Puolitotuudet

"Näin on katolisen kirkon mielestä siinäkin tapauksessa, että henkilöt eivät avioliittoa solmiessaan edes tienneet tästä säännöstä [siis avioliiton purkamattomuudesta] mitään."

Eräs katolisen kirkon mainitsemista edellytyksistä pätevälle avioliitolle on, että aviopuolisoilla tulee liittoa solmiessaan olla riittävä käsitys kristillisen avioliiton luonteesta ja halu elää tällaisessa liitossa. Jos joku ei siis ole tiennyt avioliittoa solmiessaan sen olevan elinikäinen, hänellä tuskin voi myöskään olla vakaata halua solmia liitto, joka hajoaa vasta kuolemassa. Tällöin hänellä ei ole ollut riittävää tahtoa solmia avioliitto, ja liitto voidaan todeta mitättömäksi.

Ongelma tässä on tietysti sen todistaminen, että aviopuolisoilla ei ole ollut käsitystä avioliiton purkamattomuudesta ja ettei heillä näin ollen ole ollut halua solmia elinikäistä liittoa. Muutkin kirkkokunnat kun opettavat kristillisen avioliiton olevan periaatteessa purkamaton.

Jariällä kirjoitti:

"Näin on katolisen kirkon mielestä siinäkin tapauksessa, että henkilöt eivät avioliittoa solmiessaan edes tienneet tästä säännöstä [siis avioliiton purkamattomuudesta] mitään."

Eräs katolisen kirkon mainitsemista edellytyksistä pätevälle avioliitolle on, että aviopuolisoilla tulee liittoa solmiessaan olla riittävä käsitys kristillisen avioliiton luonteesta ja halu elää tällaisessa liitossa. Jos joku ei siis ole tiennyt avioliittoa solmiessaan sen olevan elinikäinen, hänellä tuskin voi myöskään olla vakaata halua solmia liitto, joka hajoaa vasta kuolemassa. Tällöin hänellä ei ole ollut riittävää tahtoa solmia avioliitto, ja liitto voidaan todeta mitättömäksi.

Ongelma tässä on tietysti sen todistaminen, että aviopuolisoilla ei ole ollut käsitystä avioliiton purkamattomuudesta ja ettei heillä näin ollen ole ollut halua solmia elinikäistä liittoa. Muutkin kirkkokunnat kun opettavat kristillisen avioliiton olevan periaatteessa purkamaton.

Lue lisää

voi saada avioeron, joten muiden kristillisten kirkkojen jäsenet eivät ole tietoisia katolisten vaatimuksista. Jos tällainen muualla avioitunut ja eronnut henkilö myöhemmin kääntyy katoliseksi, hän ei saa avioitua enää uudestaan.

Katolinen kirkko siis tavallaan ulottaa valtansa muihinkin kirkkoihin, mikä ei mielestäni ole oikein. Muut kristilliset kirkot eivät opeta, että avioliitto olisi purkamaton, vaan vain että ihanteellinen avioliitto kestää toisen puolison kuolemaan asti.

Jeesus ei sanonut, että avioliitot olisivat purkamattomia, vaan että mies ei saa hylätä vaimoaan muun kuin huoruuden tähden. Avioero oli Jeesuksen aikana realiteetti niin kuin se on nykyisinkin.

Kyriake kirjoitti:

voi saada avioeron, joten muiden kristillisten kirkkojen jäsenet eivät ole tietoisia katolisten vaatimuksista. Jos tällainen muualla avioitunut ja eronnut henkilö myöhemmin kääntyy katoliseksi, hän ei saa avioitua enää uudestaan.

Katolinen kirkko siis tavallaan ulottaa valtansa muihinkin kirkkoihin, mikä ei mielestäni ole oikein. Muut kristilliset kirkot eivät opeta, että avioliitto olisi purkamaton, vaan vain että ihanteellinen avioliitto kestää toisen puolison kuolemaan asti.

Jeesus ei sanonut, että avioliitot olisivat purkamattomia, vaan että mies ei saa hylätä vaimoaan muun kuin huoruuden tähden. Avioero oli Jeesuksen aikana realiteetti niin kuin se on nykyisinkin.

Lue lisää

Kristittyjen keskuudessa avioeroa ei ollut pitkään. Itä-Rooman keisari Justinianus salli sen 500-luvulla (ja syytti samalla paavia harhaopista katsoen, että keisari on ylin opillinen auktoriteetti). Hänen valtakuntansa kirkonmiehet hyväksyivät lainsäädännön vähitellen, mutta ensimmäisen kerran Konstantinopolin patriarkka antoi avioerolle hyväksyntänsä vasta 1000-luvulla. Tällöin ainoa syy oli aviorikos, nykyään patriarkaatin kanonit antavat 21 mahdollista syytä.

Jariällä kirjoitti:

"Näin on katolisen kirkon mielestä siinäkin tapauksessa, että henkilöt eivät avioliittoa solmiessaan edes tienneet tästä säännöstä [siis avioliiton purkamattomuudesta] mitään."

Eräs katolisen kirkon mainitsemista edellytyksistä pätevälle avioliitolle on, että aviopuolisoilla tulee liittoa solmiessaan olla riittävä käsitys kristillisen avioliiton luonteesta ja halu elää tällaisessa liitossa. Jos joku ei siis ole tiennyt avioliittoa solmiessaan sen olevan elinikäinen, hänellä tuskin voi myöskään olla vakaata halua solmia liitto, joka hajoaa vasta kuolemassa. Tällöin hänellä ei ole ollut riittävää tahtoa solmia avioliitto, ja liitto voidaan todeta mitättömäksi.

Ongelma tässä on tietysti sen todistaminen, että aviopuolisoilla ei ole ollut käsitystä avioliiton purkamattomuudesta ja ettei heillä näin ollen ole ollut halua solmia elinikäistä liittoa. Muutkin kirkkokunnat kun opettavat kristillisen avioliiton olevan periaatteessa purkamaton.

Lue lisää

"Eräs katolisen kirkon mainitsemista edellytyksistä pätevälle avioliitolle on, että aviopuolisoilla tulee liittoa solmiessaan olla riittävä käsitys kristillisen avioliiton luonteesta"

Mutta tällöin avioliitto ei kuitenkaan ole sakramentti vai onko? Eli kahden luterilaisen välinen liitto on hyväksyttävä avioliitto, mutta ei sakramentti. Entä jos toinen aviopuolisoista on kristitty ja toinen ei? Silloin kai avioliitto ei ole lainkaan pätevä? Eli jos luterilainen eroaa luterilaisesta puolisosta ja liittyy katoliseen kirkkoon, hän ei voi mennä uudelleen naimisiin. Jos taas kyseisen henkilön puoliso ei ole kastettu kristitty, katoliseen kirkkoon liittyvä eronnut voi mennä naimisiin. Olenko oikeassa?

Miten muuten avioero toimii käytännössä katolisissa maissa? Jos esim. kaksi italialaista katolilaista eroaa toisistaan, menee uudelleen naimisiin siiviilivihkimyksen kautta ja kirkko ei tunnusta eroa ja uutta siiviiliavioliittoa, niin näillekö ei sitten esim. anneta synninpäästöä ja ehtoollista? Entä jos nämä kyseiset eronneet ja uudelleen naineet katolilaiset haluavatkin myöhemmin kirkon täyteen yhteyteen? Tuleeko siviilivihitty puoliso jättää vai mitä tehdä kelvatakseen kirkolle?

Kysyn vain siksi, että minusta tämä kirkon ja yhteiskunnan käytäntöjen ristiriita voi johtaa uskomattoman hankaliin tilanteisiin, joissa kristitty saattaa joutua valitsemaan puolisonsa ja kirkon välillä.

ex-rousku kirjoitti:

Kristittyjen keskuudessa avioeroa ei ollut pitkään. Itä-Rooman keisari Justinianus salli sen 500-luvulla (ja syytti samalla paavia harhaopista katsoen, että keisari on ylin opillinen auktoriteetti). Hänen valtakuntansa kirkonmiehet hyväksyivät lainsäädännön vähitellen, mutta ensimmäisen kerran Konstantinopolin patriarkka antoi avioerolle hyväksyntänsä vasta 1000-luvulla. Tällöin ainoa syy oli aviorikos, nykyään patriarkaatin kanonit antavat 21 mahdollista syytä.

Lue lisää

on ollut avioeroja jo paljon aikaisemminkin. Tavallinen oli avioero esim siksi, että puolisot menivät kumpikin tahollaan luostariin. Kirkon kanoneissa on säädöksiä, joissa säädetään papiston avioliitoista. Esim siellä sanotaan, että kasteen jälkeen kahteen avioliittoon vihitty tai sivuvaimon ottanut ei voi olla kleeroksen jäsenenä. (Pyhien apostolien säännöt 18, Trullo 3, Basileios Suuren kannonit 13)

Alkukristityt eivät arvostaneet avioliittoa samalla tavalla kuin nykyään. Kanoneissa on säännöksiä, joissa kielletään inhoamasta avioliittoa. Pappeja kielletään karkoittamasta vaimoaan pois askeesin tähden.

Avioliitosta tuli sakramentti vasta sangen myöhään, ehkä vasta toisella vuosituhannella. Siksi piispojen hyväksyntää ei aikaisemmin tarvittu avioerolle, koska se oli puhdas siviiliasia.

Myöskään kirkollista avioliittoon vihkimistä ei tunnettu ennen kuin idässä 800-luvulla ja lännessä vasta uudella ajalla. Bysantin valtio vaati kirkkoa toimittamaan virallisen vihkimyksen. Siksi luotiin avioliittoon vihkimiskaava. Bysantti oli nykyaikaisia valtioita muistuttava byrokraattinen valtio, kun taas lännessä valtiovalta oli koko keskiajan hyvin heikko. Lännessä ei koko keskiaikana ollut kirkollista avioliittoon vihkimistä. Avioliitto oli vain sukujen välinen sopimus, jonka solmimiseen ei pappia tarvittu.

Katolinen kirkko muuttaa oppiaan vähän väliä ja samalla se yrittää muuttaa kirkkohistoriaa nykyisen oppinsa kaltaiseksi. Onneksi on olemassa ortodoksinen kirkko, jossa on säilynyt yhteys alkukirkkoon aivan eri tavalla kuin katolisessa kirkossa.

Mevlana kirjoitti:

"Eräs katolisen kirkon mainitsemista edellytyksistä pätevälle avioliitolle on, että aviopuolisoilla tulee liittoa solmiessaan olla riittävä käsitys kristillisen avioliiton luonteesta"

Mutta tällöin avioliitto ei kuitenkaan ole sakramentti vai onko? Eli kahden luterilaisen välinen liitto on hyväksyttävä avioliitto, mutta ei sakramentti. Entä jos toinen aviopuolisoista on kristitty ja toinen ei? Silloin kai avioliitto ei ole lainkaan pätevä? Eli jos luterilainen eroaa luterilaisesta puolisosta ja liittyy katoliseen kirkkoon, hän ei voi mennä uudelleen naimisiin. Jos taas kyseisen henkilön puoliso ei ole kastettu kristitty, katoliseen kirkkoon liittyvä eronnut voi mennä naimisiin. Olenko oikeassa?

Miten muuten avioero toimii käytännössä katolisissa maissa? Jos esim. kaksi italialaista katolilaista eroaa toisistaan, menee uudelleen naimisiin siiviilivihkimyksen kautta ja kirkko ei tunnusta eroa ja uutta siiviiliavioliittoa, niin näillekö ei sitten esim. anneta synninpäästöä ja ehtoollista? Entä jos nämä kyseiset eronneet ja uudelleen naineet katolilaiset haluavatkin myöhemmin kirkon täyteen yhteyteen? Tuleeko siviilivihitty puoliso jättää vai mitä tehdä kelvatakseen kirkolle?

Kysyn vain siksi, että minusta tämä kirkon ja yhteiskunnan käytäntöjen ristiriita voi johtaa uskomattoman hankaliin tilanteisiin, joissa kristitty saattaa joutua valitsemaan puolisonsa ja kirkon välillä.

Lue lisää

...kastetun välinen avioliitto on väistämättä sakramentti, oli kyseessä sitten katolilainen pari, luterilainen pari tai sekapari, jonka katolinen osapuoli on saanut kirkoltaan seka-avioliittoon luvan. Jos osapuolista toinen tai kumpikaan ei ole kastettu, avioliitto ei ole sakramentti. Mutta vain sakramentaalinen täytäntöön pantu avioliitto on purkamaton. Eli kahden ei-kristityn avioliitto voidaan purkaa jos toinen kääntyy ja toinen ei (1. Kor. 7:10-15), tai kristityn ja ei-kristityn avioliitto voidaan purkaa, jos jompi kumpi osapuoli haluaa tulla katolilaiseksi tai mennä naimisiin katolilaisen kanssa.

Kyriake kirjoitti:

on ollut avioeroja jo paljon aikaisemminkin. Tavallinen oli avioero esim siksi, että puolisot menivät kumpikin tahollaan luostariin. Kirkon kanoneissa on säädöksiä, joissa säädetään papiston avioliitoista. Esim siellä sanotaan, että kasteen jälkeen kahteen avioliittoon vihitty tai sivuvaimon ottanut ei voi olla kleeroksen jäsenenä. (Pyhien apostolien säännöt 18, Trullo 3, Basileios Suuren kannonit 13)

Alkukristityt eivät arvostaneet avioliittoa samalla tavalla kuin nykyään. Kanoneissa on säännöksiä, joissa kielletään inhoamasta avioliittoa. Pappeja kielletään karkoittamasta vaimoaan pois askeesin tähden.

Avioliitosta tuli sakramentti vasta sangen myöhään, ehkä vasta toisella vuosituhannella. Siksi piispojen hyväksyntää ei aikaisemmin tarvittu avioerolle, koska se oli puhdas siviiliasia.

Myöskään kirkollista avioliittoon vihkimistä ei tunnettu ennen kuin idässä 800-luvulla ja lännessä vasta uudella ajalla. Bysantin valtio vaati kirkkoa toimittamaan virallisen vihkimyksen. Siksi luotiin avioliittoon vihkimiskaava. Bysantti oli nykyaikaisia valtioita muistuttava byrokraattinen valtio, kun taas lännessä valtiovalta oli koko keskiajan hyvin heikko. Lännessä ei koko keskiaikana ollut kirkollista avioliittoon vihkimistä. Avioliitto oli vain sukujen välinen sopimus, jonka solmimiseen ei pappia tarvittu.

Katolinen kirkko muuttaa oppiaan vähän väliä ja samalla se yrittää muuttaa kirkkohistoriaa nykyisen oppinsa kaltaiseksi. Onneksi on olemassa ortodoksinen kirkko, jossa on säilynyt yhteys alkukirkkoon aivan eri tavalla kuin katolisessa kirkossa.

Lue lisää

Kenties minun olisi pitänyt ilmaista itseäni hieman selvemmin. Avioeroja on toki ollut olemassa kristittyjen keskuudessa alusta asti, mutta kirkkoisien konsensus opettaa, ettei oikeutta avioliiton jälkeiseen uudelleenvihkimiseen ole. Poikkeuksia toki löytyy, muttei heistäkään yksikään opeta sellaista käytäntöä, jonka ortodoksinen kirkko on omaksunut.

ex-rousku kirjoitti:

Kenties minun olisi pitänyt ilmaista itseäni hieman selvemmin. Avioeroja on toki ollut olemassa kristittyjen keskuudessa alusta asti, mutta kirkkoisien konsensus opettaa, ettei oikeutta avioliiton jälkeiseen uudelleenvihkimiseen ole. Poikkeuksia toki löytyy, muttei heistäkään yksikään opeta sellaista käytäntöä, jonka ortodoksinen kirkko on omaksunut.

Lue lisää

avioeron, koska se on aina ollut realiteetti, mutta vaatii eronneilta ja varsinkin uudestaan avioituneilta katumusta.

Koska avioliitoon vihkiminen oli Bysantissa kirkon tehtävä - myös toiseen avioliittoon vihkiminen-, kirkko joutui myöntämään kirkollisen avioeron ja luomaan toiseen avioliitoon vihkimisen kaavan, jota käytetään leskiä ja eronneita uuteen avioliitoon vihittäessä. Kaava on katumussävyinen. Kirkon ihanteiden mukaista on se, että jokaisella olisi vain yksi ainoa aviopuoliso. Papiston kohdalla tästä ihanteesta pidetään ortodoksisessa kirkossa edelleenkin tiukasti kiinni, maallikkojen kohdalla joustetaan.

Varhaiskirkko ei koskaan määritellyt sakramenttien lukumäärää tai keskustellut missään kirkolliskokouksessa niistä. Sakramenttien seitsenluku on peräisin skolastiikan ajalta, muistaakseni Tuomas Akvinolaiselta. Ortodoksinen kirkko omaksui sakramenttien seitsenluvun katoliselta kirkolta 1600-luvulla, kun sitä pyydettiin ottamaan kantaa lännen kirkon skismaan ja protestanttien väitteisiin.

Kirkkoisien mielestä sakramentteja eli mysteerioita oli milloin kaksi (kaste ja ehtoollinen) milloin neljä (kaste, vahvistus eli myrhavoitelu, katumus ja ehtoollinen) tai viisi (kaste, vahvistus, katumus, ehtoollinen, sairaanvoitelu). Alkukristityt hämmästyisivät kovasti, jos kuulisivat, että nykyään avioliittoa pidetään sakramenttina.

Kyriake kirjoitti:

avioeron, koska se on aina ollut realiteetti, mutta vaatii eronneilta ja varsinkin uudestaan avioituneilta katumusta.

Koska avioliitoon vihkiminen oli Bysantissa kirkon tehtävä - myös toiseen avioliittoon vihkiminen-, kirkko joutui myöntämään kirkollisen avioeron ja luomaan toiseen avioliitoon vihkimisen kaavan, jota käytetään leskiä ja eronneita uuteen avioliitoon vihittäessä. Kaava on katumussävyinen. Kirkon ihanteiden mukaista on se, että jokaisella olisi vain yksi ainoa aviopuoliso. Papiston kohdalla tästä ihanteesta pidetään ortodoksisessa kirkossa edelleenkin tiukasti kiinni, maallikkojen kohdalla joustetaan.

Varhaiskirkko ei koskaan määritellyt sakramenttien lukumäärää tai keskustellut missään kirkolliskokouksessa niistä. Sakramenttien seitsenluku on peräisin skolastiikan ajalta, muistaakseni Tuomas Akvinolaiselta. Ortodoksinen kirkko omaksui sakramenttien seitsenluvun katoliselta kirkolta 1600-luvulla, kun sitä pyydettiin ottamaan kantaa lännen kirkon skismaan ja protestanttien väitteisiin.

Kirkkoisien mielestä sakramentteja eli mysteerioita oli milloin kaksi (kaste ja ehtoollinen) milloin neljä (kaste, vahvistus eli myrhavoitelu, katumus ja ehtoollinen) tai viisi (kaste, vahvistus, katumus, ehtoollinen, sairaanvoitelu). Alkukristityt hämmästyisivät kovasti, jos kuulisivat, että nykyään avioliittoa pidetään sakramenttina.

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi. En kiistä mitään sanomaasi.

Kyriake kirjoitti:

avioeron, koska se on aina ollut realiteetti, mutta vaatii eronneilta ja varsinkin uudestaan avioituneilta katumusta.

Koska avioliitoon vihkiminen oli Bysantissa kirkon tehtävä - myös toiseen avioliittoon vihkiminen-, kirkko joutui myöntämään kirkollisen avioeron ja luomaan toiseen avioliitoon vihkimisen kaavan, jota käytetään leskiä ja eronneita uuteen avioliitoon vihittäessä. Kaava on katumussävyinen. Kirkon ihanteiden mukaista on se, että jokaisella olisi vain yksi ainoa aviopuoliso. Papiston kohdalla tästä ihanteesta pidetään ortodoksisessa kirkossa edelleenkin tiukasti kiinni, maallikkojen kohdalla joustetaan.

Varhaiskirkko ei koskaan määritellyt sakramenttien lukumäärää tai keskustellut missään kirkolliskokouksessa niistä. Sakramenttien seitsenluku on peräisin skolastiikan ajalta, muistaakseni Tuomas Akvinolaiselta. Ortodoksinen kirkko omaksui sakramenttien seitsenluvun katoliselta kirkolta 1600-luvulla, kun sitä pyydettiin ottamaan kantaa lännen kirkon skismaan ja protestanttien väitteisiin.

Kirkkoisien mielestä sakramentteja eli mysteerioita oli milloin kaksi (kaste ja ehtoollinen) milloin neljä (kaste, vahvistus eli myrhavoitelu, katumus ja ehtoollinen) tai viisi (kaste, vahvistus, katumus, ehtoollinen, sairaanvoitelu). Alkukristityt hämmästyisivät kovasti, jos kuulisivat, että nykyään avioliittoa pidetään sakramenttina.

Lue lisää

"Alkukristityt hämmästyisivät kovasti, jos kuulisivat, että nykyään avioliittoa pidetään sakramenttina."

En ole varma olisiko niin, sillä jos kysyisi alkukristityltä että onko avioliitto hänen mielestään "mysterion" niin luultavasti hänelle tulisi mieleen Paavali, joka Galatalaiskirjeessä mkäyttää tätä sanaa juuri avioliitosta puhuessaan.

Alkukristityillä ei ollut käsitystä useista "mysterioneista" joita voidaan laskea numeerisesti, vaan varsinainen mysteeri oli yksi ja ainoa, Kristus, ja elämä Hänessä - johon kyllä avioliittokin kuuluu.

Tämä ei tietenkään millään muotoa merkitse, että myöhemmät opilliset määritelmät olisivat ristiriidassa alkukristillisen käsityksen kanssa.

infokurssilainen kirjoitti:

"Alkukristityt hämmästyisivät kovasti, jos kuulisivat, että nykyään avioliittoa pidetään sakramenttina."

En ole varma olisiko niin, sillä jos kysyisi alkukristityltä että onko avioliitto hänen mielestään "mysterion" niin luultavasti hänelle tulisi mieleen Paavali, joka Galatalaiskirjeessä mkäyttää tätä sanaa juuri avioliitosta puhuessaan.

Alkukristityillä ei ollut käsitystä useista "mysterioneista" joita voidaan laskea numeerisesti, vaan varsinainen mysteeri oli yksi ja ainoa, Kristus, ja elämä Hänessä - johon kyllä avioliittokin kuuluu.

Tämä ei tietenkään millään muotoa merkitse, että myöhemmät opilliset määritelmät olisivat ristiriidassa alkukristillisen käsityksen kanssa.

Lue lisää

Kristuksen rakkaudesta Kirkkoa kohtaan, joka on suuri mysterion, salaisuus ja kristillisen avioliiton esikuva. Mutta kieltämättä tämä sakramenttia tarkoittava sana tulee juuri tästä UT:n kohdasta. Latinankielisessä Raamatussa sana mysterion käännettiin sitten sanalla sacramentum.

Sakramenttien lukumäärä ei taida olla tärkeä asia, koska Pyhä Johannes Damaskolainen sanoi seitsemännen ekumeenisen synodin jälkeen, että kirkon oppi oli silloin valmis. Sakramentteja tulisikin käsitellä ennen kaikkea käytännön kysymyksinä.

Katolinen kirkko on tehnyt usein kompromisseja ja konkordaatteja hallitsijoiden ja hallitusten kanssa, mutta pienen ihmisen taakkaa se ei ole ollut valmis huojentamaan.

Se, että katolinen kirkko kieltäytyy hyväksymästä nykyisin niin tavallisia avioeroja, tuottaa monille tavallisille pienille katolisille uskovaisille suurta kärsimystä ja omiaan vieroittamaan ihmisiä kirkosta. Minusta avioeron jälkeen siviiliavioliiton menneet pitäisi hyväksyä takaisin ehtoollisyhteyteen tietyn katumusajan jälkeen. Ortodoksinen kirkko voisi taas lopettaa eronneiden vihkimisen, koska nykyään kaikissa maissa on voimassa siviiliavioliitto.

infokurssilainen kirjoitti:

"Alkukristityt hämmästyisivät kovasti, jos kuulisivat, että nykyään avioliittoa pidetään sakramenttina."

En ole varma olisiko niin, sillä jos kysyisi alkukristityltä että onko avioliitto hänen mielestään "mysterion" niin luultavasti hänelle tulisi mieleen Paavali, joka Galatalaiskirjeessä mkäyttää tätä sanaa juuri avioliitosta puhuessaan.

Alkukristityillä ei ollut käsitystä useista "mysterioneista" joita voidaan laskea numeerisesti, vaan varsinainen mysteeri oli yksi ja ainoa, Kristus, ja elämä Hänessä - johon kyllä avioliittokin kuuluu.

Tämä ei tietenkään millään muotoa merkitse, että myöhemmät opilliset määritelmät olisivat ristiriidassa alkukristillisen käsityksen kanssa.

Lue lisää

Kristuksen rakkaudesta Kirkkoa kohtaan, joka on suuri mysterion, salaisuus ja kristillisen avioliiton esikuva. Mutta kieltämättä tämä sakramenttia tarkoittava sana tulee juuri tästä UT:n kohdasta. Latinankielisessä Raamatussa sana mysterion käännettiin sitten sanalla sacramentum.

Sakramenttien lukumäärä ei taida olla tärkeä asia, koska Pyhä Johannes Damaskolainen sanoi seitsemännen ekumeenisen synodin jälkeen, että kirkon oppi oli silloin valmis. Sakramentteja tulisikin käsitellä ennen kaikkea käytännön kysymyksinä.

Katolinen kirkko on tehnyt usein kompromisseja ja konkordaatteja hallitsijoiden ja hallitusten kanssa, mutta pienen ihmisen taakkaa se ei ole ollut valmis huojentamaan.

Se, että katolinen kirkko kieltäytyy hyväksymästä nykyisin niin tavallisia avioeroja, tuottaa monille tavallisille pienille katolisille uskovaisille suurta kärsimystä ja omiaan vieroittamaan ihmisiä kirkosta. Minusta avioeron jälkeen siviiliavioliiton menneet pitäisi katolisen kirkon hyväksyä takaisin ehtoollisyhteyteen tietyn pitkähkön katumusajan jälkeen, eikä heitä pitäisi pakottaa jättämään uutta puolisoaan.

Ortodoksinen kirkko taas voisi lopettaa eronneiden vihkimisen, koska nykyään kaikissa maissa on voimassa siviiliavioliitto ja koventaa kirkkorangaistuksia avioerotapauksissa.

ex-rousku kirjoitti:

...kastetun välinen avioliitto on väistämättä sakramentti, oli kyseessä sitten katolilainen pari, luterilainen pari tai sekapari, jonka katolinen osapuoli on saanut kirkoltaan seka-avioliittoon luvan. Jos osapuolista toinen tai kumpikaan ei ole kastettu, avioliitto ei ole sakramentti. Mutta vain sakramentaalinen täytäntöön pantu avioliitto on purkamaton. Eli kahden ei-kristityn avioliitto voidaan purkaa jos toinen kääntyy ja toinen ei (1. Kor. 7:10-15), tai kristityn ja ei-kristityn avioliitto voidaan purkaa, jos jompi kumpi osapuoli haluaa tulla katolilaiseksi tai mennä naimisiin katolilaisen kanssa.

Lue lisää

Eli kuvaamani tilanteet ovat mahdollisia.

Mitä kirkko sanoo sellaisessa tilanteessa, jossa kaksi "nimi"krisitttyä (joita piisaa kaikissa maissa) menee naimisiin tarkoituksenaan olla naimisissa loppu elämänsä, eroaa ja menee uusiin naimisiin. Myöhemmin toisen kerran naimisissa oleva haluaa kääntyä katolilaiseksi (tai jos on jo katolilainen, haluaa elää kirkon yhteydessä). Toista avioliittoa ei siis katsota päteväksi. Voiko ko. henkilö jatkaa puolisonsa kanssa elämistä ja olla ehtoollisyteydessä katumatta "laitonta" toista avioliittoaan? Vai onko valittava kirkon ja puolison väliltä? Voisin kuvitella, että avioliitto, jota kirkko ei tunnusta, on itse asiassa avoliitto ja synti, joka estää ehtoolliselle osallistumisen.

Aika kovalta kuulostaa, koska nuoruudessa ihminen saattaa tehdä yhtä ja toista tyhmää ja vanhempana pitäisi olla mahdollisuus korjata tilanne (esim. eroamalla).

Katolisen kirkon ideaalit ovat taivaita hipovat, mutta käytäntö tuntuu julmalta tai pakottaa kaksinaismoraaliin. Ortodoksisen kirkon ideaalit ovat korkeat, mutta käytäntö ymmärtää ihmistä vähän paremmin (esim. pappien rajattu aviolitto-oikeus, avioeron hyväksyminen, ehkäisyvälineiden hyväksyminen osana vastuullista avioliittoa).

Kyriake kirjoitti:

Kristuksen rakkaudesta Kirkkoa kohtaan, joka on suuri mysterion, salaisuus ja kristillisen avioliiton esikuva. Mutta kieltämättä tämä sakramenttia tarkoittava sana tulee juuri tästä UT:n kohdasta. Latinankielisessä Raamatussa sana mysterion käännettiin sitten sanalla sacramentum.

Sakramenttien lukumäärä ei taida olla tärkeä asia, koska Pyhä Johannes Damaskolainen sanoi seitsemännen ekumeenisen synodin jälkeen, että kirkon oppi oli silloin valmis. Sakramentteja tulisikin käsitellä ennen kaikkea käytännön kysymyksinä.

Katolinen kirkko on tehnyt usein kompromisseja ja konkordaatteja hallitsijoiden ja hallitusten kanssa, mutta pienen ihmisen taakkaa se ei ole ollut valmis huojentamaan.

Se, että katolinen kirkko kieltäytyy hyväksymästä nykyisin niin tavallisia avioeroja, tuottaa monille tavallisille pienille katolisille uskovaisille suurta kärsimystä ja omiaan vieroittamaan ihmisiä kirkosta. Minusta avioeron jälkeen siviiliavioliiton menneet pitäisi katolisen kirkon hyväksyä takaisin ehtoollisyhteyteen tietyn pitkähkön katumusajan jälkeen, eikä heitä pitäisi pakottaa jättämään uutta puolisoaan.

Ortodoksinen kirkko taas voisi lopettaa eronneiden vihkimisen, koska nykyään kaikissa maissa on voimassa siviiliavioliitto ja koventaa kirkkorangaistuksia avioerotapauksissa.

Lue lisää

"Ortodoksinen kirkko taas voisi lopettaa eronneiden vihkimisen, koska nykyään kaikissa maissa on voimassa siviiliavioliitto ja koventaa kirkkorangaistuksia avioerotapauksissa."

Mutta eihän siviiliavioliitto ole kristitylle mahdollinen vaihtoehto edes eronneiden mennessä uusiin naimisiin. Minusta nykyinen käytäntö on hyvä: annetaan ihmiselle armo erehtyä kerran tai pari, mutta edellytetään erehtymisen tunnustamista (katumusta). Kirkkorangaistukset tuskin muuttavat avioerotilastoja. Sen sijaan aktiivinen avioliittojen tukeminen muutakin kuin opillisella tasolla auttaisi.

Minusta ortodoksinen moraaliopetus on siinä mielessä eleganttia, että ideaaleista ei tingitä (kuten ev-lut puolella tapahtuu), mutta toisaalta osoitetaan parempaa elämän ymmärtämistä ja armollisuutta kuin katolilaiset osoittavat.

Mevlana kirjoitti:

Eli kuvaamani tilanteet ovat mahdollisia.

Mitä kirkko sanoo sellaisessa tilanteessa, jossa kaksi "nimi"krisitttyä (joita piisaa kaikissa maissa) menee naimisiin tarkoituksenaan olla naimisissa loppu elämänsä, eroaa ja menee uusiin naimisiin. Myöhemmin toisen kerran naimisissa oleva haluaa kääntyä katolilaiseksi (tai jos on jo katolilainen, haluaa elää kirkon yhteydessä). Toista avioliittoa ei siis katsota päteväksi. Voiko ko. henkilö jatkaa puolisonsa kanssa elämistä ja olla ehtoollisyteydessä katumatta "laitonta" toista avioliittoaan? Vai onko valittava kirkon ja puolison väliltä? Voisin kuvitella, että avioliitto, jota kirkko ei tunnusta, on itse asiassa avoliitto ja synti, joka estää ehtoolliselle osallistumisen.

Aika kovalta kuulostaa, koska nuoruudessa ihminen saattaa tehdä yhtä ja toista tyhmää ja vanhempana pitäisi olla mahdollisuus korjata tilanne (esim. eroamalla).

Katolisen kirkon ideaalit ovat taivaita hipovat, mutta käytäntö tuntuu julmalta tai pakottaa kaksinaismoraaliin. Ortodoksisen kirkon ideaalit ovat korkeat, mutta käytäntö ymmärtää ihmistä vähän paremmin (esim. pappien rajattu aviolitto-oikeus, avioeron hyväksyminen, ehkäisyvälineiden hyväksyminen osana vastuullista avioliittoa).

Lue lisää

Kuten mainittu, kristillistä täytäntöön pantua avioliittoa ei voi muu asia purkaa kuin toisen osapuolen kuolema. Tällaiselta kuulostaa kuvailemasi tilanne, joskin uskon kyllä, että kaikki mahdollisuudet käytäisiin läpi. Kirkko voi silti suositella uuteen avioliittoon jäämistä (platonisesti eläen), jos se on esim. lasten kannalta hyvä.

"Aika kovalta kuulostaa, koska nuoruudessa ihminen saattaa tehdä yhtä ja toista tyhmää ja vanhempana pitäisi olla mahdollisuus korjata tilanne (esim. eroamalla)."

Se on kovaa. Jeesuksen sanat ovat kovat. Hän muuten ottaa esimerkiksi juuri nuorena solmitun liiton.

ex-rousku kirjoitti:

Kuten mainittu, kristillistä täytäntöön pantua avioliittoa ei voi muu asia purkaa kuin toisen osapuolen kuolema. Tällaiselta kuulostaa kuvailemasi tilanne, joskin uskon kyllä, että kaikki mahdollisuudet käytäisiin läpi. Kirkko voi silti suositella uuteen avioliittoon jäämistä (platonisesti eläen), jos se on esim. lasten kannalta hyvä.

"Aika kovalta kuulostaa, koska nuoruudessa ihminen saattaa tehdä yhtä ja toista tyhmää ja vanhempana pitäisi olla mahdollisuus korjata tilanne (esim. eroamalla)."

Se on kovaa. Jeesuksen sanat ovat kovat. Hän muuten ottaa esimerkiksi juuri nuorena solmitun liiton.

Lue lisää

huoruuden takia otetun avioeron. Hän ei ollut epärealistinen kuten katolinen kirkko on. Hän ei sanonut, ettei avioeroa ole olemassa, tai että avioliitto olisi purkamaton. Jeesus ei vain sallinut miehen hylätä vaimoaan muun kuin huoruuden tähden. Vaimon ottamasta avioerosta ei Jeesus sanonut mitään, koska juutalaisilla ei tuolloin sellaisia esiintynyt.

Katolinen kirkko on menettänyt monta potentiaalista jäsentä juuri siksi, että se ei anna ihmisten alkaa alusta, kun he kääntyvät katolisiksi. Minusta on todella väärin, että muualla solmitut avioliitot lasketaan avioliitoiksi katolisessa kirkossa. Useinhan juuri syytön osapuoli etsii itselleen lohdutusta kirkosta ja uskonnosta. Syyllinen puoliso taas on useimmiten jo ajat sitten avioitunut uudestaan aviorikoskumppaninsa tai häntä seuraavan kumppaninsa kanssa.

Ortodoksinen kirkko ei tee näin. Ortodoksisia eli sakramentaalisia avioliittoja ovat vain ne, joissa ortodoksinen pappi on vihkinyt puolisot. Kirkkoon liittyvä saa aina aloittaa uudestaan alusta. Kun muista kirkoista tulevat avioparit kääntyvät ortodokseiksi, pappi toimittaa heille kruunauspalveluksen. Sen jälkeen he ovat ortodoksisia aviopareja, ja Kirkon mukaan ensimmäisessä avioliitossa, vaikka olisivat jo kolmannessa tai neljännessä siviiliavioliitossa. Muiden kirkkojen vihkimät avioliitot katsotaan kaikki siviiliavioliitoiksi.

Kyriake kirjoitti:

huoruuden takia otetun avioeron. Hän ei ollut epärealistinen kuten katolinen kirkko on. Hän ei sanonut, ettei avioeroa ole olemassa, tai että avioliitto olisi purkamaton. Jeesus ei vain sallinut miehen hylätä vaimoaan muun kuin huoruuden tähden. Vaimon ottamasta avioerosta ei Jeesus sanonut mitään, koska juutalaisilla ei tuolloin sellaisia esiintynyt.

Katolinen kirkko on menettänyt monta potentiaalista jäsentä juuri siksi, että se ei anna ihmisten alkaa alusta, kun he kääntyvät katolisiksi. Minusta on todella väärin, että muualla solmitut avioliitot lasketaan avioliitoiksi katolisessa kirkossa. Useinhan juuri syytön osapuoli etsii itselleen lohdutusta kirkosta ja uskonnosta. Syyllinen puoliso taas on useimmiten jo ajat sitten avioitunut uudestaan aviorikoskumppaninsa tai häntä seuraavan kumppaninsa kanssa.

Ortodoksinen kirkko ei tee näin. Ortodoksisia eli sakramentaalisia avioliittoja ovat vain ne, joissa ortodoksinen pappi on vihkinyt puolisot. Kirkkoon liittyvä saa aina aloittaa uudestaan alusta. Kun muista kirkoista tulevat avioparit kääntyvät ortodokseiksi, pappi toimittaa heille kruunauspalveluksen. Sen jälkeen he ovat ortodoksisia aviopareja, ja Kirkon mukaan ensimmäisessä avioliitossa, vaikka olisivat jo kolmannessa tai neljännessä siviiliavioliitossa. Muiden kirkkojen vihkimät avioliitot katsotaan kaikki siviiliavioliitoiksi.

Lue lisää

...selvästi suuria erimielisyyksiä sekä siitä, miten asiat ovat, että siitä, miten niiden pitäisi olla.

Eräs kysymys, jota en ole ikinä selvittänyt, vaikka olen itsekin idän kristitty ja tunnen suurta läheisyyttä ortodokseihin: katsotaanko myös kolmesti leskeksi jääneen ortodoksin neljäs avioliitto siviiliavioliitoksi, ja onko sillä kanonisia seurauksia?

ex-rousku kirjoitti:

...selvästi suuria erimielisyyksiä sekä siitä, miten asiat ovat, että siitä, miten niiden pitäisi olla.

Eräs kysymys, jota en ole ikinä selvittänyt, vaikka olen itsekin idän kristitty ja tunnen suurta läheisyyttä ortodokseihin: katsotaanko myös kolmesti leskeksi jääneen ortodoksin neljäs avioliitto siviiliavioliitoksi, ja onko sillä kanonisia seurauksia?

Lue lisää

vaikka tuollainen tapaus on nykyään äärimmäisen harvinainen.

Hurskaat ortodoksit eivät avioidu puolisonsa kuoleman jälkeen enää uudestaan. En voisi kuvitella itsekään sellaista tekeväni. Olemme olleet jo 35 vuotta naimisissa.

Ainoa kolmessa (tai ehkä jopa useammassakin) avioliitossa ollut tuttuni oli eräs katolinen nainen, joka meni aina uudestaan naimisiin, ja joka silloin tietysti ekskommunikoitiin. Kun liitto sitten taas päättyi eroon, hän palasi välillä takaisin kirkon helmaan, kunnes avioitui uudestaan. En tiedä, miten hänen lopulta kävi.

Periaatteessa ortodoksinen kirkko vihkii vain kolmeen avioliitoon. Ennen oli aviomiehiä, joiden vaimot kuolivat lapsivuoteeseen, ja taas otettiin uusi, ja vaimoja joiden miehet katosivat tai kaatuivat sodassa, ja vaimot ottivat uuden miehen. Mutta tätä siis ei voi harrastaa loputtomasti. Rajansa kaikella. Ortodoksien mielestä leskienkään ei tule mielellään avioitua uudestaan, ja kolme avioliittoa on ehdoton maksimi.

Sitä en tiedä, minkälaisia epitimioita rippi-isät määräisivät tässä asiassa tottelemattomille rippilapsilleen, siis niille, jotka ortodokseina olisivat ottaneet siviilivihkimyksen ja menneet neljänteen avioliittoon. Eivät nämä ole kirkossamme mitään julkisia asioita. Ei niistä puhuta.

Mevlana kirjoitti:

"Ortodoksinen kirkko taas voisi lopettaa eronneiden vihkimisen, koska nykyään kaikissa maissa on voimassa siviiliavioliitto ja koventaa kirkkorangaistuksia avioerotapauksissa."

Mutta eihän siviiliavioliitto ole kristitylle mahdollinen vaihtoehto edes eronneiden mennessä uusiin naimisiin. Minusta nykyinen käytäntö on hyvä: annetaan ihmiselle armo erehtyä kerran tai pari, mutta edellytetään erehtymisen tunnustamista (katumusta). Kirkkorangaistukset tuskin muuttavat avioerotilastoja. Sen sijaan aktiivinen avioliittojen tukeminen muutakin kuin opillisella tasolla auttaisi.

Minusta ortodoksinen moraaliopetus on siinä mielessä eleganttia, että ideaaleista ei tingitä (kuten ev-lut puolella tapahtuu), mutta toisaalta osoitetaan parempaa elämän ymmärtämistä ja armollisuutta kuin katolilaiset osoittavat.

Lue lisää

Kysymyshän on siitä, että ennen siviiliavioliittoa ei ollut. Parempi siviiliavioliitto on kuin avoliitossa eläminen, jota tuhannet katolilaiset joutuvat tekemään, kun heidän kirkkonsa ekskommunikoi uudestaan avioituneet.

Tuo kirkkorangaistus on ehkä väärä sana tarkoitin epitimiaa eli katumusharjoitusta, jonka rippi-isä määrää. Sen suorittamisen jälkeen ehtoollisyhteys palautuu. Katolisessa kirkossa taas ehtoollisyhteys ei palaudu ennen kuin uudestaan avioitumiseen "langennut" on eronnut uudesta liitostaan.

Minusta ongelma on tosiaan kipeä. Siinä voi ajautua siihen, että tulkitaan itse Raamattua mikä ei varmaan ole hyvä ilman papin ohjausta. Mutta en voi silti olla ajattelematta että on menty ojasta allikkoon enkä usko että Jeesus tarkoitti, että avioliittovaikeudet tulisivat uskon kysymykseksi, tarkoitan kommuuniolle pääsyä. Minä uskon, että Jeesus halusi osoittaa että kukaan ihminen ei saa olla vain joku tavara toiselle.

Uhkimo kirjoitti:

Minusta ongelma on tosiaan kipeä. Siinä voi ajautua siihen, että tulkitaan itse Raamattua mikä ei varmaan ole hyvä ilman papin ohjausta. Mutta en voi silti olla ajattelematta että on menty ojasta allikkoon enkä usko että Jeesus tarkoitti, että avioliittovaikeudet tulisivat uskon kysymykseksi, tarkoitan kommuuniolle pääsyä. Minä uskon, että Jeesus halusi osoittaa että kukaan ihminen ei saa olla vain joku tavara toiselle.

Lue lisää

Hieman hymyillen aloin ajattelemaan, että mitäköhän Viisas ja Kaikkivaltias Jumalamme ajattelisi tämänkin ketjun viisasteluista ja väittelyistäkin. Ihminen väittelee ja kinastelee, mutta Jumala on totuus ja Hän on Tie. Olkaamme siis mekin Pyhän Hengen temppeleitä ja pian alkaa viisaus puhumaan meissäkin ;)
Ja eiköhän se avioliiton sakramentti ole mysteeri luonnollisesti ja toisinpäin? Vaikka avioliittoa ei olisi alkuaikoina sakramentiksi kutsuttukaan, niin onhan selvää, että sellainen liitto kuin avioliitto on pyhä- Eikä siihen pidä kevyesti suhautua koskaan!
Nykymaailmassa vaan on niin paljon löysyyttä ja moraalittomuutta, että tuollaiset säädökset tuntuvat kovin rajuilta.

sivustaseuraaja kirjoitti:

Hieman hymyillen aloin ajattelemaan, että mitäköhän Viisas ja Kaikkivaltias Jumalamme ajattelisi tämänkin ketjun viisasteluista ja väittelyistäkin. Ihminen väittelee ja kinastelee, mutta Jumala on totuus ja Hän on Tie. Olkaamme siis mekin Pyhän Hengen temppeleitä ja pian alkaa viisaus puhumaan meissäkin ;)
Ja eiköhän se avioliiton sakramentti ole mysteeri luonnollisesti ja toisinpäin? Vaikka avioliittoa ei olisi alkuaikoina sakramentiksi kutsuttukaan, niin onhan selvää, että sellainen liitto kuin avioliitto on pyhä- Eikä siihen pidä kevyesti suhautua koskaan!
Nykymaailmassa vaan on niin paljon löysyyttä ja moraalittomuutta, että tuollaiset säädökset tuntuvat kovin rajuilta.

Lue lisää

Tästä ketjusta opin ainakin sen, ettei koskaan kannata mennä avioliittoon. Siitä tulee vain hankaluuksia joillekin. Parempi elää synnissä avoliitossa kuin yksin loppuikänsä. Kirkot tekevät jopa Jeesuksen sanan vastaisesti. Ihmeellistä!

sivustaseuraaja kirjoitti:

Hieman hymyillen aloin ajattelemaan, että mitäköhän Viisas ja Kaikkivaltias Jumalamme ajattelisi tämänkin ketjun viisasteluista ja väittelyistäkin. Ihminen väittelee ja kinastelee, mutta Jumala on totuus ja Hän on Tie. Olkaamme siis mekin Pyhän Hengen temppeleitä ja pian alkaa viisaus puhumaan meissäkin ;)
Ja eiköhän se avioliiton sakramentti ole mysteeri luonnollisesti ja toisinpäin? Vaikka avioliittoa ei olisi alkuaikoina sakramentiksi kutsuttukaan, niin onhan selvää, että sellainen liitto kuin avioliitto on pyhä- Eikä siihen pidä kevyesti suhautua koskaan!
Nykymaailmassa vaan on niin paljon löysyyttä ja moraalittomuutta, että tuollaiset säädökset tuntuvat kovin rajuilta.

Lue lisää

En ole mikään asiantuntija, mutta eikö sivustaseuraaja ole enmmän Jeesus nyt kuin Jeesus itse! Jeesus oli aika selvä, en muista että hän puhui mysteereistä tai ainakaan käytti sitä sanaa. Vertauskuvia hänellä oli kyllä paljon. Mietin usein myös sitä, että Jeesus sanoi, ettei hän muuta lakia. Juutalaisilla oli mahdollisuus avioeroon laissa. Mielestäni Jeesus yritti puolustaa naisia eikä tehdä uusia lakeja ja synnyttää "mysteereitä".