Mieheni itsemurhan partaalla ...

Aivan ensiksi sanoin, että älä syytä itseäsi. Et sinä ole sitä syöpää aiheuttanut etkä lähtenyt perheesi luota.
Voisit vastata hänelle kuinka sinä ja lapset vielä kaipaatte ja tarvitsette häntä.
Uskon nimittäin ettei päätös ole lopullinen koska viestejä lähettelee.
Jos miehellä on lopullinen päätös niin viestejä ei tule vaan silloin tapahtuu.
Ne viestit ovat vielä avunhuutoja häneltä ja hän kaipaa kuitenkin teitä kovasti.

Yhdyn tuohon edelliseen kirjoittajaan, että älä syyllistä itesäsi.
Koska sinun miehelläsi on vapaus valita oman tiensä ja kulkea sitä. Miehesi pelkää.
Hän jätti työt, lähti perheensä tyköä, eli jätti kaiken mikä antaisi voimia jaksamaan uuteen päivään. Ehkä uusi elämä ei antanutkaan sitä mitä toivoi.

Mutta muista sinun ei ole tarkoitus kantaa toisten reppuja selässäsi , riittää kun kannat omasi.
Voisit mielestäni ihan kertoa miehellesi että hänellä on kaksi ihanaa lasta jonka vuoksi olisi taisteltava ja tulevien lasten lapsienkin tähden.
Ja kerro miehellesi,että itsemurha ei ole ratkaisu vaan häkisi vaikka sinun avustuksella apua tilenteeseen kun elämä myllertää.

Mutta sinä, että tilanteelle voi tehdä mitään jos näin tapahtuu. Koska sinähän et mitään pahaa ole tehnyt, mieshän siinä elämänsä on ylöspäin kääntänyt.
Katso sinä lasten kanssa eteenpäin, kohti uutta ulappaa jos apusi ei kelpaa, lapset tarvitsevat rakastavaa äitiä.

Olisiko miehesi halukas keskustelemaan? Olisin valmis kuuntelemaan ja jakamaan kokemuksia. Itse sairastan myös syöpää ja joutunut tekemisiin kuoleman ja muiden vaikeiden asioiden kanssa.
Olen 64- vuotias, eläkkeellä toimistohommista.