Laulu

Se laulu soi sisälläni
raatelee kuin nälkäinen peto.
Minä hyräilen sitä usein öisin,
kun uni karkaa ulottuviltani.
Ja pelkään muistoja jotka nousevat kätköistään,
ne ovat julmia teräviä iskuja
suoraan herkimpään kohtaan suojamuurissani.

Se laulu kuului vaimeana taustalta
sinä lauloit sitä hiljaa korvaani.
Aurinko lämmitti kasvojani kuin tietäen,
että kylmyys on jo tulossa
ja että tarvitsen lämpöä varastoon.
Minä en halunnut olla missään muualla,
kuin sinun sylissäsi.
Onni teki lähes kipeää,
mutta enemmän koski kuitenkin rakkauden loppu.

Tänä yönä minä kuuntelin sen laulun,
ensimmäistä kertaa.
Ilman vihaa sinua kohtaa,
vain pieni haikeus ja surumieli istuvat kanssani.
Itken sinua ulos minusta.
Minä tiedän, että valoon on vielä matkaa
haen lohtua siitä että edes uskoon vielä valoon.

Minä tekisin mitä vaan
jos saisin tämän laulun päästäni katoamaan.
Jotenkin tiedän että se seuraa taas uniini,
olkoon niin.
Kai kaikki kipu on käytävä läpi kokonaan.