itkua ja pelkoa

taas sain lukea, kuinka eräs "tuttuni" oli menettänyt vauvansa viikolla 22 2, tämä oli hänelle toinen menetetty elämän alku. tiedän että on myös monia, monia muita jotka kokevat saman, mutta tuon luettuani olen vain nyt itkenyt jo jonkin aikaa vaikka en tätä ihmistä edes kovin hyvin tunne...olen vaan koko sydämelläni muakana hänen asiassaan (ehkä liikaakin).

nyt sitten mietin, että uskallanko IKINÄ tehdä toista vauvaa.

ja tuli mieleeni tietenkin myös abortti asia, kun toiset "tappavat vauvansa" (=siis sikiön) ihan omasta tahdostaan ja sitten toisille käy näin...minä olen EHKÄ liian tuomitsevainen abortin suhteen, mutta kukin saa olla omaa mieltään. olen nyt muutenkin päästäni sekaisin, enkä oikein tiedä mitä sanoa/kirjoittaa.

kiitos kun sain jakaa asiani
3386
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

ystäväni menetti lapsensa rv 35... menetys oli aivan kamala. itselläni on tällä hetkellä menossa rv 39 ja pieni pelko jäytää koko ajan että jos jotain sattuu.

Äänestä
  • eli siis kun 38 viikosta lähtien syntymäaika on "normaali", joten kyllä kaikki menee loppuun asti hyvin :) tsemppiä vaan sinulle!

    itse synnytin heinäkuussa ihanan pojan, jota ilman ei voi elää ja kaikki meni tosiaan "liiankin hyvin".

    toivottavasti seuraavakin kerta menisi.

    Äänestä

Vaikakin minä olen itse se joka menetti, rv35. Nii-in... elämä menee joskus tasan poskelleen, yksi tulee raskaaksi vaikka yritti sen välttää ja toinen menettää lapsen jota hartaasti toivoi. Kumpikin on ikävää, eikä reilua. Ja kummankin kokenut mieluummin toivoisi että elämä olisi mennyt suunnitelmien mukaan...

Voin vain todeta että pelko on aina läsnä, kun on kerran tullut tietoiseksi siitä että asiat voivat mennä pieleenkin. Siitä ei pääse mihinkään, se opitää vain ekstää. Itselläni auttoi se ajatus että pelkäsin tai en, mitätapahtuu, tapahtuu kuitenkin. Pelkäämällä voin vaikuttaa vian megatiivisesti, siis yritän olla pelkäämättä ;D

***

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sunny-angel kirjoitti:

taas sain lukea, kuinka eräs "tuttuni" oli menettänyt vauvansa viikolla 22 2, tämä oli hänelle toinen menetetty elämän alku. tiedän että on myös monia, monia muita jotka kokevat saman, mutta tuon luettuani olen vain nyt itkenyt jo jonkin aikaa vaikka en tätä ihmistä edes kovin hyvin tunne...olen vaan koko sydämelläni muakana hänen asiassaan (ehkä liikaakin).

nyt sitten mietin, että uskallanko IKINÄ tehdä toista vauvaa.

ja tuli mieleeni tietenkin myös abortti asia, kun toiset "tappavat vauvansa" (=siis sikiön) ihan omasta tahdostaan ja sitten toisille käy näin...minä olen EHKÄ liian tuomitsevainen abortin suhteen, mutta kukin saa olla omaa mieltään. olen nyt muutenkin päästäni sekaisin, enkä oikein tiedä mitä sanoa/kirjoittaa.

kiitos kun sain jakaa asiani

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu