Aneurysma seurannassa

Kyllä kai aneurysma voidaan hoitaa pois, mutta paha sijainti voi tehdä sen, että potilas hoituu huonompaan suuntaan kuin oli alkuperäinen.

Minä en edes tiedä kuinka monta kymmentä vuotta minulla oli aneurysmia niin ettei pystytty edes yrittämään hoitoa (koilaustekniikkaa ei ollut kehitetty ja sijainnin vuoksi ei voitu leikata). Nytkin on yksi pieni, joka vuoden aikana ei ollut muuttunut, joten kontrollitkin lopetettiin.

Eräässä embolisaatiossa aivoihin tuli turvotusta, ja seurauksena toispuoleinen halvaus, josta olen kohtuullisen hyvin toipunut.

Näiden kokemusten perusteella uskoisin, että kannattaa ainakin muutama vuosi kokeilla konservatiivista hoitoa, jos aneurysma kasvaa, pitää harkita uudelleen. Pahinta on, että tietää aikapommista, se pitää mahdollisimman usein vain unohtaa. Minä olen halvauksen jälkeen käynyt useita kertoja yksin ulkomailla, eikä mitään (ikävää) ole sattunut.

Jaksamista ja tervettä järkeä!

...melkoisen kallis juttu lähteä Suomeen lääkäriin ja kun vielä olen Ruotsin kansalainen ei taitaisi hevillä olla edes mahdollista.

Tämä minunkin aneurysma kyllä voitaisiin lääkärin mukaan kirurgisella operaatiolla luultavasti hoitaa mutta itse operaatioon sisältyy käsittääkseni myös riskejä. Mietin siis tällä hetkellä kumpi on suurempi riski - operaatio vai että aneurysma alkaa vuotaa.

Lääkärini mukaan Ruotsissa ei kaikissa sairaaloissa edes hoideta aneurysmia jotka ovat läpimitaltaan pienempiä kuin 7mm, vaan niiden kehitystä seurataan. Uppsalassa kuitenkin hoidetaan (jos vain mahdollista) pienemmätkin koska tämä sairaala on todennut että myös pieniin aneurysmiin sisältyy vuotoriski.

InkaO kirjoitti:

Kyllä kai aneurysma voidaan hoitaa pois, mutta paha sijainti voi tehdä sen, että potilas hoituu huonompaan suuntaan kuin oli alkuperäinen.

Minä en edes tiedä kuinka monta kymmentä vuotta minulla oli aneurysmia niin ettei pystytty edes yrittämään hoitoa (koilaustekniikkaa ei ollut kehitetty ja sijainnin vuoksi ei voitu leikata). Nytkin on yksi pieni, joka vuoden aikana ei ollut muuttunut, joten kontrollitkin lopetettiin.

Eräässä embolisaatiossa aivoihin tuli turvotusta, ja seurauksena toispuoleinen halvaus, josta olen kohtuullisen hyvin toipunut.

Näiden kokemusten perusteella uskoisin, että kannattaa ainakin muutama vuosi kokeilla konservatiivista hoitoa, jos aneurysma kasvaa, pitää harkita uudelleen. Pahinta on, että tietää aikapommista, se pitää mahdollisimman usein vain unohtaa. Minä olen halvauksen jälkeen käynyt useita kertoja yksin ulkomailla, eikä mitään (ikävää) ole sattunut.

Jaksamista ja tervettä järkeä!

Juuri terveellä, realistisella järjellä koitan täta tilannettani selvitellä itselleni. On vain hyväksyttävä tämä tilanne vaikka kaikki näin alkuun tuntuu epätodelliselta. Onneksi minulla ei (ainakaan vielä) ole minkäänlaisia vaivoja tästa, siis ei päänsärkyä tms.

Ennen angiografiaa oli myös lääkärini sitä mieltä että aneurysmani luultavasti pystyttäisiin embolisoida. Pettymys oli suuri kun lääkäri kertoi että se ei olekkaan niin yksinkertaista. Ilmeisesti aneurysma on muodoltaan sopimaton koilaamiseen.

Toisaalta angiografia antoi myös positiivisen vastauksen koska ennen sitä epäiltiin että minulla olisi kaksi pullistumaa, ei siis ollut kuin yksi.

Lääkäri myös sanoi että jos valitsen seurannan on pieni mahdollisuus että aneurysman muoto muuttuu niin että koilaus myöhemmin on mahdollista. En tiedä, onko näin, vai yrittikö hän vain jollakin lailla lohduttaa.

Todella kiva kuulla että olet matkustellut kaikesta huolimatta. Minä olen myös suunnitellut matkaa Kanadaan ensi kesänä. Täytyy myöntää että tämä tilanne ei mitenkään matkakuumetta lisää. Samalla haluaisin unohtaa koko jutun ja toteuttaa matkan perheen kanssa kuten suunniteltukin.

Tietoa vailla kirjoitti:

Juuri terveellä, realistisella järjellä koitan täta tilannettani selvitellä itselleni. On vain hyväksyttävä tämä tilanne vaikka kaikki näin alkuun tuntuu epätodelliselta. Onneksi minulla ei (ainakaan vielä) ole minkäänlaisia vaivoja tästa, siis ei päänsärkyä tms.

Ennen angiografiaa oli myös lääkärini sitä mieltä että aneurysmani luultavasti pystyttäisiin embolisoida. Pettymys oli suuri kun lääkäri kertoi että se ei olekkaan niin yksinkertaista. Ilmeisesti aneurysma on muodoltaan sopimaton koilaamiseen.

Toisaalta angiografia antoi myös positiivisen vastauksen koska ennen sitä epäiltiin että minulla olisi kaksi pullistumaa, ei siis ollut kuin yksi.

Lääkäri myös sanoi että jos valitsen seurannan on pieni mahdollisuus että aneurysman muoto muuttuu niin että koilaus myöhemmin on mahdollista. En tiedä, onko näin, vai yrittikö hän vain jollakin lailla lohduttaa.

Todella kiva kuulla että olet matkustellut kaikesta huolimatta. Minä olen myös suunnitellut matkaa Kanadaan ensi kesänä. Täytyy myöntää että tämä tilanne ei mitenkään matkakuumetta lisää. Samalla haluaisin unohtaa koko jutun ja toteuttaa matkan perheen kanssa kuten suunniteltukin.

Minulla oli jokin aneurysma sellainen ettei muodon takia voitu embolisoida, ymmärsin että suuaukko oli niin laaja, ettei metallikierukka pysyisi paikallaan. Siihen rakennettiin jonkinlainen tukiverkko, jonka takana täyteaine pitäisi pysyä(kummallista mitä kaikkea pystyvätkään tekemään).

Muista, että sinulla on oikeus olla vihainen kohtalolle, tai mille sitten oletkin. Sinulla on oikeus joskus tuntea itsesääliä, sinulla on oikeus joskus mennä peiton alle ja tuntea itsesi maailman sairaimmaksi. (Kunhan ilmoitat perheelle että nyt tuntuu, että tämä ilta täytyy rypeä sairaudessa, ja huomenna taas et muista koko asiaa).

Muista myös, että tuttavat eivät kovin helposti pysty ymmärtämään meidän kaltaisten tilannetta. Minun on monta kertaa tehnyt mieli kirota kun eräskin perusterve tuttava sanoo, että suurempi todennäköisyys hänellä on jäädä auton alle kuin minun kuolla aivoverenvuotoon... miten saisin sen pelon tulemaan hänelle mieleen silloinkin, kun hän istuu sisällä, ja näkee telkassa auton. Onneksi hän tupakoi, joten hänen riskinsä kuolla keuhkosyöpään taitaa voittaa minun riskini :)

Omalääkärini sanoi, kun joskus suunnittelin matkaa, että "unohda koko juttu, on erittäin epätodennäköistä, että verevuoto tulee juuri matkan aikana". Kyllä se matkalla unohtuikin, niin että iloisin mielin vaan matkaa suunnittelemaan!

Tietoa vailla kirjoitti:

...melkoisen kallis juttu lähteä Suomeen lääkäriin ja kun vielä olen Ruotsin kansalainen ei taitaisi hevillä olla edes mahdollista.

Tämä minunkin aneurysma kyllä voitaisiin lääkärin mukaan kirurgisella operaatiolla luultavasti hoitaa mutta itse operaatioon sisältyy käsittääkseni myös riskejä. Mietin siis tällä hetkellä kumpi on suurempi riski - operaatio vai että aneurysma alkaa vuotaa.

Lääkärini mukaan Ruotsissa ei kaikissa sairaaloissa edes hoideta aneurysmia jotka ovat läpimitaltaan pienempiä kuin 7mm, vaan niiden kehitystä seurataan. Uppsalassa kuitenkin hoidetaan (jos vain mahdollista) pienemmätkin koska tämä sairaala on todennut että myös pieniin aneurysmiin sisältyy vuotoriski.

Ja kaikki me ihmistollot olemme erillaisia, ilkeämpiä kuin eläimet!
Oikeasti mulla repes verisuoni, niin että jouduin Töölöön!
Jossain vaiheessa meno sinne antoi tunteen, ettei mikään vaivaakkaan!
Toisin kävi., se vuosi ja olin jo pois tästä maalimasta. Oli oikeasti vikaa vaikka toisin vannoin...
Jäljelle jäi tyhmä ihminen mutta onnellinen ja ulkokuorisesti ei ruma, päinvastoin ihan teinityttö!