Kaduttaako muita heikko tanssitaito?
Nuorena en osannut tanssia hyvin. Olin jopa
kömpelö, en tiennyt tanssirytmistä, en osannut
tanssin kuvioita. Loppupäätös: En nauttinut
tanssikäynneistä.
Elämäni on muuttunut täysin, kun olen käynyt
tanssikoulun 3 kertaan. Tanssi on hauskaa,
iloista - ja saan tyytyväisyyttä.
Minua kyllä todella harmittaa... kun en tätä
asiaa oppinut ennen... Elämäni olisi ollut
paljon tyydyttävämpää, kun joku olisi kertonut
tanssitaidon suuresta vaikutuksesta.
Kyllä minua kaduttaa, kun opin vasta vanhempana
tanssimaan. Voi peikakas sentää... onko jollain
muulla samoja tuntemuksia tästä asiasta.
Nuorena en osannut tanssia hyvin. Olin jopa
kömpelö, en tiennyt tanssirytmistä, en osannut
tanssin kuvioita. Loppupäätös: En nauttinut
tanssikäynneistä.
Elämäni on muuttunut täysin, kun olen käynyt
tanssikoulun 3 kertaan. Tanssi on hauskaa,
iloista - ja saan tyytyväisyyttä.
Minua kyllä todella harmittaa... kun en tätä
asiaa oppinut ennen... Elämäni olisi ollut
paljon tyydyttävämpää, kun joku olisi kertonut
tanssitaidon suuresta vaikutuksesta.
Kyllä minua kaduttaa, kun opin vasta vanhempana
tanssimaan. Voi peikakas sentää... onko jollain
muulla samoja tuntemuksia tästä asiasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole ajatellut asiaa. Muistelen kyllä
niitä kesäisiä lavatansseja, kun on ollut
tanssikaverina hyvä tanssija. Ja kun tassi
onnistuu. Mennään samaan tyyliin ja kevyesti.
Kyllä tanssinautinto on silloin ollut korkealla.
On hyvässä tanssitaidossa vähän perää. Totisesti.
Suosittelen taidon lisäämistä. Katso vaikka
tällä sivulla kaksi videota Fuskun tyylikäs vienti.
Siis sen vuoksi, että alkaa huomaamaan, miten vähän itse asiassa osaakaan...
Osasin tanssia perustanssit jo melko sujuvasti, ennenkuin myöhemmällä aikuisiällä tuli noita kursseja käytyä (aloiteltua).
Nykyisin tuntuu, ettei osaa kunnolla enää tangoakaan!
Vaatimustaso nousee samaa tahtia osaamisen kanssa.
Näin se vaan on. Ihminen on oppivainen eläin ja haluaa kokea jatkuvasti uutta.
Yhdellä jos toisellakin tulee samanlaisia vaiheita vastaan elämässä: Olisi voinut opiskella, luoda elämänuraa, tehdä jotakin kiinnostavaa eikä sitä, mitä muutkin tekivät, tai vanhemmat toivoivat.
Rakkauden asioissa voi jo nuorena alkaa juosta tuulispäiden perässä ja koettaa saada niitä kiinni, tuo - ja tuo, ja tuokin - ihminen voisi olla vielä ihanampi, ja seksi voisi sujua vieläkin paremmin.
Jotkut ovat löytävinään elämän tarkoituksen puolon pohjalta, mutta joka kerta kun pullo on tyhjennetty, ei se siitä löytynytkään.
Rahaa ahnehtivat ahdistuvat sitä enemmän, mitä enemmän sitä pätäkkää tulee. Verot raunioittavat terveyden, pörssiromahdukset vievät itsemurhaan.
Etsimiseen ja jatkuvaan "kokemiseen" voi mennä koko elämä, suuria tunteita ja kokemuksia on voitu kuluttaa satakertaisesti "tylsään tavikseen" verrattuna, ja silti on jokin tyhjä paikka sydämessä !
Onnellisuus ja kokemuksien ja elämyksien kerääminen ovat viimeisimpien tutkimusten mukaan hyvin suhteellisia asioita.
Esimerkiksi hyvin älykäs ja lahjakas ihminen voi joutua iäkkäänä kysymään: mitä hän on saanut elämässään aikaan ? Muut vastaavat henkilöt ovat nobelistien kunniataulussa. Heidän nimensä ovat kemikaaleissa, tähtien nimissä, maailmankaikkeuden vakioden määritelmissä, matemaattisissa teorioissa, tautien luokituksissa tai suurten sotataistelujen kunnialistassa.
Tyhmemmiltä tätä kysymystä ei kysyttäisi, sillä heillä aikaansaamattomuus on jotenkin hyväksyttävämpää.
Mutta olkoon ihminen fiksu tai tavis, en usko, että historia enää sadan tai kahdensadan vuoden päästä tietää mitään siitä, miten se tanssikuvio keneltäkin onnistui.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
...melko pienellä vähemmistöllä tanssinharrastajia tuo aina vain uuden oppiminen ja yhä ylös yrittäminen jatkuu äärettömiin.
Suuri enemmistö löytää jossakin vaiheessa sen suvantokohdan, jossa viihtyy ja saa parhaan palautteen panostuksistaan.
Itse kullakin se tietysti on eri kohdassa portaita, mutta niin saavutetaan diversiteetti, joka on elintärkeätä kaiken eläväisen kohdalla.
Mielenkiintoinen tuo "suvantokohta". Koskahan se mahtaa löytyä?
Monessa muussa urheilulajissa sen olen löytänyt. Ajattelin hiihdosta, että jos Gunde Swan hiihtää 50 km kahteen tuntiin, niin mulle riittää puolet siitä... jollekin toiselle saattaa riittää, että ylipäätään jaksaa hiihtää...
Tanssi on kuitenkin taitolaji, sitä ei mitata kellolla. Naisilta saatu palaute on eräs mittari. Arvelen, että tuo suvantokohta tulee yksittäisissä tanssilajeissa eri aikaan. Nyt tuntuu (myös kursseja käyneenä), etten osaa yhtään mitään. Se porkkana siinä aasin edessä menee vaan eteenpäin!
"Mielenkiintoinen tuo "suvantokohta". Koskahan se mahtaa löytyä?
Monessa muussa urheilulajissa sen olen löytänyt. Ajattelin hiihdosta, että jos Gunde Swan hiihtää 50 km kahteen tuntiin, niin mulle riittää puolet siitä... "
Tarkoitatko, että sinulle riittää, kun hiihdät 50 km yhteen tuntiin?
Vai tarkoitatko että hiihdät 25 km kahteen tuntiin?
Et ole ainoa, jota kaduttaa kun ei aloittanut tanssimista nuorempana. Samoin kaduttaa se etten harrastanut musiikkiakaan. Toisaalta olen yrittänyt kääntää sen asian aina positiiviseksi, jos olisin aloittanut aiemmin, en olisi ehkä saanut näin mahtavia viboja tanssista ja musasta mitä tanssikoulu studio highheels on minulle antanut. Kohtaloni oli juuri 2006 vuonna aloittaa ja juuri tuossa koulussa.Jos olisin ollut jossain muussa koulussa niin kenties motivaatio olisi lässähtänyt koulun ilmapiirin tms..takia. Minun täytyi päästä tietylle kehitystasolle, elämänkaaren vaiheeseen, jossa olen kyennyt luottamaan itseeni.Koska en siihen pystynyt aiemmin muutamien vaikeiden kokemusten kautta niin oli vaikea tarttua itseä kiinnostaviin asioihin saati että edes tiedostin sitä miten mahtavaa tanssinoppiminen on!
Opettajilla, heidän taidoillaan ja persoonallaan on älyttömän suuri merkitys siihen miten kauan intoa riittää, kun ollaan päästy alunvaikeuksien yli ja saa tunneista jo irti enemmän...valtavat tunne-elämykset syntyy kun ei tarvitse tuijottaa jalkoihin ja kun opettaja osaa olla niin läsnä, antaa kaikkensa tunnilla oppilailleen. Se näkyy. Ei voi muutakuin kehua ja ihastella loistavia opettajia highheelsissa ja kilpatanssiopetuksessa!
Uskon että se on ollut paras koulu tanssin alkeiden aloittamiseen, erittäin kannustava, myönteinen, ystävällinen ilmapiiri.
Nuorempana tunsin olevani tosi kömpelö ja ajattelin että en ikinä opi enkä haluakaan oppia kun pelkään että se näyttää ihan kaamealta. Aluksihan se näyttikin järkyttävälle ja aloitin vielä mahdollisimman vaikeista tunneista, kuten disco.
Sitten vain päätin että minä vielä ne opin vaikka siihen menisikin aikaa ties kuinka kauan ja tässä sitä ollaan, siihen piti uhrata n.vuosi ja n.500 tanssituntia tai enemmänkin ja nyt huomaan edistyneeni.
Päivääkään en vaihtaisi pois.En ikinä ole ollut näin energinen, hymyillyt ja nauranut näin paljon, uskallan olla enemmän oma itseni, laitan nykyään kaikkeni peliin tanssitunneilla ja tiedän että jonain päivänä se näyttää tosi hyvälle, kun vaan jaksan jauhaa samoja juttuja niin kauan että ne kaikki on lihasmuistissa ja tekniikkakin sitä kautta on helpommin hiottavissa kun ei tarvitse keskittyä niinkään askeleihin vaan siihen että kaiken minkä tekee on sydämellä mukana. tsemppiä kaikille tanssiharrastuksen aloittaneille ja pidempäänkin tanssineille!Kyllä meistä kaikista tulee vielä hyviä tanssijoita!