totuus lukiosta...

näin aluks niin tää on herjalla kirjotettu joten jälki on todennäkösesti sen näkönen....:) eli kaikki tosikot älkää vaivautuko!!! ja by the way tän on kirjottanu kaks likkaa vuorotellen lausekerrallaan joten jotkut kohdat saattavat hiukan ontua...:) kommentteja pliis...!!;)



Totuus lukiosta….





Mä en vieläkään voinu uskoo, et se oli totta. Olin päässy Pasilan urheilulukioon, unelmista voikin tulla totta! Mä hihkuin ja hypin onnesta, ku näin sen paksun kirjeen, missä toivotettiin mut tervetulleeksi. Samalla äiti paukkasi huoneeseen ja kysyi olinko vetänyt huumeita vai olinko lääkityksen alaisena kun tuolla lailla pompin. Kun sain kerrottua äitille, “missä mennään” niin äiti yhtyi mun iloon ja rutisti mut tiukasti rintaansa vasten ja lateli kuinka ylpeä se oli musta.

Muutamaa viikkoa myöhemmin istuin sängyllä ja tuijotin roipekasaa joka lojui lattiallani, mitä vittua mä otan mukaan sinne opiskelija-asuntolaan!? Mitä olin niistä lapuista lukenu niin mun kaappitilalla ei voinu kehuskella, joten mun tähän astinen kolmen kaapillisen vaatekasani ei selvastikkään ois mahtunu sinne. Sitten sain mitä mahtavimman neronleimauksen; otan mukaan vain kaikkein pienimmät asia, kuten pienimmät topit, housut ja alusvaatteet, nerokasta! Tosin ongelmakseni tuli se, et yhetkään verkkarit/ urheilu varusteet eivät ollu kauheen pieni kokosii, joten jouduin tekemään niiden kohdalla poikkeuksen… hah, en sittenkään, hokasin että voin hillua liikkatunneilla mun upeissa mikroshortseissa ja napapaidassa, ongelma ratkaistu! Ehkä se oli hiukan naisellinen päähän pisto ja voisi olla että katuisin sitä myöhemmin ,mut tunsin sen olevan kuitenki aino vaihtoehto , koska en tietenkään voisi jättää kotiin useita minihameita ja avokauluksisia paitoja jolle varmasti olisi käyttöö jos , tai kun koulussa kuitenkin olis urospuolisii henkilöitä… Nyt ku vaatepuoli oli kondiksessa keräsin mun upeimmat ja näyttävimmät meikit ja survoin ne kaikki pieneen pussiin, kaikki tarpeellinen oli matkassa, siis mähän olin menos urheilulukioon mut voiha silti näyttää hyvältä!

Perheeni oli hyvästelemässä mut rautatieasemalla, kun lähtöpäivä koitti. Sinne oli kerääntyny koko kööri ja kaikki väänsi itkua, tai no ei pikkubroidi sentää.. Mä tunsin itteni tosi isoks ja aikuiseks, “meidän Kati oli lähdössä kokeilemaan omia siipiään”… Se vapauden tunne ku pääs omaan huusholliin ja sillei oli päätä huumaava, mut oli silti ihanaa ku faija muistutti et voisin soittaa tai tulla käymää koska vaa. Mä katoin junan ikkunasta haikeesti ulos, ku juna lähti kiihdyttään vauhtiaan ja pian mä näinkin jo aivan vieraita maisemii. Istuskelin penkillä omissa ajatuksissani ku huomasin että poika vastapäätä tuijotti mua, väänsin naamalle jonkun hymyn tapasen. Vaikka ittestäni se näytti todennäkäsesti enemmän virnistykseltä ku hymyltä niin näytti se tekevän poikaan vaikutuksen. Hitaasti ja epävarmasti se nousi ylös ja kohteliaasti kysy et voiks se istuu vapaalle penkille mun viereen ku toho sen entiseen paikkaan paisto aurinko pahasti… En mä voinu sanoo sille ei ja sit ku tarkemmin katoin niin poika ei ollu yhtään hassumman näkönen ja vastas iältään todennäkösesti mua. Siinä me sitte matkustettii ja hiljaisuuden rikkomiseks päätin kysyy et minne se oli menossa.
- Hesaan, oon menos sinne opiskeleen… se vastas hymyillen.
-Jaa jaa, no mitäs opiskelet, siis ookko lukioon tai johonki menos vai mitä? jatkoin kyselyjäni.
- Mä oon menos tonne Pasilan urheilulukioon… Mä oon harrastanu futista viis vuotiaasta lähtien… se kerto.
-Vähä helmi, mehä nähää sit siel!
- Siis ooks säkin menos sinne??? se ihmetteli, ihanku se nyt ois ollu joku ihme, siis mun kropasta ny ois pitäny näkyy kilsan päähän et se on täydellä hiellä tehty…
-No sinnehä mä oon menos, tosin emmä oikee harrasta mitää, mitä ny juoksentelen välil…
Se ihmetteli sitä pitkään ku selitin, et pääsin sinne oikeestaan vaan lukuaineiden keskiarvolla… Loppu matka meniki sit syvässä ja painostavassa hiljaisuudessa.

Se kämppä oli vielä pienempi, ku mitä mä olin ees osannu kuvitella. Siel oli ysk isompi huone mis oli makkari, keittiö ja olkkari samas ja sit oli lisäks vaa pieni ja kälynen vessa, ainut plussa oli kylpyamme. Ees parveketta siellä ei ollu, mikä oli must vähintäänki kohtuutonta kerrostalossa ku kuiteski asusteltiin. Viskasin kamat huoneeseen , en kestänyt sen ahdistavaa ilmapiiriä ni päätin lähtee kiertää rakennusta. Paikka näytti loppupeleis kuiteski ihan viihtysältä; alakerrassa oli bilispöytä ja sitä rataa… Aulassa oli kokisautomaatti ja mukavat pehmeet sohvat ja mulle kerrottii et uusimmat hömppälehdet voi käydä lukee oleskeluhuonees. Ei siis paha mesta! Mielenkiintosii ihmisiiki näky olevan vaikka millä mitalla, joka puolella oli tiukkaa lihaa! Likkoja siellä ei kauheen paljon näkyny olevan, mut toisaalta ei se mua haitannu, enemmän miehii mulle! Koulun vahtimestari tuli mua vastaan ja kyyläs päästä varpaisiin ihme virne naamalla, sit se sai selitettyy mulle mis on mikäki paikka ja sillei.

Ensimmäinen koulupäivä alko, ja mua jännitti ihan homona. Mut päätin ottaa rennosti, jos jokin ei suju ni sen ei tarvi sujuu. Laitoin itteni kuntoon ja varmistin vielä ennen lähtöö et mun meikit oli kohdallaan. Laskeuduin portaita alas ihmismassan läpi ja olin tuntevinani nipistyksen perseessäni. Aattelin et se oli vaan joku itikka enkä kiinnittäny siihen sen suurempaa huomiota kunnes se tapahtu uudestaan… Kattelin ympärilleni mut en nähny mitää syytä mun takamuksen nipistelyyn, ainut mitä huomasin oli, että lipevän näköinen talkkari tuijotti mua oudosti. Se nyt ei ollu mitään uutta et mua kyyläiltiin mut oisin toivonu et se ois silti ollu joku timmikroppanen kundi. Päätin jatkaa matkaa ja iha vaa sen kiusaks heittää perseelläni kaheksikkoo et se keinu oikei viettelevästi. Käänsin vielä päätäni ja katsoin sitä viettelevästi ja heilautin samalla vaaleet pitkät hiukseni pois olkapäältäni. Hah, siinä vanhalle patulle miettimistä!
Eka päivä ja heti liikkaa, tää ei voinu olla totta! Tai no, oliha tää urheilulukio, mut emmä tänne sen takii tullu. Mä olin hakenu tänne lähinnä vaan sen takii et tiesin et täällä parveilis hyvä kroppasii urheilija poikii joka puolella, en todellakaan sen takii et joutuisin ite hikoileen joka päivä!

Väsyneenä ja hikisenä ekan päivän uurastuksen jälkee nousin pimeessä rappuja ylös mun huoneeseen. Nälkä oli kurninu koko päivän ku ruoka oli ollu niin pahan näköstä et en ois voinu kuvitellakkaan syöväni sitä! Raahauduin kämppääni, kiskasin oven kii ja lysähdin sängylle. Hetken levättyäni raahauduin jääkaapille mut se ammotti tyhjyyttä, ku enhän mä ollu kaupassa kerenny käymään… Päätin selvitä aamuun saakka ja aloin vaihtaaa yöpukua päälle, sekin oli tietysti pienintä mallia. Mä sammuttelin pienestä luukustani valot ja kaivauduin peiton alle. Vessasta kuului raksahdus, ajattelin sen olevan Pörri, kissani, mutta sitten muistin olevani lukiossa enkä kotona, Pörri taas oli kotona… Mä nousin varovasti sängystä ja hiivin veskiin kattoon mikä siellä oli. Raotin ovea ja karvainen käsi tarttui käsivarteeni! Vaistonvaraisesti aloin kirkumaan minkä pystyin, mut samassa henkilön toinen käsi tuli tukkimaan suuni. Nopeasti tyyppi käänsi minut ympäri ja pystyin tuntemaan ja haistamaan kuuman ja löyhkäävän hengityksen niskassani. Olin kauhuissani! Yritin rimpuilla mutta tuloksetta, en päässyt irti. Henkilö alkoi näykkiin niskaani ja lopulta tunsin kuinka hänen kielensä maisteli korvaani. Hyvin hiljaa hän kuiskasi korvaani:” Saatanan kullinhärnääjä!” Mulla ei ollu mitään käsitystä mistä se puhu. Tunsin karkean käden työntyvän päättäväisesti mun paidan alle. Käsi vaelsi kropallani pienille ja kiinteille rinnoilleni ja alkoi vuorotellen pyöritellä nännejäni. Ja vaikka se olikin todella kamalaa, tunsin kuinka nännini olivat aivan kovat. En halunnut miehen nauttivan tilanteesta millään lailla, mutta kroppani näytti olevan kanssani erimieltä. Rajusti mies heitti minut oikein päin sängylle ja “hyökkäsi” kimppuuni. Miehellä oli jäntevä ja voimakas vartalo, mut jotenki se tuntu olevan jo hiukan rapistunut. Mies kiskaisi yöpaitani ylös ja alkoi kopeloida “alakertaa”. Vaikka se oli kauheinta mitä olin koskaan kokenut huomasin alkavani kostua miehen kosketuksesta. Miehen kädet olivat karheat, voimakkaat, miehekkäät… Ei mennyt kauaakaan kun miehen kädet tavoittivat “onnenpisteeni” ja alkoi varovasti hieroa sitä. Juuri ennen huipennusta hän lopetti ja tuli hetkeksi hiljaista, kunnes kuulin vetoketjun aukeavan. Mies otti kädestäni kiinni ja ohjasi sen kovalle patukalleen. Mieleni ja kroppani taistelivat siitä mitä tehdä, kroppa voitti, aloin hellin ottein sivellä hänen elintään. Kiljumis yritykseni muuttui pian huohotukseksi ja voihkinnaksi. Hitaasti hän siirtyi lähemmäksi minua ja tunsin hänen ruumiinsa kiihkeän lämmön omaani vasten. Hän käänsi minut vatsalleni ja hiljaisuudesta päätellen hän ihaili muodokasta vartaloani. Hän laskeutui päälleni ja hengitti lämpimästi korvaani, kiihotuin entistä enemmän ja toivoin jo että hän olisi työntänyt lihatikkunsa pehmeään, kosteaan ja lämpimään piiraaseeni. Tunsin hänen lemmen seipäänsä portillani, mutta kiusoittelevasti hän otti sen pois ja alkoi kärjellään hivellä sisäreisiäni. Samalla hän suukotteli niskaani ja selkääni ja teki tutkimusmatkaa kropassani käsillään. Voimakkailla käsivarsillaan hän kiskaisi minut lähemmäksi itseään ja yhdellä ainoalla survaisulla hän seivästi minut kokonaan. Aluksi hitaasti mutta koko ajan nopeammin hän jäntevällä lantiollaan työnsi kovan melansa uudestaan ja uudestaan sisääni. En voinut pidätellä enään, tunsin supistelua vartalossani ja kuuma aalto pyyhkäisi ylitseni. Mies ei kestänyt enään ja hänen valkoinen merensä pääsi valloilleen, padot murtuivat ja meri syöksyi sisääni peittäen kaiken alleen. Huoneessa kaikui helpotuksen huuto. Lysähdimme raukeina sängylle ja koko vartaloamme kihelmöi nautinnollisesti. Uupuneina nukahdimme sylikkäin.

Aamulla kun heräsin, hän oli poissa. Yön tapahtumia miettien astelin rappusia alas ja huomasin talkkarin läpsäsevän minua takapuolelleni ohi kulkiessaan. Sillon tiesin: tavara paranee vanhetessaan!!