Joulu mennyt/ lahjat annettu/minkä pystyi mutta hyvä mieli on:
lapsenlapset olivat niin iloisia aattona.
Heillä oli läheisensä ympärillään, myös isovanhemmat, täti, eno ja muut tärkeät ihmiset.
Olen ajatellut, miksi täytyy aina tapella - eikö jo mummo-iässä voisi olla vähän suvaitsevampi?
En minäkään ehkä kaikkea nykyajan kotkotuksia ymmärrä enkä tehnyt ehkä kaikkea samoin kuin nykynuoret - mutta niinhän sen on oltavakin.
En minäkään hoitanut lapsiani kuten minua hoidettiin eli annettiin huutaa kurkku suorana koska lääkäri oli sanonut, että lapsi menee piloille jos sitä pitää LIIKAA sylissä.
Ajat muuttuvat, ihmiset ja tavat myös.
Olen onnellinen kahden pienen mummo; he ovat minun silmäteräni, minun aurinkoni.
Tulevat käymään; mummon sydän meinaa pakahtua kun näkee kaksi tervettä, reipasta pientä.
Halivat kovin, pyytävät välillä että pidä oikein tiukasti kiinni mummo, ja luetaanko taas?
Olen lukenut heille paljon, on ihanaa kun saa tehdä sitä.
Näinä dvd ja videoaikoina olen ajatellut että vanhanaikainen lukeminenkin on hienoa.
Mummolassa ei ole videota eikä dvd:tä mutta luemme yhdessä ja he pitävät siitä.
Miniöistä/vävyistä sen vertaa että olen ymmärtänyt ettei ole mitenkään minun asiani heitä arvostella tai edes ajatella kenestäkään pahaa.
Erehtyväinen ihminen olen minäkin, haluan että kaikki tulevat toimeen.
Jos on eri mieltä on sitten, mutta ei sen tähden riidellä tarvitse.
Odotan nytkin pienokaisia mummolaan, sitä riemua ja naurua kun tulevat.
Olen kiitollinen joka ainoasta päivästä / hetkestä kun heidän kanssaan saan olla.
Että on suotu sellainen onni kuin olla mummo..
Hyvää mieltä ja hyvä jatkoa muillekin mummoille.
lapsenlapset olivat niin iloisia aattona.
Heillä oli läheisensä ympärillään, myös isovanhemmat, täti, eno ja muut tärkeät ihmiset.
Olen ajatellut, miksi täytyy aina tapella - eikö jo mummo-iässä voisi olla vähän suvaitsevampi?
En minäkään ehkä kaikkea nykyajan kotkotuksia ymmärrä enkä tehnyt ehkä kaikkea samoin kuin nykynuoret - mutta niinhän sen on oltavakin.
En minäkään hoitanut lapsiani kuten minua hoidettiin eli annettiin huutaa kurkku suorana koska lääkäri oli sanonut, että lapsi menee piloille jos sitä pitää LIIKAA sylissä.
Ajat muuttuvat, ihmiset ja tavat myös.
Olen onnellinen kahden pienen mummo; he ovat minun silmäteräni, minun aurinkoni.
Tulevat käymään; mummon sydän meinaa pakahtua kun näkee kaksi tervettä, reipasta pientä.
Halivat kovin, pyytävät välillä että pidä oikein tiukasti kiinni mummo, ja luetaanko taas?
Olen lukenut heille paljon, on ihanaa kun saa tehdä sitä.
Näinä dvd ja videoaikoina olen ajatellut että vanhanaikainen lukeminenkin on hienoa.
Mummolassa ei ole videota eikä dvd:tä mutta luemme yhdessä ja he pitävät siitä.
Miniöistä/vävyistä sen vertaa että olen ymmärtänyt ettei ole mitenkään minun asiani heitä arvostella tai edes ajatella kenestäkään pahaa.
Erehtyväinen ihminen olen minäkin, haluan että kaikki tulevat toimeen.
Jos on eri mieltä on sitten, mutta ei sen tähden riidellä tarvitse.
Odotan nytkin pienokaisia mummolaan, sitä riemua ja naurua kun tulevat.
Olen kiitollinen joka ainoasta päivästä / hetkestä kun heidän kanssaan saan olla.
Että on suotu sellainen onni kuin olla mummo..
Hyvää mieltä ja hyvä jatkoa muillekin mummoille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerrankin myönteinen kirjoitus eikä ketään kiinnosta - vain riita ja torako kiinnostavat??
jotain positiivistakin.
Meidän pitäis aina muistaa, kun arvostelemme miniöitä tai vävyjä, etä he ovat niiden rakkaiden lastenlastemme vanhempia.
Samalla kun haukumme heidän äitiään tai isäänsä, toivottavasti ei kuitenkaan koskaan lasten kuullen, niin loukkaamme lapsia ja tavallaan haukumme myös lapsia, koska he ovat niiden "hirveiden" vanhempiensa tuotoksia ja osa heitä.
Pitäis edes sen verran pystyä kunnioittamaan niitä kauheita miniöitä ja vävyjä, että pystyis ajattelemaan, että ilman heitä ei meillä olisi niitä ihania lastenlapsia ja ymmärtää, että lapset kuitenkin varauksetta rakastavat omia vanhempiaan.
Ei kait kukaan halua lasten mieltä todella pahoittaa.
Ei me isovanhemmat olla oltu tai olla edelleenkään kaikkitietäviä ja erehtymättömiä.
Itse olen ainakin ollut nuorena yhtä hömö kuin kaikki muutkin ja varmaan tehnyt kaikki mahdolliset virheetkin, mutta tätä elämää eletään siksi, että siitä jotain opittais. Hukkaan on eletty elämä mennyt, jos ei edes mummoiässä ole vielä oppinut olemaan suurpiirteinen ja ymmärtäväinen toisia kohtaan. Jos tuntee olevansa viisaampi ja parempi, kuin ne nuoret, niin pitää se aikuisuutensa pystyä osoittamaan edes sillä, että osaa valita sanansa ja tarvittaessa pitää suunsa kiinni oikeassa kohtaa.
Parhaiten yhteispeli onnistuu juuri niin, että kunpikin, sekä isovanhemmat, että nuorempi sukupolvi yrittää ymmärtää toisiaan ja yrittäisi olla vähemmän jyrkkiä ja mustavalkoisia.
Minua auttoi ymmärtämään omaa äitiäni ja anoppia se, kun löysin divarista sodan jälkeen kirjoitetun kirjan jonka nimi oli muistaakseni nuoren äidin opas, en muista kuka on kirjan kirjoittanut, kun on nyt lainassa, mutta se auttoi, kun ymmärsi, miten maailma on muuttunut... ja millä tavalla sen ajan ihmiset on kasvatettu ja hoidettu...
Minusta on aivan ihanaa, kun miehen vanhemmat tulee kylään, kun poikamme 1v4kk on aivan riemuissaan (on ainoa lapsenlapsi toistaiseksi ja isovanhemmat ovat jo yli 70v), se on jotain niin herttaista, mitä en ikimaailmassa voisi kummaltakaan osapuolelta riistää joidenkin erimielisyyksien takia.
Olemme toki ottaneet yhteen, mutta pelisäännöt on sovittu, puolin ja toisin...
Hyvä neuvo on kummallekkin osapuolelle tuo mumin viimeinen lause, suun kiinni pitäminen on hyvä taito. Aina ei tarvitse sitä viimeistä sanaa sanoa ja terävää kieltä vilauttaa ;)
Rakastavat vanhenpiaan.Parkaisevat iskä tai äiti,vaikka he tulisivat mistä joron jäljiltä.
Vain,jos he hyväksyvät lastensa kaikki joutavat kotkotukset.
Mikä sitten on kotkotus ja joutava vieläpä?