KIITOS JOS JOKU JAKSAA LUKEA!!!
Minulla on 2 pelkoa, jotka mielestäni rajoittavat elämääni ja sen laatua ratkaisevasti. Ajattelin tänne purkaa pelkoni, kun en ole kehdannut näistä kenellekkään kertoa.
1.Akluofobia: Eli suomeksi, pelkään pimeää. Olen pelännyt pimeää pienestä asti. Olen ajatellut että kun kasvan, niin pelko häviää, nyt olen aikuinen ja pelko on minulla edelleen. Pienenä minulla oli aina yövalo päällä, enkä vieläkään pysty nukkumaan ilman valoa, paitsi jos samassa huoneessa nukkuu joku toinen. Asun miesystäväni kanssa joten nukun joka yö hänen vieressä. Yöt jolloin joudun nukkumaan yksin, ovat kamalia. Laitan kaikki mahdolliset valot päälle ja jätän myös tv:n päälle että kuulen "turvallista melua". Olen puhunut tästä pelosta miesystävälleni ja hän on ainakin yrittänyt ymmärtää minua, mutta tuntuu siltä ettei hän tajua miten kovin pelkään.
Tämä pimeä pelko haittaa myös suihkussa käyntiä(ei silloin jos suihkussa on myös joku toinen). Aina kun esim. pesen meikit tai huuhtelen shampoon, minun on pakko sulkea silmäni ettei puhdistus aineet menisi silmiini. Kun laitan silmät kiinni, minut valtaa kauhea pelko siitä että joku yhtäkkiä tarttuu minuun tai jotain kamalaa tapahtuu, vaikka järki sanoo etteihän niin voi käydä. Sydämeni hakkaa ja teen kaikkeni että saisin huuhdeltua kasvoni/hiukseni mahdollisimman nopeasti. Kun avaan silmäni, tarkistan että lähelläni ei ole ketään. NO EI TIETENKÄÄN OLE! Tuntuu tosi tyhmältä...
En voi katsoa mitään kauhuelokuvia tai mitään mikä vähänkin näyttää pelottavalta. Viimeinen kauhuleffa jonka olen katsonut kavereiden painostuksella oli muutama vuosi sitten ring 2 japanilainen versio. Elokuvan jälkeen kun pääsin kotiin, sain paniikkikohtauksen. Pelkäsin niin paljon että meinasin seota. Kokoajan luulin näkeväni/kuulevani jotain. Itkin, olin hengästynyt, sydän hakkasi. En uskaltanut edes mennä vessaan! Olin vain peittoni alla. Kokemus oli niin hirveä etten sen jälkeen ole enää katsonut yhtäkään kauhuelokuvaa. Joskus tv:ssä näkee vahingossa jotain pelottavia kohtauksia ja silloin menetän yöuneni ja mielikuvitukseni alkaa jälleen laukkaamaan.
Jotenkin tämä pimeäpelko tekee minut myös hyvin vainoharhaiseksi. Aina kun tulen kotiin, laitan kaikki valot päälle ja tarkistan jokaisen nurkan, ettei vain kotonani ole jotain "demonia" tai "murtovarasta". Vasta sitten pysty olemaan rauhassa.
2.Emetofobia: Oksentamispelko. Olen pienestä asti inhonnut oksentamista(okei kuka ei olisi:D). Kun kuulenkin että liikkeellä on vatsatautia, vatsassani alkaa kiertää ja tulee todella pahaolo, myös sydän hakkaa kuin hullu. Tämän yhteydessä en kuitenkaan oksenna vaikka joskus on tosi lähellä.
Itse oksentamisessa inhoan pahaa oloa, pelkään että tukehdun, pelkään kontrolin menettämistä. Olen hyvin harvoin vatsataudissa. Olen hyvin tarkka hygieniasta (tämä myös siksi että ole hoitoalalla). En esim. voi hoitaa oksentelevaa potilasta, mikä on väärin potilasta kohtaan. Välttele tällaisia työtehtäviä yli kaiken, onneksi niitä tulee harvoin.
Oksennus pelko häiritsee myös hauskanpitoani. En juo alkoholia. Korkeintaan saatan kerran vuodessa ottaa yhden siiderin. Pelkään aina että juon liikaa ja alan oksentamaan. Kaverini juovat normaalisti ja he kyllä kunnioittavat sitä etten juo ja he luulevat että siihen liittyy joku vahva periaate. Vaikka kyse onkin vain typerästä pelosta. Olisi kiva joskus edes kokeilla miltä tuntuu olla humalassa, mutta pelkää kontrolin menettämistä. Pelkään että otan liikaa ja oksennan. Tuntuu etten opi pitämään hauskaa selvinpäin. Baareissa en tykkää olla. Sielä vain keskityn humalaisiin ihmisiin ja katson kun heillä on hauskaa tai kamalaa. Kaverini sanovat minulle hyvin usein että en osaa ottaa rennosti ja olen turhan niuho ja tiukkis. Olen aina porukassa se "järkevä joka pitää huolta ettei kontrolli katoa".
Kaikesta tästä huolimatta olen kuitenkin hyvin positiivinen, sosiaalinen ja menevä ihminen. Minulla on ihana mies, ystäviä, rakas perhe,työ ja olen terve. En ymmärrä miten näistä peloista on tullut näin massiivisia ja haluaisin todella päästä niistä eroon. Jos muilla on samankaltaisia pelkoja, olisi kiva kuulla.
Tämä on ihan kamalaa, haluaisin elää elämääni täysillä, mutta en pysty!
Minulla on 2 pelkoa, jotka mielestäni rajoittavat elämääni ja sen laatua ratkaisevasti. Ajattelin tänne purkaa pelkoni, kun en ole kehdannut näistä kenellekkään kertoa.
1.Akluofobia: Eli suomeksi, pelkään pimeää. Olen pelännyt pimeää pienestä asti. Olen ajatellut että kun kasvan, niin pelko häviää, nyt olen aikuinen ja pelko on minulla edelleen. Pienenä minulla oli aina yövalo päällä, enkä vieläkään pysty nukkumaan ilman valoa, paitsi jos samassa huoneessa nukkuu joku toinen. Asun miesystäväni kanssa joten nukun joka yö hänen vieressä. Yöt jolloin joudun nukkumaan yksin, ovat kamalia. Laitan kaikki mahdolliset valot päälle ja jätän myös tv:n päälle että kuulen "turvallista melua". Olen puhunut tästä pelosta miesystävälleni ja hän on ainakin yrittänyt ymmärtää minua, mutta tuntuu siltä ettei hän tajua miten kovin pelkään.
Tämä pimeä pelko haittaa myös suihkussa käyntiä(ei silloin jos suihkussa on myös joku toinen). Aina kun esim. pesen meikit tai huuhtelen shampoon, minun on pakko sulkea silmäni ettei puhdistus aineet menisi silmiini. Kun laitan silmät kiinni, minut valtaa kauhea pelko siitä että joku yhtäkkiä tarttuu minuun tai jotain kamalaa tapahtuu, vaikka järki sanoo etteihän niin voi käydä. Sydämeni hakkaa ja teen kaikkeni että saisin huuhdeltua kasvoni/hiukseni mahdollisimman nopeasti. Kun avaan silmäni, tarkistan että lähelläni ei ole ketään. NO EI TIETENKÄÄN OLE! Tuntuu tosi tyhmältä...
En voi katsoa mitään kauhuelokuvia tai mitään mikä vähänkin näyttää pelottavalta. Viimeinen kauhuleffa jonka olen katsonut kavereiden painostuksella oli muutama vuosi sitten ring 2 japanilainen versio. Elokuvan jälkeen kun pääsin kotiin, sain paniikkikohtauksen. Pelkäsin niin paljon että meinasin seota. Kokoajan luulin näkeväni/kuulevani jotain. Itkin, olin hengästynyt, sydän hakkasi. En uskaltanut edes mennä vessaan! Olin vain peittoni alla. Kokemus oli niin hirveä etten sen jälkeen ole enää katsonut yhtäkään kauhuelokuvaa. Joskus tv:ssä näkee vahingossa jotain pelottavia kohtauksia ja silloin menetän yöuneni ja mielikuvitukseni alkaa jälleen laukkaamaan.
Jotenkin tämä pimeäpelko tekee minut myös hyvin vainoharhaiseksi. Aina kun tulen kotiin, laitan kaikki valot päälle ja tarkistan jokaisen nurkan, ettei vain kotonani ole jotain "demonia" tai "murtovarasta". Vasta sitten pysty olemaan rauhassa.
2.Emetofobia: Oksentamispelko. Olen pienestä asti inhonnut oksentamista(okei kuka ei olisi:D). Kun kuulenkin että liikkeellä on vatsatautia, vatsassani alkaa kiertää ja tulee todella pahaolo, myös sydän hakkaa kuin hullu. Tämän yhteydessä en kuitenkaan oksenna vaikka joskus on tosi lähellä.
Itse oksentamisessa inhoan pahaa oloa, pelkään että tukehdun, pelkään kontrolin menettämistä. Olen hyvin harvoin vatsataudissa. Olen hyvin tarkka hygieniasta (tämä myös siksi että ole hoitoalalla). En esim. voi hoitaa oksentelevaa potilasta, mikä on väärin potilasta kohtaan. Välttele tällaisia työtehtäviä yli kaiken, onneksi niitä tulee harvoin.
Oksennus pelko häiritsee myös hauskanpitoani. En juo alkoholia. Korkeintaan saatan kerran vuodessa ottaa yhden siiderin. Pelkään aina että juon liikaa ja alan oksentamaan. Kaverini juovat normaalisti ja he kyllä kunnioittavat sitä etten juo ja he luulevat että siihen liittyy joku vahva periaate. Vaikka kyse onkin vain typerästä pelosta. Olisi kiva joskus edes kokeilla miltä tuntuu olla humalassa, mutta pelkää kontrolin menettämistä. Pelkään että otan liikaa ja oksennan. Tuntuu etten opi pitämään hauskaa selvinpäin. Baareissa en tykkää olla. Sielä vain keskityn humalaisiin ihmisiin ja katson kun heillä on hauskaa tai kamalaa. Kaverini sanovat minulle hyvin usein että en osaa ottaa rennosti ja olen turhan niuho ja tiukkis. Olen aina porukassa se "järkevä joka pitää huolta ettei kontrolli katoa".
Kaikesta tästä huolimatta olen kuitenkin hyvin positiivinen, sosiaalinen ja menevä ihminen. Minulla on ihana mies, ystäviä, rakas perhe,työ ja olen terve. En ymmärrä miten näistä peloista on tullut näin massiivisia ja haluaisin todella päästä niistä eroon. Jos muilla on samankaltaisia pelkoja, olisi kiva kuulla.
Tämä on ihan kamalaa, haluaisin elää elämääni täysillä, mutta en pysty!
Vastaukset 2
Vanhimmat
www.emetofobia.org
Oksentamisen sairaalloinen pelko on kovin yleistä. Käypäs lukemassa, niin sinusta ei tunnu enää niin yksinäiseltä pelkosi kanssa.
Ja Tsemppiä.
Ihminen pelkä yleensä itse asiassa pelkoa itseään.
Minä ainakin pelkään itse asiassa sitä, että alan jossakin tilanteessa pelkäämään oksentamista.
Koska se juuri on helvettillistä.
Pelkoja voi opetella hallitsemaan, vaikka niistä ei eroon pääsisi. Koska niiden ote tuntuu olevan niin suuri sinusta kannattaisi pohtia esim. NLP- tai EMDR-terapiaa, jotka ovat suhteellisen lyhytkestoisia ja saattavat auttaa jopa muutaman tapaamiskerran jälkeen. Tutustu terapiamuotoihin netin kautta ensin.
Pelko voi myös olla oire stressistä, kiireestä ja paineet purkautuvat jonkin tutun tunteen kautta. Mutta jos elämäsi on mielestäsi muutoin kunnossa voivat pelkosi olla jäänteitä aiemmista elämäsi kokemuksista ja sen vuoksi em terapiamuodot saattaisivat auttaa hallitsemaan pelkosi.