Ei helvetti...
Arvaa vaan, että tuntuuko tällä hetkellä turhalta. Mua ei kiinnosta ees elää. Useimmilla on joku syy herätä aamulla, esim. tyttö/poika ystävä, työ, vaimo, ystävät jne.
Itselläni ei ole mitään syytä herätä, mä vaan herään, enkä kässää että miksi. Kotoa koululle, koulusta kotiin, nukkumaan, syömään, dataamaan ja nukkumaan. Minkä takia mun pitäisi jatkaa tätä paskaa, ei täs oo järkee. 4 vuotta oon jatkanu samalla tavalla eteenpäin, eikä tää kiinnosta enää. Viimeks mulla oli GF joskus 4 1/2 vuotta sitten, ja kavereitakaan ei ihmeellisemmin oo.
Ajatella, itsemurhaa suunnittelemassa jo 14-vuotiaana!
Arvaa vaan, että tuntuuko tällä hetkellä turhalta. Mua ei kiinnosta ees elää. Useimmilla on joku syy herätä aamulla, esim. tyttö/poika ystävä, työ, vaimo, ystävät jne.
Itselläni ei ole mitään syytä herätä, mä vaan herään, enkä kässää että miksi. Kotoa koululle, koulusta kotiin, nukkumaan, syömään, dataamaan ja nukkumaan. Minkä takia mun pitäisi jatkaa tätä paskaa, ei täs oo järkee. 4 vuotta oon jatkanu samalla tavalla eteenpäin, eikä tää kiinnosta enää. Viimeks mulla oli GF joskus 4 1/2 vuotta sitten, ja kavereitakaan ei ihmeellisemmin oo.
Ajatella, itsemurhaa suunnittelemassa jo 14-vuotiaana!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hei, sinä siinä joka harkitset tai edes ajattelet itsemurhaa, nyt otat itseäs niskasta kiinni ja lopetat tollatteet puheet! Se oli käsky! Tarkoitukseni ei ole loukata ketään vaikka sanonkin että olen kyllästynyt siihen, kuinka monet suomalaiset sanovat tappavansa itsensä jonkin älyttömän syyn takia. Tässä maapallossa elää satojamiljoonia ihmisiä jotka elää paskoissa oltavissa ilman minkäänlaista turvaa, ruokaa tai vaatteita. Silti ne ihmiset vaan jatkaa elämää uskoen parempaan.
Tässä sulle vastalauseet sanoihis: 1) "Mua ei kiinnosta elää" -No Herra Jumala, tee elämästäs kiinnostavaa niin voit elää. 2) "Useimmilla on joku syy herätä aamulla, esim. tyttö/poika ystävä, työ, vaimo, ystävät jne." -En minä herää aamulla ystävieni tai työni takia. Minä herään aamulla ITSENI takia! Tee sinäkin niin. 3) "Minkä takia mun pitäisi jatkaa tätä paskaa" -Itse olet omat paskasi luonut. Koulussa on pakko käydä, sen tiedän. Mutta sen mitä muun ajan teet, päätä SINÄ. Vain ja ainoastaan sinä! Joten tee asialle jotain jottei sinun tarvitse joka päivä tehdä niitä samoja asioita samaan aikaan. 4)"Kavereitakaan ei ihmeellisemmin oo" -Miksi et sitten hanki kavereita?! Ei se niin kovin vaikeaa ole. Ota ainakin yhteyttä vanhoihin ystäviisi. 5) "Ajatella, itsemurhaa suunnittelemassa jo 14-vuotiaana!" -Olet vasta 14-vuotias, et tiedä vielä puoliakaan tästä maailmasta saatikka sitten elänyt puoliakaan elämästäsi. Usko pois, että viimeistään kun olet peruskoulun käynyt on elämäsi muuttunut jo aika paljon ja tulee muuttumaan kovalla vauhdilla.
Mieti mitä haluat tältä elämältä, mitä olet aina halunnut tehdä, mikä saisi sinut tyytyväiseksi elämääsi!! Kirjoita ne ylös ja suunnittele miten toteutat ne! :D ONNEA!
"Tarkoitukseni ei ole loukata ketään vaikka sanonkin että olen kyllästynyt siihen, kuinka monet suomalaiset sanovat tappavansa itsensä jonkin älyttömän syyn takia. Tässä maapallossa elää satojamiljoonia ihmisiä jotka elää paskoissa oltavissa ilman minkäänlaista turvaa, ruokaa tai vaatteita. Silti ne ihmiset vaan jatkaa elämää uskoen parempaan."
Yksi paskimmista vertauksista ikinä. Täällä on aivan eri kulttuuri ja kyllä niitä itsemurhia tehdään muuallakin. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, eikä voi sanoa että jonkun syy olla masentunut on älytön. Tämän suuntainen vertaus on usein se virhe minkä lääkärit sanoo potilailleen ja eikä mene pitkään, kun potilas on sitten tehnyt sen itsarin.
Voi jopa pohtia, että tämä yltäkylläisyys juuri tekee ihmiset masentuneiksi koska siihen ei ole sopeuduttu. Vaatteitta oleminen ei ole mitään epäluonnollista, eikä suuri osa sieltä suunnalta koe sitä estettä onnelle niin kuin itse sanoit. Täällä ajatellaan tietenkin päinvastoin.
Ja muutenkin tunnuit neuvovan vain ajatellen omaa tilannettasi. Kaikilta ei esim. se kavereiden hankkiminen niin helposti suju.
oikeesti paskin vertaus...rupes melkein kiehuu päässä kun luin tuon.. huhhuh...
itsekin vakavaa masennusta sairastaneena tiedän että tuo on se viimeinen mitä kannattaa masentuneelle ihmiselle sanoa..
Yritin vain neuvoa omalla tavallani. En tiedä uskotko minua edellisen tekstin jälkeen, kun sanon että olen aikoinani harkinnut itsemurhaaa. Tarinani:
Äidilläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö johon hän syö lääkkeitä milloin lystää. Hänen pitäisi oikeasti olla sairaalassa hoidossa mutta häntä ei ole saatu käännytettyä sinne. Äitini takia koko perhe on sairas; Isä syö masennuslääkkeitä jotta jaksaisi käydä töissä ja ottaa äidin päällekäynnit vastaan. Siskoni on asunut koko 24-vuoden ikänsä mielisairaalassa ja hän yritti jo 6-vuotiaana tappaa itsensä. Saan häneltä kirjeitä joissa hän hyvästelee minut ja perheeni. Hänellä on 3-vuotias tyttö jolle olen toiminut varaäitinä aina kun siskoni on ollut sammuneena lääkkeitten takia. Hän sai kaksoset joista jouduin pitämään huolta. Maksoin omista kesätyörahoistani siskoni ruuat. Toinen siskoni käyttää huumeita ja annoin tietämättäni hänelle rahaa juuri aineisiin. Pikkuveljeni on 9-vuotias ja koulukiusattu.Pappani on narsisti jonka takia hän haukkuu kaikkia. Paras ystäväni raiskattiin jonka jälkeen hän yritti tappaa itsensä. Yritin kaiken tämän lisäksi olla kuuntelematta äitini jokapäiväisiä lauseita: "Olet pilannut elämäni! Painu helvettiin elämästäni! Tyhmä nulikka! Kiittämätön kakara! Kostan sulle kaiken mitä olet mulle tehnyt!" Päädyin siis viiltelemään itseäni ja masennuin niin syvästi etten edes kyennyt tekemään arkiaskareita. Ystäväni vei minut läääkärille koska yritin hypätä auton alle. Minut passitettiin mielisairaalaan hoitoon jossa olin jonkin aikaa. Siitä päädyin monien laitosten kautta lastenkotiin jossa olen tälläkin hetkellä. Olen käynyt psykiatrilla ja psykologilla puhumassa asioistani ja käyn yhä edelleen psykologilla. Minun ei ole tarvinnut pitkään aikaa kuunnella perheeni ongelmia vaan olen saanut ajatella vain itseäni. Olen saanut selvitettyä asioitani ja lopettanut lääkkeittten syönnin ja saan kuukauden sisään oman kämpän. Asiani ovat siis hyvin vaikka olenkin kokenut paljon kaikenlaista. Yritän sanoa sinulle sitä että joillakin ihmisillä on OIKEASTI ongelmia. Koulussa käynti on pientä siihen verrattuna. Yritä hoitaa ongelmasi kuntoon ja jos et siihen itse pysty niin hae apua!
Et ymmärtänyt viime viestiäni jossa ajoin takaa sitä, että et voi sanoa toiselle ihmiselle ettei hänellä ole OIKEASTI mitään ongelmia. Voit puhua vain omasta puolestasi. Niin kuin minä voin sanoa, etten itse ole kokenut erityisinä ongelmina niitä asioita mitä itse luettelit. (kyllä, minulle on tapahtunut samanlaisia asioita kuin sulle) Mutta sitä en voi sanoa, etteivät ne olisi olleet ongelmia *sinulle*
Ja kyllä minä tiedän, ettei minulle ainakaan koulussa käynti ollut mikään ongelma (paitsi kiusaamisaikana) että miksi sitä minulle sanot? Lopussa kerroit, että hae apua jos ei muuten auta. No entäs jos muualta saama apukaan ei auta? Silloinhan se itsemurha on ainoa apu mikä on jäljellä!
Ei minulla olekaan mitään oikeutta sanoa mikä on oikea ja väärä syy tappaa itsensä. Valitettavasti kuulen vähän väliä nuorten suusta lauseita "voi ei! en saanut viikkorahaa, nyt meen tappaa itteni! En pääse viikonloppuna ryyppää, meen viiltelee itteeni lusikalla!" sanonpa vaan että ONKO TUO JÄRKEVÄÄÄ!!! Ei noille lauseille voi muuta kuin nauraa ja sääliä kyseistä ihmistä. Jos se elämä riippuu jostain viikkorahasta tai kännäämisestä niin aika heikosti menee. Miten kyseinen ihminen kestää tätä "oikeaa" elämää sitten?!
P.S. ÄLKÄÄ IHMISET TEHKÖ ASIOITA NIIN VAIKEIKSI!! MIKSI TEHDÄ KÄRPÄSESTÄ HÄRKÄSTÄ?! ITSEMURHA EI OLE KOSKAAN RATKAISU!!
En ole ainakaan itse huomannut tuollaista. Ja jos tuon tapaista olenkin niin tajuan etteivät he sano sitä tosissaan. Teet itse nyt kärpäsestä härkäsen ja käytät liioiteltuja esimerkkejä tuossa.
Ei ole mitään perusteita sille etteikö itsemurha olisi ratkaisu.
Itse ajattelin itsemurhaa ensimmäisen kerran 8-9 vuotiaana ja ensimmäinen yritys oli 12-vuotiaana. Se mikä sun nyt pitäis tajuta on: sulla on koti, koulu, nukkuminen, syöminen, dataus, ehkä edes yksi jonkinlainen kaveri, vanhemmistasi ei ollut sanottavaa, ollut joskus "GF" ja tällä hetkellä varmaan terveyskin tallella. Niin ja yksi tärkeimmistä: olet vasta 14. Tule 6 vuoden päästä uudestaan juttelemaan. Et voi odottaa, että 14 vuotiaan syy elämään olisi työ, lapset ja vaimo.
Sun iässä mulla oli noista asioista ainoastaan se, että olin 14 ja syöminen/nukkuminen siinä mielessä etten nälkään/uupumukseen kuollut. Niin ja koulu 25 prosenttisesti.
No, enpä menis tota terveyttänikään paljoa kehumaan, en fyysistä tai henkistä terveyttäkään.
Ja lisäys, mulla OLI joskus paljonkin kavereita, mutta suurin osa muutti pois täältä, ja loput lopetti kaveruuden sen takia, että aloin kuuntelemaan räppiä. Ja tässä sitä nyt ollaan: Ainoo kaveri on Suomi24, ja sillä välin vanhemmat ahmii kaljaa 24/7 (käyvät töissä, ihme kyllä)
"No, enpä menis tota terveyttänikään paljoa kehumaan, en fyysistä tai henkistä terveyttäkään."
Sitten terkalle/lääkäriin. Vaikka nämä eivät kaikkia autakaan (esim minua eivät aikoinaan paljoa) niin kannattaahan kaikenlaista ennen sitä itsariansa kokeilla.
"Ja lisäys, mulla OLI joskus paljonkin kavereita, mutta suurin osa muutti pois täältä, ja loput lopetti kaveruuden sen takia, että aloin kuuntelemaan räppiä."
Niin minullakin oli joskus, mutta he jättivät ja mielummin kiusasivat. Meikäläisellä ei muka ollut yhtä hienoja vaatteita (lökäreitä) enkä kuunnellut räppiä. Hassua, että meillä on tuo päinvastoin. Siihen aikaan räpistä tuli täällä suuri muoti-ilmiö enkä vain mennyt siihen mukaan. Mutta oli siihen kiusaamiseen suurempiakin syitä. Mainitsin vain tuon koska se on jotenkin samanlainen kuin sulla.
"Ja tässä sitä nyt ollaan: Ainoo kaveri on Suomi24, ja sillä välin vanhemmat ahmii kaljaa 24/7 (käyvät töissä, ihme kyllä)"
Tuntuu kuitenkin ettet ole vielä kauhean kauaa ole ollut ilman kavereita. Se on ihan normaalia, että jossain vaiheessa murrosikää ollaan syystä tai toisesta yksin. Se voi olla hyvästäkin, koska se kasvattaa.
Yritä pistää stoppi vanhempien juomiselle ja kun todennäköisesti se ei toimi niin odota vain. Ei mene montaa vuotta kun pääset omaan asuntoon. Itse en kokenut vanhemman juomista iässäsi enää niin ahdistavana, koska olin tottunut siihen. En pelännyt jos jouduin olemaan viikonloppuja yksin kotona, pystyin pistämään vastaan jos isä kävi päälle ja keräsin pulloja joilla ostin ruokaa jos jääkaapissa ei ollut mitään. yms. Toista se oli alle kymmenkesäisenä.
Ei se mun faija kuitenkaan päälle käy, mä en vaan jaksa kattoa sitä niitten "kiskomista"
Ja rahaa kyllä löytyy, ei siinä mitään. Ja mä oon mielelläni viikonloput yksin-kotona.
Tää alkaa vaan tuntuu täysin turhalta.
Vihje: Et ikinä voi tietää mitä huomisesta menetät jos et ole täällä enään silloin.
Kaikki sitä huomista odottaa, ja jos ei huomenna tapahdu mitään kummempaa ehkä ylihuomenna. Mutta sinä päätät jos teet jotain tai et.
Ja vielä lopuksi että aina ei kannata ajatella niin paljon asioita. Joskus pitää vaan antaa mennä. Mutta nyt, hankit ekana jotain kavereita ja uuden harrastuksen (sieltä kavereita saa) ja siitä se lähtee.
Plus: Että kun pääset teini iän ohitse ja tuon tavallisen alakuloisuuden mikä yleensä tuossa iässä on (minullakin oli) niin kaikki muuttuu (yleensä, en yleistä..) hieman helpommaksi. Mutta jos itse kökkii paikallaan niin sitten kökkii. Itse pitää jaksaa tuupata itseään jotta jotain tulee tehtyä.
Vihje: Kuollutta ihmistä ei kiinnosta menettääkö huomisessa päivässä mitään. Se on yksi itsemurhan pointeista :)
Tuskinpa menettäisin, eikä kukaan kaipaamaan jäiskään. (Kysy keltä tahansa 8-luokkalaiselta Tikkakosken Ylä-Asteelta)
Mie herään ja istun päivän ja menen nukkumaan, aina vain.
Ja sitten halutaan/pakotetaan että menen jonnekin minne en halua, eli ei riitä että päivät on yhdentekeviä vaan pitää olla vielä inhottavaakin.
Ja jos kerran Suomessa on iso itsemurhaluku niin en ihmettele, kuka haluaisikaan elää tämmöisessä ihmiskunnassa.
Ihmiset ympäri maailmaa vain hölmöilevät, ja asiat pahenee.
Vain hyvin vähän asiat paranevat.
Tikka, Suomessa on todella paljon sinun tapaistasi porukkaa, jotka eivät suunnittele itsemurhaa. Kaverini on vielä pahemmassa jamassa varmaan kuin sinä, ei tule pihalle, kun haetaan.. Herää 5 iltapäivällä, käy 1 viikossa suihkussa, Hampaat jo alkamassa mätääntymään vaikka 15.. Kannattaa hankkia joku hyvä harrastus tikka esim. airsoft, salillakäyminen, hölkkääminen. Opettele käyttään google enemmän kuin pelejen pelaamista niin opit jotain.
Harrastan mä airsoftia, mutta en vain ole käynyt pitkään aikaan pelaamassa.
must toi asia on lähempänä tota otsikkoas kun ite aattelet. jos elämä on niinkun peli kaikki tapahtuu niinku sä olet ite sen saanu aikaan. ehkä jotkut jutut on vaa olemassa joihin ei voi vaikuttaa niinku vanhempien ryyppääminen, mut mä kyl luulen et jos olisin sä nii antasin vanhempien ryypätä ja ettisin jonku kaverin jonka kanssa olisin 24/7 jos kotona ei voi olla.
tää on mu mielipide ja saatan joskus pohtia omia näkökulmiani vielä kun tulee oikein tylsää mutta nyt mua ei pahemmi kiinnosta mitä porukka sanoo.
Sä oot 14v. Ylä-asteella. Sun elämä muuttuu, kun sä meet lukioon tai amikseen tai minne meetkään. Ja kyllä säkin joskus löydät seurustelukumppanin. Itekkään en oo koskaan seurustellut (ja olen 15 vuotias) mutta jaksan uskoa että mä löydän joskus itelleni miehen, jonka kaa meen naimisiin .. Mäkin olen kotona, koneella, ja joskus aamuisin on hyvin ankeaa herätä. Mutta mä uskon,että ens vuonna kun vaihdan koulua, saan ystäviä ja kaikki muuttuu. Ja vaikkei muuttuiskaan, niin viimeistään aikuisena kaikki muuttuu. Mun isä juo.. Ja haukkuu meitä, mutta mä uskon että kaikki kääntyy paremmaksi joskus. Voimia sulle, sun kannattais nyt vaan repästä ittes kotoa ja yrittää mennä mukaan siihen softaukseen :):)
Jaa, ei noi ainakaan täältä oo mihkään muuttamassa. (Ovat ihme kyllä selvinpäin tällä-hetkellä) Eikä sillä pahemmin väliäkään, ei ne mua hakkaa.
Mutsi tosin orjuuttaa mua koko ajan. "Tiskaa!" "Siivoa!" "Keitä kahvia!"
On mulla kuitenkiin tyttökavereita ollu 2: Toisen kanssa olin 2kk, ja toisen 1 1/2kk. Tää vaan tuntuu niin turhalta, etten jaksa enää. (Ihmekkös toi, Tikiksellä kun asun)
Ja, ihan vaan mielenkiinnosta, softaatko itekkin?
Ennen itsemurhaas voit kokeilla vaikka mitä. Voit tutustua huumeisiin jne.
Kiitos, mutta ei kiitos. Elän mieeluummin ilman aineita ja röökiä.
Mulla on joskus ollu masentavia aikoja... mietin että jos pääsis pois ni ois helppoo. Mut sit mä oon heränny todellisuuteen...ja taistellu eteen päin (: näin nuorena on edessä miljoonia eri mahdollisuuksia jatkaa...(voi rakastua mieheen/naiseen ja vaikka perustaa perheen. voi elää villiä sinkkuelämää vaikka koko ikänsä. voi perustaa firman ja tienata rahaa. voi matkustaa maailman ympäri. voi kirjoittaa kirjan "kuinka elämä on turhaa ja tylsää". voi sanoa mielipiteensä päin naamaa ja miettiä että "eihän tuo sitä vuosien päästä muista". voi elää normaaalia arki elämää ja olla onnellinen :] keksiä pieniä virikkeitä kuten airsoftaus..... ja vaikka mitä kunhan käyttää mielikuvitusta....)
Mua harmittaa ihan helvetisti se että hyvä ystäväni joutui onnettomuuteen..menehty.. 15 vuotias.. ei saanut mahollisuutta toteuttaa unelmiaan..
Mut hei! ei oo viel sun aika sanoo game over!
sulla on ilmiselvää masennusta, kaipaat elämään jotakin erilaista, jotakin jännitystä..
rupee rikkoo elämän rutiineja ja ole itse erilainen, mielenkiintoinen se saattaa tehdä elämästäsikin mielenkiintoisemman.. tee joka päivä jotakin erilailla.. tee välillä asioita, jotka hävettää ihan pirusti.. :) äläkä välitä muitten mielipiteistä! vain mielikuvituksesi on rajana!
jos aioit joskus kiinnostua jostakin kumppanista tai rakastua sun pitää eka rakastaa ittees..
kaikkee kannattaa kokeilla ja epätoivoiset hetket vaatii "epätoivoisia tekoja"... :)
itsemurha ei ole ikinä ratkaisu mihinkään ja se on itsekäs teko..
terveisin muutaman vuoden vanhempi kaveri..
Kukaan ei ole pystynyt perustelemaan, että miksi itsemurha ei ikinä olisi ratkaisu. Sitä ei yksinkertaisesti voi toisen puolesta perustellakaan. Tai sitä, että miksi se olisi itsekäs teko. Ja toisaalta mitä tekemistä sillä on koko asian kanssa et onko se itsekästä tai ei. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin itsekkäitä ja niin tekommekin.
En mää itsaria oo ratkaisuksi sanonukkaa, se on vaan yks tapa päästä pois täältä.
Sinänsä mun on ihan turha yrittää tehä itsaria, ei multa kuitenkaan löydy pokkaa, mut on tää silti aika oudon tuntusta, kun mielessä pyörii vaan kolme ajatusta:
1. Ei mulla oo syytä herätä aamuisin.
2. Elämä on turhaa ja hyödytöntä.
3. Suicide...
Olisko kyseessä Joulun jälkeinen masennus? Nyt on pimein aika vuodesta ja kaikkia vituttaa. Helposti tulee sellanen olo ettei mikään kiinnosta, kun koko maa on joulunajan kiinni. Kohta alkaa päivät pitenemään. Katoin profiilias, ihan normaalilta tyypiltä vaikutti.
peli, jota pitää osata pelata.
Ja vielä, jos elämä on peli, jota pitää osata pelata, niin kooditkin ovat mahdollisia, vai?
Käykää kattoo mun profiili Ircissä
Tikka93
Rupea homoksi ja muuta ruotsiin..pippeli peli
http://www.youtube.com/watch?v=LgzJeVneWNQ