Sattuipa minulle semmoinen tuuri, että minä, masentunut nainen kuljin epätoivoisena ja elämänpotkimana baariin ottamaan iloa irti elämästä. Siellä tapasin miehen, joka vaikutti mukavalta ja ensivaikutelma oli muutenkin hyvä. Rakastuin, ja nyt asumme yhdessä. Hän paljasti minulle seikan, että hänellä on masennus. Pian mikäkin tunnustin, että minulla on lääkitys keskivaikeaa masennusta vastaan.
Tuntuu uskomattoman hyvältä löytää sielunkumppani. On todella paljon parempi, että hän on masentunut. Näin hän ymmärtää minua ja minä häntä. Ymmärrämme toisiamme 100%:sesti. Ainoa ongelma on vaan meidän saamattomuutemme. Emme keksi mitään tekemistä työelämän ulkopuolella.
Tuntuu uskomattoman hyvältä löytää sielunkumppani. On todella paljon parempi, että hän on masentunut. Näin hän ymmärtää minua ja minä häntä. Ymmärrämme toisiamme 100%:sesti. Ainoa ongelma on vaan meidän saamattomuutemme. Emme keksi mitään tekemistä työelämän ulkopuolella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vapaa-ajasta,lueskelette kirjoja,käytte kävelyllä,
tapaatte ystäviä,laitatte hyvää ruokaa yhdessä jne.
Onnittelut tapaamastasi henkilöstä!
Mekin ollaan pariskunta, erotuksena se, että minä olen se, joka ”masentelen”. Olen aikoinani kokenut hyvin pitkän ja vaikean masennuksen. Ollut sairaalahoidossa jne.
Mieheni on peruspositiivinen, eikä ymmärrä minun alentunutta tunnetilaani, jos noin voi sanoa.
Puhuminen hänelle ei auta, ymmärrystä vain ei löydy.
Muuten meillä menee ihan kohtalaisesti, ollaan oltu yhdessä n. 13 v.
Käymme töissä ja sama tilanne meilläkin, ettei yhteisiä harrastuksia tms. tahdo löytyä. Mies on kova tekemään töitä, iltahommia riittäisi niin paljon kuin viitsii ottaa. Minä sitten nyhjään kotona...
Yhdessä kyllä tehdään juuri tuota kaikkea, mitä toinen kirjoittaja ehdotti (ruokaa, kävelyä jne).
Mutta jotain muutakin yhteistä voisi olla...mies on kova katsomaan tv:tä ja se tyydyttää häntä. Minulla taas saattaa mennä viikkokin, etten katso sieltä mitään, minkä nyt ohimennen, kun on pakko telkkarin ollessa niin paljon auki.
..niin että jo pelkästään se, että toinen on läsnä ja viihtyy saman katon alla on jo iso asia. Tietenkin tilanne on aivan toinen, jos toinen on fyysisesti läsnä, mutta henkisesti ties missä. Eli suhteessakin ja saman katon alla voi kokea tulleensa hylätyksi.
enpä minä ole sielunkaveria kohdannut enkä varmaankaan kohtaa......
Mä olen tullut usein hylätyksi, kun olen yrittänyt miehiin tutustua. He vain kammoksuvat keskivaikeaa masennustani. Terve pitäs olla, vaikka eivät ole itsekään olleet terveitä. Olen jo luovuttanut...en tosiaankaan löydä ketään, vaikka haluaisin kyllä. :(
HEI!
Teillä on sentään työtä. Teillä on toisenne.
On ajateltava positiivisesti.
Yhteistä tekemistä kyllä löytyy - liikunta: pyöräily, kävely, hiihto, luistelu, tanssi, yoga, ym.
Koti: ruoanlaitto, siivous ja kaikki mitä kotiin liittyy.
Harrastukset: kurssit: maalaus, kielikurssit, ym.
Työväenopiston tarjonnasta voi valita mieleisen.
Matkat.
Maailma on täynnä aktiviteetteja.