olen seurustellut 7 kuukautta ihann pojan kans ja haluaisin mennä sen luo kylään ( kaukosuhde ) mutta äiti pilaa kaiken.. mulla olis rahaa ja haluaisin koska rakastamme toisiamme ja tämä poikakin on 16... mutta äiti väittää että se on joku tuntematon ja et olen pari kertaa puhunu vaan jonku imitaattorin kans puhelimessa. vaikka me puhutaan melken joka päivä ja webbikameralla näkee onko 16 vai 50.... ja kun vuosi sitten yritin alkaa jonku kans äiti esti.. sano että rippikoulun jälkeen vasta saan alkaa seurustelemaan. ootin rippikoulun ja sen jälkeen aloin tämän pojan kanssa.. nyt äiti sit valittaa että olen liian nuori seurustelemaan vakavasti. ja ku se kysy et tiiänkö mie mitä mulle käy ku alan näin " nuorena " seurusteleen sanoin tietäväni.. sanoin että jos oon niinku veli ja sisko että en ikinä ole kenenkään kans, minusta tulis samanlainen nörtti paska jokka ei saa ikinä ketään ja joilla ei ole ku ulkomaalaisia nörttikavereita... ja aina kun teen jotain toisin ku sisarukset äiti haukkuu minut lyttyyn.. ja jos se näkee minun itkevän se käy hiuksiin kiinni ja huutaa.. tämän pojan vanhempien mielestä voisin ihan hyvin tulla niille... :'
äiti pilaa elämäni.
16 vuotias tyttö...
102161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
minun eno yritti raiskata minut ja siskoki puhu jotain et käyttääköhän se ihmisiä seksuaalisesti hyväksi niin kai se on sillekki jotain tehny.. ja ku kerroin äidille se ei sanonu mitään... vaikka olin vasta 13 ku se kusipää yritti raiskata minut keskellä mettää... jollaki ihmee tuurilla pääsin karkuun ja selvisin.. sen jälkeen en tosin ole tätä enoani halunnu nähä... mutta olisin toivnu että äiti olis ees sanonu jotain mutta ei.... :'
soita poliisille ja sanot ettet uskaltanut aijemmin kertoa enos hommeleista, ja kysy äiteltäs että "niin oonko nyt ihan varmasti haluttu vai "vahinkolapsi" ?
Mitä jos poika tulisi ensin käymään teillä ja esittäytyisi äidillesi, niin tämä tietäisi ettei kyseessä ole mikään netissä lapsia houkutteleva pedopappa? Omakin äitini on suhtautunut nettituttaviini ja kaukana asuvaan poikaystävääni hyvin varauksella..
niin sovittiin että hän tulee eka meille ku sen vanhemmat lupaa sen mun luo... ku sen vanhemmat luottaa siihen.. minun äiti ei luota ees isään vaan kyselee koko ajan multa " mitä se teki silloin ja silloin ja missä se kävi ja mihin meni" rasittavaa...
Olet liian nuori seurustelemaan. Ja sillä siisti.
Säästyt, tyttöhyvä, monilta sydänsuruilta, jos jaksat odottaa sinne 20 vuoden tienoille ja sen ylikin.
16-vuotias on vielä ihan lapsi. 18-vuotiaskin on aivan kakara. 20-vuotiaskaan ei ole läheskään vielä aikuinen.
Odota rauhassa ja keskity muihin asioihin.
miksi en sais olla onnellinen?
äitini itse meni kihloihin ku tapas isän 2 kerran ja 3 kk:n päästä naimisiin... ja oli 18.... ei oo minusta hyvä tyyli tuokaan ...
Itsekkin elän kaukosuhteessa ja äitille en voi kertoa seurustelevani kyseisen pojan kanssa. Pari kertaa olen hänen luokseen päässyt ja hän meille mutten enää. Äitini ei edelleenkään tiedä suhteestamme mutta sanoo että pojalla on huonovaikutus minuun. Onko se huono asia jos pystyy kertomaan oman mielipiteensä ja päättämään omista asioistaan?
Äitini haluaa pitää minut aina omanaan, en saanut lähteä edes opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Minut pitää aina raahata mukaan kun hän lähtee kauppaan. kavaereilleen, miesystävilleen... Tätä on jatkunut koko pienen elämäni ajan. Äitini om tuonut jo siitä asti kun olin pieni yhdenyön juttunsa yöksi kotiin. Kuvittele itse olevasi pieni lapsi ja aamuisin kun heräät niin keittiön pöydän äärestä löytyy aina eri mies...
Minä "seurustelin" ensimmäisen kerran 13 vuotiaana tai miksi sitä nyt sen ikäisinä voi kutsua.. Jonka jälkeen olen seurustellut montakin kertaa ennen kuin täytin edes 18 vuotta. Kyllä koin monet erot, eikä suurin osa niistä ollut helppoja, mutta mitään niistä en vaihtaisi pois ja minua ainakin ne ajat ovat kasvattaneet henkisesti siihen mitä elämältäni todella haluan ja ystäviä ollaan niiden kaikkien kanssa vieläki.
Nyt olen 20, minulla on mies, lapsi, oma talo ja työ ja olen todella onnellinen elämässäni. Eikä menneisyyden tapahtumat ole mitenkään horjuttaneet arkipäivääni.
Ei (omaakaan)lasta pysty suojelemaan kaikelta, eikä pidäkkään! Kokemus todellakin kasvattaa!
Miten voit sanoa noin? Tuo on jotain mikä saa minut hyppimään seinillä!
Itse olen 15 vuotias tyttö, ja olen seurustellut ikäiseni tytön kanssa jo vuoden, ja aion seurustella koko loppuelämänikin!! Jos ihminen on valmis suhteeseen, ja kokee olevansa, tai vaikkei koekaan olevansa mutta kokee kumppanin olevan hyväksi hänelle, hänellä on oikeus seurustella! Kukaan äiti ei sitä määrää, vaikka kuinka tahtoisi suojella lapsokaistaan maailman vaaroilta ja pahoilta asioilta. Nämä asiat kasvattavat, varsinkin tiivis parisuhde, vaikka voi ollakin melko raskasta, kuten minulle on muitten kiireitteni ohessa. Silti olen onnellinen, enkä muutaisi mitään! Se, että ehkä itse koet maailman niin pahana että muita on suojeltava, ei tarkoita että muut eivät saisi kokea asioita ja kasvaa ihmisinä. Minä en ainakaan tahdo elää missään tynnyrissä!!! Sitä paitsi mitä sinä olet määrittelemään kenenkään henkistä valmiutta??? Tuskin tiedät edes omaasi.
Mulla ois sellanen ehdotus, että sanoisit että poika on vaan kaveri :3 tosin musta tuntuu, että vaan mun mutsi on niin tyhmä että uskoo sen. tai sitten sanot, että poika on homo, ei hätää. toivottavasti sun mutsis ei sitten vaan oo mkn homofoobikko... >.< piän peukkui et pääset kultasi luo kyläilemään :3 voisit myös pyytää poikkiksesi äitiä soittamaan sun äidille, ni ne vois sitte yhessä keskustella TEIDÄN tilanteesta. x´3