Suhteen aloittaminen/lopettaminen

mull on kans sama homma,mut ei sitä kannata murehtia koska jos murehtii liikoja niin ei sitä ikinä voi elää täysillä.tuommoset jutut kuuluu elämään.sitä joskus satuttaa toista vaikka sitä ei tekiskään tahallaan.sille ei voi mitään.sehän ihan inhimmillistä.sun pitää vaan uskoa siihen et sullekin löytyy ihminen joka rakastaa sua sellasena ku oot,ja se on totuus.jokaiselle ihmiselle on joku.sun pitää uskaltaa ottaa se askel ja uskoa enemmän ittees:)ja muihin ihmisiin.mä oon selvinnyt ite mun ihanien ystävien ansiosta.uskon et nekin auttaa sua,sun ystävät jos sä vähän avaudut niille ja kerrot murheistas.

Mulla ollut ihan samoja tunteita :O) Ajattele sitä että tää ihastuksesi on ihminen. Miten itse suhtaudut niihin asioihin ihastuksessasi joiden takia tämä voi kokea olevansa kelpaamaton? Mietis sitä :O)
Ja tässä sulle kanssa teksti jonka ystäväni lähetti luettavaksi auttamaan omaan tilanteeseni. Oon säilyttänyt sen ja luen sitä joskus kun usko loppuu :O) Ei ihan itsetunnosta puhuta, mutta melkein. Samoin käyttäydyin myös minä ennen. Mutta usko, elämästä voi saada kiinni ja päästä nosita ajatuksista!

There is hope because no one of us is ever a finished product. There is hope because no matter what you believe right now you do not have to hold to that forever if it is not working for you. Whatever we do or say that causes chaos and pain in our lives we can learn to stop choosing. Change is scary, but, if you can open yourself to the reality that change is what enables us to grow and to heal our pain than you can learn to dream. Once you learn to dream and you begin to envision something other than what you currently know or what you have always known --the way you experience your life and your relationships -- then you can also embrace the reality of hope.

To learn to hope one must learn to be calm and accepting of one's vulnerability. This can be very difficult to do as you unwind the miriad of defence mechanisms that you have needed so far in your life to feel safe. However, in the pursuit of hope you need to take some time and think about the illusion of safety that has permeated your existence thus far. You see, most think that when they are in "control" they are safe. The illusion here is that you are never really in "control" of anyone else. In fact the more you seek to control others in your life the more you are actually NOT in "control" of yourself. The hope in working so hard to overcome the very, very painful patterns established in thinking, feeling and acting is that you can come to understand that you can only control yourself.

Okay...so right here and now, you are reading this and you may well say to yourself, but I can't control myself because I hurt too much, or I need to too much, or no one understands, or no one cares and so forth. Choose to take in "reality" and push out the "illusions" of old. YES you can control yourself. YES you can take back the control over the emotions, namely fear and hurt, that fuel the anger and the rage of your young and innocent inner-child that so have over-run you until now. HOPE! You are in control of the very choices that mold and shape your life, whether you consiously accept this or not. You have the choice to STOP being a victim of the past and to start being a person who you are now. Work to heal from it. THE ONLY WAY TO HEAL FROM IT IS TO GREIVE it and then LET IT GO AND CHOOSE TO MOVE ON Herein lies so very much hope!

Hope and the reality of bringing your hopes and dreams to fruition depends upon you. Yes YOU! Each of us is responsible for who it is that we allow ourselves to be once we reach adulthood. Pain is real, yes, but hope and recovery are just as real. You can choose to let go of the patterns and the dynamics that have kept you a prisoner of your pain. Free yourself from the chains. The way to begin is by learning how to hope. Hope is a key ingredient in faith. It will take both hope and faith to give you the strength that is required to courageously step out of all that you've known and to reach for the healthy life that you deserve

HOPE is a feeling that what is wanted will happen. It is desire accompanied by expectation. It is the positive opposite of all that your thinking perpetuates. Hope can move mountains. At some point you must learn to trust yourself over the nature of being "outer-directed". The answers that you seek on your journey to "recovery" lie within you. When you look to yourself instead of others you will find your "true" nature and identity and you will learn to trust that who the "you you've known" is, is but a shadow of who you really are. Hope lives on in the knowledge that potential is everywhere. Reach for your potential today. As you contemplate this remember, you are the master of the sabotage that would put a halt to your healing. You have that power, no one else.

If nothing else has opened the door to hope in your soul thus far, let this. Let the reality that people are getting better and or have gotten better be your motivation to seek the peace that you know you need and want. There is no peace in a soul that is mired in pain and past. Give hope a chance -- what do you have to lose?

You have everything to gain. Begin by affirming yourself. It will feel fake and dumb to begin with. But it can be the foundation upon which you begin to cognitively restructure the idenity that sits under your false-persona anxiously awaiting the freedom that your choosing hope can and will bring to your soul.

Kehitä itsetuntoasi, ota riskejä! Kaikesta selviää kun ottaa oikean asenteen. Positiivisen. Ole rohkea ja sinnikäs, tuntuu upealta kun teet juuri sen asian joka tuntuu kaikista vaikeimmalta. Se että vaan tyrmäät tai lakaiset maton alle asian, ei ratkaise ongelmaa vaan on edessäsi jossain vaiheessa. Omien tunteiden pakeneminen ja kieltäminen voi johtaa masennukseen. Ole siis "uskalias" ja ala kohdella myös itseäsi ja rakkaitasi parhaalla tavalla. Älä torju niitä joita rakastat. Kerro tunteistasi ystävillesi ja rakastetulle, PUHU, sillä se asiat ratkeaa..

Ota härkää sarvista, arvosta itseäsi. Niin saavutat onnellisuuden elämässäsi.
Onnea matkaan. =)

muu auta! Askel kerrallaan lähestyt kohdettasi. Ensimmäinen askel on vaiken, toinen menee jo paljon helpommin ja siitä se sitten lähteekin käyntiin kun huomaat ettei siinä ole mitään pelkäämistä. Ja se mitä voitat antaa roimasti lisää uskallusta!

Mä itse olen myös aikuinen ihminen, kenellä on tosi huono itsetunto ja aina törmännyt siihen tosiasiaan, että miehet käyttäneet hyväksi ja eivät välittäneet musta oikeasti, vain seksuaalisessa mielessä. Jopa omat vanhemmat tuntuvat pitävän minua täysin pikkutyttönä, jolla ei ole omia ajatuksia ja elämää ollenkaan. Varsinkin äitini. Kunnes kohtasin ihmisen joka oli komea, mutta jolla on suuri sydän, näki mun sisään, että haluaa olla mun kanssa. Hänen kautta olen oppinut olemaan oma itseni, näkemään ihmisten joukosta ne jotka ovat tosiystäviä, ja ketkä ovat kusettajia. Tämän kultaisen ja ihanan miehen kautta olen oppinut näkemään, mitä on tosirakkaus. Sinulle että et olisi saanut päästää käsistäsi ihmistä, jota rakastit. Tosirakkauksia ei jokapäivä kävele vastaan, ja muistathan tämän,että tosirakkaus voi olla lähempänä kuin osaisit ajatellakaan, vaikka joku läheisistäsi.