Muita Tammikuun jännääjiä? :D

menkkojen pitäs alkaa vkloppuna, mut oon tehny jo 2 raskaustestiä, joisa ollut ihan haalea viiva. kieltäydyn uskomasta niitä, ja ootan vaan et menkat ei tulis ja sit testistä tulis ehkä kunnon viiva. sit vasta uskon :)

........ kirjoitti:

menkkojen pitäs alkaa vkloppuna, mut oon tehny jo 2 raskaustestiä, joisa ollut ihan haalea viiva. kieltäydyn uskomasta niitä, ja ootan vaan et menkat ei tulis ja sit testistä tulis ehkä kunnon viiva. sit vasta uskon :)

Mulla olis pitäny eilen alkaa menkat ja en oo vielä testannut, koska luulen että on liian aikaista. Mitään mekkatuntemuksia ei oo, mut ei kyllä raskaustuntemuksiakaan! Toivotaan että meillä olis tärpännyt!

testailet kirjoitti:

Mulla olis pitäny eilen alkaa menkat ja en oo vielä testannut, koska luulen että on liian aikaista. Mitään mekkatuntemuksia ei oo, mut ei kyllä raskaustuntemuksiakaan! Toivotaan että meillä olis tärpännyt!

Täällä jännitetään myös, mulla nyt menkat 5 päivää myöhässä. Eilen testasin ja nega oli.. menkkojen alkamispäivänä ja päivä ennen sitä oli yhtä kivuliaat menkkakivut kuin yleensä, mutta vuotoa ei ole näkyny. Mulla on pohjaton ruokahalu, palelua, satunnaisia pahoinvointeja ja tänään uutena raudan maku suussa. Soitin neuvolaan ja maanantaina terveyskeskukseen tekemään testiä.. kunpa se nyytti nyt olisi tuloillaan

Ennen kuin minulla oli yhtään lasta, ajattelin samalla tavoin: Ei lapsia ainakaan peräkkäisinä vuosina.

Mutta niin se mieli vaan muuttuu ja itsekin kasvaa pienen nyytin myötä. :)

Itselläni haaveissa on 3-4 pienokaista. Aina olen haaveillut kolmesta, mutta tyttäreni synnyttyä tajusin, mikä suuri lahja lapset ovat aloin miettimään, että riittäkö kolme. Lapsia ei tietenkään tehdä, vaan niitä saadaan. Kolme on kuitenkin haaveissa.

Kun esikoinen sai alkunsa niin ajattelimme, että ensin tämä yksin ja sitten muutaman vuoden päästä vielä kaksi. Mutta kun sain nyytin syliini olin aivan sulaa vahaa.
Synnytyksen jälkeen jäin kaipaamaan koko raskautta ja kasvavaa vatsaa. Itse synnytystäkin ja synnytyssalia. Ja ennen kaikkea sitä vastasyntynyttä pienokaista, joka on omaa lihaa ja verta. Ja pari kuukautta esikoisen syntymän jälkeen aloin jo haaveilla uudesta nyytistä. Miehen kanssa asiaa tuumailtiin ja nyt sitten on toivotettu toinen pienokainen tervetulleeksi.
Ja kun neuvolassa asiasta keskustelimme, niin kertoivat etten suinkaan ole ainoa jolle pukkaa uutta kuumetta heti toisen synnyttyä, on kuulemma melko tavallinen ilmiö. :D Tämän tietää varmasti lähes jokainen, joka on kokenut ainakin yhden raskauden ja synnytyksen. Toiset vain odottavat kauemmin ennen kuin alkavat toivoa toista lasta kuin toiset.

On totta, että kahden pienen vaippaikäisen kanssa on varmasti raskasta. Mutta totta on myös toinen puoli, että sitten löytyy leikkikaveri omasta takaa, ja tämä mielessä aion jaksaa kahden pienen kanssa.
Ja ajattelen asiaa myös siltä kantilta, että mitä kauemmin odottaa, esikoisen mustasukkaisuus nuorempaa kohtaan on sitä suurempi mitä vanhempi lapsi itse on eli mitä vanhempi, sitä paremmin hän tajuaa että uusi vauva on tullut pysyvästi taloon.
Ainoastaan sillon ehkä voi olla helpompaa kun esikoinen on jo koululainen ja sitten vasta toinen tulisi, mutta en aio odottaa niin kauaa. Mistä sitä tietää olisiko minulla enää n. 7v kuluttua mahdollisuutta edes tulla raskaaksi.

Esikoinen on ollut todella helppo, mikä ei tietenkään takaa että toinen tulee olemaan.
Aion ottaa tulevaisuudessa pvän kerrallaan ja nauttia arjesta kahden pienen kanssa. Ajattelen asioiden positiivisia puolia reaalisesti, ilman että haaveilen ruusunpunaisesta tulevaisuudesta ja siitä kuinka nuo kaksi lasta tulevat kiltisti aina äitiä tottelemaan.
Ikäni ansiosta jaksan hyvin (23v) ja positiivisella asenteella pärjää, en ota asioita liian vakavasti.
Ja kun miehellä on vakiduuni, niin voin viettää tovin aikaa lasten kanssa ihan vaan kotona.

Tällä hetkellä en kaipaa yhtään takaisin työelämään, vaikka olen ollut kotona jo kohta 10kk. Ehkä olen enemmän sellainen kotiäiti-ihminen tällä hetkellä. Niinpä koemme ajan olevan täydellinen toiselle pienokaiselle.

*ninni* kirjoitti:

Ennen kuin minulla oli yhtään lasta, ajattelin samalla tavoin: Ei lapsia ainakaan peräkkäisinä vuosina.

Mutta niin se mieli vaan muuttuu ja itsekin kasvaa pienen nyytin myötä. :)

Itselläni haaveissa on 3-4 pienokaista. Aina olen haaveillut kolmesta, mutta tyttäreni synnyttyä tajusin, mikä suuri lahja lapset ovat aloin miettimään, että riittäkö kolme. Lapsia ei tietenkään tehdä, vaan niitä saadaan. Kolme on kuitenkin haaveissa.

Kun esikoinen sai alkunsa niin ajattelimme, että ensin tämä yksin ja sitten muutaman vuoden päästä vielä kaksi. Mutta kun sain nyytin syliini olin aivan sulaa vahaa.
Synnytyksen jälkeen jäin kaipaamaan koko raskautta ja kasvavaa vatsaa. Itse synnytystäkin ja synnytyssalia. Ja ennen kaikkea sitä vastasyntynyttä pienokaista, joka on omaa lihaa ja verta. Ja pari kuukautta esikoisen syntymän jälkeen aloin jo haaveilla uudesta nyytistä. Miehen kanssa asiaa tuumailtiin ja nyt sitten on toivotettu toinen pienokainen tervetulleeksi.
Ja kun neuvolassa asiasta keskustelimme, niin kertoivat etten suinkaan ole ainoa jolle pukkaa uutta kuumetta heti toisen synnyttyä, on kuulemma melko tavallinen ilmiö. :D Tämän tietää varmasti lähes jokainen, joka on kokenut ainakin yhden raskauden ja synnytyksen. Toiset vain odottavat kauemmin ennen kuin alkavat toivoa toista lasta kuin toiset.

On totta, että kahden pienen vaippaikäisen kanssa on varmasti raskasta. Mutta totta on myös toinen puoli, että sitten löytyy leikkikaveri omasta takaa, ja tämä mielessä aion jaksaa kahden pienen kanssa.
Ja ajattelen asiaa myös siltä kantilta, että mitä kauemmin odottaa, esikoisen mustasukkaisuus nuorempaa kohtaan on sitä suurempi mitä vanhempi lapsi itse on eli mitä vanhempi, sitä paremmin hän tajuaa että uusi vauva on tullut pysyvästi taloon.
Ainoastaan sillon ehkä voi olla helpompaa kun esikoinen on jo koululainen ja sitten vasta toinen tulisi, mutta en aio odottaa niin kauaa. Mistä sitä tietää olisiko minulla enää n. 7v kuluttua mahdollisuutta edes tulla raskaaksi.

Esikoinen on ollut todella helppo, mikä ei tietenkään takaa että toinen tulee olemaan.
Aion ottaa tulevaisuudessa pvän kerrallaan ja nauttia arjesta kahden pienen kanssa. Ajattelen asioiden positiivisia puolia reaalisesti, ilman että haaveilen ruusunpunaisesta tulevaisuudesta ja siitä kuinka nuo kaksi lasta tulevat kiltisti aina äitiä tottelemaan.
Ikäni ansiosta jaksan hyvin (23v) ja positiivisella asenteella pärjää, en ota asioita liian vakavasti.
Ja kun miehellä on vakiduuni, niin voin viettää tovin aikaa lasten kanssa ihan vaan kotona.

Tällä hetkellä en kaipaa yhtään takaisin työelämään, vaikka olen ollut kotona jo kohta 10kk. Ehkä olen enemmän sellainen kotiäiti-ihminen tällä hetkellä. Niinpä koemme ajan olevan täydellinen toiselle pienokaiselle.

Kuullostaa mukavalta.

Itse olen lähinnä miettinyt sitäkin, että miten ihmeessä tullaan toimeen vaan toisen tuloilla, vaikka olemme ihan hyvä tuloisia ja vakituisessa työssä molemmat. En nimittäin yhtään tiedä paljonko äitiyspäiväraha esim on... Tällähetkellä mulla on palkka 2000 ja miehellä 3500 ja miinus verot tietty... Velkaakin on.

Sit ajattelin, että 9kk jälkeen ne tulot kuulemma romahtaa ja alkaa saamaan todella vähän rahaa. ja ei sillä ainakaan 3 vuotta elä, tai tietysti elää, mutta kamalaa ajatella. Eli mä olisin varmaankin sen 9kk kotona ja sitten olisi pakko mennä taas töihin, vaikka mielummin kai kotona olisi ja näkisi lapsensa oppivan esim kävelemään.

Ääk. Hirveen vaikeita asioita, mutta pakkohan näitä tietysti on vaan miettiä. Ikää mulla on 25 ja miehellä 31.

Mä kyllä kuullostan aivan kauheelle, mutta kirjoittaessa kuullostaa karummalta, kuin puhuessa... Esim. en tosiaankaan halua nyt näillä kommenteilla loukata ketään, vaan nämä on ainoastaan minun omia mielipiteitä liittyen omaan elämääni ja valitettavasti joudutte nämä nyt lukemaan :))

Olisi se kuitenkin niin ihanaa kun olisi oma pikkanen ja saisi elää kotielämää, pääsisi eroon tästä työkeskeisestä kiireisestä oravanpyörästä..

Tiiasii kirjoitti:

Kuullostaa mukavalta.

Itse olen lähinnä miettinyt sitäkin, että miten ihmeessä tullaan toimeen vaan toisen tuloilla, vaikka olemme ihan hyvä tuloisia ja vakituisessa työssä molemmat. En nimittäin yhtään tiedä paljonko äitiyspäiväraha esim on... Tällähetkellä mulla on palkka 2000 ja miehellä 3500 ja miinus verot tietty... Velkaakin on.

Sit ajattelin, että 9kk jälkeen ne tulot kuulemma romahtaa ja alkaa saamaan todella vähän rahaa. ja ei sillä ainakaan 3 vuotta elä, tai tietysti elää, mutta kamalaa ajatella. Eli mä olisin varmaankin sen 9kk kotona ja sitten olisi pakko mennä taas töihin, vaikka mielummin kai kotona olisi ja näkisi lapsensa oppivan esim kävelemään.

Ääk. Hirveen vaikeita asioita, mutta pakkohan näitä tietysti on vaan miettiä. Ikää mulla on 25 ja miehellä 31.

Mä kyllä kuullostan aivan kauheelle, mutta kirjoittaessa kuullostaa karummalta, kuin puhuessa... Esim. en tosiaankaan halua nyt näillä kommenteilla loukata ketään, vaan nämä on ainoastaan minun omia mielipiteitä liittyen omaan elämääni ja valitettavasti joudutte nämä nyt lukemaan :))

Olisi se kuitenkin niin ihanaa kun olisi oma pikkanen ja saisi elää kotielämää, pääsisi eroon tästä työkeskeisestä kiireisestä oravanpyörästä..

Tiedän, raha on tärkeä. Mietin itsekin sitä aika paljon esikoista odottaessa että miten sitä pärjää ja kun haluaa tulevaisuudessa tarjota lapselleen muutakin kuin pelkkää makaroonia.

Mutta hyvin ollaan pärjätty, itseasiassa jopa paremmin kun osasin kuvitellakkaan ja rahaa jää vielä kaikkeen kivaan itselle ja lapselle ja miehellekin. :) Ja mun kk:n palkkatulot oli ennen mammalomalla jäämistä pienemmät kun sulla, että hyvin varmasti pärjäisitte! :)
Ja meilläkin on autolaina, tosin ei enää paljoo. Ja se kun pois saadaan ni sit uuttaa lainaa asuntoa varten.

Mutta pärjää sitä jos haluaa pärjätä. :) Riippuu tietenkin siitä millaiseen elämään on tottunut;
jos vaatii luksusta, ni se tietenkin vaatii rahaa.
Itsellä on ollut pientä "sivutuloa" tuolta Huuto.netistä kun oon laittanu käyttökelpoisen, mutta meille tarpeettoman tavaran kiertämään. :)

Ja mua et ainakaa kirjoituksillasi loukkaa, asiastahan sinä puhut. :)
Mutta ei kannata miettiä asioita liikaa, vaan antaa virran kuljettaa ja tehdä sitä mitä haluaa ettei sitten vaikka 10v kuluttua kaduta että voi ku oisin sillon tehny niin ja niin.
Ja jos jää odottamaan oikeaa saumaa lapsia varten, ni sitä ei välttämättä tulekaan. Sillon ku vähänkin siltä tuntuu että nyt vois olla valmis ni antaa mennä vaan! :)

*ninni* kirjoitti:

Tiedän, raha on tärkeä. Mietin itsekin sitä aika paljon esikoista odottaessa että miten sitä pärjää ja kun haluaa tulevaisuudessa tarjota lapselleen muutakin kuin pelkkää makaroonia.

Mutta hyvin ollaan pärjätty, itseasiassa jopa paremmin kun osasin kuvitellakkaan ja rahaa jää vielä kaikkeen kivaan itselle ja lapselle ja miehellekin. :) Ja mun kk:n palkkatulot oli ennen mammalomalla jäämistä pienemmät kun sulla, että hyvin varmasti pärjäisitte! :)
Ja meilläkin on autolaina, tosin ei enää paljoo. Ja se kun pois saadaan ni sit uuttaa lainaa asuntoa varten.

Mutta pärjää sitä jos haluaa pärjätä. :) Riippuu tietenkin siitä millaiseen elämään on tottunut;
jos vaatii luksusta, ni se tietenkin vaatii rahaa.
Itsellä on ollut pientä "sivutuloa" tuolta Huuto.netistä kun oon laittanu käyttökelpoisen, mutta meille tarpeettoman tavaran kiertämään. :)

Ja mua et ainakaa kirjoituksillasi loukkaa, asiastahan sinä puhut. :)
Mutta ei kannata miettiä asioita liikaa, vaan antaa virran kuljettaa ja tehdä sitä mitä haluaa ettei sitten vaikka 10v kuluttua kaduta että voi ku oisin sillon tehny niin ja niin.
Ja jos jää odottamaan oikeaa saumaa lapsia varten, ni sitä ei välttämättä tulekaan. Sillon ku vähänkin siltä tuntuu että nyt vois olla valmis ni antaa mennä vaan! :)

Tarkoitankin, että tuskin kukaan todella on edes valmis siihen, sillä sehän on jokaiselle aina uusi kokemus... Luulen, että kyllä sitä kasvaa ja tottuu ajatukseen siinä 9kk aikana.

Olemmehan kuitenkin jo naimisissa ja vakityössä, niin mitä hittoja mä vielä täällä marmatan :D.
Nyt vaan sulle ja mulle paljon tsemppiä...ja tietysti muillekkin :)

Kiitos *Ninni* oli mukavaa turista kanssasi =)

Pidän peukkuja!!

Ite testaan viim. perjantaina jos ei siihen mennessä ala. :) Huomen kp 28.

*ninni* kirjoitti:

Pidän peukkuja!!

Ite testaan viim. perjantaina jos ei siihen mennessä ala. :) Huomen kp 28.

yllätys yllätys, negahan sieltä tuli.. no toivo ei oo viel menetetty, eihän se välttis ees vielä näkyis...