Minua ahdistaa. Mitä minä teen... ahdistaa...
Minulla on paha olla...
Minulla on paha olla...
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...taivut parannuksen askelille synneistäsi, alkaen epäuskostasi, joka kaikkien syntien äiti.
Haethan sinä aina siarauteesi myös apua lääkäreiltä ja lääkkeet niihinkin.
Miksi et syntiahdistukseesikin?
tarkoittaako että ex-vl on automattisesti epäuskossa
halusit tae et.
Ota kuitennii ihteäs niskasta kiinni ja lopeta tyhjänpäävänen ruikutus, sillä ite olet elämääsi syypää.
naru- ja köysitavarakin on kauppiailla käteiskaupalla.... tuhjänpäiväistä on todellakin ahdistukseni todella tyhjänpäiväistä.. AHDISTAA...
Elämän suuruuden tajuaminen on mykistävää. Enkä usko että uskonkorvamerkilläkään on suurta merkitystä tämän oivalluksen kannalta.
Kuitenkin elämä täytyy ottaa vastaan sellaisena kuin se meille avautuu, ja omalla asenteella on siinä vaikutuksensa.
Ei Jumala, Luoja, tai miksi sitä nimittäisi, ole niin armoton että hän heittäisi ihmisen maailmaan, kuten kylväjän vertauksessa monitahoisesti useimmiten vähän väärin selitetään. Kuitenkin ihminen asetetaan omien valintojen ja arvojen eteen, kuten nyt sinä olet, mutta jokainen ahdistus on koettelemusta, johonkin.
Kylvö on sieluusi tehty joten hukassa et ole vaikka epävarmuus vallitseekin itseäsi.
Muiden syyttäminen ja syyllistäminen ei ole oikea lääke, vaan se että kiittää kaikesta siitä mitä on saanut kokea, ja se on itsessään paljon.
Minä olen myös ollut samassa ahdistuksen mustassa tilassa, kuin synkän pohjattoman avannon toivottomalla reunalla. Kuitenkin päivä on paistanut itsellenikin ihmellisellä ja mullistavalla tavalla.
Tollikka
vain näy. Harmittaa tämä tökkiminen.
Sinnittele sillä et ole hukassa. Isojen asioiden sisäistäminen on raskas prosessi.
Elämä ei ole ihan sellaista kuin ymmärrät, vaan sen takaseinä on vähän kauempana.
Se mitä elämässäsi olet tähän asti oppinut ovat ne aidot kysymykset mitkä syntyvät rehellisessä sydämessäsi. Ne kysymykset eivät syytä ketään, ei ketään, eivät itseäsikään. Ja jos elämää ei pysty ymmärtämään niin vika ei ole sinun.
Luota siihen, rukoile ja odota kärsivällisesti.
Jos olet vakavasti etsimässä vastauksia niin ne saavuttavat sinut, ja apua on aina tarjolla jos sitä haluat.
tollikka
helpompi on keksutella kenekenään.
[email protected]
jussi
On hyvä että huudat apua vaikka tämä palsta on tällainen kuin on. Voit saada myös suolaa haavoihin. (Ei kaikki ahdistus ole uskon puutetta tai synninhätää kuten joku jo esitti. )
Ehdotan että mietit jos jaksat, mitä ahdistuksesi sisältää - mikä masentaa, pelottaa, harmittaa, painostaa.. Tee listaa niistä, saat ehkä kiinni asioista joille voit tehdä jotakin. Vai onko ahdistuksesi niin epämääräistä ettet saa kiinni asioista?
Juttele jonkun elävän ihmisen kanssa, soita jollekin. Hae ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä sinulle, karta ristiritoja tuottavia ihmisiä.
Lähde ulos ihmisten ilmoille. Tee suunnitelmia tälle ja lähipäiville. - Tilaa aika ammattiauttajalle, joka on aina luotettava keskustelukumppani.
- Olen hengessä mukana kanssasi. Muista että kaikki ihmiset ovat joskus ahdistuneita, se kuuluu elämään - siitä päästään eteenpäin. Ahdistuksen alla voi syntyä myös jotakin luovaa.
..niin kuin jo ois! Kun kuulet taikasanat: "Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi", voit taas yhdessä muiden uskovaisten kanssa haaveilla vaikka mistä. Sillä taikauskoa ja mummojen haaveilua on tämä sokea usko.