Vitamiinit auttavat syöpään?

pillerinpopsija

Varsinkin siitä B17-vitamiinista on niin paljon mielipidettä puolesta ja vastaan. Onko täällä ketään, jotka ovat havainneet sen auttavan? Entä muut vitamiinit? C, E ja D-vitamiini kuulemma voi olla suureksi avuksi.

59

3193

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • laiheliini

      Mikä syöpä sinulla on?

      • pillerinpopsija

        mutta hiljattain oli rintasyöpä. Uskon olevani nyt terve, mutta haluan tehdä kaiken voitavani pysyäkseni terveenä. Söin hyvin epäterveellisesti ennen sairastumistani.

      • laiheliini
        pillerinpopsija kirjoitti:

        mutta hiljattain oli rintasyöpä. Uskon olevani nyt terve, mutta haluan tehdä kaiken voitavani pysyäkseni terveenä. Söin hyvin epäterveellisesti ennen sairastumistani.

        Uskossa on hyvä elää.

        Jokainen uskoo johonkin.

        Olet vielä 10 vuotta syöpäsairas ja käyt kontrolleissa.

        Toisilla se uusiutuu ja toisilla ei. Tuuripeliä.

      • aloittaja
        laiheliini kirjoitti:

        Uskossa on hyvä elää.

        Jokainen uskoo johonkin.

        Olet vielä 10 vuotta syöpäsairas ja käyt kontrolleissa.

        Toisilla se uusiutuu ja toisilla ei. Tuuripeliä.

        kuten ruokavalion ja vitamiinienkin.

        Kävin lopultakin kävelylenkillä! En ole kävellyt pitkiin aikoihin. Menin nyt ostoskeskukseen, 35 minuutin matka. Se ei saanut edes hikeä pintaan, joten kävelin takaisinkin. Ei tunnu missään. Paitsi että unohdin senhetkisen pahan mieleni vähäksi aikaa. Pari kolme kertaa viikossa olisi kai hyvä tehdä tuollainen lenkki. Ja säästyyhän siinä joku bensalitrakin vähitellen. Saa nekin roposet käytettyä ruokaan ja vitamiinipillereihin.

    • ei nappeja

      Rintasyövän välttämiseen on tutkitusti yhteys liikunnalla ja tupakoimattomuudella. Järkevä ravinto on aina paikallaan. Lisäravinnevitamiinien luultiin aikanaan olevan patenttiratkaisu kaikkiin syöpiin. Kävi kuitenkin niin, että käyttäjillä jotkut syövät vähenivät ja jotkut lisääntyivät.

      • pillerinpopsija

        terveellinen asia, jota en ole ottanut uuteen eläntapaani mukaan. Laiskuus.. Kävelin ennen joka paikkaan. Ostin auton mutama vuosi sitten, ja sen jälkeen olen vain ajanut. Yritän motivoida itseäni kävelylle. Sataa vaan niin paljon. Tai sitten paistaa liikaa. Tai on liian kiire. Tiedän kyllä, miltä tuntuu olla hyväkuntoinen. Nyt en sitä ole. Tai olen ehkä keskivertoikäistäni paremmassa kunnossa, mutten niin hyvässä kuin voisin olla.

        Mutta tuosta B17-vitamiinista tosiaan kaipaisin toistenkin kokemuksia. Perinteinen lääketiede lyttää sen ja väittää vaaralliseksi. Monet ovat kuitenkin parantuneet sen avulla. Aprikoosinsiemenissä sitä on paljon. Syön siis niitä.

      • kumminkin
        pillerinpopsija kirjoitti:

        terveellinen asia, jota en ole ottanut uuteen eläntapaani mukaan. Laiskuus.. Kävelin ennen joka paikkaan. Ostin auton mutama vuosi sitten, ja sen jälkeen olen vain ajanut. Yritän motivoida itseäni kävelylle. Sataa vaan niin paljon. Tai sitten paistaa liikaa. Tai on liian kiire. Tiedän kyllä, miltä tuntuu olla hyväkuntoinen. Nyt en sitä ole. Tai olen ehkä keskivertoikäistäni paremmassa kunnossa, mutten niin hyvässä kuin voisin olla.

        Mutta tuosta B17-vitamiinista tosiaan kaipaisin toistenkin kokemuksia. Perinteinen lääketiede lyttää sen ja väittää vaaralliseksi. Monet ovat kuitenkin parantuneet sen avulla. Aprikoosinsiemenissä sitä on paljon. Syön siis niitä.

        Auttaisiko motivointia yhtään, että liikkumattomuuden ja nimenomaan rintasyövän riskin yhteys on eri tutkimuksissa hyvinkin tiukasti osoitettu? Ainakin osaselitys on liikunnan vaikutuksessa hormonitoimintaan.

        Jos ei kumminkaan nappaa, niin turha niitä pillereitäkään on kiskoa.

      • aloittaja
        kumminkin kirjoitti:

        Auttaisiko motivointia yhtään, että liikkumattomuuden ja nimenomaan rintasyövän riskin yhteys on eri tutkimuksissa hyvinkin tiukasti osoitettu? Ainakin osaselitys on liikunnan vaikutuksessa hormonitoimintaan.

        Jos ei kumminkaan nappaa, niin turha niitä pillereitäkään on kiskoa.

        En kiellä ollenkaan. Yritän patistaa itseni ulos huomenna. Joogaa voisin alkaa opetella. Ajaakohan se saman asian kuin kävely raittiissa ulkoilmassa?

        Mutta en kyllä lakkaa syömästä vitamiineja. Maaperä on niin loppuunkulutettu, ettei siinä kasvavissa kasviksissa ole tarpeeksi tärkeitä aineita. Jostakin ne on saatava.

      • jätä auto talliin
        aloittaja kirjoitti:

        En kiellä ollenkaan. Yritän patistaa itseni ulos huomenna. Joogaa voisin alkaa opetella. Ajaakohan se saman asian kuin kävely raittiissa ulkoilmassa?

        Mutta en kyllä lakkaa syömästä vitamiineja. Maaperä on niin loppuunkulutettu, ettei siinä kasvavissa kasviksissa ole tarpeeksi tärkeitä aineita. Jostakin ne on saatava.

        Liikunta on liikuntaa. Pitää syke nousta ja energian palaa. Eikös se jooga mene enemmän venyttelyn puolelle?

        Tuo on ihan pillerikauppiaiden kukkupuhetta, että maaperä olisi kaluttu.

      • täyttä urheilua
        jätä auto talliin kirjoitti:

        Liikunta on liikuntaa. Pitää syke nousta ja energian palaa. Eikös se jooga mene enemmän venyttelyn puolelle?

        Tuo on ihan pillerikauppiaiden kukkupuhetta, että maaperä olisi kaluttu.

        Käypäs kokeilemassa astanga joogaa ja kysy sitten, tuntuuko missään....

      • laiheliini
        aloittaja kirjoitti:

        En kiellä ollenkaan. Yritän patistaa itseni ulos huomenna. Joogaa voisin alkaa opetella. Ajaakohan se saman asian kuin kävely raittiissa ulkoilmassa?

        Mutta en kyllä lakkaa syömästä vitamiineja. Maaperä on niin loppuunkulutettu, ettei siinä kasvavissa kasviksissa ole tarpeeksi tärkeitä aineita. Jostakin ne on saatava.

        Avaruudestako aattelit noita vitamiineja sitten hakea?

        Kyllä lääkäreillä ja lääketehtailla on omat narunsa kiinni vitamiiniteollisuudessakin.

        Otahan selvää, kuka noi tuotteet oikeasti valmistaa ja selvitä tehtaan omistussuhteet ja osakkeiden omistajat.

        Kyllä siellä lääketehtaat ja lekurit ovat omistajina.

        Ja heillä on varaa mainostaa ihan joka lehdessä ja kehua kaikenlaisten ihmepillereiden erinomaisuutta juuri sinulle, vaikkei vaivaa olisikaan, niin voi ehkä tulla, jos et juuri sitä pilleriä suuhusi pistä.

        Ja sitten kun sairastut, niin taas lääketeollsuus saa sinusta rahaa.

        Avatkaa nyt herrantähden ihmiset silmänne ja korvanne.

      • lajia
        täyttä urheilua kirjoitti:

        Käypäs kokeilemassa astanga joogaa ja kysy sitten, tuntuuko missään....

        Venyttely ja voimailu on hyvästä. Jotkut suuntaukset ovat ihan kunnolla rasittaviakin. Tehoa voi mitata sykemittarilla. Ne höpinät mantroista ja kehon puhdistumisesta kannattaa kyllä sivuuttaa...

      • Miisu60
        pillerinpopsija kirjoitti:

        terveellinen asia, jota en ole ottanut uuteen eläntapaani mukaan. Laiskuus.. Kävelin ennen joka paikkaan. Ostin auton mutama vuosi sitten, ja sen jälkeen olen vain ajanut. Yritän motivoida itseäni kävelylle. Sataa vaan niin paljon. Tai sitten paistaa liikaa. Tai on liian kiire. Tiedän kyllä, miltä tuntuu olla hyväkuntoinen. Nyt en sitä ole. Tai olen ehkä keskivertoikäistäni paremmassa kunnossa, mutten niin hyvässä kuin voisin olla.

        Mutta tuosta B17-vitamiinista tosiaan kaipaisin toistenkin kokemuksia. Perinteinen lääketiede lyttää sen ja väittää vaaralliseksi. Monet ovat kuitenkin parantuneet sen avulla. Aprikoosinsiemenissä sitä on paljon. Syön siis niitä.

        Hei, täällä siis... En nyt vielä kirjoita tuosta B17:sta.

        Liikunnasta nyt ensin. Minä olen tullut siihen tulokseen, että liikunta ei syövältä pelasta. Itse olen mielestäni ollut aika kova liikkumaan ja syövän silti olen saanut. Nyt olen päin vastoin vähän vähentänyt liikuntaa. Työterveyslääkärinikin sanoi, että tee juuri sitä, mitä sinua huvittaa tehdä ja miltä itsestä tuntuu. Älä lähde kävelylle, jos ei tunnu mukavalta.

        Vain pari kuukautta sitten kuoli syöpään tuttu mies, joka varmasti liikkui ja ulkoili. Tuntui, että parempaa elämäntapaa ei voi ollakaan, mitä hän vietti, mutta nytpä saan haudalla käydä viemässä kynttilää. Tämän tapauksen jälkeen vielä enemmän mietin liikkumista. Ei varmaan ole niin pakollista, kuin puhutaan.

        Itse olen tullut siihen tulokseen, että stressi on suurin syövän aiheuttaja. Jos ajattelen niitä, jotka tunnen ja joilla on syöpä, niin kyllä kaikki ovat kiireisiä ihmisiä. Koko ajan ollaan menossa jonnekin. On kiire työssä ja on kiire vapaa-ajalla. Itse kuuluin saamaan kastiin.
        Miten on, tunnistatko kuuluvasti tähän joukkoon?

        Kaikista suurimman muutoksen viimeisen puolentoista vuoden aikana olen tehnyt juuri siinä, että en tee enää mitään ylimääräistä. Vietän rauhallista vapaa-aikaa ja olen jättänyt muiden auttamiset. Se on hyvin itsekästä, mutta terveytensä eteen se oli tehtävä!

        Oletko lukenut Angiobalansista (hainrustouuteampulli)? Lue tarkkaan Tolosen sivuilta. Siinä on mm. tulehdusta estäviä ainesosia. Voi, ja paljon muuta hyvää.

        Itse koin silloin kun stressini oli pahimmillaan, että aivan kuin kiehuin sisältä. Olen miettinyt sen niin, että soluni olivat niin tulehduksissa, että tunsin sen näin. Nyt olen vuoden syönyt hainrustouutetta yhden päivässä. Sen pitää nimenomaan olla ampulli eikä jauhetta. Otan sitä aamulla ensimmäisen tyhjään vatsaan (kaadan sen kuppiin ja tippa tuoremehua päälle).
        Nythän olen stressistäni selvinnyt, enkä osaa nimetä yhtä ainoaa pilleriä, mikä siihen olisi vaikuttanut, siksi koetan kertoa kaikista niistä, joita olen syönyt.

        Ostin siis hainrustouutetta juuri siksi, että säästyisin uudelta syövältä. Olen siitä paljon lukenut ja koin silloin, että se on tällä hetkellä juuri se oikea lääke minulle.

        Sitähän on tällä hetkellä vaikea tietää, että paljonko se on auttanut ja kontrolli on vasta ensi kesänä, mutta...
        Jo pelkästään sen takia suosittelen sitä muille kokeiltavaksi, koska se auttaa esim. reumaoireisiin. Olen lukenut, että syöpäpotilaalla on usein reumaoireita. En tiedä, kumpi on yleensä ensin syöpä vai reuma. Minulla oli syöpä.

        Minulla alkoi olla aivan mahdotonta jäykkyyttä nivelissä. En ehtinyt kuin noin kuukauden ajan syödä näitä ampulleja ja jo sitten huomasin suuren muutoksen. Siis todellisen muutoksen, joka koko ajan vain parani ja tällä hetkellä minulla ei ole tietoakaan mistään jäykkyydestä. Uskon, että ne oli reumanoireita ja ne paransi tämä hainrustouute. Vasta jälkeen päin luin, että se auttaa reumavaivoihin. En tosin tiennyt, että minun vaivani olivat reumaa. Siksi nyt luotan, että se estää minulla syövän uusiutumisenkin.

        Onko sinulla ollut mitään jäykkyyttä? Ehkä ei, koska sinulla on ollut syöpä vain kerran. En itsekään huomannut ensimmäisellä kerralla mitään.

        Kaikille tiedoksi, että kerron vain omia kokemuksiani. Jokainen itse päättäköön, mitä pillereitä käyttää tai käyttääkö mitään!

      • aistit avoinna
        laiheliini kirjoitti:

        Avaruudestako aattelit noita vitamiineja sitten hakea?

        Kyllä lääkäreillä ja lääketehtailla on omat narunsa kiinni vitamiiniteollisuudessakin.

        Otahan selvää, kuka noi tuotteet oikeasti valmistaa ja selvitä tehtaan omistussuhteet ja osakkeiden omistajat.

        Kyllä siellä lääketehtaat ja lekurit ovat omistajina.

        Ja heillä on varaa mainostaa ihan joka lehdessä ja kehua kaikenlaisten ihmepillereiden erinomaisuutta juuri sinulle, vaikkei vaivaa olisikaan, niin voi ehkä tulla, jos et juuri sitä pilleriä suuhusi pistä.

        Ja sitten kun sairastut, niin taas lääketeollsuus saa sinusta rahaa.

        Avatkaa nyt herrantähden ihmiset silmänne ja korvanne.

        Onhan se ihan totta että maaperä on köyhtynyt, siksi esim seleeninpuutetta on alettu korvaamaan lisäämällä sitä sianrehuun. Ennen sitä saatiin viljasta. Sitten kun vielä syödään sitä "äitien" tekemää einesruokaa josta on keittää hurnuutettu kaikki vitamiinit ja kivennäiset taivaan tuuliin!
        Itse kannatan mahdollisimman vähän jalostettua ruokaa, mielellään luomua, lisänä paljon vihreitä yrttejä, kotimaisena viherjauheena.

      • aloittaja
        Miisu60 kirjoitti:

        Hei, täällä siis... En nyt vielä kirjoita tuosta B17:sta.

        Liikunnasta nyt ensin. Minä olen tullut siihen tulokseen, että liikunta ei syövältä pelasta. Itse olen mielestäni ollut aika kova liikkumaan ja syövän silti olen saanut. Nyt olen päin vastoin vähän vähentänyt liikuntaa. Työterveyslääkärinikin sanoi, että tee juuri sitä, mitä sinua huvittaa tehdä ja miltä itsestä tuntuu. Älä lähde kävelylle, jos ei tunnu mukavalta.

        Vain pari kuukautta sitten kuoli syöpään tuttu mies, joka varmasti liikkui ja ulkoili. Tuntui, että parempaa elämäntapaa ei voi ollakaan, mitä hän vietti, mutta nytpä saan haudalla käydä viemässä kynttilää. Tämän tapauksen jälkeen vielä enemmän mietin liikkumista. Ei varmaan ole niin pakollista, kuin puhutaan.

        Itse olen tullut siihen tulokseen, että stressi on suurin syövän aiheuttaja. Jos ajattelen niitä, jotka tunnen ja joilla on syöpä, niin kyllä kaikki ovat kiireisiä ihmisiä. Koko ajan ollaan menossa jonnekin. On kiire työssä ja on kiire vapaa-ajalla. Itse kuuluin saamaan kastiin.
        Miten on, tunnistatko kuuluvasti tähän joukkoon?

        Kaikista suurimman muutoksen viimeisen puolentoista vuoden aikana olen tehnyt juuri siinä, että en tee enää mitään ylimääräistä. Vietän rauhallista vapaa-aikaa ja olen jättänyt muiden auttamiset. Se on hyvin itsekästä, mutta terveytensä eteen se oli tehtävä!

        Oletko lukenut Angiobalansista (hainrustouuteampulli)? Lue tarkkaan Tolosen sivuilta. Siinä on mm. tulehdusta estäviä ainesosia. Voi, ja paljon muuta hyvää.

        Itse koin silloin kun stressini oli pahimmillaan, että aivan kuin kiehuin sisältä. Olen miettinyt sen niin, että soluni olivat niin tulehduksissa, että tunsin sen näin. Nyt olen vuoden syönyt hainrustouutetta yhden päivässä. Sen pitää nimenomaan olla ampulli eikä jauhetta. Otan sitä aamulla ensimmäisen tyhjään vatsaan (kaadan sen kuppiin ja tippa tuoremehua päälle).
        Nythän olen stressistäni selvinnyt, enkä osaa nimetä yhtä ainoaa pilleriä, mikä siihen olisi vaikuttanut, siksi koetan kertoa kaikista niistä, joita olen syönyt.

        Ostin siis hainrustouutetta juuri siksi, että säästyisin uudelta syövältä. Olen siitä paljon lukenut ja koin silloin, että se on tällä hetkellä juuri se oikea lääke minulle.

        Sitähän on tällä hetkellä vaikea tietää, että paljonko se on auttanut ja kontrolli on vasta ensi kesänä, mutta...
        Jo pelkästään sen takia suosittelen sitä muille kokeiltavaksi, koska se auttaa esim. reumaoireisiin. Olen lukenut, että syöpäpotilaalla on usein reumaoireita. En tiedä, kumpi on yleensä ensin syöpä vai reuma. Minulla oli syöpä.

        Minulla alkoi olla aivan mahdotonta jäykkyyttä nivelissä. En ehtinyt kuin noin kuukauden ajan syödä näitä ampulleja ja jo sitten huomasin suuren muutoksen. Siis todellisen muutoksen, joka koko ajan vain parani ja tällä hetkellä minulla ei ole tietoakaan mistään jäykkyydestä. Uskon, että ne oli reumanoireita ja ne paransi tämä hainrustouute. Vasta jälkeen päin luin, että se auttaa reumavaivoihin. En tosin tiennyt, että minun vaivani olivat reumaa. Siksi nyt luotan, että se estää minulla syövän uusiutumisenkin.

        Onko sinulla ollut mitään jäykkyyttä? Ehkä ei, koska sinulla on ollut syöpä vain kerran. En itsekään huomannut ensimmäisellä kerralla mitään.

        Kaikille tiedoksi, että kerron vain omia kokemuksiani. Jokainen itse päättäköön, mitä pillereitä käyttää tai käyttääkö mitään!

        (Muille palstalaisille saanko mainita, että tapasimme syöpäpalstalla, ja muutimme tänne, koska haluamme ajatella enemmän terveyttä kuin sairautta.)

        Stressi ja nivelten jäykkyys - minulla on ollut kumpaakin.

        Niveleni ovat jo pari vuotta olleet usein aamuisin ja pitkään istuttuani niin jäykät, että kävellä köpöttelen kuin vanha eukko (olen nelikymppinen). Omega3 ja kalaöljy- ja pellavansiemenöljykapselit ovat auttaneet aika paljon. En ollut kuullutkaan, että syövällä ja reumalla voisi olla yhteyttä. Mutta eikös ne molemmat ole tavallaan tulehdustauteja?

        Minulla on ollut hyvin stressavat kaksi vuotta työn takia, mutta pidän työstäni, ja käsittelin mielestäni sen stressin ihan hyvin. Nukuin hyvin, tunsin olevani terve. Se, mikä minulla 'katkaisi kamelinselän' oli oma perhe, valitettavasti. En halua kovin paljon heistä täällä kirjoittaa. Sen sijaan olen kirjoittamassa kirjaa, jossa he ovat henkilöinä. Minun kirjassani he kuitenkin lopussa alkavat kasvaa ihmisinä. Tosielämässä en enää jaksa uskoa, että niin tapahtuisi. Inhoan riitelyä. Olen vuosikaudet karttanut koko perhettä. Nyt valitettavasti on pakko olla jonkin verran tekemisissä, jonkin aikaa. Mutta se yhteydenpito on minulle terveysriski. En ensin kertonut syövästäni heille ollenkaan. Ajattelin, että he vain pilkkaavat. Sitten kuitenkin tuli mieleeni, jonain ihmisrakkauden hetkenäni, että rintasyöpään sairastumisen riski kasvaa jonkin verran, kun yksikin perheestä sairastuu. Ja ajattelin, että olisi epäeettistä salata heiltä tieto, joka valpastuttaisi heidät käymään rinnanlitistyksessä säännöllisesti. Siispä kerroin. Ja se oli virhe. Tuli vähättelyä, pilkkaa, pelottelua ja syyttelyä. Se hyvä asia siinä on, että voin laittaa noita kommentteja kirjaani - itse tuskin edes osaisin keksiä sellaista soopaa.

        Parantuakseni taitaa siis olla tärkeää olla olematta missään tekemisissä inhottavien ihmisten kanssa. Liikunta on kai hyväksi, mutta kohtuudella. Ruoka on tärkeää. Ajattelumme on tärkeää. Visualisoinnilla on monta kasvainta kutistettu. En ole kovin hyvä visualisoinnissa. Ehkä kirjoittamalla pääsee samaan tulokseen. Kirjoittamalla löydän itsestäni, jostain mieleni uumenista, empatiaa niitä kohtaan, joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan rusentaa minut. Voin 'pakottaa' heidät kasvamaan, vaikka vain omassa kirjassani.

        Kirjoitan myös pientä kirjasta omasta kokemuksestani potilaana. En vielä tiedä, olisiko sille myyntiä. Kuka sen lukisi? Kirjoitan joka tapauksessa, omaksi ilokseni. Kävin lääkärissä pari päivää sitten, ja se stressasi niin. Minua ei kuunneltu. Minua kohdeltiin kuin esinettä. Se on sellainen käytäntö siellä. Minä haluaisin mennä lääkäriin kuin asianajajalle; kaksi aikuista ihmistä keskustelee asiasta toinen toistaan kunnioittaen ja toinen toisensa tiedot ja mielipiteen huomioon ottaen. Kirjoittaminen auttaa purkamaan tuota sairaalointia (olisiko tuo hyvä sana kuvaamaan sairaalassa käynnin aiheuttamaa stressiä?).

      • Vinkumiini
        laiheliini kirjoitti:

        Avaruudestako aattelit noita vitamiineja sitten hakea?

        Kyllä lääkäreillä ja lääketehtailla on omat narunsa kiinni vitamiiniteollisuudessakin.

        Otahan selvää, kuka noi tuotteet oikeasti valmistaa ja selvitä tehtaan omistussuhteet ja osakkeiden omistajat.

        Kyllä siellä lääketehtaat ja lekurit ovat omistajina.

        Ja heillä on varaa mainostaa ihan joka lehdessä ja kehua kaikenlaisten ihmepillereiden erinomaisuutta juuri sinulle, vaikkei vaivaa olisikaan, niin voi ehkä tulla, jos et juuri sitä pilleriä suuhusi pistä.

        Ja sitten kun sairastut, niin taas lääketeollsuus saa sinusta rahaa.

        Avatkaa nyt herrantähden ihmiset silmänne ja korvanne.

        Eli kun lääketehtaat ja lääkärit ovat kiinni vitamiini- ja lääkebisneksessä, on hyödytöntä hoitaa itseään?

        Samalla logiikalla meidän pitäisi lakata ostamasta ruokaa kaupoista, koska se on kauppiaitten bisnestä.

        Lähes kaikissa sairauksissa on kyse elimistön rakennusaineiden puutoksista. Esim. syöpätaudeissa on havaittu melkeinpä poikkeuksetta olevan puute mm. sinkistä. Tietysti ihminen on kokonaisuus ja myös psyykkinen puoli on vaikuttamassa joidenkin sairauksien puhkeamiseen.

        Entä kun ihminen kokee olevansa jatkuvasti väsynyt ja menee lääkäriin sitä valittamaan. Eiköhän se ensimmäinen toimenpide ole hemoglobiinin mittaus; raudanpuute on kenties se tavallisin syy väsymykseen. Elimistö voi tosiaan olla loppuun kulunut elintärkeistä vitamiineista ja rasvahapoista.

        Ravintohan se pitäisi ensisijainen 'lääkkeemme' olla. Mutta kun maaperän mikroainekoostumus on vääristynyt ja köyhtynyt runsaan keinolannoituksen vuoksi, ei ruokammekaan sisällä tarpeeksi elimistön tarvitsemia ravintoaineita, on ihan viisasta turvautua lisävitamiineihin pillereiden muodossa, tietysti harkiten ja järkeä käyttäen.

        Ravinnolla voi vaikuttaa jopa geenien toimintaan. Jos onkin saanut perintönään jonkun sairautta aiheuttavan geenin, voi välttyä tuon sairauden puhkeamiselta tasapainoisella ja terveellisellä ravinnolla lisäravinteilla täydennettynä.

        Tiedon hankintaa ei voi koskaan painottaa liikaa, myös näissä terveysasioissa, jolloin mikään hurmahenkisyys yhden ihmepillerin muodossa ei pääse hallitsemaan omissa valinnoissa.

      • vankumiini
        Vinkumiini kirjoitti:

        Eli kun lääketehtaat ja lääkärit ovat kiinni vitamiini- ja lääkebisneksessä, on hyödytöntä hoitaa itseään?

        Samalla logiikalla meidän pitäisi lakata ostamasta ruokaa kaupoista, koska se on kauppiaitten bisnestä.

        Lähes kaikissa sairauksissa on kyse elimistön rakennusaineiden puutoksista. Esim. syöpätaudeissa on havaittu melkeinpä poikkeuksetta olevan puute mm. sinkistä. Tietysti ihminen on kokonaisuus ja myös psyykkinen puoli on vaikuttamassa joidenkin sairauksien puhkeamiseen.

        Entä kun ihminen kokee olevansa jatkuvasti väsynyt ja menee lääkäriin sitä valittamaan. Eiköhän se ensimmäinen toimenpide ole hemoglobiinin mittaus; raudanpuute on kenties se tavallisin syy väsymykseen. Elimistö voi tosiaan olla loppuun kulunut elintärkeistä vitamiineista ja rasvahapoista.

        Ravintohan se pitäisi ensisijainen 'lääkkeemme' olla. Mutta kun maaperän mikroainekoostumus on vääristynyt ja köyhtynyt runsaan keinolannoituksen vuoksi, ei ruokammekaan sisällä tarpeeksi elimistön tarvitsemia ravintoaineita, on ihan viisasta turvautua lisävitamiineihin pillereiden muodossa, tietysti harkiten ja järkeä käyttäen.

        Ravinnolla voi vaikuttaa jopa geenien toimintaan. Jos onkin saanut perintönään jonkun sairautta aiheuttavan geenin, voi välttyä tuon sairauden puhkeamiselta tasapainoisella ja terveellisellä ravinnolla lisäravinteilla täydennettynä.

        Tiedon hankintaa ei voi koskaan painottaa liikaa, myös näissä terveysasioissa, jolloin mikään hurmahenkisyys yhden ihmepillerin muodossa ei pääse hallitsemaan omissa valinnoissa.

        Mutta tarkkana pitää olla, jotta ostaa oikeita luontaistuotteita, eikä synteettisiä vitamiineja.

        Ja köyhästä maaperästä ne luontaisetkin tuotteet on tehty.

        Kalaöljytkin tehdään kasvatettujen lohien perkeistä. Eihän nuo kalaöljypillerit muuten niin halpoja olisi.

      • maaseudun pojat
        aistit avoinna kirjoitti:

        Onhan se ihan totta että maaperä on köyhtynyt, siksi esim seleeninpuutetta on alettu korvaamaan lisäämällä sitä sianrehuun. Ennen sitä saatiin viljasta. Sitten kun vielä syödään sitä "äitien" tekemää einesruokaa josta on keittää hurnuutettu kaikki vitamiinit ja kivennäiset taivaan tuuliin!
        Itse kannatan mahdollisimman vähän jalostettua ruokaa, mielellään luomua, lisänä paljon vihreitä yrttejä, kotimaisena viherjauheena.

        Seleeniä ei alunperinkään ole Suomen maaperässä ollut. Nykyään on, kun Kemira lisää sen suoraan y-lannoitteeseen. Eikä sitä lannoitetta possuille anneta.

        Lakatkaas kaupunkilaiset sössöttämästä ravinteiden katoamisesta, kun ette viitsi ottaa asioista selvää. Ette ole varmaan edes kuulleet MTT:n ravinnemittauksista.

      • Vinkumiini
        maaseudun pojat kirjoitti:

        Seleeniä ei alunperinkään ole Suomen maaperässä ollut. Nykyään on, kun Kemira lisää sen suoraan y-lannoitteeseen. Eikä sitä lannoitetta possuille anneta.

        Lakatkaas kaupunkilaiset sössöttämästä ravinteiden katoamisesta, kun ette viitsi ottaa asioista selvää. Ette ole varmaan edes kuulleet MTT:n ravinnemittauksista.

        Kyllähän niitä lannoitteita sinne peltoon viskotaan, mutta muistan lukeneeni että tutkimuksissa on selvinnyt että väkilannoitteilla kasvatetuissa kasveissa on vähemmän vitamiineja kuin luomulla kasvatetuissa. Tietty maaperä vaikuttaa luomussakin. Että siis keinotekoisilla lannoitteilla nopeasti tehokasvatetut kasvit eivät pysty tuottamaan vitamiineja niin paljon kuin luonnonmukaisemmilla ravinteilla.

        Sitä seleeniä possuille ja muillekin eläimille antoivat eläinlääkärit. Jo tokkiisa ollaan maan ravinnemittauksista kuultu; onhan suuri osa kaupunkilaisista maalta kotoisin.

      • ei ole höpöä
        jätä auto talliin kirjoitti:

        Liikunta on liikuntaa. Pitää syke nousta ja energian palaa. Eikös se jooga mene enemmän venyttelyn puolelle?

        Tuo on ihan pillerikauppiaiden kukkupuhetta, että maaperä olisi kaluttu.

        Kuule, kerro sitten, mistä ihmeestä se valtaisa makuero sekä tuotteen rakenne-ero tulee, kun vertaan kahta viljeltyä tuotetta, oli sitten tomatti tai kurkku.

        Toinen on viljelty tavanomaisesti ja toinen on tuotettu kompostilannoituksella lannoitetussa kasvialustassa. Niiden on sekä maku, että lihan kiinteys täysin erilaisia. Niin ja vaikka ulkomitat ovat samat, silti niillä on painoero. Vai luuletko, että pillerikauppiaat ovat pystyneet jo vihanneksetkin aivopesemään?

      • rajoitettua
        Vinkumiini kirjoitti:

        Kyllähän niitä lannoitteita sinne peltoon viskotaan, mutta muistan lukeneeni että tutkimuksissa on selvinnyt että väkilannoitteilla kasvatetuissa kasveissa on vähemmän vitamiineja kuin luomulla kasvatetuissa. Tietty maaperä vaikuttaa luomussakin. Että siis keinotekoisilla lannoitteilla nopeasti tehokasvatetut kasvit eivät pysty tuottamaan vitamiineja niin paljon kuin luonnonmukaisemmilla ravinteilla.

        Sitä seleeniä possuille ja muillekin eläimille antoivat eläinlääkärit. Jo tokkiisa ollaan maan ravinnemittauksista kuultu; onhan suuri osa kaupunkilaisista maalta kotoisin.

        Maaseudun pojatkin tietää vain, mitä annetaan tietää, jos ei ole sitä omaa mielenkiintoa laajemmin asioihin.

        Kyllä juttu on jo niin, että tämän päivän maaperäkin on isoilla koneille niin tallattuja tiiviiksi, että sieltä puuttuvat sekä maan tiiveyden takia, että eloperäisen lannoittamisen puutteen takia se pieneliökanta, mikä varsinaisen muokkaustyön ja tuuletuksen maassa tekee ja auttaa siten kasveja ottamaan maasta sen, mitä otettavissa on.

        Totuus on myös se, että maassa kuuluu olla myös muita ravinteita, mitä se Kemira ei välttämättä tunne, eikä valmista. Niiden vähyys huolestuttaa, kun maasta puuttuu se eloperäinen lannoiteosuus. Pelkkä Kemiran lannoittaminen ei takaa meille monipuolista ravinnetasoa.

        Kuitenkin Kemiran ansiosta eloperäinen lannoittaminen on lähes tyystin loppunut. Se on monipuolisen ravinnetason kannalta surullinen juttu.

      • itseään?
        vankumiini kirjoitti:

        Mutta tarkkana pitää olla, jotta ostaa oikeita luontaistuotteita, eikä synteettisiä vitamiineja.

        Ja köyhästä maaperästä ne luontaisetkin tuotteet on tehty.

        Kalaöljytkin tehdään kasvatettujen lohien perkeistä. Eihän nuo kalaöljypillerit muuten niin halpoja olisi.

        Haloja!!! Niin, jos tosiaan ei ole valmis panostamaan tuotteen laatuun, ja haluu sieltä K-kaupan tusinahyllyltä sitä halpaa kalaöljyä, sitä saa myös halvalla tehtyä.

        Eivät kaikki kalaöljyt ole halpoja ja kasvateuista kaloista tehtyjä. Kahisevaa täytyy löytä, kun haluaa hyvää laatua. Niin se on aina ollut ja tulee olemaankin.

      • töpselinokka
        Vinkumiini kirjoitti:

        Kyllähän niitä lannoitteita sinne peltoon viskotaan, mutta muistan lukeneeni että tutkimuksissa on selvinnyt että väkilannoitteilla kasvatetuissa kasveissa on vähemmän vitamiineja kuin luomulla kasvatetuissa. Tietty maaperä vaikuttaa luomussakin. Että siis keinotekoisilla lannoitteilla nopeasti tehokasvatetut kasvit eivät pysty tuottamaan vitamiineja niin paljon kuin luonnonmukaisemmilla ravinteilla.

        Sitä seleeniä possuille ja muillekin eläimille antoivat eläinlääkärit. Jo tokkiisa ollaan maan ravinnemittauksista kuultu; onhan suuri osa kaupunkilaisista maalta kotoisin.

        Ravinnepitoisuudet vaihtelevat samalla peltolohkollakin vuodesta toiseen pelkästään sademäärien ja lämpötilaerojenkin takia tosi paljon. Ja ihan lajikkeiden sisälläkin on eroja. Ei tuommoiset yleiset väittämät, että kaikkia vitamiineja olisi vähemmän tai että vähemmän olisi mineraaleja, ole oikein päteviä. Pitäisi väittäjän ainakin osata sanoa, mitä ravinnetta maassa on vähemmän ja miten se vaikuttaa viljelytulokseen. Mutta se vaatisi, että perehtyisi oikeisiin mittauksiin eikä vaan että on jostain lukenut jotain.

        Nopeasti kasvavat eläimet tarvitsevat lisäseleeniä, kun ei nykyään ehdi sikaa monta vuotta kasvattaa. Mutta se on toinen juttu.

      • kunnet tiiä
        rajoitettua kirjoitti:

        Maaseudun pojatkin tietää vain, mitä annetaan tietää, jos ei ole sitä omaa mielenkiintoa laajemmin asioihin.

        Kyllä juttu on jo niin, että tämän päivän maaperäkin on isoilla koneille niin tallattuja tiiviiksi, että sieltä puuttuvat sekä maan tiiveyden takia, että eloperäisen lannoittamisen puutteen takia se pieneliökanta, mikä varsinaisen muokkaustyön ja tuuletuksen maassa tekee ja auttaa siten kasveja ottamaan maasta sen, mitä otettavissa on.

        Totuus on myös se, että maassa kuuluu olla myös muita ravinteita, mitä se Kemira ei välttämättä tunne, eikä valmista. Niiden vähyys huolestuttaa, kun maasta puuttuu se eloperäinen lannoiteosuus. Pelkkä Kemiran lannoittaminen ei takaa meille monipuolista ravinnetasoa.

        Kuitenkin Kemiran ansiosta eloperäinen lannoittaminen on lähes tyystin loppunut. Se on monipuolisen ravinnetason kannalta surullinen juttu.

        Pieneliökanta ja mineraalit ovat eri asia. Seleeniä ei ole maassa ollut eikä sitä siihen ilmaannu vaikka kuinka olisi lantaa ja matoja. Seleenin vei jääkausi eikä viljely.

      • sairaalassa
        aloittaja kirjoitti:

        (Muille palstalaisille saanko mainita, että tapasimme syöpäpalstalla, ja muutimme tänne, koska haluamme ajatella enemmän terveyttä kuin sairautta.)

        Stressi ja nivelten jäykkyys - minulla on ollut kumpaakin.

        Niveleni ovat jo pari vuotta olleet usein aamuisin ja pitkään istuttuani niin jäykät, että kävellä köpöttelen kuin vanha eukko (olen nelikymppinen). Omega3 ja kalaöljy- ja pellavansiemenöljykapselit ovat auttaneet aika paljon. En ollut kuullutkaan, että syövällä ja reumalla voisi olla yhteyttä. Mutta eikös ne molemmat ole tavallaan tulehdustauteja?

        Minulla on ollut hyvin stressavat kaksi vuotta työn takia, mutta pidän työstäni, ja käsittelin mielestäni sen stressin ihan hyvin. Nukuin hyvin, tunsin olevani terve. Se, mikä minulla 'katkaisi kamelinselän' oli oma perhe, valitettavasti. En halua kovin paljon heistä täällä kirjoittaa. Sen sijaan olen kirjoittamassa kirjaa, jossa he ovat henkilöinä. Minun kirjassani he kuitenkin lopussa alkavat kasvaa ihmisinä. Tosielämässä en enää jaksa uskoa, että niin tapahtuisi. Inhoan riitelyä. Olen vuosikaudet karttanut koko perhettä. Nyt valitettavasti on pakko olla jonkin verran tekemisissä, jonkin aikaa. Mutta se yhteydenpito on minulle terveysriski. En ensin kertonut syövästäni heille ollenkaan. Ajattelin, että he vain pilkkaavat. Sitten kuitenkin tuli mieleeni, jonain ihmisrakkauden hetkenäni, että rintasyöpään sairastumisen riski kasvaa jonkin verran, kun yksikin perheestä sairastuu. Ja ajattelin, että olisi epäeettistä salata heiltä tieto, joka valpastuttaisi heidät käymään rinnanlitistyksessä säännöllisesti. Siispä kerroin. Ja se oli virhe. Tuli vähättelyä, pilkkaa, pelottelua ja syyttelyä. Se hyvä asia siinä on, että voin laittaa noita kommentteja kirjaani - itse tuskin edes osaisin keksiä sellaista soopaa.

        Parantuakseni taitaa siis olla tärkeää olla olematta missään tekemisissä inhottavien ihmisten kanssa. Liikunta on kai hyväksi, mutta kohtuudella. Ruoka on tärkeää. Ajattelumme on tärkeää. Visualisoinnilla on monta kasvainta kutistettu. En ole kovin hyvä visualisoinnissa. Ehkä kirjoittamalla pääsee samaan tulokseen. Kirjoittamalla löydän itsestäni, jostain mieleni uumenista, empatiaa niitä kohtaan, joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan rusentaa minut. Voin 'pakottaa' heidät kasvamaan, vaikka vain omassa kirjassani.

        Kirjoitan myös pientä kirjasta omasta kokemuksestani potilaana. En vielä tiedä, olisiko sille myyntiä. Kuka sen lukisi? Kirjoitan joka tapauksessa, omaksi ilokseni. Kävin lääkärissä pari päivää sitten, ja se stressasi niin. Minua ei kuunneltu. Minua kohdeltiin kuin esinettä. Se on sellainen käytäntö siellä. Minä haluaisin mennä lääkäriin kuin asianajajalle; kaksi aikuista ihmistä keskustelee asiasta toinen toistaan kunnioittaen ja toinen toisensa tiedot ja mielipiteen huomioon ottaen. Kirjoittaminen auttaa purkamaan tuota sairaalointia (olisiko tuo hyvä sana kuvaamaan sairaalassa käynnin aiheuttamaa stressiä?).

        Olen siitä onnellisessa asemassa, että omistan erittäin hyvän ja monipuolisen yksityisen sairauskuluvakuutuksen. Sairaalan kanssa ei tarvitse olla tekemisissä muuta, kuin se pakollinen, ne tutkimukset, hoidot, mitä yksityissektorilta ei ole saatavissa.

        On valtaisa ero sairaalalääkärin vastaanoton ja yksityissektorin syöpälääkärin vastaanoton. Vaikka kaikki syöpälääkärini ovat myös sairaalalääkäreitä, mutta siellä heillä on mieletön kiire. Kuin tuli polttaisi takapuolessa.

        Kait se täälläkin raha ratkaisee??? Olkoonkin, mutta olen kiitollinen siitä, että saan ihmismäistä kohtelua, ja yhdessä lääkärin kanssa suunnittelemme jatkot, tukihoidot yms. Kun saan olla yksityissektorilla, tämä on mahdollista, julkisella sektorilla ei millään muotoa mahdollista.

      • Miisu60
        aloittaja kirjoitti:

        (Muille palstalaisille saanko mainita, että tapasimme syöpäpalstalla, ja muutimme tänne, koska haluamme ajatella enemmän terveyttä kuin sairautta.)

        Stressi ja nivelten jäykkyys - minulla on ollut kumpaakin.

        Niveleni ovat jo pari vuotta olleet usein aamuisin ja pitkään istuttuani niin jäykät, että kävellä köpöttelen kuin vanha eukko (olen nelikymppinen). Omega3 ja kalaöljy- ja pellavansiemenöljykapselit ovat auttaneet aika paljon. En ollut kuullutkaan, että syövällä ja reumalla voisi olla yhteyttä. Mutta eikös ne molemmat ole tavallaan tulehdustauteja?

        Minulla on ollut hyvin stressavat kaksi vuotta työn takia, mutta pidän työstäni, ja käsittelin mielestäni sen stressin ihan hyvin. Nukuin hyvin, tunsin olevani terve. Se, mikä minulla 'katkaisi kamelinselän' oli oma perhe, valitettavasti. En halua kovin paljon heistä täällä kirjoittaa. Sen sijaan olen kirjoittamassa kirjaa, jossa he ovat henkilöinä. Minun kirjassani he kuitenkin lopussa alkavat kasvaa ihmisinä. Tosielämässä en enää jaksa uskoa, että niin tapahtuisi. Inhoan riitelyä. Olen vuosikaudet karttanut koko perhettä. Nyt valitettavasti on pakko olla jonkin verran tekemisissä, jonkin aikaa. Mutta se yhteydenpito on minulle terveysriski. En ensin kertonut syövästäni heille ollenkaan. Ajattelin, että he vain pilkkaavat. Sitten kuitenkin tuli mieleeni, jonain ihmisrakkauden hetkenäni, että rintasyöpään sairastumisen riski kasvaa jonkin verran, kun yksikin perheestä sairastuu. Ja ajattelin, että olisi epäeettistä salata heiltä tieto, joka valpastuttaisi heidät käymään rinnanlitistyksessä säännöllisesti. Siispä kerroin. Ja se oli virhe. Tuli vähättelyä, pilkkaa, pelottelua ja syyttelyä. Se hyvä asia siinä on, että voin laittaa noita kommentteja kirjaani - itse tuskin edes osaisin keksiä sellaista soopaa.

        Parantuakseni taitaa siis olla tärkeää olla olematta missään tekemisissä inhottavien ihmisten kanssa. Liikunta on kai hyväksi, mutta kohtuudella. Ruoka on tärkeää. Ajattelumme on tärkeää. Visualisoinnilla on monta kasvainta kutistettu. En ole kovin hyvä visualisoinnissa. Ehkä kirjoittamalla pääsee samaan tulokseen. Kirjoittamalla löydän itsestäni, jostain mieleni uumenista, empatiaa niitä kohtaan, joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan rusentaa minut. Voin 'pakottaa' heidät kasvamaan, vaikka vain omassa kirjassani.

        Kirjoitan myös pientä kirjasta omasta kokemuksestani potilaana. En vielä tiedä, olisiko sille myyntiä. Kuka sen lukisi? Kirjoitan joka tapauksessa, omaksi ilokseni. Kävin lääkärissä pari päivää sitten, ja se stressasi niin. Minua ei kuunneltu. Minua kohdeltiin kuin esinettä. Se on sellainen käytäntö siellä. Minä haluaisin mennä lääkäriin kuin asianajajalle; kaksi aikuista ihmistä keskustelee asiasta toinen toistaan kunnioittaen ja toinen toisensa tiedot ja mielipiteen huomioon ottaen. Kirjoittaminen auttaa purkamaan tuota sairaalointia (olisiko tuo hyvä sana kuvaamaan sairaalassa käynnin aiheuttamaa stressiä?).

        Luin äsken vielä läpi kaikki nuo kirjoitukset siellä toisella palstalla. Voin sanoa, että yhdyn täysin sinun ajatuksiisi ja siihen mitä olet kirjoittanut. Huomaan, että olet paljon asiaa ajatellut ja tutkinut.
        Ja olen kanssasi samaa mieltä, että kaikki keinot on käytettävä ja paras on itse ottaa selvää, ei lääkärit niistä osaa kertoa (tai halua), koska he ovat lukeneet vain lääkkeistä.
        Olen saanut myös kehotuksen visualisoida, mutta todellakaan se ei ole helppoa. Ja niin kuin kirjoitit, niin ajatuksilla on suuri voima. Usko siirtää vaikka vuoria, niinhän sanotaan!

        "Kävellä köpöttelen kuin vanha eukko"! Ihan samoin olisin voinut kuvata itseäni vielä vuosi sitten. Se oli todella jotain järkyttävää ja aivan kuin puujaloilla olisi kävellyt. Minähän olen ensimmäisen kerran sairastunut jo 10 vuotta sitten. Vielä silloin en huomannut mitään erikoista, mutta näin jälkeen päin ajatellen, koen, että se jäykkyys tuli pikku hiljaa ja vähitellen. Viimeiset 4 - 5 vuotta olivat pahimmat. Ei työterveyslääkärinikään koskaan reumasta puhunut, kun hänelle vaivojani valitin.

        Oletkos huomannut, että jopa kasvolihakset on jäykät? Minulla oli. Ja, koenpa, että olen saanut "laulunlahjat" takaisin. Oliko kurkku ja koko pää niin jumissa, että ei edes laulua tullut? Näin sen ajattelen.

        Entäs pystytkö itkemään? Olen senkin taidon saanut takaisin!

        Tämä hainrustouute on siis sinulle aivan ehdoton. Ja kuten kerroin, niin tuloksen huomasi aika pian. Välillä ihan harmista olen itkenyt, kun niin paljon sain "turhaan" kärsiä. Olisipa ollut joku, joka olisi jo aikaisemmin siitä minulle kertonut. Onneksi on olemassa Tohtori Tolonen.

        Ei se mitään halpaa ainetta ole, mutta onneksi saa käydä töissä, niin on paremmin varaa hankkia. Itse tilaan sitä nettikaupan kautta. On huomattavasti edullisempaa.
        Ja koska se paransi jäykkyyteni, niin luotan, että se parantaa minut lopullisesti syövästäkin, yhtenä osana monen muun asian kanssa.

        Minä sairastuin ensimmäisen kerran kahden vuoden kuluttua siitä, kun minulla oli henkilökohtaista surua. Minä pidin myös työstäni niin paljon (pidän edelleen, olen edellen töissä), että en leikkauksien jälkeen tahtonut millään malttaa olla sairaslomalla ja se oli suuri virhe.

        Olen lukenut, että syöpädiagnoosit ja leikkaukset lisäävät stressiä. Kun siihen päälle vielä tein töitä koko ajan, enkä ollenkaan levännyt, niin lopulta olin siinä kunnossa, että oli pakko jäädä sairaslomalle. Tosin, oli siinä syöpäkin samalla kertaa.

        Minulla se "herääminen" elämän muutoksiin kesti vain liiaan kauan. Tunnustan, että se on tullut vasta netin välityksellä. Ei ennen kukaan mitään puhunut, eikä tietoa mistään saanut. Eikä täälläkään edes lääkäriltä!

        Vähäsen järkyttää (ei kun paljon) se, että oma perheesi on sinulle surua tuottanut. Uskon, että olet siksi sairastunut. Hienoa, että olet kirjoittamassa kirjaa siitä. Kyllä se on parasta terapiaa.

        Ja hyvä, että kirjaat ylös kokemuksiasi. Itse olen sitä syvästi katunut, kun en silloin aikanaan tehnyt samoin. Ne käynnit, jotka sairauteni takia olen eri paikoissa joutunut käymään, lasketaan minunkin kohdallani jo sadoissa, ei kymmenissä! Ei terve voi ymmärtää, mitä kaikkea syöpäsairas joutuu kokemaan.

        Kun minulla on aika lääkärille, niin hyvissä ajoin alan kirjoittaa muistiin asioita, joista haluan kysyä. Sitten tämän lapun otan mukaan ja kysyn kaikki kysymykseni. Kyllä täällä silloin saa vastaukset. Ja tulee tunne, että kuunnellaan. Kysymättä ei lääkäri mitään ylimääräistä kerro. Pitäisiköhän sinun tehdä samoin?!

        Olen viimeiset vuodet saanut käydä samalla lääkärillä. Se vähentää stressiä huomattavasti. Kuinka sinulla siellä? Onko aina eri lääkäri?

      • Vinkumiini
        töpselinokka kirjoitti:

        Ravinnepitoisuudet vaihtelevat samalla peltolohkollakin vuodesta toiseen pelkästään sademäärien ja lämpötilaerojenkin takia tosi paljon. Ja ihan lajikkeiden sisälläkin on eroja. Ei tuommoiset yleiset väittämät, että kaikkia vitamiineja olisi vähemmän tai että vähemmän olisi mineraaleja, ole oikein päteviä. Pitäisi väittäjän ainakin osata sanoa, mitä ravinnetta maassa on vähemmän ja miten se vaikuttaa viljelytulokseen. Mutta se vaatisi, että perehtyisi oikeisiin mittauksiin eikä vaan että on jostain lukenut jotain.

        Nopeasti kasvavat eläimet tarvitsevat lisäseleeniä, kun ei nykyään ehdi sikaa monta vuotta kasvattaa. Mutta se on toinen juttu.

        oli se että keinolannoitteilla nopeasti tehokasvatetut kasvit eivät pysty tuottamaan vitamiineja niin paljon kuin luonnonmukaisemmilla ravinteilla. Se on yleinen väite, totta kai eroja on, jopa niin päin että joillakin keinolannoitteilla kasvatetuilla kasveilla oli korkeampia vitamiinipitoisuuksia kuin luomutuotetuilla. Niin kuin sanoin, maaperä vaikuttaa, niin luomussa kuin tehotuotannossa ja kuten sanoit, sääolosuhteetkin vaikuttaa. Viestini tarkoituksena ei ollut esitellä tarkkoja mittaustuloksia.

        Ja siitä seleenistä; kun nuo maaseudun pojat sanoivat, että seleeniä lisätään lannoitteisiin eikä sitä lannoitetta possuille anneta, niin siihen vain selvensin että tokihan tiedetään ettei seleeniä lannoitteissa possuille anneta!

        Niin kuin tuossa joku kirjoittikin, kyllä se eloperäinen aines olisi välttämätöntä maan kasvukyvylle.

      • rajoitettua
        kunnet tiiä kirjoitti:

        Pieneliökanta ja mineraalit ovat eri asia. Seleeniä ei ole maassa ollut eikä sitä siihen ilmaannu vaikka kuinka olisi lantaa ja matoja. Seleenin vei jääkausi eikä viljely.

        Ja mistähän sä oot tommosta päähäsi päntännyt, ettei ole seleeniä? Herran jestas, tää kansa ei olis henkissäkään, jos maassa ei seleeniä olis.

        Kyllä siellä seleeniä on edelleen, vaan eipä ole riittäviä määriä. Onko tullut viljavuustutkimuksia koskaan tehtyä?

      • kudoksia
        Miisu60 kirjoitti:

        Luin äsken vielä läpi kaikki nuo kirjoitukset siellä toisella palstalla. Voin sanoa, että yhdyn täysin sinun ajatuksiisi ja siihen mitä olet kirjoittanut. Huomaan, että olet paljon asiaa ajatellut ja tutkinut.
        Ja olen kanssasi samaa mieltä, että kaikki keinot on käytettävä ja paras on itse ottaa selvää, ei lääkärit niistä osaa kertoa (tai halua), koska he ovat lukeneet vain lääkkeistä.
        Olen saanut myös kehotuksen visualisoida, mutta todellakaan se ei ole helppoa. Ja niin kuin kirjoitit, niin ajatuksilla on suuri voima. Usko siirtää vaikka vuoria, niinhän sanotaan!

        "Kävellä köpöttelen kuin vanha eukko"! Ihan samoin olisin voinut kuvata itseäni vielä vuosi sitten. Se oli todella jotain järkyttävää ja aivan kuin puujaloilla olisi kävellyt. Minähän olen ensimmäisen kerran sairastunut jo 10 vuotta sitten. Vielä silloin en huomannut mitään erikoista, mutta näin jälkeen päin ajatellen, koen, että se jäykkyys tuli pikku hiljaa ja vähitellen. Viimeiset 4 - 5 vuotta olivat pahimmat. Ei työterveyslääkärinikään koskaan reumasta puhunut, kun hänelle vaivojani valitin.

        Oletkos huomannut, että jopa kasvolihakset on jäykät? Minulla oli. Ja, koenpa, että olen saanut "laulunlahjat" takaisin. Oliko kurkku ja koko pää niin jumissa, että ei edes laulua tullut? Näin sen ajattelen.

        Entäs pystytkö itkemään? Olen senkin taidon saanut takaisin!

        Tämä hainrustouute on siis sinulle aivan ehdoton. Ja kuten kerroin, niin tuloksen huomasi aika pian. Välillä ihan harmista olen itkenyt, kun niin paljon sain "turhaan" kärsiä. Olisipa ollut joku, joka olisi jo aikaisemmin siitä minulle kertonut. Onneksi on olemassa Tohtori Tolonen.

        Ei se mitään halpaa ainetta ole, mutta onneksi saa käydä töissä, niin on paremmin varaa hankkia. Itse tilaan sitä nettikaupan kautta. On huomattavasti edullisempaa.
        Ja koska se paransi jäykkyyteni, niin luotan, että se parantaa minut lopullisesti syövästäkin, yhtenä osana monen muun asian kanssa.

        Minä sairastuin ensimmäisen kerran kahden vuoden kuluttua siitä, kun minulla oli henkilökohtaista surua. Minä pidin myös työstäni niin paljon (pidän edelleen, olen edellen töissä), että en leikkauksien jälkeen tahtonut millään malttaa olla sairaslomalla ja se oli suuri virhe.

        Olen lukenut, että syöpädiagnoosit ja leikkaukset lisäävät stressiä. Kun siihen päälle vielä tein töitä koko ajan, enkä ollenkaan levännyt, niin lopulta olin siinä kunnossa, että oli pakko jäädä sairaslomalle. Tosin, oli siinä syöpäkin samalla kertaa.

        Minulla se "herääminen" elämän muutoksiin kesti vain liiaan kauan. Tunnustan, että se on tullut vasta netin välityksellä. Ei ennen kukaan mitään puhunut, eikä tietoa mistään saanut. Eikä täälläkään edes lääkäriltä!

        Vähäsen järkyttää (ei kun paljon) se, että oma perheesi on sinulle surua tuottanut. Uskon, että olet siksi sairastunut. Hienoa, että olet kirjoittamassa kirjaa siitä. Kyllä se on parasta terapiaa.

        Ja hyvä, että kirjaat ylös kokemuksiasi. Itse olen sitä syvästi katunut, kun en silloin aikanaan tehnyt samoin. Ne käynnit, jotka sairauteni takia olen eri paikoissa joutunut käymään, lasketaan minunkin kohdallani jo sadoissa, ei kymmenissä! Ei terve voi ymmärtää, mitä kaikkea syöpäsairas joutuu kokemaan.

        Kun minulla on aika lääkärille, niin hyvissä ajoin alan kirjoittaa muistiin asioita, joista haluan kysyä. Sitten tämän lapun otan mukaan ja kysyn kaikki kysymykseni. Kyllä täällä silloin saa vastaukset. Ja tulee tunne, että kuunnellaan. Kysymättä ei lääkäri mitään ylimääräistä kerro. Pitäisiköhän sinun tehdä samoin?!

        Olen viimeiset vuodet saanut käydä samalla lääkärillä. Se vähentää stressiä huomattavasti. Kuinka sinulla siellä? Onko aina eri lääkäri?

        Oletko koskaan käynyt fysiatrilla syövän hoitovaurioiden johdosta?

        Eräs tunnettu fysiatri sanoi minulle, että häntä suututtaa tavattomasti, että syöpäpotilaat jätetään oman onnensa nojaan sen jälkeen, kun itse syöpä on hoidettu, vaikka hoitovauriot ne monilla vasta rankkoja ovatkin.

        Moni hakee uupumukseen saakka apua, mutta kun niistä ei puhuta, eikä tunnusteta, karusellista ei päätä tahdo löytyä.

        Itse olen nyt siinä pisteessä, että sädetetyt alueet ovat täynnä sädehoidon aiheuttamia kudosvaurioita. Ja nyt kun ne vielä vuosien kuluttua arpeutuvat, vaikutukset ovat kamalaa kärsimystä.

        Tästä puhui jo eräs arvostettu kiropraktikko, että mitä kauemmin syöpähoidoista aikaa kuluu, sen vaikeammaksi nämä kudosvaurioiden arpeumat ja niiden kipuvaikutukset muuttuvat.

        Nyt tehtiin TT-Tietokonetomografiakuvaus, ja hätkähdin, minne on kadonnut mm. toinen keuhko. Lääkäri esitteli kuvaa tietokoneella, ja kamalan näköiselle se keuhko siinä näyttikin. n. 50 % pienempi, kuin se terveen puolen keuhko. Säde on aiheuttanut keuhkokudoksen palovauriot ja aika on arpeuttanut sen. Arpikudokset puolestaan kurovat keuhkoa kasaan, ja niinpä se on kuin pieni kääpiö toisen keuhkon rinnalla.

        Tämä sama ilmiö on tapahtunut myös muissa sädetetyissä kudoksissa, joten sille hirvittävälle kivulle löytyivät vihdoinkin kasvot, tai sen olemassa olo vihdoinkin osoitettiin konkreettisin tutkimuksin.

        Ja kun hermopäätteet ovat puristuksissa ja ehkä voivat olla osa vaurioituneenakin näissä arpikudoksissa niin kivun välittyminen on laajalla alueella. Kipu, jota tässä valtakunnassa ei tähän mennessä ole millään lailla hoidettu, ei huomioitu = jäetty oman onnensa nojaan.

      • aloittaja
        kudoksia kirjoitti:

        Oletko koskaan käynyt fysiatrilla syövän hoitovaurioiden johdosta?

        Eräs tunnettu fysiatri sanoi minulle, että häntä suututtaa tavattomasti, että syöpäpotilaat jätetään oman onnensa nojaan sen jälkeen, kun itse syöpä on hoidettu, vaikka hoitovauriot ne monilla vasta rankkoja ovatkin.

        Moni hakee uupumukseen saakka apua, mutta kun niistä ei puhuta, eikä tunnusteta, karusellista ei päätä tahdo löytyä.

        Itse olen nyt siinä pisteessä, että sädetetyt alueet ovat täynnä sädehoidon aiheuttamia kudosvaurioita. Ja nyt kun ne vielä vuosien kuluttua arpeutuvat, vaikutukset ovat kamalaa kärsimystä.

        Tästä puhui jo eräs arvostettu kiropraktikko, että mitä kauemmin syöpähoidoista aikaa kuluu, sen vaikeammaksi nämä kudosvaurioiden arpeumat ja niiden kipuvaikutukset muuttuvat.

        Nyt tehtiin TT-Tietokonetomografiakuvaus, ja hätkähdin, minne on kadonnut mm. toinen keuhko. Lääkäri esitteli kuvaa tietokoneella, ja kamalan näköiselle se keuhko siinä näyttikin. n. 50 % pienempi, kuin se terveen puolen keuhko. Säde on aiheuttanut keuhkokudoksen palovauriot ja aika on arpeuttanut sen. Arpikudokset puolestaan kurovat keuhkoa kasaan, ja niinpä se on kuin pieni kääpiö toisen keuhkon rinnalla.

        Tämä sama ilmiö on tapahtunut myös muissa sädetetyissä kudoksissa, joten sille hirvittävälle kivulle löytyivät vihdoinkin kasvot, tai sen olemassa olo vihdoinkin osoitettiin konkreettisin tutkimuksin.

        Ja kun hermopäätteet ovat puristuksissa ja ehkä voivat olla osa vaurioituneenakin näissä arpikudoksissa niin kivun välittyminen on laajalla alueella. Kipu, jota tässä valtakunnassa ei tähän mennessä ole millään lailla hoidettu, ei huomioitu = jäetty oman onnensa nojaan.

        Kuulostaa tosi ikävältä. Poistettiinko sinulta koko rinta? Minulle sanottiin, ettei kudosvaurioita olisi tullut muuta kuin ehkä rintaan, koska vain sitä säteilytettiin. Lopetin sädehoidon kuuden kerran jälkeen, koska ajat annettiin niin tipoittain, ja se stressasi. Itse hoidosta minulla ei ollut pelkoja (eikä paljon tietoakaan) etukäteen. Kuvittelin säteet puhdistavana energiana, joka huuhtelee solujeni välistä sinne kuulumattomat roskasolut pois.

        Ennen hoitojen alkua pyydettiin täyttämään lomake, jossa kysyttiin, halusinko lisätietoja. Vastasin, että halusin. Lisätietoja ei kuitenkaan tarjottu. En tiedä, lukeeko noita lomakkeita kukaan. Kuulin kyllä kerran hoitajan esittelevän minut toiselle mainitsemalla: "Se on se, joka kirjoitti paljon tekstiä siihen kyselylomakkeeseen." Siis olen kai erilainen. En vain laita ruksia ruutuun.

        Minulla jäi kuudesta kerrasta hiukan punoittava iho. Arpi tuntui pehmenevän hiukan, ja oli pientä kipristelyä rintakudoksessa. Kuvittelin, että siellä syöpäsolut ovat henkitoreissaan. Toisaalta en osannut kuvitella noita soluja. Uskoin, ja yhä uskon, että mitään syöpäsoluja ei jäänyt. Se kipristely lakkasi säteilyn loputtua.

        Sädelääkäri näytti pettyneeltä minuun. Loukkaantuneelta melkein.

      • aloittaja
        Miisu60 kirjoitti:

        Luin äsken vielä läpi kaikki nuo kirjoitukset siellä toisella palstalla. Voin sanoa, että yhdyn täysin sinun ajatuksiisi ja siihen mitä olet kirjoittanut. Huomaan, että olet paljon asiaa ajatellut ja tutkinut.
        Ja olen kanssasi samaa mieltä, että kaikki keinot on käytettävä ja paras on itse ottaa selvää, ei lääkärit niistä osaa kertoa (tai halua), koska he ovat lukeneet vain lääkkeistä.
        Olen saanut myös kehotuksen visualisoida, mutta todellakaan se ei ole helppoa. Ja niin kuin kirjoitit, niin ajatuksilla on suuri voima. Usko siirtää vaikka vuoria, niinhän sanotaan!

        "Kävellä köpöttelen kuin vanha eukko"! Ihan samoin olisin voinut kuvata itseäni vielä vuosi sitten. Se oli todella jotain järkyttävää ja aivan kuin puujaloilla olisi kävellyt. Minähän olen ensimmäisen kerran sairastunut jo 10 vuotta sitten. Vielä silloin en huomannut mitään erikoista, mutta näin jälkeen päin ajatellen, koen, että se jäykkyys tuli pikku hiljaa ja vähitellen. Viimeiset 4 - 5 vuotta olivat pahimmat. Ei työterveyslääkärinikään koskaan reumasta puhunut, kun hänelle vaivojani valitin.

        Oletkos huomannut, että jopa kasvolihakset on jäykät? Minulla oli. Ja, koenpa, että olen saanut "laulunlahjat" takaisin. Oliko kurkku ja koko pää niin jumissa, että ei edes laulua tullut? Näin sen ajattelen.

        Entäs pystytkö itkemään? Olen senkin taidon saanut takaisin!

        Tämä hainrustouute on siis sinulle aivan ehdoton. Ja kuten kerroin, niin tuloksen huomasi aika pian. Välillä ihan harmista olen itkenyt, kun niin paljon sain "turhaan" kärsiä. Olisipa ollut joku, joka olisi jo aikaisemmin siitä minulle kertonut. Onneksi on olemassa Tohtori Tolonen.

        Ei se mitään halpaa ainetta ole, mutta onneksi saa käydä töissä, niin on paremmin varaa hankkia. Itse tilaan sitä nettikaupan kautta. On huomattavasti edullisempaa.
        Ja koska se paransi jäykkyyteni, niin luotan, että se parantaa minut lopullisesti syövästäkin, yhtenä osana monen muun asian kanssa.

        Minä sairastuin ensimmäisen kerran kahden vuoden kuluttua siitä, kun minulla oli henkilökohtaista surua. Minä pidin myös työstäni niin paljon (pidän edelleen, olen edellen töissä), että en leikkauksien jälkeen tahtonut millään malttaa olla sairaslomalla ja se oli suuri virhe.

        Olen lukenut, että syöpädiagnoosit ja leikkaukset lisäävät stressiä. Kun siihen päälle vielä tein töitä koko ajan, enkä ollenkaan levännyt, niin lopulta olin siinä kunnossa, että oli pakko jäädä sairaslomalle. Tosin, oli siinä syöpäkin samalla kertaa.

        Minulla se "herääminen" elämän muutoksiin kesti vain liiaan kauan. Tunnustan, että se on tullut vasta netin välityksellä. Ei ennen kukaan mitään puhunut, eikä tietoa mistään saanut. Eikä täälläkään edes lääkäriltä!

        Vähäsen järkyttää (ei kun paljon) se, että oma perheesi on sinulle surua tuottanut. Uskon, että olet siksi sairastunut. Hienoa, että olet kirjoittamassa kirjaa siitä. Kyllä se on parasta terapiaa.

        Ja hyvä, että kirjaat ylös kokemuksiasi. Itse olen sitä syvästi katunut, kun en silloin aikanaan tehnyt samoin. Ne käynnit, jotka sairauteni takia olen eri paikoissa joutunut käymään, lasketaan minunkin kohdallani jo sadoissa, ei kymmenissä! Ei terve voi ymmärtää, mitä kaikkea syöpäsairas joutuu kokemaan.

        Kun minulla on aika lääkärille, niin hyvissä ajoin alan kirjoittaa muistiin asioita, joista haluan kysyä. Sitten tämän lapun otan mukaan ja kysyn kaikki kysymykseni. Kyllä täällä silloin saa vastaukset. Ja tulee tunne, että kuunnellaan. Kysymättä ei lääkäri mitään ylimääräistä kerro. Pitäisiköhän sinun tehdä samoin?!

        Olen viimeiset vuodet saanut käydä samalla lääkärillä. Se vähentää stressiä huomattavasti. Kuinka sinulla siellä? Onko aina eri lääkäri?

        puhuisin. On mukava tavata ihmisiä, jotka ajattelevat samansuuntaisesti paranemisesta. Vielä lokakuussa minulla ei ollut mitään tietoa syövästä eikä sen hoidoista. Diagnoosin jälkeenkin halusin vain ajatella terveyttä, en syöpää. Vasta leikkauksen jälkeen aloin ottaa selvää asioista. Kai se on niin, että mitä enemmän vihollisestaan tietää, sen paremmin voi taistella sitä vastaan.

        Kysymyksiisi..

        Naamani ei ole jäykkä. Itken ja nauran ja ilmeilen vaikeuksitta. Laulaa en osaa. En ole koskaan osannut. Ääni on menettänyt hiukan sointuvuuttaan. Huomasin sen äsken, kun nauhoitin itselleni motivaationauhaa. Ääni muuttuu vanhetessa. Äänijänteet laiskistuvat, jos niitä ei hajoita. Se kai tapahtuu luonnollisesti, ilman sairauttakin.

        Minä pidän kirjaa kaikesta. Jonkun mielestä se voi tuntua oudolta, mutta minulle se selkeyttää elämää. Olen jo vuosia pitänyt kirjaa kaikista lääkärillä käynneistä; mikä oli ongelmana, mikä oli hoito. Nyt kirjoitan laajemmaltikin asiasta, siitä, miten kohdeltiin, miltä minusta tuntui, miten olisin halunnut asioiden olevan jne.

        Minulla oli ensin yksi ja sama lääkäri, mutta hän meni lomalle, ja toinen tohtori peri minut. Ihan hyviä molemmat. Ensimmäinen oli tosi hyvä. Hyvin älykäs nuorehko nainen. Tapaan hänet taas viikon päästä. Se on oikeastaan aika, jonka sairaalan olisi pitänyt peruuttaa, mutta taidan mennä kuitenkin, koska viime viikolla se toinen lääkäri ei saapunutkaan vastaanotolleen. Kulutin monta tuntia ja jouduin lähtemään ilman hormonireseptiä.

        Noista hormoneista en oikein tiedä. Onkohan niistä hyötyä vai haittaa? Olisi ihan kiva, jos kuukautiset loppuisivat.

      • aloittaja
        aloittaja kirjoitti:

        puhuisin. On mukava tavata ihmisiä, jotka ajattelevat samansuuntaisesti paranemisesta. Vielä lokakuussa minulla ei ollut mitään tietoa syövästä eikä sen hoidoista. Diagnoosin jälkeenkin halusin vain ajatella terveyttä, en syöpää. Vasta leikkauksen jälkeen aloin ottaa selvää asioista. Kai se on niin, että mitä enemmän vihollisestaan tietää, sen paremmin voi taistella sitä vastaan.

        Kysymyksiisi..

        Naamani ei ole jäykkä. Itken ja nauran ja ilmeilen vaikeuksitta. Laulaa en osaa. En ole koskaan osannut. Ääni on menettänyt hiukan sointuvuuttaan. Huomasin sen äsken, kun nauhoitin itselleni motivaationauhaa. Ääni muuttuu vanhetessa. Äänijänteet laiskistuvat, jos niitä ei hajoita. Se kai tapahtuu luonnollisesti, ilman sairauttakin.

        Minä pidän kirjaa kaikesta. Jonkun mielestä se voi tuntua oudolta, mutta minulle se selkeyttää elämää. Olen jo vuosia pitänyt kirjaa kaikista lääkärillä käynneistä; mikä oli ongelmana, mikä oli hoito. Nyt kirjoitan laajemmaltikin asiasta, siitä, miten kohdeltiin, miltä minusta tuntui, miten olisin halunnut asioiden olevan jne.

        Minulla oli ensin yksi ja sama lääkäri, mutta hän meni lomalle, ja toinen tohtori peri minut. Ihan hyviä molemmat. Ensimmäinen oli tosi hyvä. Hyvin älykäs nuorehko nainen. Tapaan hänet taas viikon päästä. Se on oikeastaan aika, jonka sairaalan olisi pitänyt peruuttaa, mutta taidan mennä kuitenkin, koska viime viikolla se toinen lääkäri ei saapunutkaan vastaanotolleen. Kulutin monta tuntia ja jouduin lähtemään ilman hormonireseptiä.

        Noista hormoneista en oikein tiedä. Onkohan niistä hyötyä vai haittaa? Olisi ihan kiva, jos kuukautiset loppuisivat.

        Kukapa äänijänteitään 'hajoittaisi'.

        Kokeilen kyllä sitä hainrustouutetta. Kallista se on, mutta jos se parantaa, niin on se hintansa arvoista. Sairaalahoito on ollut ilmaista, joten ei minun pitäisi kuluista valittaa.

      • kudoksia
        aloittaja kirjoitti:

        Kuulostaa tosi ikävältä. Poistettiinko sinulta koko rinta? Minulle sanottiin, ettei kudosvaurioita olisi tullut muuta kuin ehkä rintaan, koska vain sitä säteilytettiin. Lopetin sädehoidon kuuden kerran jälkeen, koska ajat annettiin niin tipoittain, ja se stressasi. Itse hoidosta minulla ei ollut pelkoja (eikä paljon tietoakaan) etukäteen. Kuvittelin säteet puhdistavana energiana, joka huuhtelee solujeni välistä sinne kuulumattomat roskasolut pois.

        Ennen hoitojen alkua pyydettiin täyttämään lomake, jossa kysyttiin, halusinko lisätietoja. Vastasin, että halusin. Lisätietoja ei kuitenkaan tarjottu. En tiedä, lukeeko noita lomakkeita kukaan. Kuulin kyllä kerran hoitajan esittelevän minut toiselle mainitsemalla: "Se on se, joka kirjoitti paljon tekstiä siihen kyselylomakkeeseen." Siis olen kai erilainen. En vain laita ruksia ruutuun.

        Minulla jäi kuudesta kerrasta hiukan punoittava iho. Arpi tuntui pehmenevän hiukan, ja oli pientä kipristelyä rintakudoksessa. Kuvittelin, että siellä syöpäsolut ovat henkitoreissaan. Toisaalta en osannut kuvitella noita soluja. Uskoin, ja yhä uskon, että mitään syöpäsoluja ei jäänyt. Se kipristely lakkasi säteilyn loputtua.

        Sädelääkäri näytti pettyneeltä minuun. Loukkaantuneelta melkein.

        Eikä minuun tehonnut normaalit hoitoannokset, syöpä levisi vaan hoidoista huolimatta.

        Hoitoannoksia lisätessä tiedettiin, että hoitovauroita tulee, mutta hyvin varoen siitäkin ilmoitettiin. Ikinä ei ole avoimesti tästä asiasta päästy puhumaan, koska he eivät kertakaikkiaan puhu.

        Sain jo hoidon aikana ankaria hotovaurioita ja niistä kovia tuskia.

      • kudoksia
        aloittaja kirjoitti:

        puhuisin. On mukava tavata ihmisiä, jotka ajattelevat samansuuntaisesti paranemisesta. Vielä lokakuussa minulla ei ollut mitään tietoa syövästä eikä sen hoidoista. Diagnoosin jälkeenkin halusin vain ajatella terveyttä, en syöpää. Vasta leikkauksen jälkeen aloin ottaa selvää asioista. Kai se on niin, että mitä enemmän vihollisestaan tietää, sen paremmin voi taistella sitä vastaan.

        Kysymyksiisi..

        Naamani ei ole jäykkä. Itken ja nauran ja ilmeilen vaikeuksitta. Laulaa en osaa. En ole koskaan osannut. Ääni on menettänyt hiukan sointuvuuttaan. Huomasin sen äsken, kun nauhoitin itselleni motivaationauhaa. Ääni muuttuu vanhetessa. Äänijänteet laiskistuvat, jos niitä ei hajoita. Se kai tapahtuu luonnollisesti, ilman sairauttakin.

        Minä pidän kirjaa kaikesta. Jonkun mielestä se voi tuntua oudolta, mutta minulle se selkeyttää elämää. Olen jo vuosia pitänyt kirjaa kaikista lääkärillä käynneistä; mikä oli ongelmana, mikä oli hoito. Nyt kirjoitan laajemmaltikin asiasta, siitä, miten kohdeltiin, miltä minusta tuntui, miten olisin halunnut asioiden olevan jne.

        Minulla oli ensin yksi ja sama lääkäri, mutta hän meni lomalle, ja toinen tohtori peri minut. Ihan hyviä molemmat. Ensimmäinen oli tosi hyvä. Hyvin älykäs nuorehko nainen. Tapaan hänet taas viikon päästä. Se on oikeastaan aika, jonka sairaalan olisi pitänyt peruuttaa, mutta taidan mennä kuitenkin, koska viime viikolla se toinen lääkäri ei saapunutkaan vastaanotolleen. Kulutin monta tuntia ja jouduin lähtemään ilman hormonireseptiä.

        Noista hormoneista en oikein tiedä. Onkohan niistä hyötyä vai haittaa? Olisi ihan kiva, jos kuukautiset loppuisivat.

        Sen määrittelee syöpätyyppisi. Minun syöpäni ei ole hormonaalista lajia, eikä tähän annettu hormooneita, eikä myöhemminkään. Kun kysyin asiaa, että kun toiset siitä puhuu niin kovin, vastasivat, että mun syöpäni ei reagoi hormooneille millään lailla.

        Samoin toisten syövän uusimista tai talttumista voidaan seurata verikokeestakin. Minulla taas verikokeessa ei näy minkäänlaisia edes viitteitäkään syövästä. Joten sitäkän ei voi hyödyntää seurannassa.

      • aloittaja
        kudoksia kirjoitti:

        Eikä minuun tehonnut normaalit hoitoannokset, syöpä levisi vaan hoidoista huolimatta.

        Hoitoannoksia lisätessä tiedettiin, että hoitovauroita tulee, mutta hyvin varoen siitäkin ilmoitettiin. Ikinä ei ole avoimesti tästä asiasta päästy puhumaan, koska he eivät kertakaikkiaan puhu.

        Sain jo hoidon aikana ankaria hotovaurioita ja niistä kovia tuskia.

        kipusi takia. Luuletko, että jos olisit tiennyt hoitovaurioista, et olisi suostunut sädehoitoon? Vai olisitko sittenkin käynyt sen läpi, mutta olisit ollut henkisesti paremmin valmistunut kohtaamaan seuraukset?

        Luuletko, että lääkäri ei tiennyt varmasti, että vaurioita tulisi ja minkälaisia?

        On varmaan vaikea antaa anteeksi heille, oli se sitten epäpätevyyttä, kommunikaatiokyvyn tai -halun puutetta tai ilkeyttä. Jotkut väittävät kuitenkin, että anteeksiantaminen on melkein ehdoton edellytys paranemiselle. Itse kamppailen kaunani kanssa. On useita ihmisiä, joita mieluummin en ajattelisi ollenkaan. Rukoilen rakastamisen kykyä. Ei ole vielä 'tärpännyt':)

      • vankumiini
        itseään? kirjoitti:

        Haloja!!! Niin, jos tosiaan ei ole valmis panostamaan tuotteen laatuun, ja haluu sieltä K-kaupan tusinahyllyltä sitä halpaa kalaöljyä, sitä saa myös halvalla tehtyä.

        Eivät kaikki kalaöljyt ole halpoja ja kasvateuista kaloista tehtyjä. Kahisevaa täytyy löytä, kun haluaa hyvää laatua. Niin se on aina ollut ja tulee olemaankin.

        Saa kalaöljyä luontaistuotekaupastakin 10-40€ väliltä 1-2 kuukauden satsi, mutta halpaa se on kuitenkin verrattuna, jos se öljy olisi oikeesti tehty kunnon kalasta.

        Itse syön kalaa ja jätän pillerit syömättä.

        Syön muutenkin paljon luomua ja kunnon ruokaa.

      • mielikuvia
        vankumiini kirjoitti:

        Saa kalaöljyä luontaistuotekaupastakin 10-40€ väliltä 1-2 kuukauden satsi, mutta halpaa se on kuitenkin verrattuna, jos se öljy olisi oikeesti tehty kunnon kalasta.

        Itse syön kalaa ja jätän pillerit syömättä.

        Syön muutenkin paljon luomua ja kunnon ruokaa.

        mikä on mielestäsi kunnon kalaa?

      • kudoksia
        aloittaja kirjoitti:

        kipusi takia. Luuletko, että jos olisit tiennyt hoitovaurioista, et olisi suostunut sädehoitoon? Vai olisitko sittenkin käynyt sen läpi, mutta olisit ollut henkisesti paremmin valmistunut kohtaamaan seuraukset?

        Luuletko, että lääkäri ei tiennyt varmasti, että vaurioita tulisi ja minkälaisia?

        On varmaan vaikea antaa anteeksi heille, oli se sitten epäpätevyyttä, kommunikaatiokyvyn tai -halun puutetta tai ilkeyttä. Jotkut väittävät kuitenkin, että anteeksiantaminen on melkein ehdoton edellytys paranemiselle. Itse kamppailen kaunani kanssa. On useita ihmisiä, joita mieluummin en ajattelisi ollenkaan. Rukoilen rakastamisen kykyä. Ei ole vielä 'tärpännyt':)

        "Luuletko, että jos olisit tiennyt hoitovaurioista, et olisi suostunut sädehoitoon? Vai olisitko sittenkin käynyt sen läpi, mutta olisit ollut henkisesti paremmin valmistunut kohtaamaan seuraukset?"

        -- No en usko muuhun ratkaisuun, koska kyseessä oli jo levinnyt syöpä. Kyllä siinä vaiheessa on aika paniikki päällä, kun tietää, että tauti on levinnyt, ja tuntee paljon ihmisiä, jotka ovat menehtyneet levinneeseen syöpään. Niitä on tuttavapiirissäkin vaikka kuinka paljon.

        Ensikontaktina levinneeseen syöpään on kyllä itse hyvin avuttomassa asemassa. Minä ainakin luotin siihen hoitoyksikköön, joka mua hoiti, että tekevät parhaansa ja kokemuksen kautta.

        "Luuletko, että lääkäri ei tiennyt varmasti, että vaurioita tulisi ja minkälaisia?"

        -- Kyllä varmasti tiesi, mutta on lääkärinkin hyvin vaikea välittää tietoa, miten kellekkin asiakkaalle se esitetään. Toinen voi masentua maan rakoon, toinen voi suhtautua ihan asiallisesti.

        Luulen sen varovaisen ilmoittamisen olevan sitä ns. hienotunteisuutta, ettei asiakas kovin hätääntyisi. Minä kuitenkin olen toisenlaista tyyppiä, että mulle voi kertoa asiat realistisesti, mutta mistäpä sitä ulkopuolinen esim. lääkäri, joka harvoin potilasta näkee, tietäisi.

        Sytostaattipuolen lääkärin näin joka käyntikerralla, mutta sädepuolen lääkäriä en nähnyt kuin silloin tällöin, joten ei hänkään minua sen lähemmin tuntenut persoonana"

        "On varmaan vaikea antaa anteeksi heille, oli se sitten epäpätevyyttä, kommunikaatiokyvyn tai -halun puutetta tai ilkeyttä."

        -- Ei minulla heitä kohtaan ole minkäänlaista katkeruutta, pikemminkin juuri sitä lääkäriä kohtaan, joka sädepuolella toimi lääkärinäni, on sympatioita, lämpimiä tunteita.

        Jos noita hoitoannoksia ei olisi nostettu, en usko olevani edes hengissä. Jos kerran hoito oli puolivälissä, ja tauti eteni koko ajan, syntyi uusia pesäkkeitä, niin ei siinä vaihtoehtoja ole. Siinä katsotaan kuolemaa silmästä silmään, joko hoitovauriot tai henki.

        Eli jos haluaa henkiin jäädä, on oltava valmis ottamaan hoitovauriot hengen hinnaksi. Niin kovin yksinkertaisen selvästi minä tuon tilanteen näin.

        Mutta sitä minäkin kritisoin, että suomi on koulutettuja kuntoutusalan asiantuntojoita täynnään ja mm. fysiatrit ovat koulutettuja lääkäreitä, joiden toimialaan minä näen kyllä tällaisen taudin jälkihoidon.

        Sitä ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut ja aikaa olisi ollut, siis on jo 10 vuotta ollut. Yksityinen fysiatri on aika neuvoton, koska jälkihoito vaatisi pitkällistä yhteistyötä eri kuntoutukseen osallistuvien klinikoiden kanssa. Joten homman pitäisi sujua julkisen sektorin kautta.

        Lyfaa on vaikea saada, siis lähetteitä minulla on yksityiseen lymfahoitoon, mutta hyväksyttyjä lymfahoitajia on äärimmäisen vähän tällä seudulla, ja heille mielettömät jonot. Aikojen yhteen sovittaminen on liian ongelmallista.

        Sitten 50 km:n säteillä kyllä on, mutta matkakustannukset esittävät kovin suurta osuutta pitkäaikaishoidossa (100 km / reissu), ja niitä ei kukaan korvaa, kun katsotaan että paikkakunnalla on yksi lymfahoitaja, vaikka hän ei riitä alkupäviinkään kysynnän tarpeeseen.

        Saa nähdä nyt onkologian klinikalla parin viikon päästä, saanko asiaa millään lailla liikahtamaan, tuota jälkihoitojuttua.

      • Miisu60
        aloittaja kirjoitti:

        puhuisin. On mukava tavata ihmisiä, jotka ajattelevat samansuuntaisesti paranemisesta. Vielä lokakuussa minulla ei ollut mitään tietoa syövästä eikä sen hoidoista. Diagnoosin jälkeenkin halusin vain ajatella terveyttä, en syöpää. Vasta leikkauksen jälkeen aloin ottaa selvää asioista. Kai se on niin, että mitä enemmän vihollisestaan tietää, sen paremmin voi taistella sitä vastaan.

        Kysymyksiisi..

        Naamani ei ole jäykkä. Itken ja nauran ja ilmeilen vaikeuksitta. Laulaa en osaa. En ole koskaan osannut. Ääni on menettänyt hiukan sointuvuuttaan. Huomasin sen äsken, kun nauhoitin itselleni motivaationauhaa. Ääni muuttuu vanhetessa. Äänijänteet laiskistuvat, jos niitä ei hajoita. Se kai tapahtuu luonnollisesti, ilman sairauttakin.

        Minä pidän kirjaa kaikesta. Jonkun mielestä se voi tuntua oudolta, mutta minulle se selkeyttää elämää. Olen jo vuosia pitänyt kirjaa kaikista lääkärillä käynneistä; mikä oli ongelmana, mikä oli hoito. Nyt kirjoitan laajemmaltikin asiasta, siitä, miten kohdeltiin, miltä minusta tuntui, miten olisin halunnut asioiden olevan jne.

        Minulla oli ensin yksi ja sama lääkäri, mutta hän meni lomalle, ja toinen tohtori peri minut. Ihan hyviä molemmat. Ensimmäinen oli tosi hyvä. Hyvin älykäs nuorehko nainen. Tapaan hänet taas viikon päästä. Se on oikeastaan aika, jonka sairaalan olisi pitänyt peruuttaa, mutta taidan mennä kuitenkin, koska viime viikolla se toinen lääkäri ei saapunutkaan vastaanotolleen. Kulutin monta tuntia ja jouduin lähtemään ilman hormonireseptiä.

        Noista hormoneista en oikein tiedä. Onkohan niistä hyötyä vai haittaa? Olisi ihan kiva, jos kuukautiset loppuisivat.

        Olikohan sillä jokin tarkoitus, kun et sitä "hormonitohtoriasi" tavannut viimeksi. Tällainen ajatus minulle tuli.
        Sait nyt aikaa miettiä, että haluatko sitä hormonihoitoa lainkaan. Ehdit vielä lukea siitäkin asiasta.

        Minulle määrättiin silloin ensimmäisellä kerralla sädehoitojen jälkeen antiestrogeenia, olikohan nimeltään Tamoksifeeni. Syöpäni oli hormonipositiivinen.

        Tässä nyt välihuomautuksena haluan kertoa, että ensimmäisellä kerralla minulla oli duktaalinen syöpä, toisella lobulaarinen ja nyt viimeksi duktolobulaarinen. En nyt niin hirveästi ole tutustunut näihin, mutta minua vain ihmetytti, että kuinka ei joka kerta ole sama ja miksi nyt viimeksi duktolobulaarinen. Kun kysyin lääkäriltä tästä viimeisestä, niin hän sanoi, että ei varmuudella tiedetä kumpi!? Itse mietin, että onko syöpää ollenkaan...

        Niin Tamoksifeenista. Koska en niitä sytoja ottanut, niin ajattelin, että otetaan nyt sitten tätä. Söin sitä vajaan vuoden ja sen jälkeen päätin, että nyt riitti!! En siinä kysellyt lääkärin neuvoja vaan taas kerran kuuntelin vain itseäni. Kun olo päässäni oli kuin mustassa tunnelissa olisin kulkenut, niin ajattelin, että jos näiden lopettamisen takia kuolen, niin sitten kuolen. Mieluummin sitten lyhyt ja hyvä elämä, kuin pitkä, raskas ja masentava elämä.

        Päivääkään en ole katunut, että ne lopetin. En nyt muista, jäikö minulta silloin kuukautiset pois. Muistaisin, että ei. Enkä saanut mitään kuumia-aaltoja, mutta...
        Nythän niitä oireita eli aaltoja jo onkin. Onneksi olen päässyt niistä vähällä. Joskus vain tulee pikkuisen tunne, että oho, onpas vähän lämmin.

        Kirjoitit, että olisi kiva, jos kuukautiset loppuisivat. Toisaalta, olisiko niin kiva? Kaikki vanhuuden oireet alkavat silloin. Uskon, että ne pitävät naisen nuorekkaampana?!
        Ja, jos vielä saa pahat vaihdevuosioireet kaupanpäälliseksi, niin kuin monet ovat saaneet. Kuuntele itseäsi ja päätä!

        B17-vitamiinista ei taida monetkaan mitään tietää. Pari vuotta sitten en ollut itsekään kuullut siitä mitään. Tuossa kirjassa on varmaan kaikki oleellinen.
        Sitähän on aprikoosin siemenen ohella myös omenan, viinirypäleen ja persikan siemenissä. Myös puolukassa sitä on ja vadelmassa. Näitä syön mielelläni, mutta sitä löytyy myös speltissä, tattarissa, pellavansiemenessä ja hirssissä. Valitettavasti en ole oikein näiden ystävä.

        Oletkos kuullut sellaisesta aineesta kuin MSM (metyylisulfonyylimetaani)? Se on ravintorikki ja sitä on ihmiskehossa. Äidinmaidossakin sitä on. Ilman sitä emme voi tuottaa terveitä soluja. Lue lisää netistä. Tämäkin kuuluu "lääkekaappiini"!?

      • aloittaja
        kudoksia kirjoitti:

        "Luuletko, että jos olisit tiennyt hoitovaurioista, et olisi suostunut sädehoitoon? Vai olisitko sittenkin käynyt sen läpi, mutta olisit ollut henkisesti paremmin valmistunut kohtaamaan seuraukset?"

        -- No en usko muuhun ratkaisuun, koska kyseessä oli jo levinnyt syöpä. Kyllä siinä vaiheessa on aika paniikki päällä, kun tietää, että tauti on levinnyt, ja tuntee paljon ihmisiä, jotka ovat menehtyneet levinneeseen syöpään. Niitä on tuttavapiirissäkin vaikka kuinka paljon.

        Ensikontaktina levinneeseen syöpään on kyllä itse hyvin avuttomassa asemassa. Minä ainakin luotin siihen hoitoyksikköön, joka mua hoiti, että tekevät parhaansa ja kokemuksen kautta.

        "Luuletko, että lääkäri ei tiennyt varmasti, että vaurioita tulisi ja minkälaisia?"

        -- Kyllä varmasti tiesi, mutta on lääkärinkin hyvin vaikea välittää tietoa, miten kellekkin asiakkaalle se esitetään. Toinen voi masentua maan rakoon, toinen voi suhtautua ihan asiallisesti.

        Luulen sen varovaisen ilmoittamisen olevan sitä ns. hienotunteisuutta, ettei asiakas kovin hätääntyisi. Minä kuitenkin olen toisenlaista tyyppiä, että mulle voi kertoa asiat realistisesti, mutta mistäpä sitä ulkopuolinen esim. lääkäri, joka harvoin potilasta näkee, tietäisi.

        Sytostaattipuolen lääkärin näin joka käyntikerralla, mutta sädepuolen lääkäriä en nähnyt kuin silloin tällöin, joten ei hänkään minua sen lähemmin tuntenut persoonana"

        "On varmaan vaikea antaa anteeksi heille, oli se sitten epäpätevyyttä, kommunikaatiokyvyn tai -halun puutetta tai ilkeyttä."

        -- Ei minulla heitä kohtaan ole minkäänlaista katkeruutta, pikemminkin juuri sitä lääkäriä kohtaan, joka sädepuolella toimi lääkärinäni, on sympatioita, lämpimiä tunteita.

        Jos noita hoitoannoksia ei olisi nostettu, en usko olevani edes hengissä. Jos kerran hoito oli puolivälissä, ja tauti eteni koko ajan, syntyi uusia pesäkkeitä, niin ei siinä vaihtoehtoja ole. Siinä katsotaan kuolemaa silmästä silmään, joko hoitovauriot tai henki.

        Eli jos haluaa henkiin jäädä, on oltava valmis ottamaan hoitovauriot hengen hinnaksi. Niin kovin yksinkertaisen selvästi minä tuon tilanteen näin.

        Mutta sitä minäkin kritisoin, että suomi on koulutettuja kuntoutusalan asiantuntojoita täynnään ja mm. fysiatrit ovat koulutettuja lääkäreitä, joiden toimialaan minä näen kyllä tällaisen taudin jälkihoidon.

        Sitä ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut ja aikaa olisi ollut, siis on jo 10 vuotta ollut. Yksityinen fysiatri on aika neuvoton, koska jälkihoito vaatisi pitkällistä yhteistyötä eri kuntoutukseen osallistuvien klinikoiden kanssa. Joten homman pitäisi sujua julkisen sektorin kautta.

        Lyfaa on vaikea saada, siis lähetteitä minulla on yksityiseen lymfahoitoon, mutta hyväksyttyjä lymfahoitajia on äärimmäisen vähän tällä seudulla, ja heille mielettömät jonot. Aikojen yhteen sovittaminen on liian ongelmallista.

        Sitten 50 km:n säteillä kyllä on, mutta matkakustannukset esittävät kovin suurta osuutta pitkäaikaishoidossa (100 km / reissu), ja niitä ei kukaan korvaa, kun katsotaan että paikkakunnalla on yksi lymfahoitaja, vaikka hän ei riitä alkupäviinkään kysynnän tarpeeseen.

        Saa nähdä nyt onkologian klinikalla parin viikon päästä, saanko asiaa millään lailla liikahtamaan, tuota jälkihoitojuttua.

        Olen ihmetellyt, miksei netistä löydy lymfahieronnasta juuri mitään. Olisi varmaan aika helppo oppia yksinkertaiset periaatteet, ja hieroa joko omia raajojaan, tai kaverin. Minkähän takia noita tekniikoita pidetään niin salassa? Jos lymfahieronnasta on apua, ja luultavasti sen parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa hierontaa saa, niin jokaisen siihen altistuneen tulisi tietää, miten menetellä.

        Vai onko tietoa, mutta en vain ole löytänyt?

      • kudoksia
        aloittaja kirjoitti:

        Olen ihmetellyt, miksei netistä löydy lymfahieronnasta juuri mitään. Olisi varmaan aika helppo oppia yksinkertaiset periaatteet, ja hieroa joko omia raajojaan, tai kaverin. Minkähän takia noita tekniikoita pidetään niin salassa? Jos lymfahieronnasta on apua, ja luultavasti sen parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa hierontaa saa, niin jokaisen siihen altistuneen tulisi tietää, miten menetellä.

        Vai onko tietoa, mutta en vain ole löytänyt?

        No miten sitä olet rentona, jos itse yrittää käsitellä itseään? Olen saanut lyfaa n. parisataa kertaa, ja totta viedä, ei tosiaan onnistu itse tehtynä.

        Kun on leikkauksia isoja, kuten syövässä voi olla, katkeavat lymfakanavat ja lymfakierto häiriintyy ja estyy. Kudoksiin jää neste ja minulle se aiheuttaa sellaista pinkeään paineenomaista kipua kudoksiin.

        Lymfaamalla saadaan aktivoitua elimistö muodostmaan uudelleen katkenneiden lymfakanavien tilalle uutta lymfasuonistoa, vaikkei se korvaakkaan alkuperäisiä luonnostaan olevia suonistoja.

        Olenhan jo niin paljon saanut että jotain matkimalla onnistuukin, mutta en kuvittelekkaan sen korvaavan toisen tekemää lymfausta.

      • aloittaja
        Miisu60 kirjoitti:

        Olikohan sillä jokin tarkoitus, kun et sitä "hormonitohtoriasi" tavannut viimeksi. Tällainen ajatus minulle tuli.
        Sait nyt aikaa miettiä, että haluatko sitä hormonihoitoa lainkaan. Ehdit vielä lukea siitäkin asiasta.

        Minulle määrättiin silloin ensimmäisellä kerralla sädehoitojen jälkeen antiestrogeenia, olikohan nimeltään Tamoksifeeni. Syöpäni oli hormonipositiivinen.

        Tässä nyt välihuomautuksena haluan kertoa, että ensimmäisellä kerralla minulla oli duktaalinen syöpä, toisella lobulaarinen ja nyt viimeksi duktolobulaarinen. En nyt niin hirveästi ole tutustunut näihin, mutta minua vain ihmetytti, että kuinka ei joka kerta ole sama ja miksi nyt viimeksi duktolobulaarinen. Kun kysyin lääkäriltä tästä viimeisestä, niin hän sanoi, että ei varmuudella tiedetä kumpi!? Itse mietin, että onko syöpää ollenkaan...

        Niin Tamoksifeenista. Koska en niitä sytoja ottanut, niin ajattelin, että otetaan nyt sitten tätä. Söin sitä vajaan vuoden ja sen jälkeen päätin, että nyt riitti!! En siinä kysellyt lääkärin neuvoja vaan taas kerran kuuntelin vain itseäni. Kun olo päässäni oli kuin mustassa tunnelissa olisin kulkenut, niin ajattelin, että jos näiden lopettamisen takia kuolen, niin sitten kuolen. Mieluummin sitten lyhyt ja hyvä elämä, kuin pitkä, raskas ja masentava elämä.

        Päivääkään en ole katunut, että ne lopetin. En nyt muista, jäikö minulta silloin kuukautiset pois. Muistaisin, että ei. Enkä saanut mitään kuumia-aaltoja, mutta...
        Nythän niitä oireita eli aaltoja jo onkin. Onneksi olen päässyt niistä vähällä. Joskus vain tulee pikkuisen tunne, että oho, onpas vähän lämmin.

        Kirjoitit, että olisi kiva, jos kuukautiset loppuisivat. Toisaalta, olisiko niin kiva? Kaikki vanhuuden oireet alkavat silloin. Uskon, että ne pitävät naisen nuorekkaampana?!
        Ja, jos vielä saa pahat vaihdevuosioireet kaupanpäälliseksi, niin kuin monet ovat saaneet. Kuuntele itseäsi ja päätä!

        B17-vitamiinista ei taida monetkaan mitään tietää. Pari vuotta sitten en ollut itsekään kuullut siitä mitään. Tuossa kirjassa on varmaan kaikki oleellinen.
        Sitähän on aprikoosin siemenen ohella myös omenan, viinirypäleen ja persikan siemenissä. Myös puolukassa sitä on ja vadelmassa. Näitä syön mielelläni, mutta sitä löytyy myös speltissä, tattarissa, pellavansiemenessä ja hirssissä. Valitettavasti en ole oikein näiden ystävä.

        Oletkos kuullut sellaisesta aineesta kuin MSM (metyylisulfonyylimetaani)? Se on ravintorikki ja sitä on ihmiskehossa. Äidinmaidossakin sitä on. Ilman sitä emme voi tuottaa terveitä soluja. Lue lisää netistä. Tämäkin kuuluu "lääkekaappiini"!?

        Kun siitä ensin puhuttiin, leikkauksen jälkeen, en ollut vastaan. Olin yhä siinä mielentilassa, että kaikki, mitä lääkäri määrää, on minulle hyväksi. Nyt en enää ajattele ihan niin. Mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi hormonmista. Minäkin varmaan jättäisin lääkkeen pois, jos tuntisin, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Sädehoidon kanssa jo tein niin. Vaikka siinä ei ollut se hoito itse, vaan aikojen satunnaisuus, joka stressasi.

        En ollut kuullut tuota MSM-sanaa, mutta rikistä sinänsä olin lukenut hiukan. Me taidamme olla aika herkkä systeemi. On syötävä ja tehtävä kaikenlaista, että tasapaino säilyy.

        Tuosta ajatuksen voimasta huomaan päivittäin, miten epämiellyttävät ajatukset aiheuttavat fyysistä kipua. Jos joku sanoo minulle inhottavasti, ja suutun, ja alan miettiä, miten vastaisin ilkeästi, rinnan seudulla tuntuu pistos ja ahdistava tunne. Huomasin sen kauan aikaa ennen sairastumistanikin, mutten kiinnittänyt huomiota. Nyt se toimii kuin muistilappu, pysäyttää minut vihassani ja saa rentoutumaan. Rukoilen kykyä rakastaa, viisautta välttää epämiellyttäviä ja pahantahtoisia ihmisiä.

      • Tainuli
        vankumiini kirjoitti:

        Mutta tarkkana pitää olla, jotta ostaa oikeita luontaistuotteita, eikä synteettisiä vitamiineja.

        Ja köyhästä maaperästä ne luontaisetkin tuotteet on tehty.

        Kalaöljytkin tehdään kasvatettujen lohien perkeistä. Eihän nuo kalaöljypillerit muuten niin halpoja olisi.

        Ainakin Natura Median tuotteet ovat luonnolista laatua ei synteettistä. Aineet ovat eristetty luomutuotteista, eikä niin köyhästä maaperästä. Muiden tuotteista en tiedä joten en niitä kommentoi.

      • Tainuli
        Vinkumiini kirjoitti:

        oli se että keinolannoitteilla nopeasti tehokasvatetut kasvit eivät pysty tuottamaan vitamiineja niin paljon kuin luonnonmukaisemmilla ravinteilla. Se on yleinen väite, totta kai eroja on, jopa niin päin että joillakin keinolannoitteilla kasvatetuilla kasveilla oli korkeampia vitamiinipitoisuuksia kuin luomutuotetuilla. Niin kuin sanoin, maaperä vaikuttaa, niin luomussa kuin tehotuotannossa ja kuten sanoit, sääolosuhteetkin vaikuttaa. Viestini tarkoituksena ei ollut esitellä tarkkoja mittaustuloksia.

        Ja siitä seleenistä; kun nuo maaseudun pojat sanoivat, että seleeniä lisätään lannoitteisiin eikä sitä lannoitetta possuille anneta, niin siihen vain selvensin että tokihan tiedetään ettei seleeniä lannoitteissa possuille anneta!

        Niin kuin tuossa joku kirjoittikin, kyllä se eloperäinen aines olisi välttämätöntä maan kasvukyvylle.

        Ajat ovat muuttuneet, mutta tuskin kuitenkaan niin paljon. Possuille on annettu lisäravinteena jo 20 vuotta sitten seleeniä lihasrapeumaan. Ja se nostaa jalattomankin sian ylös. Nuorena tyttönä olin hetken maatalouslomittajana ja tilalla oli emakko joka oli melkein jalaton. Eläinlääkäri oli käynyt ja sanonut että reumaa se on ei voi muuta kuin lahtiin. Minä 17v tytön huitukka kysyin isännältä onko seleeniä ja saako sitä antaa. Sitä löytyi ja eipä isännällä sitä vastaan ollut. Isäntä lähti lomalle ja seuraavana päivänä sika oli jalaton. Kaasin seleeniä suuhun ja sanoin kaksi päivää sulla on armon aikaa. Kaksi päivää kului sialla otti jo etujalat alleen. Parin päivän päästä sika seisoi ja söi karsinassa. Isäntä ja emäntä olivat ihmetyksistä kankeina kun tulivat kotiin. Sialla ei ollut reumaa vaan nopeasti etenevä lihasrappeuma joka johtui seleenin puutteesta. Saattaa nykyään olla niinkin ettei lihoitussioille anneta lisäravinteita. Mutta uskoisin että emakoille annetaan koska porsivat ja elinkaari on paljon pitempi. Tämä ura jäi lyhyeksi koska palkka oli huono ja minua ei kiinostanut kuin eläinten tautioppi. Seleeni on myös tärkeä aine syövän estossa kuin myös se b-17 vitamiini jota ei suomesta saa tablettina. On kyllä olemassa aineita josta sitä voi saada. Paha mieli ja katkerat ajatukset kannattaa unohtaa myös ne myrkyttävät kehon.

      • aloittaja
        kudoksia kirjoitti:

        No miten sitä olet rentona, jos itse yrittää käsitellä itseään? Olen saanut lyfaa n. parisataa kertaa, ja totta viedä, ei tosiaan onnistu itse tehtynä.

        Kun on leikkauksia isoja, kuten syövässä voi olla, katkeavat lymfakanavat ja lymfakierto häiriintyy ja estyy. Kudoksiin jää neste ja minulle se aiheuttaa sellaista pinkeään paineenomaista kipua kudoksiin.

        Lymfaamalla saadaan aktivoitua elimistö muodostmaan uudelleen katkenneiden lymfakanavien tilalle uutta lymfasuonistoa, vaikkei se korvaakkaan alkuperäisiä luonnostaan olevia suonistoja.

        Olenhan jo niin paljon saanut että jotain matkimalla onnistuukin, mutta en kuvittelekkaan sen korvaavan toisen tekemää lymfausta.

        että korvaa, mutta jos kaveri voisi oppia hieronnan alkeet, niin olisikohan siitä jonkin verran apua ammattilaisten hierontojen välissä?

      • 1000 töpseliä
        Tainuli kirjoitti:

        Ajat ovat muuttuneet, mutta tuskin kuitenkaan niin paljon. Possuille on annettu lisäravinteena jo 20 vuotta sitten seleeniä lihasrapeumaan. Ja se nostaa jalattomankin sian ylös. Nuorena tyttönä olin hetken maatalouslomittajana ja tilalla oli emakko joka oli melkein jalaton. Eläinlääkäri oli käynyt ja sanonut että reumaa se on ei voi muuta kuin lahtiin. Minä 17v tytön huitukka kysyin isännältä onko seleeniä ja saako sitä antaa. Sitä löytyi ja eipä isännällä sitä vastaan ollut. Isäntä lähti lomalle ja seuraavana päivänä sika oli jalaton. Kaasin seleeniä suuhun ja sanoin kaksi päivää sulla on armon aikaa. Kaksi päivää kului sialla otti jo etujalat alleen. Parin päivän päästä sika seisoi ja söi karsinassa. Isäntä ja emäntä olivat ihmetyksistä kankeina kun tulivat kotiin. Sialla ei ollut reumaa vaan nopeasti etenevä lihasrappeuma joka johtui seleenin puutteesta. Saattaa nykyään olla niinkin ettei lihoitussioille anneta lisäravinteita. Mutta uskoisin että emakoille annetaan koska porsivat ja elinkaari on paljon pitempi. Tämä ura jäi lyhyeksi koska palkka oli huono ja minua ei kiinostanut kuin eläinten tautioppi. Seleeni on myös tärkeä aine syövän estossa kuin myös se b-17 vitamiini jota ei suomesta saa tablettina. On kyllä olemassa aineita josta sitä voi saada. Paha mieli ja katkerat ajatukset kannattaa unohtaa myös ne myrkyttävät kehon.

        Entiedä tämän päivän tilannetta, mutta 10 vuotta sitten röhki sikalassa 1000 töpselinokkaa, ja meillä oli kyllä vitamiiniannostelija, johon laitettiin sekä seleeni, että lisäravinteet ja annostelija syötti ne possujen juomaveteen.

      • Miisu60
        aloittaja kirjoitti:

        Kun siitä ensin puhuttiin, leikkauksen jälkeen, en ollut vastaan. Olin yhä siinä mielentilassa, että kaikki, mitä lääkäri määrää, on minulle hyväksi. Nyt en enää ajattele ihan niin. Mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi hormonmista. Minäkin varmaan jättäisin lääkkeen pois, jos tuntisin, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Sädehoidon kanssa jo tein niin. Vaikka siinä ei ollut se hoito itse, vaan aikojen satunnaisuus, joka stressasi.

        En ollut kuullut tuota MSM-sanaa, mutta rikistä sinänsä olin lukenut hiukan. Me taidamme olla aika herkkä systeemi. On syötävä ja tehtävä kaikenlaista, että tasapaino säilyy.

        Tuosta ajatuksen voimasta huomaan päivittäin, miten epämiellyttävät ajatukset aiheuttavat fyysistä kipua. Jos joku sanoo minulle inhottavasti, ja suutun, ja alan miettiä, miten vastaisin ilkeästi, rinnan seudulla tuntuu pistos ja ahdistava tunne. Huomasin sen kauan aikaa ennen sairastumistanikin, mutten kiinnittänyt huomiota. Nyt se toimii kuin muistilappu, pysäyttää minut vihassani ja saa rentoutumaan. Rukoilen kykyä rakastaa, viisautta välttää epämiellyttäviä ja pahantahtoisia ihmisiä.

        Hei taas!
        Oletko lukenut elimistön happo/emäs tasapainosta? Mielestäni siinä on asia, josta ei kovin paljon kirjoiteta eikä puhuta.
        Jos elimistö on hapan, niin se aiheuttaa helpommin sairauksia kuin jos se on emäs. Asiasta lukemisen perusteella olen tullut siihen tulokseen, että olen hapan.

        Kirjoitit, että olet lopettanut lihan syönnin. Toisaalta voi olla hyvä, koska liha on happoamuodostavaa. Toisaalta lihasta saa karnosiinia ja itse en pysty enkä haluakaan luopua kokonaan lihasta. Sitruuna, vaikka on "hapokas", on kuitenkin emäksinen eli olen ajatellut, että kun pihvin päälle laitan sitruunaviipaleen, niin se neutralisoi lihan happamuuden.

        Kahvi on happoamuodostavaa. Itse en ole koskaan juonut kahvia. Ehkä olen jo lapsesta asti ollut "liian hapan" ja siksi en ole pystynyt sitä juomaan.

        Happo/emäs tasapainostakin löytyy todella paljon tietoa netistä. Siinä vain tarvitaan paljon aikaa, kun sitä tietoa sieltä hankkii. Sairaslomallani sitä tietoa sieltä itse etsin.

        Oletkos sen kuullut, että syöpäsolut pitävät makeasta? Sokerista siis pitäisi myös päästä eroon tai käyttää mahdollisimman vähän. Ja valkoista sokeria ei pitäisi käyttää ollenkaan vaan intiaanisokeria. Oletko kuullut intiaanisokerista?

      • aloittaja
        Miisu60 kirjoitti:

        Hei taas!
        Oletko lukenut elimistön happo/emäs tasapainosta? Mielestäni siinä on asia, josta ei kovin paljon kirjoiteta eikä puhuta.
        Jos elimistö on hapan, niin se aiheuttaa helpommin sairauksia kuin jos se on emäs. Asiasta lukemisen perusteella olen tullut siihen tulokseen, että olen hapan.

        Kirjoitit, että olet lopettanut lihan syönnin. Toisaalta voi olla hyvä, koska liha on happoamuodostavaa. Toisaalta lihasta saa karnosiinia ja itse en pysty enkä haluakaan luopua kokonaan lihasta. Sitruuna, vaikka on "hapokas", on kuitenkin emäksinen eli olen ajatellut, että kun pihvin päälle laitan sitruunaviipaleen, niin se neutralisoi lihan happamuuden.

        Kahvi on happoamuodostavaa. Itse en ole koskaan juonut kahvia. Ehkä olen jo lapsesta asti ollut "liian hapan" ja siksi en ole pystynyt sitä juomaan.

        Happo/emäs tasapainostakin löytyy todella paljon tietoa netistä. Siinä vain tarvitaan paljon aikaa, kun sitä tietoa sieltä hankkii. Sairaslomallani sitä tietoa sieltä itse etsin.

        Oletkos sen kuullut, että syöpäsolut pitävät makeasta? Sokerista siis pitäisi myös päästä eroon tai käyttää mahdollisimman vähän. Ja valkoista sokeria ei pitäisi käyttää ollenkaan vaan intiaanisokeria. Oletko kuullut intiaanisokerista?

        mutta normaalissa skaalassa, ph 6.8. Tilaamieni aprikoosinsiemenien mukana tuli pieni pätkä lakmuspaperia ja neuvo, miten tulkita tulosta. Syljen ph-arvon pitäisi olla välillä 6.8 - 7.4, yli 7.0 on siis emäksistä, ja terveydelle parempi kuin happamuus.

        Se sama kauppa myy myös korallista tehtyä kalsiumvalmistetta, joka alkalisoi elimistöä. Ehkä tilaan sitäkin. ja sitä hainrustouutetta. Kaikkiin näihin pillereihin menee melkein yhtä paljon rahaa kuin ruokaan. Mutta verrattuna siihen, miten paljon yksityinen sairaalahoito olisi maksanut, tämä on halpaa huvia.

        Juon kahvia nyt vain pari kupillista päivässä. Ennen join jatkuvasti. Yritän vieroittaa itseni siitä pois. En vaan ole koskaan tykännyt teestä. Vihreä tee kuitenkin on niin terveellistä, että haluaisin opetella siitä pitämään.

        Mitä on intiaanisokeri? En käytä sokeria, en koskaan ole ollut sokerin ystävä. Enkä suolan. Olen mauttoman ruoan ystävä. Niin, ensimmäinen asia, jonka ruoasta kuulin diagnoosini jälkeen, oli se, että syöpä tarvitsee sokeria. Siksi olen entistä tarkempi sokerin suhteen.

        Saattaa olla, että alan vielä syödä lihaa pieniä määriä. Laihdun vaan, ja kohta ei ole jäljellä kuin luuranko - tosin kai terve sellainen! Noissa aprikoosinsiemenissäkin on sitä syanidia, joten kuolen varmaan tosi terveenä.

        Ei, tosiaan, voin oikein hyvin nyt. Pitää vaan totutella syömään useammin ja kiloina enemmän kuin ennen, ja kasvisyönti varmaan on se terveellisempi vaihtoehto.

      • tietoa löytyy
        Miisu60 kirjoitti:

        Hei taas!
        Oletko lukenut elimistön happo/emäs tasapainosta? Mielestäni siinä on asia, josta ei kovin paljon kirjoiteta eikä puhuta.
        Jos elimistö on hapan, niin se aiheuttaa helpommin sairauksia kuin jos se on emäs. Asiasta lukemisen perusteella olen tullut siihen tulokseen, että olen hapan.

        Kirjoitit, että olet lopettanut lihan syönnin. Toisaalta voi olla hyvä, koska liha on happoamuodostavaa. Toisaalta lihasta saa karnosiinia ja itse en pysty enkä haluakaan luopua kokonaan lihasta. Sitruuna, vaikka on "hapokas", on kuitenkin emäksinen eli olen ajatellut, että kun pihvin päälle laitan sitruunaviipaleen, niin se neutralisoi lihan happamuuden.

        Kahvi on happoamuodostavaa. Itse en ole koskaan juonut kahvia. Ehkä olen jo lapsesta asti ollut "liian hapan" ja siksi en ole pystynyt sitä juomaan.

        Happo/emäs tasapainostakin löytyy todella paljon tietoa netistä. Siinä vain tarvitaan paljon aikaa, kun sitä tietoa sieltä hankkii. Sairaslomallani sitä tietoa sieltä itse etsin.

        Oletkos sen kuullut, että syöpäsolut pitävät makeasta? Sokerista siis pitäisi myös päästä eroon tai käyttää mahdollisimman vähän. Ja valkoista sokeria ei pitäisi käyttää ollenkaan vaan intiaanisokeria. Oletko kuullut intiaanisokerista?

        http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00655&p_ylataso=&p_osio=&p_haku=Alkaloosi%20(elimist%F6n%20nesteiden%20liiallinen%20em%E4ksisyys)


        http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00656&p_ylataso=&p_osio=&p_haku=Asidoosi%20(elimist%F6n%20nesteiden%20liiallinen%20happamuus)

      • Miisu60
        aloittaja kirjoitti:

        mutta normaalissa skaalassa, ph 6.8. Tilaamieni aprikoosinsiemenien mukana tuli pieni pätkä lakmuspaperia ja neuvo, miten tulkita tulosta. Syljen ph-arvon pitäisi olla välillä 6.8 - 7.4, yli 7.0 on siis emäksistä, ja terveydelle parempi kuin happamuus.

        Se sama kauppa myy myös korallista tehtyä kalsiumvalmistetta, joka alkalisoi elimistöä. Ehkä tilaan sitäkin. ja sitä hainrustouutetta. Kaikkiin näihin pillereihin menee melkein yhtä paljon rahaa kuin ruokaan. Mutta verrattuna siihen, miten paljon yksityinen sairaalahoito olisi maksanut, tämä on halpaa huvia.

        Juon kahvia nyt vain pari kupillista päivässä. Ennen join jatkuvasti. Yritän vieroittaa itseni siitä pois. En vaan ole koskaan tykännyt teestä. Vihreä tee kuitenkin on niin terveellistä, että haluaisin opetella siitä pitämään.

        Mitä on intiaanisokeri? En käytä sokeria, en koskaan ole ollut sokerin ystävä. Enkä suolan. Olen mauttoman ruoan ystävä. Niin, ensimmäinen asia, jonka ruoasta kuulin diagnoosini jälkeen, oli se, että syöpä tarvitsee sokeria. Siksi olen entistä tarkempi sokerin suhteen.

        Saattaa olla, että alan vielä syödä lihaa pieniä määriä. Laihdun vaan, ja kohta ei ole jäljellä kuin luuranko - tosin kai terve sellainen! Noissa aprikoosinsiemenissäkin on sitä syanidia, joten kuolen varmaan tosi terveenä.

        Ei, tosiaan, voin oikein hyvin nyt. Pitää vaan totutella syömään useammin ja kiloina enemmän kuin ennen, ja kasvisyönti varmaan on se terveellisempi vaihtoehto.

        ...että pystyt olemaan ilman sokeria. Minulla tahtoo olla vaikeuksia olla syömättä suklaata. En tiedä, millä siitä himosta pääsisin eroon? Välillä tuntuu siltä, että kun tietää, että ei saisi syödä, niin sitä enemmän tekee mieli.

        Kiva kuulla, että voit hyvin. Kaikista muiden ihmisten aiheuttamasta stressistä huolimatta. Vielä kun saisi ihmiset tajuamaan heidän merkityksensä toiselle ihmiselle (tarkoitan kaikkia ihmisiä yleensä eikä vain sinun läheisiäsi).

        Intiaanisokeri eli täysruokosokeri lisää elimistön vastustuskykyä, vahvistaa luustoa, estää anemiaa ja auttaa vatsaa ja suolistoa toimimaan hyvin.
        Itse otan sitä ruokalusikallisen tai kaksi joka päivä. Vaikutuksen olen huomannut ainakin siinä, että hemoglobiiniarvoni ovat pysyneet kunnossa.

        Koska en syö maksaa enkä mitään veriruokia, niin olen aina joutunut syömään rautataplettikuurin 3 - 4 kertaa vuodessa. Nyt, kun olen ottanut intiaanisokeria, niin ei ole kertaakaan tarvinnut syödä rautapillereitä!

        Bio-Carnosin Forte, jota olen nyt syönyt n. kolme vuotta, on monipuolinen antioksidantti, ehkäisee ihosolujen vanhenemista, lisää voimaa ja kestävyyttä, puhdistaa elimistöä ym. Ostin sitä silloin tämän sairauteni takia (sairauteni eston takia), mutta olen huomannut sillä ihan näkyvänkin vaikutuksen. Ihoni on aina ollut vähän punakirjava ja "vähän näppyinen". Nyt, kun olen Carnosinia syönyt, niin ihoni on kuin nuorella tytöllä. Se on silkkimäinen, pehmeä ja näpytön. Kasvoissakaan ei ole minkäänlaista näppyä ja muutenkin kirjavuus iholtani on häipynyt. Nuorempana, kun kävin kosmetologilla, niin hän sanoi, että minulla on kuperosaiho. Tällä hetkellä sanoisin, että sellaista ihoa ei ole olemassakaan, vaan sen on jonkin aineen puutos elimistössä.

        Minusta näyttää myös, että "poskeni ovat nousseet". Olen kuin nuorentunut. Olen ajatellut sen niin, että kun solut eivät ole saaneet tarvitsemiaan aineita, niin ne ovat ennenaikaisesti vanhentuneet ja nyt, kun ne ovat saaneet "lisävoimaa", niin ovat nuorentuneet.

        Sanoisin, että onpa hyvä kauneuspilleri kaiken muun lisäksi. Enpä vain olisi koskaan tutustunut tähän pilleriin ilman tätä sairauttani. Eikä olisi tullut ostettua ja kolmea vuotta syötyä, ilman tätä sairauttani. Ja syön siis edelleen. On ihanaa, kun sen muutoksen näkee ja tuntee!

        Sen kanssa suositellaan syötäväksi myös B6 ja B12 vitamiineja ja foolihappoa. Itse käytän FoliB Strongia. Niistäkin löytyy paljon tietoa.

        Aprikoosin siemenistä vielä tuli mieleeni, että kukapa meille kertoo, mitä se sytostaatti sisältää. Voihan siinäkin olla syanidia....

      • Miisu60
        tietoa löytyy kirjoitti:

        http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00655&p_ylataso=&p_osio=&p_haku=Alkaloosi%20(elimist%F6n%20nesteiden%20liiallinen%20em%E4ksisyys)


        http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00656&p_ylataso=&p_osio=&p_haku=Asidoosi%20(elimist%F6n%20nesteiden%20liiallinen%20happamuus)

        ...näistä linkeistä. Niissä on tärkeää tietoa. Itse olen juonut vettä, johon laitan soodaa, noin puolen vuoden ajan. Se maistuu paremmalta kuin tavallinen vesi.

      • happo-emäs
        Miisu60 kirjoitti:

        Hei taas!
        Oletko lukenut elimistön happo/emäs tasapainosta? Mielestäni siinä on asia, josta ei kovin paljon kirjoiteta eikä puhuta.
        Jos elimistö on hapan, niin se aiheuttaa helpommin sairauksia kuin jos se on emäs. Asiasta lukemisen perusteella olen tullut siihen tulokseen, että olen hapan.

        Kirjoitit, että olet lopettanut lihan syönnin. Toisaalta voi olla hyvä, koska liha on happoamuodostavaa. Toisaalta lihasta saa karnosiinia ja itse en pysty enkä haluakaan luopua kokonaan lihasta. Sitruuna, vaikka on "hapokas", on kuitenkin emäksinen eli olen ajatellut, että kun pihvin päälle laitan sitruunaviipaleen, niin se neutralisoi lihan happamuuden.

        Kahvi on happoamuodostavaa. Itse en ole koskaan juonut kahvia. Ehkä olen jo lapsesta asti ollut "liian hapan" ja siksi en ole pystynyt sitä juomaan.

        Happo/emäs tasapainostakin löytyy todella paljon tietoa netistä. Siinä vain tarvitaan paljon aikaa, kun sitä tietoa sieltä hankkii. Sairaslomallani sitä tietoa sieltä itse etsin.

        Oletkos sen kuullut, että syöpäsolut pitävät makeasta? Sokerista siis pitäisi myös päästä eroon tai käyttää mahdollisimman vähän. Ja valkoista sokeria ei pitäisi käyttää ollenkaan vaan intiaanisokeria. Oletko kuullut intiaanisokerista?

        Suositeltava suhde on 20 % päivän ruoasta happoylijäämäistä ja 80 % emäsylijäämäistä. Meillä se vaan on toisinpäin, johtuen pitkälle meidän pohjoisesta sijainnistamme. On äärimmäisen hankalaa saada ravinto emäsylijäämäiseksi 80 %.

      • aloittaja
        Miisu60 kirjoitti:

        ...että pystyt olemaan ilman sokeria. Minulla tahtoo olla vaikeuksia olla syömättä suklaata. En tiedä, millä siitä himosta pääsisin eroon? Välillä tuntuu siltä, että kun tietää, että ei saisi syödä, niin sitä enemmän tekee mieli.

        Kiva kuulla, että voit hyvin. Kaikista muiden ihmisten aiheuttamasta stressistä huolimatta. Vielä kun saisi ihmiset tajuamaan heidän merkityksensä toiselle ihmiselle (tarkoitan kaikkia ihmisiä yleensä eikä vain sinun läheisiäsi).

        Intiaanisokeri eli täysruokosokeri lisää elimistön vastustuskykyä, vahvistaa luustoa, estää anemiaa ja auttaa vatsaa ja suolistoa toimimaan hyvin.
        Itse otan sitä ruokalusikallisen tai kaksi joka päivä. Vaikutuksen olen huomannut ainakin siinä, että hemoglobiiniarvoni ovat pysyneet kunnossa.

        Koska en syö maksaa enkä mitään veriruokia, niin olen aina joutunut syömään rautataplettikuurin 3 - 4 kertaa vuodessa. Nyt, kun olen ottanut intiaanisokeria, niin ei ole kertaakaan tarvinnut syödä rautapillereitä!

        Bio-Carnosin Forte, jota olen nyt syönyt n. kolme vuotta, on monipuolinen antioksidantti, ehkäisee ihosolujen vanhenemista, lisää voimaa ja kestävyyttä, puhdistaa elimistöä ym. Ostin sitä silloin tämän sairauteni takia (sairauteni eston takia), mutta olen huomannut sillä ihan näkyvänkin vaikutuksen. Ihoni on aina ollut vähän punakirjava ja "vähän näppyinen". Nyt, kun olen Carnosinia syönyt, niin ihoni on kuin nuorella tytöllä. Se on silkkimäinen, pehmeä ja näpytön. Kasvoissakaan ei ole minkäänlaista näppyä ja muutenkin kirjavuus iholtani on häipynyt. Nuorempana, kun kävin kosmetologilla, niin hän sanoi, että minulla on kuperosaiho. Tällä hetkellä sanoisin, että sellaista ihoa ei ole olemassakaan, vaan sen on jonkin aineen puutos elimistössä.

        Minusta näyttää myös, että "poskeni ovat nousseet". Olen kuin nuorentunut. Olen ajatellut sen niin, että kun solut eivät ole saaneet tarvitsemiaan aineita, niin ne ovat ennenaikaisesti vanhentuneet ja nyt, kun ne ovat saaneet "lisävoimaa", niin ovat nuorentuneet.

        Sanoisin, että onpa hyvä kauneuspilleri kaiken muun lisäksi. Enpä vain olisi koskaan tutustunut tähän pilleriin ilman tätä sairauttani. Eikä olisi tullut ostettua ja kolmea vuotta syötyä, ilman tätä sairauttani. Ja syön siis edelleen. On ihanaa, kun sen muutoksen näkee ja tuntee!

        Sen kanssa suositellaan syötäväksi myös B6 ja B12 vitamiineja ja foolihappoa. Itse käytän FoliB Strongia. Niistäkin löytyy paljon tietoa.

        Aprikoosin siemenistä vielä tuli mieleeni, että kukapa meille kertoo, mitä se sytostaatti sisältää. Voihan siinäkin olla syanidia....

        Napostelen niitä nyt pitkin päivää. Jos syö useamman kerralla, ne ovat katkeria. Niin, aivan, eivätpä lääkärit taida niitä syöpämyrkkyjä itse popsia, niinkuin aprikoosinsiementen myyjät tekevät. Ja luin jostakin, että lääketeollisuus on yrittänyt (en tiedä, millaisin tuloksin) käyttää B17-vitamiinia pillereissään. Ehkä he vain antavat sille toisen nimen. Ehkä he tietävät, että aine toimii, mutta eivät halua sitä julkisesti tunnustaa. Parempi laittaa se lääkkeisiin ja myydä isolla voitolla.

        Joku myös väittää, ettei pala tummaa suklaata päivässä ole pahaksi. Se voisi olla vieroitustapakin, jos et pidä tummasta suklaasta. Minä olen yrittänyt päästä eroon kahvista ostamalla niin kitkerää ja halpaa kahvia, ettei se maistu kahvilta. Mutta sekin vain menee.

        Karnosiinia ja hainrustouutetta saa täälläkin apteekeista, mutta ovat hyvin kalliita. Niin pian, kun alan ansaita taas enemmän, ostan kumpaakin. Ja kalsiumia ja rautaa ja kaikkea muuta. Jo nyt, parin kuukauden kasvinsyönnin ja vitamiinien ottamisen jälkeen olen nuoremman oloinen. Liian laiha kyllä olen, ja yritän pulskistua. Mutta iho on kirkas ja olo hyvä. Tuntuu ihanalta ajatella, ettei verisuonten seinämiin ja soluihin enää keräänny kankeata rasvaa, vaan veri pystyy virtaamaan vapaammin ja solut toimimaan tehokkaammin.

      • Miisu60
        aloittaja kirjoitti:

        Napostelen niitä nyt pitkin päivää. Jos syö useamman kerralla, ne ovat katkeria. Niin, aivan, eivätpä lääkärit taida niitä syöpämyrkkyjä itse popsia, niinkuin aprikoosinsiementen myyjät tekevät. Ja luin jostakin, että lääketeollisuus on yrittänyt (en tiedä, millaisin tuloksin) käyttää B17-vitamiinia pillereissään. Ehkä he vain antavat sille toisen nimen. Ehkä he tietävät, että aine toimii, mutta eivät halua sitä julkisesti tunnustaa. Parempi laittaa se lääkkeisiin ja myydä isolla voitolla.

        Joku myös väittää, ettei pala tummaa suklaata päivässä ole pahaksi. Se voisi olla vieroitustapakin, jos et pidä tummasta suklaasta. Minä olen yrittänyt päästä eroon kahvista ostamalla niin kitkerää ja halpaa kahvia, ettei se maistu kahvilta. Mutta sekin vain menee.

        Karnosiinia ja hainrustouutetta saa täälläkin apteekeista, mutta ovat hyvin kalliita. Niin pian, kun alan ansaita taas enemmän, ostan kumpaakin. Ja kalsiumia ja rautaa ja kaikkea muuta. Jo nyt, parin kuukauden kasvinsyönnin ja vitamiinien ottamisen jälkeen olen nuoremman oloinen. Liian laiha kyllä olen, ja yritän pulskistua. Mutta iho on kirkas ja olo hyvä. Tuntuu ihanalta ajatella, ettei verisuonten seinämiin ja soluihin enää keräänny kankeata rasvaa, vaan veri pystyy virtaamaan vapaammin ja solut toimimaan tehokkaammin.

        Hei sinulle!
        Luin viestisi kahdelta ei palstalta. En nyt sinuna kovin huolestuisi enkä murehtisi. Jos leikkauksestasi on vasta kaksi kuukautta, niin sanoisin, että on kyllä leikkaajilta paha moka, jos jotain olisi jäänyt. Enkä usko, että rintasyöpä voi noin äkkiä levitä.
        Eikä sädehoidon keskenjättö voi olla syy. Mielestäni olisi ihme, jos näin olisi. Sitähän annetaan vain hyvin pienelle alueelle. Ei kai solut nyt aivan niin nopeasti "toimi"!

        Sanoisin, että jatka vain elämääsi, niin kuin olisit terve. Kunnes toisin todistetaan! Itse olen ainakin kuunnellut vain itseäni ja yli kymmenen vuotta olen selvinnyt. Olen aina ajatellut, että ei se ainakaan voi minua parantaa, mihin en usko enkä halua ja vain muut määräävät. Kyllä itse tietää parhaiten, mikä on itselle parasta.

        Mietin tässä vielä niistä sädehoidoistasi, kun kirjoitat, että "hoitoja annettiin tipottain". Eikö ne tosiaan olleet automaattisesti jokapäivä? Eihän siinä pitäisi olla mitään välipäiviä, viikonloppua lukuunottamatta.

        Aläkä ihmettele niitä kipuja ja muita tuntemuksia. Taitavat olla jotain tunneperäistä. Niitä minullakin on aina silloin tällöin. Viimeksikin, ennen tutkimuksia, olin aivan varma, että jotain on, mutta kun kaikki mahdolliset kokeet tehtiin, niin ei mitään löytynyt. Nytkin kainalossani (terveellä puolella) on jotain kipuilua. Minäpä keksin laittaa Aloe Vera 99,7 % geeliä ja kipu on kadonnut. Joku kertoi, että sillä lähtee suonikohjutkin pois. Minulla ei varsinaisesti s-kohjuja ole, mutta sinisiä suonia kuitenkin näkyy ja olen niihin laittanut geeliä ja koko ajan näyttävät "häipyvän".

        B17 vitamiinista luin, että sitä on ennen myyty kaupoissa ja on ollut syövänhoitoon. "Liian myrkyllisyyden" takia otettu pois myynnistä. En kyllä yhtään ihmettelisi vaikka sitä kuitenkin käytettäisiin nyky lääketieteessä, mutta ei vain mainosteta. Niin kuin sanoit, niin lääkefirmat menettäisivät rahaa. Ja eihän niitä siemeniä tarvitse "liikaa" syödä, vaan kohtuudella. Itsekin aion niitä siemeniä kysellä. En vain ole vielä saanut aikaiseksi. Sitä asiaa välillä ihmettelen, kun en pysty omenan siemeniä syömään vaikka tiedän, että niistäkin saisi tuota vitamiinia.

        Niin, en pidä tummasta suklaasta, mutta täytynee kokeilla, jos sillä saisin itseni vieroitettua. Ja, sanotaanhan, että tumma suklaa olisi "terveellisempää". Kyllä siinä suklaassa jotain hyvänmielenhormoonia täytyy kyllä ollakin, kun siitä niin hyvän mielen saa. Olisiko siinä vain se sokeri se pahin?

        Onko siellä mahdollisuus tilata netistä tuotteita? Vähän tyhmä kysymys! Täällä, jos ostan kaupasta hainrustouutetta, niin maksaa n. 17 euroa enemmän kuin nettikaupassa. Siis n. 100 mummonmarkkaa enemmän!!

      • aloittaja
        Miisu60 kirjoitti:

        Hei sinulle!
        Luin viestisi kahdelta ei palstalta. En nyt sinuna kovin huolestuisi enkä murehtisi. Jos leikkauksestasi on vasta kaksi kuukautta, niin sanoisin, että on kyllä leikkaajilta paha moka, jos jotain olisi jäänyt. Enkä usko, että rintasyöpä voi noin äkkiä levitä.
        Eikä sädehoidon keskenjättö voi olla syy. Mielestäni olisi ihme, jos näin olisi. Sitähän annetaan vain hyvin pienelle alueelle. Ei kai solut nyt aivan niin nopeasti "toimi"!

        Sanoisin, että jatka vain elämääsi, niin kuin olisit terve. Kunnes toisin todistetaan! Itse olen ainakin kuunnellut vain itseäni ja yli kymmenen vuotta olen selvinnyt. Olen aina ajatellut, että ei se ainakaan voi minua parantaa, mihin en usko enkä halua ja vain muut määräävät. Kyllä itse tietää parhaiten, mikä on itselle parasta.

        Mietin tässä vielä niistä sädehoidoistasi, kun kirjoitat, että "hoitoja annettiin tipottain". Eikö ne tosiaan olleet automaattisesti jokapäivä? Eihän siinä pitäisi olla mitään välipäiviä, viikonloppua lukuunottamatta.

        Aläkä ihmettele niitä kipuja ja muita tuntemuksia. Taitavat olla jotain tunneperäistä. Niitä minullakin on aina silloin tällöin. Viimeksikin, ennen tutkimuksia, olin aivan varma, että jotain on, mutta kun kaikki mahdolliset kokeet tehtiin, niin ei mitään löytynyt. Nytkin kainalossani (terveellä puolella) on jotain kipuilua. Minäpä keksin laittaa Aloe Vera 99,7 % geeliä ja kipu on kadonnut. Joku kertoi, että sillä lähtee suonikohjutkin pois. Minulla ei varsinaisesti s-kohjuja ole, mutta sinisiä suonia kuitenkin näkyy ja olen niihin laittanut geeliä ja koko ajan näyttävät "häipyvän".

        B17 vitamiinista luin, että sitä on ennen myyty kaupoissa ja on ollut syövänhoitoon. "Liian myrkyllisyyden" takia otettu pois myynnistä. En kyllä yhtään ihmettelisi vaikka sitä kuitenkin käytettäisiin nyky lääketieteessä, mutta ei vain mainosteta. Niin kuin sanoit, niin lääkefirmat menettäisivät rahaa. Ja eihän niitä siemeniä tarvitse "liikaa" syödä, vaan kohtuudella. Itsekin aion niitä siemeniä kysellä. En vain ole vielä saanut aikaiseksi. Sitä asiaa välillä ihmettelen, kun en pysty omenan siemeniä syömään vaikka tiedän, että niistäkin saisi tuota vitamiinia.

        Niin, en pidä tummasta suklaasta, mutta täytynee kokeilla, jos sillä saisin itseni vieroitettua. Ja, sanotaanhan, että tumma suklaa olisi "terveellisempää". Kyllä siinä suklaassa jotain hyvänmielenhormoonia täytyy kyllä ollakin, kun siitä niin hyvän mielen saa. Olisiko siinä vain se sokeri se pahin?

        Onko siellä mahdollisuus tilata netistä tuotteita? Vähän tyhmä kysymys! Täällä, jos ostan kaupasta hainrustouutetta, niin maksaa n. 17 euroa enemmän kuin nettikaupassa. Siis n. 100 mummonmarkkaa enemmän!!

        eroon sitten millään! Istun täällä tuntitolkulla. Mutta onhan tämä ilmaista huvia, ja hyödyllistä, ainakin minulle. Tai niin ainakin uskottelen itselleni.

        Saa täällä netistä tuotteita, ja kai niitä voi tilata Suomeenkin. En tiedä, miten paljon postimaksut olisivat, mutta tuoteet itse taitavat olla halvempia täällä. Ja ainakin tuo korallikalsiumi ja aprikoosinsiemenet ovat paikallisia tuotteita. http://www.oznatureshop.com/product.asp?display=products&cat=health

        Hoitojen tipoittain tulemisella tarkoitin sitä, että kunakin päivänä annettiin vain seuraavan päivän hoitoaika. En koskaan voinut suunnitella mitään etukäteen. Olin sairaalan konttoristien armoilla, milloin he suvaitsivat antaa ajan. Aina jouduin etsimään uudet aikataulut. Jo siihen suunnittelemiseen meni joka päivä lisää aikaa.

        Jälkeenpäin tuli mieleeni, että olisivatkohan he voineet antaa säteet suurempina annoksina ja harvemmin, jos olisin ehdottanut. Olisi voinut tulla enemmän kudosvaurioita, mutta olisin ollut vähemmän stressattu. Nyt on kai liian myöhäistä. Paitsi jos... Mutta kuten sanoit, tällä hetkellä olen terve. Tulkoon, mitä tulee, päätän sitten, mitä tehdä. Kyllä minä lääkäreitäkin kuuntelen. Pidän heitä vertaisinani, vaikka he taitavat pitää minua typeränä Potilaana. Jotkut heistä taitavat nähdä kaikki potilaat jotenkin alempana rotuna. Minullekin tuli sentapainen kuva, kun istuin taas odotushuoneessa ja katselin muita potilaita. Masentunutaa, heikonoloista porukkaa. Olenkohan itse samannäköinen terveen silmissä? En haluaisi olla.

        Minäkin pidän suklaasta, mutta olen lopettanut sen syönnin. Ei edes tule kiusausta kaupan tiskillä, vaikka suklaapatukat sojottavat siinä kutsuvasti. Kahvista kun vielä saisin luovuttua, olisin tyytyväinen. Ja riitelystä..

      • aloittaja
        Miisu60 kirjoitti:

        Hei sinulle!
        Luin viestisi kahdelta ei palstalta. En nyt sinuna kovin huolestuisi enkä murehtisi. Jos leikkauksestasi on vasta kaksi kuukautta, niin sanoisin, että on kyllä leikkaajilta paha moka, jos jotain olisi jäänyt. Enkä usko, että rintasyöpä voi noin äkkiä levitä.
        Eikä sädehoidon keskenjättö voi olla syy. Mielestäni olisi ihme, jos näin olisi. Sitähän annetaan vain hyvin pienelle alueelle. Ei kai solut nyt aivan niin nopeasti "toimi"!

        Sanoisin, että jatka vain elämääsi, niin kuin olisit terve. Kunnes toisin todistetaan! Itse olen ainakin kuunnellut vain itseäni ja yli kymmenen vuotta olen selvinnyt. Olen aina ajatellut, että ei se ainakaan voi minua parantaa, mihin en usko enkä halua ja vain muut määräävät. Kyllä itse tietää parhaiten, mikä on itselle parasta.

        Mietin tässä vielä niistä sädehoidoistasi, kun kirjoitat, että "hoitoja annettiin tipottain". Eikö ne tosiaan olleet automaattisesti jokapäivä? Eihän siinä pitäisi olla mitään välipäiviä, viikonloppua lukuunottamatta.

        Aläkä ihmettele niitä kipuja ja muita tuntemuksia. Taitavat olla jotain tunneperäistä. Niitä minullakin on aina silloin tällöin. Viimeksikin, ennen tutkimuksia, olin aivan varma, että jotain on, mutta kun kaikki mahdolliset kokeet tehtiin, niin ei mitään löytynyt. Nytkin kainalossani (terveellä puolella) on jotain kipuilua. Minäpä keksin laittaa Aloe Vera 99,7 % geeliä ja kipu on kadonnut. Joku kertoi, että sillä lähtee suonikohjutkin pois. Minulla ei varsinaisesti s-kohjuja ole, mutta sinisiä suonia kuitenkin näkyy ja olen niihin laittanut geeliä ja koko ajan näyttävät "häipyvän".

        B17 vitamiinista luin, että sitä on ennen myyty kaupoissa ja on ollut syövänhoitoon. "Liian myrkyllisyyden" takia otettu pois myynnistä. En kyllä yhtään ihmettelisi vaikka sitä kuitenkin käytettäisiin nyky lääketieteessä, mutta ei vain mainosteta. Niin kuin sanoit, niin lääkefirmat menettäisivät rahaa. Ja eihän niitä siemeniä tarvitse "liikaa" syödä, vaan kohtuudella. Itsekin aion niitä siemeniä kysellä. En vain ole vielä saanut aikaiseksi. Sitä asiaa välillä ihmettelen, kun en pysty omenan siemeniä syömään vaikka tiedän, että niistäkin saisi tuota vitamiinia.

        Niin, en pidä tummasta suklaasta, mutta täytynee kokeilla, jos sillä saisin itseni vieroitettua. Ja, sanotaanhan, että tumma suklaa olisi "terveellisempää". Kyllä siinä suklaassa jotain hyvänmielenhormoonia täytyy kyllä ollakin, kun siitä niin hyvän mielen saa. Olisiko siinä vain se sokeri se pahin?

        Onko siellä mahdollisuus tilata netistä tuotteita? Vähän tyhmä kysymys! Täällä, jos ostan kaupasta hainrustouutetta, niin maksaa n. 17 euroa enemmän kuin nettikaupassa. Siis n. 100 mummonmarkkaa enemmän!!

        omenansiemeniä? Nekin pitää kai pureskella, muuten ne tulevat sulamatta ulos. Nehän voi jauhaa. Oletko allerginen niille?

      • Miisu60
        aloittaja kirjoitti:

        eroon sitten millään! Istun täällä tuntitolkulla. Mutta onhan tämä ilmaista huvia, ja hyödyllistä, ainakin minulle. Tai niin ainakin uskottelen itselleni.

        Saa täällä netistä tuotteita, ja kai niitä voi tilata Suomeenkin. En tiedä, miten paljon postimaksut olisivat, mutta tuoteet itse taitavat olla halvempia täällä. Ja ainakin tuo korallikalsiumi ja aprikoosinsiemenet ovat paikallisia tuotteita. http://www.oznatureshop.com/product.asp?display=products&cat=health

        Hoitojen tipoittain tulemisella tarkoitin sitä, että kunakin päivänä annettiin vain seuraavan päivän hoitoaika. En koskaan voinut suunnitella mitään etukäteen. Olin sairaalan konttoristien armoilla, milloin he suvaitsivat antaa ajan. Aina jouduin etsimään uudet aikataulut. Jo siihen suunnittelemiseen meni joka päivä lisää aikaa.

        Jälkeenpäin tuli mieleeni, että olisivatkohan he voineet antaa säteet suurempina annoksina ja harvemmin, jos olisin ehdottanut. Olisi voinut tulla enemmän kudosvaurioita, mutta olisin ollut vähemmän stressattu. Nyt on kai liian myöhäistä. Paitsi jos... Mutta kuten sanoit, tällä hetkellä olen terve. Tulkoon, mitä tulee, päätän sitten, mitä tehdä. Kyllä minä lääkäreitäkin kuuntelen. Pidän heitä vertaisinani, vaikka he taitavat pitää minua typeränä Potilaana. Jotkut heistä taitavat nähdä kaikki potilaat jotenkin alempana rotuna. Minullekin tuli sentapainen kuva, kun istuin taas odotushuoneessa ja katselin muita potilaita. Masentunutaa, heikonoloista porukkaa. Olenkohan itse samannäköinen terveen silmissä? En haluaisi olla.

        Minäkin pidän suklaasta, mutta olen lopettanut sen syönnin. Ei edes tule kiusausta kaupan tiskillä, vaikka suklaapatukat sojottavat siinä kutsuvasti. Kahvista kun vielä saisin luovuttua, olisin tyytyväinen. Ja riitelystä..

        pois palstalta. Voi tämä olla jonkinlaista terapiaakin. Tuolta toiselta palstaltakin luen vain harkiten. Silloin kun olin sairaslomalla, niin luin melkein joka jutun. Se oli vielä sitä hyvää aikaa, kun siellä ei riidelty.
        Enkä yhtään moittinut niitä "hyvänpäivän" juttujakaan. Sehän oli mukava lukea, kuinka muut olivat päivänsä aloittaneet ja mitä heille kuului.
        Sai vähän niin kuin vauhtia omaan päiväänsäkin.

        Kiitos tuosta linkistä. En nyt vielä ainakaan uskaltaudu sieltä tilaamaan. En ymmärrä noista rahoistakaan mitään. Ajattelin vain, että kai olet vertaillut, että nettikaupasta saa halvemmalla.

        Silloin kun kävin sädehoidoissa, niin sain aina etukäteen ajat ja useimmiten sain kello 8:n aamulla, että saatoin sen jälkeen mennä töihin. Näin jälkeen päin ajatellen, olisi pitänyt vain ymmärtää levätä enemmän heti silloin kuin ensimmäisen kerran sairastuin. Se asia on ollut minulle se suurin oppimisenasia. Täytyy vain sanoa, että kauan minulla kesti, ennen kuin sen olen ymmärtänyt. Siksi koetan kaikkia aina varoitella stressistä ja liiasta tekemisestä.

        Ei ihmisen elimistöä ole tarkoitettu kestämään "kovilla kierroksilla ajoa" koko elämän ajan. Niin kuin minä elin. Eikä sitä ymmärrä, ennen kuin siitä noidankehästä on pois päässyt. En minäkään ymmärtänyt! Nyt vasta mietin, mitä se elämäni oli. Aivan hirvittää ja ajattelen, että ihme, että olen tähän asti selvinnyt.

        En usko, että niitä säteitä olisi voinut antaa suurempina annoksina. Olen kyllä sitä mieltä, että ei sekään terveellistä olisi ollut ja miten olisivat säteet vaikuttaneet, kun kerran tunsit, että se kaikki sinua stressasi. Ei lääkärit varmaan sellaista ota huomioon. Mutta kuten sanottu, niin minä olen ollut s t r e s s a a n t u n u t ja voisin melkein sanoa, että paljon syvemmälle ei voi stressissä enää mennä, kun mitä olen ollut. Sen siis olen ymmärtänyt vasta jälkeen päin. Ja siitä pääsemiseen minua auttoi pelkkä sairasloma.

        Oletko koskaan lukenut, että kiltit ihmiset sairastuvat syöpään? Itse olen ajatellut, että vaikka toisaalta olen vahva ja oman tieni kulkija, niin ehkä se on ollut virhe, että ei ole aina sanonut muille mitä on ajatellut, vaan on pitänyt kaiken sisällään ja itsekseen sitten murehtinut. Ja miettinyt, että "olisi pitänyt sanoa niin ja olisi pitänyt....". Sitä vain on yrittänyt välttää riitaa.

        Tuli mieleeni, että pitäisikö sinun sanoa niille sukulaisillesi suorat sanat ja sitten yrittää päästä niistä eroon. Tuo kaikki, mitä sinulla on heidän kanssaan, stressaa sinua. Ja se ei ole ihmiselle hyväksi!

        Niistä omenansiemenistä. Kyllä yritän niitä pureskella, mutta tuntuu, että on niin puisevia ja kovia. Pitäsi kai jollain myllyllä jauhaa... En niiden makua moiti.

    • että vastustaa

      Olen varma, että nämä antioksidantit ja lisäravinteet parantavat kehon vastustuskykyä syövän uusimista vastaan. Oma immiinipuolustus ei sitä ilman tukitoimenpiteitä pystyisi pitämään poissa, sitä syöpää.

    • E-vitamiinikapselien

      sisällön leikkuuhaavan päälle ja hieronut iholle laajemmaltikin. Leikkausarpi pehmeni huomattavasti parissa päivässä. En tiedä, johtuiko pehmeneminen jostain muusta, tai olisiko tapahtunut joka tapauksessa.

      Kuulin tänään, että syöpä tykkää foolihaposta. Ei siis pitäisi kovin paljon extra foolihappoa syödä. Olisikohan totta?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Lindtman I vasemmistohallitus aloittaa viimein Suomen kuntoon laittamisen

      Tässä nyt on 3 vuotta seurattu irvokasta kärsimysnäytelmää nimeltään "valtion budjetin tasapainotus by äärioikeisto", ja
      Maailman menoa
      155
      2513

    2. Missä viipyy persujen lupaama euron bensa?

      En edes muista milloin bensapumpussa olisi ollut ykkösellä alkava litrahinta. Missä siis viipyy persujen lupaama euron b
      Maailman menoa
      146
      2352

    3. Kirje, PellePelottomalle.

      Tärkeää olisi luoda ystävyys, että se, jota rakastaa, on samalla paras ystävä ja luotettavin, jolle voi ja uskaltaa luot
      Ikävä
      98
      1020

    4. Meni kyllä aika solmuun

      Meidän tutustuminen 😐
      Ikävä
      64
      881

    5. Sinua oli kiihottavaa

      Sinua nainen oli kiihottavaa katsella.
      Ikävä
      61
      774

    6. Persut jakavat tekoälyllä tehtyjä kuvia maahanmuuttajista somessa

      Eivät mainitse, että ovat tekoälyllä tehtyjä. Eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Valehtelijapuolue taas vauhdissa. Unka
      Maailman menoa
      273
      701

    7. Mistä löytyy naisseuraa sinkkumiehelle?

      Kertokaapas kokeneemmat mistä löytyis naisseuraa sinkulle. Ihan ois eukko nyt tosissaan hakusessa. Tanssipaikat kun on a
      Kuhmo
      18
      697

    8. Voi teitä naisia

      Suudeltiin ja nukuttiin toisissamme kiinni mutta pillua ei tullu, ei edes aamulla. t.38vmies
      Sinkut
      85
      680

    9. Martinan hevoset.

      Tämä todella kaunis ja ketterä harmaa hevonen jolla monet kilpailut voitetaan ei ole Martinan.Tytär ratsastaa sillä tait
      Kotimaiset julkkisjuorut
      202
      658

    10. Hyvä meininki

      TTP:ssa väkeä tosi runsaasti paikalla. Hyvää ruokaa jälleen ja munkit ja sima erinomaista. Kiitos yrittäjälle! Hieno Vap
      Haapavesi
      22
      648
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt