1.lapsi perätilassa,sektio/alatiesynnytys

olen synnyttänyt perä tilassa ja synnytys oli heppo kauhu tarinoita riittää jos kuvista ei tule että lantio ahdas lähtisin edelleenkin perätila synnyttämään normaalisti.ja muista jos jokin menee pieleen synnytyksestä voidaan siirtyä leikkaukseen.ihmiset kertovat kahu tarinoita kun eivät tiedä asioista vaan kuvittelevat perätilasta kaikkea kaameaa.koska eivät ole synnyttäneet perätilassa.tiedän montakin onnistunutta perätila tapausta.ne jopa helpompia ponnistus vaiheessa kun ensiksi ei tule isoin pää.vaan viimeisenä.jos lääkäri on sitä mieltä että on mahdollista synnyttää normaalisti luota siihen.leikkauksen jälkeen et voi edes omaa lastasi välttämättä hoitaa tikkijen tautta ja sairaalassa olosta tulee viikon mittainen normaali synnytyksestä pääset kotiin 2 päivänä ja voit hoitaa lastasi heti.samat kivun lievitykset ovat perätila synnytyksessäkin.olen itse pieni nainen 152 aika pieni lanteinen ja olen synnyttänyt 3 lasta josta yksi oliperätilassa ja se oli helpoin.muista aina on takaportti kesken synnytystä voidaan siirtyä myös leikkaus saliin jos siltä näyttää.onnea matkaan.

Minulla oli aivan sama tilanne. Päädyin sektioon, sillä minulle ei olisi tullut mieleenikään synnyttää alakautta perätilaista lasta! Lääkäri-siskonikin oli vahvasti tätä mieltä. Jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen valintaani. Leikkaus sujui hyvin, ja sain tytön rinnalleni 2 tuntia sen jälkeen. Imetys alkoi sujua mukavasti, ja edelleenkin imetän lastani. Pääsin kotiin 3 päivän päästä leikkauksesta. Haava oli toki kipeä ensimmäisinä päivinä, mutta lapsen tuoma onni ja kipulääkkeet auttoivat kovasti ;)! Viikon päästä leikkauksesta kävin ensimmäistä kertaa kävelylenkillä; hitaasti, mutta kuitenkin ;)! Eli omiin kokemuksiin perustuen voisin suositella sektiota. Ja tiedän: ei sektio aina onnistu kuten minulla. Mutta jos seuraava lapsenikin olisi perätilassa, en silloinkaan miettisi alatiesynnytystä.

Tsemppiä ;)!

Nyt pari vuotias esikoisemme syntyi perätilassa ja alateitse Lapin keskussairaalassa. Kun itse kuulin poikamme olevan peruutusasemissa ja minulta kysyttiin, että haluanko, että leikataan olin hetken tosi surkea. Olin tietoisesti varjellut itseäni raskausaikana, enkä ollut halunnut täyttää mieltäni kauhutarinoilla, joten paljoa en perätilasynnytyksistä tiennyt, mutta mulle oli tärkeää, että saisin synnyttää lapseni alateitse. Olin helpottunut, kun sain kuulla, että pojalla on tilaa tulla pylly edellä luoksemme. Mulla meni lapsivedet ekana merkkinä synnytyksen alkamisesta ja jouduin odottelemaan puolitoista vuorokautta supistusten voimistumista, kun perätilan takia en saanut paljoa liikuskella avautumisvaiheessa. Se oli tympiää ja lantio oli väsynyt kyljellään makoilusta kun vihdoin päästiin synnyttämään, mutta jahka asiaan päästiin niin voi veljet! Täytyy sanoa, että esikoisen maailmaan pusertamisesta on mahtavat muistot, oli huikeaa saada saattaa lapsemme päivänvaloon perätilasta huolimatta. Kivunlievitystä en käyttänyt muuta kuin jonkun lantiota puuduttavan piikin, joka pistettiin kysymättä ennen ponnistamista kuulemma juuri siksi, että olin niin pitkään pötkötellyt kyljellään.

Nyt kun odotan toista lastamme olen täällä Etelä-Suomessa saan osakseni suurta ihmettelyä, kun neuvolareissuilla sun muilla kerron synnyttäneeni ykkösemme alateitse pylly edellä. Olen kuullut, että täällä perätilasynnytyksiin alateitse suhtaudutaan paljon varautuneemmin kuin tuolla pohjoisessa. Lapissa äidit valitsevat kuulemma harvemmin sektion näissä tapauksissa kuin etelä-Suomessa. Mistä lie johtuu? Halusin jakaa positiivisen kokemuksen alatiesynnytyksestä, mutta en halua kehottaa suuntaan tai toiseen. Pelon sekaisissa tunnelmissa ei ole kenenkään kiva lähteä synnyttämään, joten rohkaisen sua kuuntelemaan enemmän omaa sydäntäsi kuin muiden neuvoja ja jos sulla on mies tai muu tukihenkilö lähdössä matkaan kannattaa varmistaa, että hän on täysillä sun valinnan puolella ja tukena kaikessa, mitä synnytykseen ja ensimmäisiin päiviin lapsen kanssa liittyy.

synnytin ekani perätilassa enkä kokenut sen olevan mitenkään erityisen vaikeaa, vaikka pitikin ponnistaa enemmän ennenkuin lääkärit pääsivät auttamaan... ja sainpahan kokea sen "oikean" synnytyksen.. kaikissa synnytyksissähän on riskinsä!

jos ei lääkärin mielestä esteitä alateitse toivut kävely kuntoon sa,ana päivänä.leikkaus vaarallinen ja toivut sautaalassa viikon.perätila voi olla jopa helponpi kuin kova pää ensiksi.itsellä oli perätila nopeampi kuin normaalisti pää alas päin.leikkaukseen en menisi.ja muista jos jotain menisi pieleen takaportti on olemassa leikkaus.itse ehdottomasti alatien kannalla.perätilasta kuulee paljon kauhu tarinoita äideiltä jotka eivät ole perätila synnyttäneet normaalisti.pelkäsin itse ja se olikin helppo.ja nopeampi.lekkauksesta menee viikko toipuissa jopa enenpi.luota hoitohenkilöstöön

Kiitos asiallisista vastauksista! Olen nyt päätynyt synnyttämään vauvani, enkä päätöstä ole ainakaan vielä katunut. Lääkärissä käytiin perjantaina, ja lantion mitat kuulemma reilut. Lisäksi lääkäri lämpimästi suositteli synnytystä. Päätin vain luottaa asiantuntijan arvioon, ja uskoa että hyvin menee! Nyt sais vaan vauva ruveta syntymään, ettei liian isoksi kasva... ja muutenkin jo haluais pienen tuhisijan syliin!