääse.
Ja naiselliselta näyttääkseen on naisen niitä ostettava.
joita olen oman mieheni kuoleman jälkeen katsellut,
ovat aiheuttaneet sen,
että elän ja tulen elämään yksin.
Mitä mieltä muut ovat vanhoista miehistä?
Isäni oli minusta vielä vanhanakin komeakroppainen,
häneenkö vertaan sekä miesvainajaani?
Yksinäisyys väliin rasittaa.
Minne?
...(joskus) olen mielessäni Herkutellut ajatuksella: 10 Salskeaa Miestä ja minä "Pikkuinen" Nami..Heh.. Ihan Mukava ajatus... mutta joutaa ajatusten sokkelolabyrinttiin pääkoppaan...joskus otettavaksi esiin...sopivassa Tilaisuudessa, Tilanteessa...heh.
ja väljät vaatteet,
sekä kaunista katsottavaa,
hehän vaativat, että naisen on oltava kaunis.
Ja tehtävä kotityöt.
Myös nainen väsyy alituiseen raatamiseen.
Ja ulkonäkö on se, minkä Luoja soi.
Herätkää miehet!
Meidän sukupolven roolijako oli aikoinaan selvä: nainen hoitaa lapset, kodin, ynms. siihen kuuluvan ja mies tienaa.
Ja jos nainen oli kodin ukopuolella työssä, yleensä hän teki nurisematta, tai nuristen myös ne kotityöt..näin se oli..ei siinä sen kummempia jakoja ollut..
kuuluu mielestäni enemmän meitä edellisen sukupolven, siis vanhempiemme ajatusmaailmaan.
Me olimme ensimmäinen sukupolvi joka asetti tämän äideillemme ja isillemme itsestäänselvän roolijaon kyseenalaiseksi ja me oleem tavallaan murrossukupolvi joista osa otti jo harppauksen eteenpäin, pakeni keittiöstä ja heinäpellolta yliopistoihin ja korkeakouluihin ja samaa mittaa omaksui uusia asenteita mitä tulee perinteelliseen työnjakoon perheessä; akateemikkovaimo ei pitänytkään sitä itsestään selvänä että hän on se joku tiskikone kotona.Samoin ikäpolvemme miehistä osa kasvoi ulos perinteisestä työnjaosta. Ei kaikki eivätkä kokonaan; osa nasiista ja miehistä ottivat vain puoli askelta...
Ilmiselvää kuitenkin on että kasvatimme lapsemme täysin eri tavoin kuin mitä meidät oli aikanaan kasvatettu, ainakin mitä tulee työnjakoon kotona. Kyllä poikamme osaavat pestä pyykin ja laittaa ruuan ihan samassa kuin tyttäremmekin ja myös osallistuvat kotitöihin aivan samoilla ehdoilla.
Paristaa vuotta sitten tuo oli aivan yleismaailmallisesti sallittua. Muutos on ollut hidasta, sillä monien miesten ja kulttuurien mielestä se on yhä edelleen sallittua. Onneksi ei meillä Suomessa sentään kovin yleisesti.
Mistä kaikki johtuu? Koska miehellä on fyysisesti (ollut ja on edelleen) vahvemmat edellytykset raskaaseen työhön, kuten karhun ja hirven kaatoon tai talon pystyttämiseen, hän on sen tehnyt. Naisella on fyysisesti heikompana luonnostaan ne hommat, jotka on myös tehtävä heimon menestyksen eteen suvun jatkamiseksi ja elämän ylläpitämiseksi, eli ruoanlaitto, lasten synnyttäminen ja hoito, vaatetus, myöhemmin myös keittöpuutarhan hoitaminen ravinnon monipuolistamiseksi. Ei siitä ole kovin montaa sataa vuotta, kun ihan oikeasti uskottiin, ettei naisella ole kykyä edes ajatella; ei "se" siis tarvitse äänioikeuttakaan. Vahvempihan ne säännöt ja lait on aina tehnyt (ja tekee yhä). Se, että myös naiset ovat päässeet kouluihin ja yliopistoihin, on muuttanut tilannetta vasta hyvin lyhyen ajan. Tämänhän me kaikki tiedämme. Muutosprosessi on vielä käynnissä. Sitten, kun maailman presidenteistä ja muista korkean tason päättäjistä enemmistö on naisia, saadaan kuriin myös liikakansoitus, joka on suurin uhka sille, ettei ilmastonmuutosta saada ajoissa kuriin, vaan ihmiskunta tuhoaa itse itsensä.
Onneksemme meillä nykynaisilla on lähellämme myös miehiä, aviomieskin, työtovereita ja jopa miespuolisia ystäviä, jotka arvostavat ajattelukykyämme ja saattavat jopa lumoutua ajatuksistamme, ideoistamme ja älykkyydestämme, vaikka kyntemme ehkä eivät olekaan lakatut tai fyysiset voimamme ovat vähäiset.
on sillee arvvoo.