Niin. Osallistuuko mies mitenkään suunnittelemiseen ja valmisteluihin? Jos osallistuu, onko se oma tahtoista vai pitääkö "potkia takamukseen"?
Minusta tuntuu että minun mies ei uhraa ajatustakaan koko häätouhuun. Sillon, kun otan puheeksi, kyllä jotain saan irti, mutta minusta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että olen viemässä miestäni väkisin alttarille.
Kävi jo mielessä, etten puhu enään häistä mitään. Kun "hääpäivä" uhkaa lähestyä, eikä minkäänlaisia valmisteluja ole tapahtunut, perun hääpaikan ja kirkon kaikessa hiljaisuudessa. Saas nähdä, milloin mies muistaa "suunnitelmamme", joka nyt ainakin tuntuu pelkästään minun omalle unelmalle.
Minusta tuntuu että minun mies ei uhraa ajatustakaan koko häätouhuun. Sillon, kun otan puheeksi, kyllä jotain saan irti, mutta minusta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että olen viemässä miestäni väkisin alttarille.
Kävi jo mielessä, etten puhu enään häistä mitään. Kun "hääpäivä" uhkaa lähestyä, eikä minkäänlaisia valmisteluja ole tapahtunut, perun hääpaikan ja kirkon kaikessa hiljaisuudessa. Saas nähdä, milloin mies muistaa "suunnitelmamme", joka nyt ainakin tuntuu pelkästään minun omalle unelmalle.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miehiä on tietysti erilaisia, mutta vähän kummalta kuulostaa jos aikuinen mies ei millään tavalla noteeraa tulevia häitä. Herää kysymys, haluaako ylipäätään naimisiin?
Meillä mies on kovasti mukana. On yhteydessä juhlapaikkaan, sopi itse frakin sovituksen bestmanien kanssa, valitsee kutsuja jne. Ei ole tarvinnut patistaa saatikka potkia perseelle.
Haluaako hän edes naimisiin?
Aluksi mies oli innostunut. Kun teimme varsin listaa vierasta vajaa vuosi sitten, mies oli mukana täysillä, kävi ostamassa kansionkin hääsuunnitelmia varten. Mies varasi kirkon ja juhlapaikan ilman patisteluja. Nykyään asiasta puhuttaessa, hänestä ei saa juuri mitään irti. Omasta mielestä en painosta, sillä tuskin on liikaa yrittää puhua juhlasta kerran kuussa.
Ei kai sitten auta muu kuin, että kysyt mieheltä suoraan haluaako hän vielä, että häät järjestetään. Kerro, että epäilyksesi johtuvat hänen haluttomuudesta suunnitella häitä.
Miehet yleensä eivät ollenkaan käsitä naisellisia vihjailuja asioista. Suoraa puhetta kyllä ymmärtävät :o)
Meillä mies suunnitteli häiden suuria linjauksia innokkaasti. Hääjuhla olikin enemmän hänen toiveidensa pohjalta, hänellä kun avioliitto on ensimmäinen (ainoa :o), minulla ei.
Minä hoidin sitten yksityiskohdat, kuten kutsujen painatuksen, kukat, pitopalvelun yms, minulla oli enemmän aikaa sellaiseen.
Viestisi sai minut muistelemaan erästä ystävätärtä, joka myös tuskaili miehen osallistumattomuuden kanssa. Hänelläkin oli ajatus, että jospa mies ei haluakaan naimisiin...
Siitä kuitenkaan ei ollut kysymys, mies vaan mieluummin keskittyi omiin hommiinsa, sanoi että "järjestä sinä, minä kyllä tulen sitten paikalle." Ovat nykyään kyllä naimisissa.
Ehkä hääjärjestelyt ovat joillekin miehille jotenkin täysin vierasta aluetta, ajattelevat ehkä sen luonnostaan paremmin sopivan naisille.
Vähän pöhelöä kyseenalaistaa miehen halukkuus avioliittoon sen perusteella haluaako hän järjestellä juhlia. Eikö sen voisi ajatella niin, että hän haluaa vain ja ainoastaan sinut, eikä keskeistä ole lainkaan juhlapaikan sijainti tai servettien väri? Olisit onnellinen :)
Me menemme naimisiin hyvin pienimuotoisten juhlien kera, ja kylläpä minä taidan ne aikalailla itsekseni järjestää. Siksi, että osaan sen homman paremmin, ja siksi, ettei mies juurikaan ole kiinnostunut juhlista - vaikka naimisiin kyllä haluaa.
Eli siis: Ensin on hyvä varmistaa, että molemmat haluaa solmia avioliiton. Ok? Jos se osuus on kunnossa, niin sitten voitte miettiä kuka haluaa häät. Ja jos vain toinen haluaa ne häät, niin hänen on otettava siitä hommasta vetovastuu. Monelle miehelle on jo paljon pyydetty, jos hän suostuu keekoilemaan solmio kaulassa tätien halailtavana koko päivän. Toki kun kerran kumppaneita ollaan niin sopii sitä toista avustaa, mutta en itse ainakaan voisi vaatia miestä hihkumaan kakunkoristeostoksilla, kun hän ei siitä osuudesta vain piittaa pätkääkään.
halutaanko naimisiin ja sitten halutaanko häät. Naimisiin meno ei vaadi häitä eikä muutakaan näytelmää eikä maksa mitään, jos niin päättää- hääjuhlat on sitten asia erikseen.
Nykyään kuulee jopa ettei voi mennä naimisiin kun ei löydy sopivaa juhlapaikkaa tms. Välilä tuntuu että häähullutus on mennyt välillä liiallisuuksiin. Perinteisiin ei ainkaan voi vedota, koska kaasot, hääkarkit ym. ei ole suomalaista perinnettä.
Meillä on häät kesäkuussa, ja kiirettä pukkaa.
Ite oon puvut ja kaikki suunnitellu, mieheltä kysyy mitä se haluaa niin " iha sama, päätä sinä kerta osaat"
kyllä mies on hää kyydit, ja juomapuolen hoitanu.
- ne tärkeimmät (hänen mielestään)
mutta minua ei haittaa vaikkei hän osallistukaan.
saadaan anopin kans kaikki suunnitella itte.
ja toisaalta ihanaa kun ei oo mies vieresä kyhnäämässä, kun ei se kuiteskaa tajua mitä kukkien värit, koristeet yms merkitsevät naisille.
ainakaan minun tuleva mies.
muut tieten voivat olla erinlaisia.
joskus oikein pitää potkia persuksille että "alahan sinäki soitella sinne ja tänne että saatas sellane lainattua jostaki häihin yms"
:) Ja plussata pitää että kyllä se tuollaset raskaan sarjan hommat hoitaa, kuten lavasteiden teot yms. muttei mitään ns. "akkojen" hommia.
Jos sun tuleva siippasi jättää suht' kaiken sulle jo tässä vaiheessa, ole ihan varma, että tulevaisuudessa myös kaikkien muiden yhteisten asioiden vastuunkanto jää sulle. Ja jos ajattelet asioita 10 vuoden päähän, se nakertaa yhteistyötä aikatavalla, on raskasta kantaa yksin vastuu asioista.
Mulla oli mies, joka jätti ruuan tekemisestä ja lastenhoidosta lähtien mun harteille. Puhumattakaan muista isoista ja tärkeistä asioista. Kysyessäni sanoi, et minä tiedän ja osaan paremmin, tee sinä. Otti kyllä osaa helppoihin ja kivoihin asioihin, mutta vaikeimmpien asioiden kohdalla laisti. Kyse on siitä, että mies laittaa itsensä lapsen asemaan ja vaimo jatkaa hänen äitinsä roolissa. Mut, luojan kiitos huomasin asian ja vaadin häntä "kasvamaan" tasavertaiseksi kumppaniksi. Riitoja kestikin ensimmäiset 5 vuotta, mutta kannatti.
Älä anna periksi, vaan vaadi kantamaan oma osuutensa vastuusta. Vain sellaista kumppania kannattaa arvostaa. Meinaan vaan, et niitä ylämäkiä, joissa mitataan kuka on kuka tulee myös teille.
Itse olisin mennyt tuomarin eteen. Vaimo tahtoi kirkkoon, maksoin lystin mutta en eväänikään väräyttänyt asian eteen. Tämä ei mitenkään vähennä rakkauttani häntä kohtaan. Se oli hänen "juttunsa" ja ei niin etten olisi pitänyt häistä, tippahan siellä tuli linssiin "tahdon" sanoessani.
Noista miehen ja naisen vastuista: itse kannan talouteen 5000€ nettoa kuukaudessa, vaimo ehkä 1800€. Työpäiväni ovat keskimäärin pidempiä, joten työnjako on selvä.
Ei tulisi mieleenkään kotona alkaa siivoamaan tai muuta vastaavaa, jos vaimo ei jaksa niin palkataan kotiapulainen. Toistaiseksi on mielellään hoitanut kotia ja lapsia.
Ikävä kuulla.
Meillä mies osallistuu omasta vapaasta tahdostaan ja on ollut alusta asti yhtä paljon mukana kuin morsian. Olen hänelle kovasti kiitollinen siitä.
Miehet ovat yksilöitä. :-)
Naisten hömpötystä koko touhu. Yritän vain pitää mölyt mahassa. Höseltäköön naisväki.
Minulle kelpaisi yhteiselo ilman papin aamentakin. Jos pitää virallisesti astua avioon, niin voihan sen tuomarikin hoitaa ilman ylimääräistä häslinkiä.
Häistäni odotan eniten niiden loppumista.
Minulla ainakin tökkivät isot häät ja en ollut lainkaan innostunut mistään suurista juhlista. Olimme vaimoni kanssa nähneet jo elämää ja kumpikin alkoi miettimään, että minkälaiset häät oikeastaan haluamme.
Lopputulos oli niin mahtava, että olin "kympillä" mukana, teimme yhdessä aika paljon. Joitakin asioita jäi pakosti vaimolleni, mutta olin mukana niissäkin, minkä pystyin.
Ja ne häät: Unohdimme molempien sukulaiset täysin, ketään sukulaisia ei kutsuttu, eikä heille tiedotettu koko ruljanssista mitään. Vuokrasimme pienen laivan, jolla ristelilimme kesäisellä Päijänteellä lastemme kummien kera, jotka eivät olleet sukulaisia, sekä muutaman muun ystävän kera. Tuttu pitopalvelu järjesti laivalla ruokailun ja kahvit ym. asiaan kuuluvat tarjoilut.
Saimme varattua haluamamme kivikirkon ja lapsemme kastanut pappi tavoitettiin lomalta sopivasti. Yhdessä valitsimme kirkossa soitetun musiikin kanttorin kanssa. Kirkkopuoli meni putkeen todella hyvin!
Vaimoni valmisti osan kukkalaitteista, mutta morsiuskimpun hän halusi teettää, se teetettiin.
Paras kaverini toimi bestmanina ja hoiti kuljetukset.
Hääkuvat otimme Kelventeen luonnossa, jonne ankkuroimme risteilymme aikana. Siellä myös saatiin ne pakolliset sadepisarat.
Ja se häävalssi, sen tanssimme laivalaiturilla Tapio Rautavaaran Pohjolan yössä-savikiekon tahtiin.
Risteilyllä kaikki musiikki soitettiin aidoilta savikiekoilta, jotka yhdessä valitsimme, myös soittajalle annettiin pieniä vapauksia.
Molemmat kävimme samalla kampaajalla laitattamass hiuksemme. Vaimoni ompeli lapsillemme vaatteet, mutta omiin vaatteisiimme satsasimme, vaimolleni teetettiin puku ja samasta kankaasta minulle solmio, minun pukuni ostettiin valmiina.
Hääkarkit teetimme pienellä makeisten valmistajalla toivettemme mukaan. Kutsut ja kiitoskortit teimme yhdessä.
Olimme tyytyväisiä lopputulokseen, selvisimme taskurahalla koko hommasta, mutta teimme paljon itse. KÄSITYKSEMME MUKAAN VIERAILLAKIN OLI HAUSKAA!
Lopputulos;
Miehet eivät moiseen hössötyksen osallistu, riittää että mukana on.
Miespuoliset osallistuvat, voivat sitten tulevien vaimojensa kanssa samalla vaihtaa vaikka meikkausvinkkejä ja mallata hiuslaitteitaan.