Kokemuksia basenjeista?

^ Eihän tuo edellinen vastaus vastannut muuta kuin tuohon että sopiiko basenji muiden seuraksi??

Tahtoisin kuulla lisää kokemuksia!

harkitsijabasisti kirjoitti:

^ Eihän tuo edellinen vastaus vastannut muuta kuin tuohon että sopiiko basenji muiden seuraksi??

Tahtoisin kuulla lisää kokemuksia!

Kannattaisi varmaan tarkentaa jotenkin kysymyksiä, siis tyyliin mikä itseäsi koirissa yleensä kiinnostaa. Kyllähän minäkin tietysti voin kirjoittaa tähän ketjuun 300 -sivuisen epoksen basenjista rotuna, mutta eihän sitä kannata ilmaiseksi tehdä, kirjoitan mieluummin sitten joskus kun ehdin kirjan myyntiin hyvillä bonuksilla:-))

Kyllä minä mielestäni yritin edellisessä vastauksessani(en ole siinä nimimerkilläni, kun en silloin ollut kirjautuneena) antaa ymmärtää, että helpointa on lähteä liikkeelle siitä, mitä koiraa harkitseva itse toivoo ja odottaa koiralta, tai minkälaisia ominaisuuksia ei missään nimessä halua koiran omaavan.

Ja sitähän sinä ymmärtääkseni kysyit, että sopiiko toisten seuraksi.

Niitä yleisluontoisia totuuksia, jotka rotumääritelmästäkin ovat luettavissa basenjin kyseessä ollessa ovat esimerkiksi seuraavat:
-joudut (koiran turvallisuuden takia) hyvin tarkkaan miettimään, missä sen voi päästää vapaaksi, etenkin sen tultua aikuiseksi
-et taatusti saa naapureilta huomautuksia koiran haukkumisesta päivisin muiden töissä ollessa
-voit hämmästyä, miten paljon pumpulia on keskikokoisenkin tyynyn sisällä, kun sisältö on levitetty lattialle
-joudut toteamaan, vaikka et millään olisi etukäteen uskonut, että basenji ei todellakaan haise märkänäkään koiralta
-jos haluat, että koira aina tottelee nöyrästi mielivaltaisia käskyjään karjahtelevaa omistajaansa, älä ota basenjia
-jos arvostat itsenäistä ajattelua, omia mielipiteitä ja omalaatuista persoonallista huumorintajua (ihmisissäkin), ota basenji!

Saat paitsi kotona sylissä viihtyvän, sinulle juttelevan ja lauleskelevan, kainalossa asennossa missä tahansa nukkuvan laiskottelun ammattilaisen, myös monenlaisissa harrasteissa innokkasti liikkuvan, terveen, pitkäikäisen luonnon itsensä muovaaman luomuksen.

Mitä vielä haluat tietää?

tiinamuori kirjoitti:

Kannattaisi varmaan tarkentaa jotenkin kysymyksiä, siis tyyliin mikä itseäsi koirissa yleensä kiinnostaa. Kyllähän minäkin tietysti voin kirjoittaa tähän ketjuun 300 -sivuisen epoksen basenjista rotuna, mutta eihän sitä kannata ilmaiseksi tehdä, kirjoitan mieluummin sitten joskus kun ehdin kirjan myyntiin hyvillä bonuksilla:-))

Kyllä minä mielestäni yritin edellisessä vastauksessani(en ole siinä nimimerkilläni, kun en silloin ollut kirjautuneena) antaa ymmärtää, että helpointa on lähteä liikkeelle siitä, mitä koiraa harkitseva itse toivoo ja odottaa koiralta, tai minkälaisia ominaisuuksia ei missään nimessä halua koiran omaavan.

Ja sitähän sinä ymmärtääkseni kysyit, että sopiiko toisten seuraksi.

Niitä yleisluontoisia totuuksia, jotka rotumääritelmästäkin ovat luettavissa basenjin kyseessä ollessa ovat esimerkiksi seuraavat:
-joudut (koiran turvallisuuden takia) hyvin tarkkaan miettimään, missä sen voi päästää vapaaksi, etenkin sen tultua aikuiseksi
-et taatusti saa naapureilta huomautuksia koiran haukkumisesta päivisin muiden töissä ollessa
-voit hämmästyä, miten paljon pumpulia on keskikokoisenkin tyynyn sisällä, kun sisältö on levitetty lattialle
-joudut toteamaan, vaikka et millään olisi etukäteen uskonut, että basenji ei todellakaan haise märkänäkään koiralta
-jos haluat, että koira aina tottelee nöyrästi mielivaltaisia käskyjään karjahtelevaa omistajaansa, älä ota basenjia
-jos arvostat itsenäistä ajattelua, omia mielipiteitä ja omalaatuista persoonallista huumorintajua (ihmisissäkin), ota basenji!

Saat paitsi kotona sylissä viihtyvän, sinulle juttelevan ja lauleskelevan, kainalossa asennossa missä tahansa nukkuvan laiskottelun ammattilaisen, myös monenlaisissa harrasteissa innokkasti liikkuvan, terveen, pitkäikäisen luonnon itsensä muovaaman luomuksen.

Mitä vielä haluat tietää?

Lue lisää

Mielenkiinnolla luin minäkin kuvauksianne basenjista.
Koskapa olen harkinnut schipperke uroksellemme kaveria. Ja basenjia harkitsin jo aikoinaan koiran hankintaa miettiessäni.
Nyt olenkin ajatellut basenjia lähinnä sen sopivan kokonsa, sekä turkin helppohoitoisuuden vuoksi. Myös rodun luonteesta kuulemani kommentit saivat kiinnostukseni heräämään. :)
Sekä tietysti sen ulkomuoto kaikkinensa on ihan vastustamaton!

Nykyinen koirani on nyt vajaa pari vuotias uros(leikattu). Luonteeltaan avoin, iloinen,seurallinen, kiltti, villikin. Omistajaltaan usein hyvää huumorintajua vaativa. Ja kaipaa selvästi koirakaveria seuraksi kotiimme.

Rodunvalinnan lisäksi olen miettinyt tulevan koiran sukupuolen merkitystä.
Olisiko sopivaa valita leikatulle urokselle kaveriksi narttu mielumin kuin uros. Vai mites..

harkitseva...... kirjoitti:

Mielenkiinnolla luin minäkin kuvauksianne basenjista.
Koskapa olen harkinnut schipperke uroksellemme kaveria. Ja basenjia harkitsin jo aikoinaan koiran hankintaa miettiessäni.
Nyt olenkin ajatellut basenjia lähinnä sen sopivan kokonsa, sekä turkin helppohoitoisuuden vuoksi. Myös rodun luonteesta kuulemani kommentit saivat kiinnostukseni heräämään. :)
Sekä tietysti sen ulkomuoto kaikkinensa on ihan vastustamaton!

Nykyinen koirani on nyt vajaa pari vuotias uros(leikattu). Luonteeltaan avoin, iloinen,seurallinen, kiltti, villikin. Omistajaltaan usein hyvää huumorintajua vaativa. Ja kaipaa selvästi koirakaveria seuraksi kotiimme.

Rodunvalinnan lisäksi olen miettinyt tulevan koiran sukupuolen merkitystä.
Olisiko sopivaa valita leikatulle urokselle kaveriksi narttu mielumin kuin uros. Vai mites..

Lue lisää

Vastaus viesteihin tulee varmasti. Joskus tosin hitaasti, mutta tulee kuitenkin:-))

Sukupuolella ei liene teidän tapauksessanne kovin isosti väliä: ei nuorena leikatun uroksen kaverin kohdalla. Teidän schippperkelle on taatusti ihan sama, onko uusi asuin- ja leikkikaveri enemmän eukko vai jätkä, taikka ihan päinvastoin! Se vastaanottaa lämmöllä vaikka molemmat, tai kumman tahansa.

Yksilötasolla koirat ovat toki yhtä erilaisia kuin ihmisetkin, mutta vakavia yhteensopimisongelmia saman katon alla asuvilla on tosi vähän.

Monet basenjeja pitemmältä (kuin minun 10v) aikaväliltä tuntevat ovat sitä mieltä, että pikemminkin kaksi narttua samassa talossa voi olla ongelma kuin kaksi urosta. Noh, itselläni ei ole huonoja kokemuksia useammasta basenjinartusta samassa talossa: "kurissahan" ne tietysti on pidettävä, että eukot tietävät kuka on joukkojen ylikomentaja. Basenjit ovat vähän kuin salakavalat varkaat korjaan pörssisijoittajat: jos niille antaa pikkusormensa vaikkapa leikilläkin pureskeltavaksi, niin kovin helposti ne vievät koko käden ja kaluavat kaikki hynät siis lihat luita myöden:-))

Toisaalta ne pysyvät kyllä ruodussaan ihan helposti, kunhan niille osoitetaan paikkansa lauman hierarkiassa.

Ainoa itseäni pelottava asia on useampi viriili-ikäinen vahvasti reviiritietoinen uros saman katon alla: katkerasti olen aikoinani joutunut myöntämään erehtyneeni, kun otin samaan mökkiin toisenkin dobermann-uroksen. Siinä vaiheessa kun nuorempi tuli vuoden ikään, oli he..ti irti. Siinä eivät auttaneet rautalapiolla kouluttamiset eivätkä talon eri osiin sulkemiset. Ne söivät tien seinän ja rautalapion sekä ovenkin läpi toistensa tykö, ainoana tarkoituksena tappaa.

--Siksi olen edelleen hieman ennakkoluuloissani ja turhankin varovainen ottamaan toista basenjiurosta nykyisen lisäksi. Saattaa olla, ja todennäköisesti onkin: varon turhaan, basenji kuitenkin lienee kovin toisella tapaa reviiritietoinen laumaeläin kuin dobermann. Vaan saattaa tietysti olla, että meikäläisen huonolla tuurilla sama murhenäytelmä saattaisi toistuakin...

Vaan jo nuorena kastroidun uroskoiran kyseessä ollessa ei minun nähdäkseni ole mitään syytä huoleen. Ottakaa huoletta basenji, kumpi vaan sukupuoli, hyvin menee taatusti!

Kiitos vastauksista:)
En ottanutkaan basenjia, hieno rotu, mutta ainut asia, mikä muutti mieleni,on sen vapaanapidettävyys. Halusin nimenomaan koiran, joka kulkee mukananani aina ja kaikkialla. Muilta osin basenjilla on ihana luonne:)
Nyt minulla on sitten sekarotuisen koirani kaverina toinen sekarotuinen. Mixeihin olen mieltynyt, nyt on vielä niin mix, että en tiedä, mitä se sisältää. Jännityksellä odottelen:D
Basenjin haluaisin kyllä joskus ottaa..

Eräs sanoikin hyvin että basenjille pitää olla palvelijana.

- Ainakin rata- ja maastojuoksukisoja: basenjin metsästysvietti on tosiaan usein erittäin vahva ja ne pinkovat innoissaan sähköjäniksenkin perään
- Edelleen: alkukantaisten vaistojensa ansiosta basenji on erittäin 'nenäkäs' ja innokas jälkikoira.
Verijäljen seuraamista voi harrastaa ihan huvikseen ja yksinäänkin, ei ole pakko kilpailla.
- Basenjinartuista on hyviä kokemuksia myös agilityssä

No jo vain! kirjoitti:

- Ainakin rata- ja maastojuoksukisoja: basenjin metsästysvietti on tosiaan usein erittäin vahva ja ne pinkovat innoissaan sähköjäniksenkin perään
- Edelleen: alkukantaisten vaistojensa ansiosta basenji on erittäin 'nenäkäs' ja innokas jälkikoira.
Verijäljen seuraamista voi harrastaa ihan huvikseen ja yksinäänkin, ei ole pakko kilpailla.
- Basenjinartuista on hyviä kokemuksia myös agilityssä

Lue lisää

Itse yllämainittujen lajien lisäksi käytän niitä myös vetokoirina, ja voimaa on sekä intoa! Ja tokihan niitä voi irtikin pitää, ja laumaeläimen tapaan huolehtivat ne kyllä laumassa pysymisestä, mutta niillä on paaaaljon pitempi toimintasäde kuin esim. käyttökoirilla, jotka eivät vapaanakaan yleensä liiku kymmentä metriä isännästä poispäin. Lähellä teitä tai junaratoja on vaarallista juosta, koska: minkä se näkee liikkuvan, sen se tahtoo ainakin käydä tarkistamassa lähietäisyydeltä vaikka ei suuhunsa nappaisikaan. Ja siinä "harrastuksessa" on isot vaarat:-(

Mitä tulee tuohon metsästysharrastukseen, niin tokihan se jälkeä nenällä seuraa siinä missä muutkin koirat, vaan luonnostaan basenji kylläkin metsästää näköaistinsa avulla. Siihenhän tämä nykyaikainen metsästyksen korvike eli vieheen perässä juoksemisen into perustuu.

tiinamuori kirjoitti:

Itse yllämainittujen lajien lisäksi käytän niitä myös vetokoirina, ja voimaa on sekä intoa! Ja tokihan niitä voi irtikin pitää, ja laumaeläimen tapaan huolehtivat ne kyllä laumassa pysymisestä, mutta niillä on paaaaljon pitempi toimintasäde kuin esim. käyttökoirilla, jotka eivät vapaanakaan yleensä liiku kymmentä metriä isännästä poispäin. Lähellä teitä tai junaratoja on vaarallista juosta, koska: minkä se näkee liikkuvan, sen se tahtoo ainakin käydä tarkistamassa lähietäisyydeltä vaikka ei suuhunsa nappaisikaan. Ja siinä "harrastuksessa" on isot vaarat:-(

Mitä tulee tuohon metsästysharrastukseen, niin tokihan se jälkeä nenällä seuraa siinä missä muutkin koirat, vaan luonnostaan basenji kylläkin metsästää näköaistinsa avulla. Siihenhän tämä nykyaikainen metsästyksen korvike eli vieheen perässä juoksemisen into perustuu.

Lue lisää

miten sellainen tapahtuu ja minkä kanssa, olisi mukavaa jos löytyisi meillekin tekemistä kun vaan juostaan ja lenkkeillään ja kyttäillään ikkunasta ulos tai nukutaan jos ei ole ruoka-aika. Aikas tylsää Basenji-elämä ihmisen kanssa pakkaa olemaan jos ei osaa mitään tehdä itsekseen.

vetokoirana pito kirjoitti:

miten sellainen tapahtuu ja minkä kanssa, olisi mukavaa jos löytyisi meillekin tekemistä kun vaan juostaan ja lenkkeillään ja kyttäillään ikkunasta ulos tai nukutaan jos ei ole ruoka-aika. Aikas tylsää Basenji-elämä ihmisen kanssa pakkaa olemaan jos ei osaa mitään tehdä itsekseen.

Lue lisää

Harrastamani lajin oikea nimi on valjakkohiihto. Siinä koira(t) on valjaissa ja joustava vetoköysi hiihtäjän vyötärölle kytkettynä, ja hiihtäjä sitten oikeasti hiihtää oikeilla suksilla ja sauvoilla koiran vedon avustamana oikeilla laduilla. Käyttökoirat aktiivisine ihmisineen kilpailevatkin tässä lajissa.

Itse harrastan muunneltua versiota: käytän lyhyitä (=sahalla katkaistuja) laskettelusuksia, joihin on kiinnitetty tavalliset "mononpidikkimet". Tämmöiset sukset ovat parhaat siksi, että kun lähden kotiovelta kovaksi tampattua pyörätietä pitkin viilettämään sataa, vauhtia ei pystyisi pysäyttämään tarpeeksi nopeasti pitkillä ja teräskantittomilla oikeilla hiihtosuksilla ainakaan ensimmäiseen tienristeykseen. Vetonaru ei myöskään ole itselläni kiinnitettynä vyötärölle, vaan niitä pidän käsissä. Jousto narussa ei ole hyväksi, koska koirat julkisilla liikenneväylillä täytyy voida ottaa seis ja hallintaan hetkessä: jousto on siis muoriskalla käsissä, kuten vetonarutkin. Ja voihan sauvattomanakin hiihtää, luisteluhiihtoa, jos vaikka ylämäessä tai viiden kilometrin jälkeen meinaa vauhti hyytyä. Näillä keleillä mitä täällä nyt on ollut, ei kyllä ole hyytynyt. Lentämällä mennään:-)

Basenjien apukoirana vetoharrastuksessa itselläni on doberwoman: toki basulit jaksavat minua hyvillä liukkailla vetää ilman dobervoimaakin, mutta suunnan näyttäjänä käyttökoira on kyllä ollut kätevä. Joskus nimittäin basulit eivät ole kuulevinaan käskyä "käännä oikea", jos vasemmalla on näkyvissä jotakin hauskempaa, kuten liikkuvaa takaa-ajettavaa. Vaikkapa mopo.

No okei; joskus on karannut vähän käsistä. Ei siis mopo, vaan koirat, tai jopa tilanteen hallinta.

Pari kertaa ollut verinaarmuja naamelissa, muutama muu nolo / nolompi tilanne, yksi isompi kuhmu takaraivossa ja lievä aivotärähdys. Kylkiluiden hiusmurtuma... Vaan kaikellahan on hintansa, ja minusta tämä "laiskan akan hiihto" eli "muoriskan extreme" on kyllä antanut enemmän kuin ottanut.

Tähän mennessä on takana 15 vuotta tätä hauskaa harrastusta, joka ei paljon pääomaa eikä aikaa vaadi. Eikä etukäteisvalmisteluja: enpä viitsisi lähteä vaikkapa nyt pääsiäiseksi harrastamaan suksittelua johonkin hiihtokeskukseen; kamalan vaivalloista moinen. Varaa paikka, pakkaa kamat, reissaa sinne, maksa mannaa, ressaannu huonon sään takia harvoista lomapäivistäsi... Tuoko muka virkistäytymistä? Ei ei:

Mieluummin teen kolmen vartin pyrähdyksen neljästi viikossa suoraan kotiovelta. Aina kun on suksien alle passelia lunta tai edes jäätä.

Jotta rohkeasti vaan kaikki kokeilemaan uutta lajia: tylsää ei kannata pitää! Tässä vetohommassahan on haastetta senkin puoleen, että hiihtäjä oppii ohjaamaan koirat juoksemaan haluamaansa suuntaan. Jos siis ei ole valmiiksi koulutettua tottelevaista käyttökoiraa valjakon jäniks... korjaan johtajaksi:-)

Vaan loppuun pakko lisätä varoitus: Kokeile varovasti, harjoittele riittävästi, kouluta huolella. Sitten vasta täyttä vauhtia, ja kun sattuu, Auts, ja varmasti muuten ennen pitkää sattuu, on ihan turha tulla muoriskaa syyttämään. Sanon vaan jotta mitäs läksit!

tiinamuori kirjoitti:

Harrastamani lajin oikea nimi on valjakkohiihto. Siinä koira(t) on valjaissa ja joustava vetoköysi hiihtäjän vyötärölle kytkettynä, ja hiihtäjä sitten oikeasti hiihtää oikeilla suksilla ja sauvoilla koiran vedon avustamana oikeilla laduilla. Käyttökoirat aktiivisine ihmisineen kilpailevatkin tässä lajissa.

Itse harrastan muunneltua versiota: käytän lyhyitä (=sahalla katkaistuja) laskettelusuksia, joihin on kiinnitetty tavalliset "mononpidikkimet". Tämmöiset sukset ovat parhaat siksi, että kun lähden kotiovelta kovaksi tampattua pyörätietä pitkin viilettämään sataa, vauhtia ei pystyisi pysäyttämään tarpeeksi nopeasti pitkillä ja teräskantittomilla oikeilla hiihtosuksilla ainakaan ensimmäiseen tienristeykseen. Vetonaru ei myöskään ole itselläni kiinnitettynä vyötärölle, vaan niitä pidän käsissä. Jousto narussa ei ole hyväksi, koska koirat julkisilla liikenneväylillä täytyy voida ottaa seis ja hallintaan hetkessä: jousto on siis muoriskalla käsissä, kuten vetonarutkin. Ja voihan sauvattomanakin hiihtää, luisteluhiihtoa, jos vaikka ylämäessä tai viiden kilometrin jälkeen meinaa vauhti hyytyä. Näillä keleillä mitä täällä nyt on ollut, ei kyllä ole hyytynyt. Lentämällä mennään:-)

Basenjien apukoirana vetoharrastuksessa itselläni on doberwoman: toki basulit jaksavat minua hyvillä liukkailla vetää ilman dobervoimaakin, mutta suunnan näyttäjänä käyttökoira on kyllä ollut kätevä. Joskus nimittäin basulit eivät ole kuulevinaan käskyä "käännä oikea", jos vasemmalla on näkyvissä jotakin hauskempaa, kuten liikkuvaa takaa-ajettavaa. Vaikkapa mopo.

No okei; joskus on karannut vähän käsistä. Ei siis mopo, vaan koirat, tai jopa tilanteen hallinta.

Pari kertaa ollut verinaarmuja naamelissa, muutama muu nolo / nolompi tilanne, yksi isompi kuhmu takaraivossa ja lievä aivotärähdys. Kylkiluiden hiusmurtuma... Vaan kaikellahan on hintansa, ja minusta tämä "laiskan akan hiihto" eli "muoriskan extreme" on kyllä antanut enemmän kuin ottanut.

Tähän mennessä on takana 15 vuotta tätä hauskaa harrastusta, joka ei paljon pääomaa eikä aikaa vaadi. Eikä etukäteisvalmisteluja: enpä viitsisi lähteä vaikkapa nyt pääsiäiseksi harrastamaan suksittelua johonkin hiihtokeskukseen; kamalan vaivalloista moinen. Varaa paikka, pakkaa kamat, reissaa sinne, maksa mannaa, ressaannu huonon sään takia harvoista lomapäivistäsi... Tuoko muka virkistäytymistä? Ei ei:

Mieluummin teen kolmen vartin pyrähdyksen neljästi viikossa suoraan kotiovelta. Aina kun on suksien alle passelia lunta tai edes jäätä.

Jotta rohkeasti vaan kaikki kokeilemaan uutta lajia: tylsää ei kannata pitää! Tässä vetohommassahan on haastetta senkin puoleen, että hiihtäjä oppii ohjaamaan koirat juoksemaan haluamaansa suuntaan. Jos siis ei ole valmiiksi koulutettua tottelevaista käyttökoiraa valjakon jäniks... korjaan johtajaksi:-)

Vaan loppuun pakko lisätä varoitus: Kokeile varovasti, harjoittele riittävästi, kouluta huolella. Sitten vasta täyttä vauhtia, ja kun sattuu, Auts, ja varmasti muuten ennen pitkää sattuu, on ihan turha tulla muoriskaa syyttämään. Sanon vaan jotta mitäs läksit!

Lue lisää

mutta täällä kun ei ole lunta laisinkaan ja tuskinpa tuleekaan enää tänä vuonna :) Katsotaan sitten jos joskus tulee... epäilen kyllä ei mulla ole monojakaan, sukset kyllä löytyy sellaiset vanhanaikaiset joihin ei saa edes niitä monoja enää pitäisi varmaan heittää nekin menemään. No kai me sitten kävellään vaan ja juostaan joskus välillä.
Kiitos vastauksesta ja Hyvää Pääsiäistä sinulle ja koirillesi :)

muuten hyvä kirjoitti:

mutta täällä kun ei ole lunta laisinkaan ja tuskinpa tuleekaan enää tänä vuonna :) Katsotaan sitten jos joskus tulee... epäilen kyllä ei mulla ole monojakaan, sukset kyllä löytyy sellaiset vanhanaikaiset joihin ei saa edes niitä monoja enää pitäisi varmaan heittää nekin menemään. No kai me sitten kävellään vaan ja juostaan joskus välillä.
Kiitos vastauksesta ja Hyvää Pääsiäistä sinulle ja koirillesi :)

Lue lisää

Kommentti ylläpidolle ensimmäiseksi: tämä suomikeskustelujen palaute on edelleen omalla mallillaan. Keskustelujen viestittelyissä on olemassa ruksauskohta 'Haluan ilmoituksen sähköpostiini, kun viestiini vastataan'. Vaikka ruksaan sen AINA satavarmasti, utelias kun olen saamaan vastauksia, niin tämä toiminto toimii ainakin minun kohdallani varsin hitaasti mutta silti todella epävarmasti:(

-Juu en, en valita, ainoastaan kommentoin. Olen useassakin tilanteessa sanonut, että miksi valittaa palveluista, jotka saa ilmaiseksi? Vaan sitten tietysti pitemmän päälle, kunnolla jyrppiinnyttyään voi alkaa kysellä sitäkin, jotta kenellä muilla Suomi24:n lisäksi tässä maassa on lupa antaa katteettomia lupauksia tarjoamistaan ilmaisista palveluista?

Asiaan.

Ylläolevan selityksen takia on aikoinaan jäänyt vastaamatta nimimerkin 'muuten hyvä' kommenttiin. Vaan tokihan vetohommia itsekin harrastan myös sulan maan aikana: polkupyörällä nimittäin. Periaatteessa ihan samalla periaatteella kuin hangilla suksitellessakin: koirat polkupyörän vetovoimana valjaissa ja ohjaajansa hallinnassa. Upea laji tämäkin! Ei tarvitse polkea lainkaan pyörän eteenpäin-polkusimia, jarrua vaan suurimman osan aikaa...

Ja nyt seuraa tietoiskuna

KEVYEN LIIKENTEEN KULKUVÄYLÄN LIIKENNESÄÄNNÖT

Pyörävetokoiraa pidetään ohjaajan ja polkupyörän oikealla puolella. 'Oikea' tässä ei ole ainoastaan väärän vastakohta, vaan myös vasemman. Jotkut koiraihmiset nimittäin kuvittelevat, että kun käyttökoiran on pääsääntöisesti kuljettava ohjaajansa vasemmalla sivulla, sen päätä ei pidä sekoittaa vaatimalla sitä kulkemaan polkupyörän kanssa oikealla sivulla. Voin vakuuttaa, että koirien äly kyllä satavarmasti riittää tekemään eron kaulapannassa ohjaajan kanssa kävelemisen ja vetovaljaissa polkupyörän kiskomisen välillä. Tämä tietoisku ja toimintatoive menköön perille elikäs kaaliin kaikille pyöräileville koiraihmisille muun liikenteen ja yleisen turvallisuuden takia: pidä pyöräillessä koira AINA pyöräsi oikealla puolella, eli tien ojanpuoleisessa reunassa ja mahdollisimman kaukana vastaantulevista muista koirista ja pyörätiellä vieläkin vauhdikkaammin kulkevista, kuten vaikkapa mopoista. Koirapyörävaljakkoa hitaampien, eli jalan kulkijoiden ohitus tietysti tapahtuu käskemällä koiraa ohjaajansa ja pyörän mukana väistämään vasemmalta.

Helppoa kuin mikä, ja mukavaakin vielä, tämä mummopyörän mummovedättäminen koiraenergialla. Jännityksen lajiin tuovat lähinnä ne, jotka eivät ole sisäistäneet kevyen liikenteen väylien käyttäytymissääntöjä.

näin... kirjoitti:

Eräs sanoikin hyvin että basenjille pitää olla palvelijana.

No ei tosiaankaan!