Kiitoksia ronettajalle + muille

Kiitos käynnistäsi. Muistutat omaa isääni. Ihan yhtä jääräpää, ja faktoina esitetään vanhoja valheita. Anteeksi vain.

Itselläni on pian 15 vuoden kokemus hampusta, sen hyvistä ja huonoista puolista - ja myös paljon s
kokemusta maamme surkeasta mielenterveystyöstä. Kaiken jälkeenkin olen sitä mieltä, että alkoholi tulee raunioittamaan kokonaisen kansan. Koska et ole ollut täällä kauan (verrattuna vaikkapa minun kahdeksaan vuoteeni täällä palstalla), laitan minäkin yhden vanhan kirjoituksen, koska sinäkin teit omistasi koosteen. Osa on sen varmasti lukenut joskus, mutta laitan sen sinunkin luettavaksesi. Eihän sen mitään muuta, mutta on minun näkemykseni, maasta ja sen päihdepolitiikasta.



Syvästi huolestuneena alkoholinkäytön järkyttävästä kasvusta, niin omassa maassamme, kuin myös muuallakin maailmassa, ajattelin jälleen kerran lähteä ruotimaan maamme ja maailman päihdepolitiikkaa tai lähinnä sen olemattomuutta, jossa siinäkin on vielä pahoja puutteita.

Teksti on pituudeltaan hieman yli tekstiviestin mitan, joten tavalliset ihmiset eivät sita varmasti jaksa lukea. Eikä heidän ehkä kannatakaan, sillä se on heille pelkästään ajanhukkaa, sillä he varmasti tietävät totuuden ilmankin. Vaikka eivät tietäisikään, pitävät he kuitenkin omasta totuudestaan kiinni katkeraan loppuun asti. Onhan tuon totuuden kertonut heille heidän johtajansa, pohjoisen paratiisimaan oma hallitus. He taas ovat saaneet tuon pyhän totuuden joskus kauan sitten suoraan Amerikasta, ja tuo totuus riittää maailmanloppuun asti, joka onkin hyvin nopeasti tulossa. Sekin tyylikkäästi Amerikan marssiessa eturintamassa sotalippu kaaoksen ensituulissa väreillen.

Ehkä maailmanloppu ei ihan vielä tulekaan, mutta loppu tulee varmuudella länsimaiselle kertakäyttöyhteiskunnalle ja jatkuvalle talouskasvulle, jota lapsityövoimalla länsimaiden siunauksella kiihdytetään. Ihmisyys, oikeus, moraali ja kunnioitus kotiplaneettaamme kohtaan ovat jo kauan sitten hautautuneet halpa-arvoisten ja keskentekoisten muovi- ja elektroniikkaromujen alle, kasan jatkuvasti vain kasvaessa. Onneksi tämä kertakäyttömuovipurkkihulluuteen sairastunut yhteiskuntakokeilu loppuu halvan öljyn – nopean kehityksemme mahdollistaneen voiteluaineen – loppuessa. Samalla loppuu myös Kiinassa lapsityövoimalla tuotettujen laulavien muovikalojen valmistus, sillä mikään biopolttoainejärjestelmä ei kykene enää tuottamaan sitä määrää raaka-aineita, jotta voisimme tulevaisuudessakin nauttia ihmisen kyltymättömän ahneuden synnyttämästä muoviromutsunamista, joka hukuttaa meidät ja planeetan keskinkertaiseen kertakäyttöromuun ja rihkamaan.

Minulle ei julkinen, yleisesti hyväksytty totuus yhteiskunnan päihdevalinnoista ja maailman asioista ole koskaan riittänyt ja tämä on yksi syy siihen, miksi kirjoitin tämän tekstin. Omistan sen kaikille niille, joita vielä totuuden etsiminen maailmasta valheiden takaa kiinnostaa. Omistan sen myös niille, jotka olette joutuneet seuraamaan läheisenne uuvuttavaa kamppailua yhteiskuntamme pyhää verolientä vastaan. Te muut lukijat, jotka kavahdatte totuutta – sen jätän sanomatta, sillä maailmassa on jo riittävästi turhia ja tyhjiä sanoja.

Alkoholi, maailma ja Suomi.

Edellisen hallituksen päätös alentaa alkoholiveroa maassamme oli täysin virheellinen päätös, jonka lopullisen hinnan tulevat maksamaan tulevaisuuden sukupolvet - me ja meidän lapsemme. Suurin osa niistä päättäjistä, jotka kasvavasta tulevaisuuden humalaisesta kaaoksesta ovat todellisuudessa vastuussa, ehtii onnekseen hautaan karkuun, jotta eivät koskaan tule näkemään päätöksiensä lopputuloksia – kokonaisen yhteiskunnan ja sen hyvinvoinnin romahtamista, kun sen tärkein voimavara, yksilöt, ajautuvat hallitsemattomaan alkoholismiin toimimattoman päihdepolitiikan, alkoholia ihannoivan kansankulttuurin, alkoholia ylistävän mainonnan ja halvan alkoholin ristitulituksessa.

Ne päättäjät, jotka eivät ehdi piiloutumaan puulaatikossa maan alle, ovat taas tavalliseen kansaan nähden niin varakkaita, että heidän ei koskaan tarvitse elää todellista, jokapäiväistä elämäänsä siinä kaaoksessa, jonka ovat itse aiheuttaneet ja jossa muiden tarvitsee elää, koska he voivat rahoillaan rakentaa oman maailman, joka elää sivussa todellisuudesta. Maailman, jossa aidat ja valvontakamerat erottavat heidät muista yhteisön jäsenistä.

He jättävät poliittisena testamenttinaan meille ja lapsillemme viinalla tuhotun köyhän ja kärsivän maan, ja vielä puolustavat tekojaan vetoamalla alkoholiverokertymän pienenemiseen, mikäli ihmiset olisivat hakeneet osan viinoistaan ulkomailta. Alkoholin kokonaiskäyttäjämäärään nähden tätä olisi kuitenkin harrastanut varmasti pienehkö ryhmä, jolla siihen todellakin olisi ollut erityistä halua, tarvetta ja resurssit, eikä tämän ryhmän toiminta olisi todellakaan vaikuttanut niin negatiivisesti yhteiskunnassa kasvavaan alkoholiongelmaan kuin holtiton kovien alkoholituotteiden veronalennus, jonka lopullista hintaa voimme vain peläten odottaa. Ainoastaan se on varmaa, että halpa tuo hinta ei tule olemaan.

Hetken verohurmio voi valitettavasti olla siis koko kansan turmio, kuten pyhässä sanassakin sanotaan. Tämä sanonta todellakin materialisoituu tällä hetkellä maassamme, jossa poliittisen päättäjät ja heidän kyvyttömyytensä johtaa sitä ovat saattaneet sen sille polulle, jonka päässä ei paljon valoa näy tulevaisuudessakaan.

Tuo verotuspäätös oli niin suuri virhe, että jos oikeutta oikeasti maailmassa olisi, kaikki ne päättäjät, jotka sanoivat ”kyllä” kovan alkoholihuumeen hinnan alentamiselle, pitäisi asettaa seinän eteen ja heistä tulisi laskea läpi vaikkapa hirvikiväärillä. Tai heidät pitäisi laittaa istumaan sähkötuoliin, sillä ainakin minä pidän sähkön hajusta, siinä tuoksuu totuus ja voima. Tosin nykyisillä sähkönhinnoilla laskusta tulisi liian suuri, ja tästäkin asiasta voimme syyttää paljolti samoja henkilöitä, jotka kansamme heikkoja jäseniä myrkyttävät halvalla alkoholilla.

Viina saattaa todellakin olla viisasten juoma. Tämä tarkoittaa lopulta sitä, että kun yksilötasolla tulee tarpeeksi viisaaksi, lopettaa alkoholin juomisen kokonaan, ja ymmärtää myös, että tässä maassa ei niin paljon viisaita ole, että viinasta olisi milloinkaan voitu tehdä kansallisjuoma, jonka nauttiminen on pyhä velvoite ja siihen sammuminen viikoittain todellisen suurmiehen mitta.

Jos sellaisen aineen juominen, joka sulattaa ja hajottaa muovia ja tekee saman myös aivosoluille, on maassamme pyhä perinne jonka olemassaoloa ja jatkuvuutta tulee veroteknisin keinoin edesauttaa ja erityisesti ylläpitää, häpeän päättäjiemme kyvyttömyyttä johtaa maataan.

Kansalaiset eivät todellakaan ole uhrattavia pelinappuloita päihdepoliittisessa veropelissä tai yhteiskunnallisessa päihdekokeilussa, jonka tarkoituksena on lähinnä vain ylläpitää rappeutuneen eliitin ja kyvyttömien päättäjien korkeaa elintasoa ja pitää kansalaiset hiljaisina halpojen alkoholituotteiden eli alkoholihuumeiden avulla, samalla kun nämä loisivat käet myyvät tämän maan ja sen vaurauden ulkomaille. Kupattuaan maan ja sen kansalaiset takaisin savupirttiaikaan, lentävät nämä parasiitit sinne minne vauraus maasta lensi aiemmin tai etsiytyvät toiseen maahan, jossa vielä on kansalla sampoja kaupan – myydäkseen nekin pois yksi kerrallaan.

Valtio on kuitenkin syntynyt kansalaista varten, luotu ajamaan hänen etujaan, ei itsensä. Jokainen poliittinen päättäjä, virkamies ja pikkubyrokraatti, joka näkee itsensä ensisijaisesti vain valtion edustajana, pitäisi vähintään erottaa työstään. On henkisesti sairasta, että valtiota edustavat ihmiset samaistuvat ja sulautuvat järjestelmään ja ajavat sen etuja ihmisyyttä lokaan polkien, vaikka valtion ja järjestelmän pitäisi olla ainoastaan turvaamassa juuri ihmisten tulevaisuutta. Valtiosta on tullut ilmeisen sokea ja kuuro ihmisten elätti ja se on asia, johon pitäisi nopeasti saada aikaan muutos. Vähintään sellainen, että yksilötasolla päättävät henkilöt kykenisivät näkemään itsensä ihmisinä, joilla on ensisijaisest vastuu ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan, ei pelkästään valtion.

Asia ei todellakaan ole näin – sen paljastaa jo yksinomaan se, että yhteiskunnan verotettaviksi valtapäihteeiksi on valittu mahdollisimman paljon tuhoa (niin yhteiskunta- kuin yksilötasollakin) tuottavat päihteet. Alkoholi, teknokemiallinen liuotin ja monikansallisten suuryritysten kasvattama tupakka, jonka riippuvuudesta kertoo ehkä jotain se, että sadastatuhannesta tupakanpolton ”lopettajasta” vain neljä prosenttia kykenee jatkamaan ”lopettamistaan” yli vuoden ajan. Nämä ovat ne aineet, jotka Yhdysvallat on hyväksynyt maailman kansoille maailmanherruudessaan, ja onnistunut ajamaan läpi oman teollisuutensa agendat ja halutut päihteet lähestulkoon maailmanlaajuisesti YK:n toimiessa arvovaltaisena käsikassarana. Yhdysvallat ja sen asenne maailmassa - ilmeinen itsekeskeisyyden singulariteettipiste - ovatkin aina olleet sellaisia arvoja maailmassa, joita jokaisen valtion tulee seurata järkähtämättä – ja nuo arvot ovat sitä edelleenkin, mikäli pyrkimys todellakin on kolmanteen maailmansotaan ja planeetan tuhoamiseen vielä kuluvan sukupolven aikana.

Valtio on kansalaisten ja materiaalittoman eksistenssin yhteensulautuma, metamorfoosi, joka on syntynyt ihmisten tarpeista luoda itselleen järjestelmä, jonka puitteissa elää ja kasvattaa lapsiaan. Valtio, joka on rakentunut sellaisten ihmisen ympärille, joita on yhdistänyt joku tietty kulttuurinen tai sosiaalinen tekijä, kuten vaikkapa sama kieli tai uskonto. Nyt tuosta liitosta on kuitenkin muodostunutkin pelottava, kasvoton järjestelmä, joka on ryhtynyt uhraamaan ja myrkyttämään säälimättä synnyttäjiään.

Suomessa seurataan sokeasti niitä samoja järjettömiä päihdepoliittisia toimintamalleja, joiden hämärien oppien mukaisesti myös koko muu maailma – Yhdysvaltojen heiluttaessa eturintamassa sotalippua - on tekemässä kokonaisesta planeetasta viinalla kyllästettyä hautamausoleumia. Yhdysvalloilla on kautta historian aina ollut tärkeä merkitys silloin, kun on rakennettu järjestelmiä, joilla pyritään maailman nopeampaan tuhoamiseen. Näitä järjestelmiä edustavat mm. orjuus, atomipommi, nopeita, isoja ja paljon polttoainetta kuluttavia autoja ulostava liukuhihnateollisuus (joka jatkuu yha edelleen, vaikka luonnonvarat hupenevat uhkaavasti), Kauniiit ja Rohkeat, ja erityisesti hampun kieltolaki. Hampun kieltolaki onkin ollut pakko toteuttaa, jotta monet näistä muista inhottavuuksista voitiin saada toimimaan ja hups – maailma on sellainen, minkälaisena sen tunnemme.

Atomiaseiden käytöstä ja ihmisluonteesta haluaisin todeta, että jos Hiroshima voidaan nähdä jollain tavalla tarpeellisena uhrina, jotta sota saatiin päätökseen, oli Nagasaki vain osoitus siitä, että raadollisina, ulkokullattuina ulostekasoina, tyypillisinä länsimaisina ihmisinä, emme välitä paskan vertaa, vaikka koko maailma tuhoutuisi puhdistavassa atomitulessa, kunhan viimeisenä ajatuksena kuollessamme voimme kokea voittaneemme, vaikka todellisuudessa olisimme hävinneet kaiken.

Amerikassa tehdään tällä hetkellä autoja niin suurella voitolla, että voittoa ei tule käytännössä yhtään, ja niitä myydään ilman käsirahaa, nollakorolla, jotta talous pyörisi ja puhaltaisi yhä enemmän ilmaa siihen kuplaan, joka Yhdysvaltoina tunnetaan, vaikka se ei enää mitään yhdistä – päinvastoin.
Amerikkalainen autoteollisuus ja sen tuottamat isot ja paljon polttoainetta kuluttavat ajoneuvot voidaan selkeästi nähdä kokonaisen yhteiskunnan itsetunnon pönkittämisenä. Amerikassa ja erityisesti Texasissa kaikki on suurempaa – vitutkin ovat kuin karvalakkeja. Jos ovat, amerikkalaiset pitaisi tunkea niihin takaisin ja nussia uudelleen, sen sijaan, että he nyt vetävät koko maailmaan halvalla perseeseen ja muu maailma maksaa tämän sodomian.

Yhdysvalloista näkee erityisen selkeästi sen, kuinka huonon geeniperimän varaan rakennettu yhteiskunta romahtaa, koska sen on synnyttänyt ja sitä ajaa eteenpäin ne samat paskageenit, jotka haluavat siellä samaa kuin täälläkin, vanhalla mantereella, ennen karkoittamistaan – rahaa - enemmän, nopeasti ja helpommalla. Kansana Yhdysvallat on todellakin oikeaoppinen koulukirjaesimerkki siitä, mitä syntyy kun euroopan alin geeniperimä dumpataan kunnon ihmisten joukkoon, ja annetaan tälle paskasakille lopulta päätösvaltakin, ja vain siksi, että heillä on riittävästi rikollista röyhkeyttä ottaa se väkivalloin ja valheilla.

Yhdysvallat on myös marssinut etujoukoissa niitä muutoksia rakennettaessa, joiden johdosta alkoholista on tullut lähestulkoon koko maailman valtapäihde, vaikka se ei todellakaan ole paras vaihtoehto tahän tehtävään, koska se rikkoo paljon enemmän kuin rakentaa, niin ihmisiä, koteja, kansoja ja jopa yhteiskuntia. Monissa maissa, joissa alkoholi on ollut vieraampi tai täysin tuntematon huumausaine kansalaisille, on toimivia, ehkä vuosisatoja tai -tuhansia vanhoja päihdekulttuureita jouduttu myös purkamaan, kun alkoholi on väkisin tuotu näihin maihin, vaikkapa perinteisellä kehitysapukiristyksellä, joka on osoittautunut yhdeksi tehokkaimista välineistä, kun alkoholia on lanseerattu erityisesti köyhempien, mutta suuren populaation omaavien maiden kuluttajien ja näiden läheisten riesaksi.

Intiassa oli muutamia vuosikymmeniä sitten vielä erittäin hyvin toimiva hamppupohjainen päihdekulttuuri, joka oli ollut olemassa tuossa maassa hyvin kauan. Intian päihdekulttuurissa alkoholi oli – ei niinkään vieras, mutta ei myöskään kovinkaan arvostettu päihde, koska se tekee ihmisestä jälleen eläimen, ja palauttaa hänet esihistorialliseen aikaan päihtymyksen aikana, sulkemalla aivoista juuri niitä alueita, joita tarvitaan ns. korkeammissa tietoisuusasteissa, ja jättämällä käyntiin ne primitiiviset osa-alueet, jotka olivat erityisesti tarpeen ihmisen alkukantaisena aikana – tarve etsiä ravintoa, tarve etsiä parittelukumppani ja paritella – vaikka sitten väkisin, jos ei muuten pipari irtoa. Yksipuolisesti kiihkeän parittelun jälkeen voikin sitten siirtyä vaikka taistelemaan ravinnosta grillijonossa, ja seurata aivojen alkukantaista ohjelmanpätkää, joka varmasti turvaa ihmisen säilymisen lajina, joka laadullisesti kuitenkin alkaa olla yhä vain enemmän henkisesti vammautunut.

Lieneekö päihdevalinnassa päädytty Intiassa hamppuun osittain siitä syystä, että siellä ihmisen henkisyys ja henkisyyden kehittäminen on ollut arvostettua, ja alkoholi ei ole tässä kyennyt milloinkaan auttamaan, koska se edustaa yksistään henkistä taantumaa, sielun rappiota - hyvin pahaa ja nopeaa sellaista?

Valkoisen miehen ahneus ja alkoholia ja tupakkaa tuottavien yhtiöiden valta ovat olleet aina voimakkaita tekijöitä maailman muokkaamisessa, ja tämän asian ovat joutuneet maailmassa kohtaamaan monet ihmiset, jotka on halvalla alkoholilla orjuutettu täysin tietoisesti. Amerikka teki tämän ensin alkuperäisväestölleen, ja huomattuaan, että orjuutus alkoholilla on mahdollista, nopeaa ja helppoa, päätti lähteä kokeilemaan samaa toimintamallia myös maailmanlaajuisesti. Tämän toiminnan tulokset ovat nähtävissä joka päivä, kunhan vain uskaltaa katsoa ja tarkastella maailmaa, eikä sulje siltä todellisuudelta silmiään, jonka alkoholi synnyttää täällä ja muualla. Väkivaltaa, tuhoa ja kurjuutta. Jos tähän oli tarkoituskin päätyä, siinä myös on onnistuttu. Alkoholi- ja tupakkayhtiöt ovat myös osaltaan rahoittaneet huumausaineiden vastaisia kampanjoita, sillä yhtiöiden taloudelliset intressit on turvattava keinolla millä hyvänsä – tuottamalla vaikkapa tuhansia tunteja ”huumausainevalistusta”, valheista välittämättä, laadusta tinkien.

Hamppua on kuitenkin vastustettava kaikin mahdollisin keinoin, ja nyt tuolla hapantuneen maidon ja toukkia kuvisevan hunajan maassa pohditaan lakialoitetta, joka mahdollistaisi jopa kolmenkymmenen vuoden vankeustuomion sellaiselle ihmiselle, joka käyttää jotain laitonta päihdettä, mukaanlukien hamppu, talossa tai tilassa, jossa on paikalla alaikäisiä lapsia. Alkoholia saa kuitenkin edelleen juoda ja sen voimalla terrorisoida näitä lapsia ja heidän äitejään joskus vuosikausiakin, ilman, että kukaan oikeasti kiinnostuu, jos ei ketään kuole tai vammaudu vakavasti. Muutamasta mustelmasta selviää nuhteluilla ja pienellä sakolla, jos sitäkään tulee, sillä joskus on vain vähän purettava paineita, joita perhe- ja työelämä stressaantuneelle mielelle aiheuttaa. Pieniä aggressioita, joita alkoholi sopivasti purkaa.

Jos joku vammautuu tai kuolee viinahuuruisen illan päätteeksi, niin siitäkin selviää muutaman vuoden vankeudella ja sopivan suuruisella rahasummalla, mutta hamppu – se on ehdottomasti pahin asia maailmassa. Sen käytöstä on langetettava huomattavasti suurempia rangaistuksia kuin tapoista, murhista, ryöstöistä ja raiskauksista. Amerikka on ylittämässä kaikki kaksinaismoralismin rajat ja se tekee sen tavalla, joka todellakin kuvottaa. Enkä todellakaan tarkoita sitä, että samassa huoneessa, jossa on läsnä lapsia, pitäisi poltella tai käyttää yhtään mitään huumaavaa päihdettä, olipa se tupakkaa, alkoholia tai hamppua. Lapsia tulee ensin suojella vanhempien päihteidenkäytöltä, ja kun he tulevat riittävän vanhoiksi, heitä tulee kaikin keinoin suojella yhteiskunnan toimimattomalta päihdepolitiikalta, joka voi heidät tappaa tai vammauttaa, koska heidänkin halutaan osallistuvan siihen globaaliin hitaaseen itsemurhaan, jossa kemiallista liuotinta käyttämällä tuhotaan ihminen hitaasti, aivosolu kerrallaan.

Eli minäkin tästä kai joutaisin vankilaan muutamaksi kymmeneksi vuodeksi, vaikka en samassa huoneessa lapsen paikallaollessa mitään koskaan käytäkään, paitsi jos talon yläkerta - lapsen ollessa alakerrassa - luetaan samaan tilaan kuin koko talokin, niin sitten kyllä. Tai pihakeinu, jossa on kiva kesäisin istuskella. Kyllähän lakitekstit ovat aina sen verran ympäripyöreitä ja tulkinnanvaraisia, että häkki heiluu jos sen halutaan niin tekevän. Vaan en mä silti näitä hommia jättäisi. Vapaus on kuitenkin mielentila ja kun mieli on lopultakin vapaa, ihminen on myös – jopa vankeudessa.

Jotkut maamme kansalaisista huutavat kovaan ääneen kuolemaa huumekauppiaille, tajuamatta lainkaan, että ne suurimmat huumekauppiaat, ihmisten murhaajat ja laillisia, fataaleja huumeita tuottavien yhtiöiden tukivat löytyvät maamme eduskunnasta. Suurinta ja kuolettavinta huumekauppaa maassamme ei käydä hämärillä kujilla ja sotkuisissa asunnoissa, myyjien ollessa mystisiä ja nimettömiä. Suurinta ja kuolettavinta huumekauppaa käydään valoisissa ja avoimissa kaupoissa, päivänvalossa, ystävällisten myyjien hymyillessä, ja nimelta tunnettujen päättäjien siunatessa tämän raadollisen kansanmurhan.

Tämän maan vaarallisimmasta, kuolettavimmasta ja eniten ongelmia niin käyttäjille kuin sivullisillekin aiheuttavasta huumekaupasta vastaa valtio, ja sen kätyreinä ovat kansanedustajat, joiden mielestä hengenvaarallisen liuottimen hintaa tuli laskea huomattavasti, erityisesti väkevien alkoholituotteiden osalta, koska mietoja oluita juomalla kansan alkoholisoituminen hidastuu merkittävästi. Alkoholin saatavuuttahan on parannettu tässä maassa jo vuosikymmeniä. Kunhan vielä saadaan viinit maitokauppoihin, on jälleen edistytty yksi askel sillä polulla, joka johtaa harkittuun ja kylmäveriseen kansanmurhaan.

Nyt kun paskat on rojautettu housuun ja kunnolla, ja yhteiskuntamme heikoimmat jäsenet sortuvat entistä helpommin alkoholiin, ryhtytään puuhailemaan jostain tyhjänaikaista pseudotoimintaa ”huolestuneisuuteen” vedoten. Toimia kuten varoitustarrojen liimaamista viinapulloihin.

Tilanne on täysin sama kuin jos heroiiniruiskussa lukisi pienellä ”heroiini aiheuttaa erittäin voimakasta riippuvuutta ja voi aiheuttaa kuolemaan johtavan yliannostuksen jo kertakokeilulla.” Saman tekstin voi laittaa suoraan viinapulloon, sillä samat asiat pätevät myös tuohon pyhän veroliemeen, jonka synnyttämät menot ovat valtiolle paljon suuremmat kuin siitä saatavat ansiot. Alkoholin aiheuttama riippuvuuskin lähentelee heroiinin luokkaa, sillä erotuksella, että se syntyy hieman hitaammin. Eikä myöskään valtio, aivan kuten ei heroiinikauppiaskaan, kanna vastuuta aineensa aiheuttamista haitoista. Se vain saattaa näyttää siltä, mutta tilanne on kuitenkin verrattavissa siihen tilanteeseen, jossa heroiinikauppias antaa kymmenen euroa kerran kuussa vaikkapa jollekin huumeiden vastaista työtä tekevälle järjestölle, puhdistaakseen sisältä mätää omaatuntoaan.

Ne asiat, joita nyt olemme jo joutuneet näkemään, vaikkapa väkivallan ja järjestyshäiriöiden kasvuna, ovat pelkää esileikkiä siihen nähden mitä yhteiskunnan valitsema valtapäihde tulee saamaan aikaan lähitulevaisuudessa.

Mutta koska poliittisilla päättäjillä ei oikeasti ole vastuuta päätöksistään, koska demokratiassa päätökset profiloituvat puolueisiin, ei yksittäisiin henkilöihin, tällainen älyttömyys kuin kovan nestemäisen liuottimen paljousalennus saatiin ajettua läpi sillä verukkeella, että valtio säästäisi verotuloja, joita ns. ”viinaralli” ulkomailta söisi uhkaavasti. Kukaan ei ota yksittäistä poliittista vastuuta asiasta, eikä varmasti uskaltaisikaan, sillä hänestä saatettaisiin melko nopeasti päästää ilmat pihalle – mikä olisi enemmän kuin kohtuullista, aiheuttaahan näiden ihmisen päätökset siinä määrin järkyttäviä asioita niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin, että joku pitäisi saada ottamaan niistä myös vastuun, sen sijaan, että nyt näistä mielenvikaisista päätöksistä maksetaan tuhansien eurojen kuukausipalkkaa.

On todellakin aika absurdia ajatella, että suurin huumausainerikollinen tässä maassa on sen oma hallitus, eikä se piittaa sen vertaa kansalaisistaan, että mahdollistaisi heille huomattavasti vähähaittaisemmat päihdevaihtoehdot kuin alkoholin, joka surmaa tuhansia ihmisiä vuosittain, ja on osallisena noin kahdeksassakymmenessä prosentissa maamme väkivaltatapauksista, murhista, tapoista, ryöstöistä ja raiskauksista. Tietenkin tämä kaikki rikollisuus, joka kiinteästi kulkee alkoholin rinnalla, työllistää terveyskeskuksia, sairaaloita, poliisia ja oikeuslaitosta, vankiloista puhumattakaan. Lisäksi kasvaneet järjestyshäiriöt ja hupeneva yhteiskunnallinen turvallisuus tai turvallisuudentunne yksilötasolla ovat erinomainen keino vaatia lisää resursseja poliisille ja oikeusjärjestelmälle. Huumesotakin on erinomainen asia poliisin kannalta, sillä vaikka sitä ei koskaan voida voittaa, sen nimissä voi kuitenkin pyytää resursseja loputtomiin.

Yhdysvalloissa, jossa vankilajärjestelmät ovat muuttuneet osaltaan yksityistetyksi liiketoiminnaksi, lobataan jatkuvasti juridisten sanktioiden koventamisen puolesta, koska mitä enemmän maassa on tuomittuja vankeja, sen enemmän on myös tuottoisaa vankibisnestä. Ihmisillä käytävät orjakauppa ei ole hävinnyt, se on jalostunut joksikin uudeksi. Erityisen haluttua porukkaa vankilaan ovat hampun kasvattajat ja käyttäjät, mistä syystä lakia tuon aineen osalta kannattaa koventaa niin paljon, että se mahdollistaa vaikkapa vuosikymmenien tuomiot, näiden taatessa jatkuvan ja kestävän bisneksen. Lisäksi vankityyppinä hampun kasvattajat ja käyttäjät ovat myös erityisen haluttuja, koska he ovat pääsääntöisesti rauhallista porukkaa, joka ei aiheuta koskaan merkittäviä ongelmia. Iso bisnes, joka vaatii ainoastaan sen, että lakeja säätävät ihmiset saadaan uskomaan se valhe (isolla rahalla tai ilman), että hamppu on kaiken pahan alku yhteiskunnan rappiotilassa. Ei maan huonosti hoidettu sosiaalipolitiikka, eikä huonosti hoidettu päihdepolitiikka – hamppu yksin on vastuussa kaikesta, ja kun sen käyttäjät on kaikki saatu vankilaan, maailma pelastuu siltä tuholta, johon se on selkeästi kulkemassa. Vaikka ei pelastuisikaan, tunne siitä, että ainakin yritimme sen pelastaa, lohduttaa loppuvaiheessa.

Hamppupopulaatio on myös volyymiltään erityisen iso, joten hampun käyttäjät ovat merkittävä bisnesmahdollisuus ammatikseen vankiloita pyörittävälle liikemiehelle, ehkä jopa tulevaisuuden Suomessakin, kunhan aika kuluu ja asennevammat ja tuomiot hampun kasvatuksesta omaan käyttöön kovenevat. Suomessa arvioidaan olevan 100 000 – 350 000 (Lähteistä riippuen) aikuista hampun käyttäjää ja yli 500 000 ihmistä, jotka ovat sitä kokeilleet, joten täälläkin olisi merkittävät resurssit yksityiseen vankilabisnekseen. Valitettavasti maamme veronmaksajakanta on niin pieni, vaikkapa Yhdysvaltoihin verrattuna, että emme kykene sulkemaan tätä ryhmää vankiloihin rahan puutteen johdosta, mikäli ensin kykenisimme nämä ihmiset jotenkin poimimaan ihmisvirrasta. Tämä on kuitenkin hankalaa, koska hampunkäyttäjän erottaminen ulkoisien merkkien pohjalta muista ihmisistä on melko mahdotonta, poislukien ne henkilöt, jotka kantavat jotain tiettyä merkkiä vakaumuksestaan ja ajattelumaailmastaan.

Hampunkäyttäjien ryhmä on Suomessa siis melko suuri, ottaen huomioon, että aine on kuitenkin kiellettyä. Eikä tämä suurehko käyttäjäryhmä oikeastaan edes näy missään tilastoissa erityisenä piikkinä, ei sairaanhoito- eikä myöskään kuolintilastoissa, mikä on melko hämmästyttävää, kun otetaan huomioon kuinka vaarallisena aineena kannabista on vuosikymmeniä totuttu pitämään tässäkin maassa.

Valtion laillinen alkoholihuumekauppa taas on päävastuussa oikeuskoneiston ja sairaanhoitojärjestelmän työllistämisestä, vaikka onkin järkyttävää ajatella asiaa tältä kannalta, varsinkin, kun sairaanhoidon resursseja on jatkuvasti muutenkin ajettu alas, vaikka alkoholin aiheuttamien ongelmien kasvu edellyttäisi tuntuvaa resurssien korottamista. On arvioitu, että jos alkoholin kulutus maassamme laskisi kuusikymmentä prosenttia, kaikki hoitojonot terveydenhuollossa kyettäisiin poistamaan vuodessa, mikäli rahaa ja sen riittävyyttä käytetään mittakriteerinä.


Alkoholiveron alennuksen aiheuttamia säästöjä valtiotaloudessa tullaan tässä maassa maksamaan vielä kauan. Muutamia miljoonia rahaa säästääkseen hallitus teki päätöksen, joka tulee aiheuttamaan sellaisen ”säästön” eli laskun tälle pienelle yhteiskunnalle, että harva kykenee sitä edes tässä vaiheessa ymmärtämään, ja ne ihmiset jotka edes vähän aavistavat tulevan laskun loppusumman ja seisovat edelleen vain hiljaa – hävetkää!

Seuraava teksti on suora kopio netistä, joltain sosiaalitanttojen sivuilta, jotka saarnaavat meille viinan kiroista, vaikka siihen ei ole mitään aihetta. Kyllä minä osaan ja ennenkaikkea saan juoda viinaa ilman moitteitakin, ja jos et huora pidä päätäs kiinni, tulee turpaan.

”Alkoholin kokonaiskulutus lisääntyi merkittävästi vuonna 2004

Alkoholijuomia kulutettiin ennakkotietojen mukaan vuonna 2004 lähes 43 miljoonaa litraa sadan prosentin alkoholina eli 8,2 litraa asukasta kohti. Kulutus kasvoi 6,5 prosenttia verrattuna edellisvuoteen. Lukuun sisältyy ainoastaan virallinen tilastoitu kulutus. Kun siihen lisätään myös tilastoimaton alkoholi, oli kulutus kaikkiaan noin 10,3 litraa asukasta
kohti.

Virallisen kulutustilaston ulkopuolelle jäävä ns. tilastoimaton alkoholin kulutus muodostuu matkailijoiden tuomasta alkoholista, laillisesta ja laittomasta kotivalmistuksesta, salakuljetuksesta, ulkomailla nautitusta alkoholista ja korvikealkoholeista. Tilastoimattoman alkoholin kulutuksen määrä, joka oli vuonna 2004 noin 2,1 litraa sadan prosentin alkoholina asukasta kohti, kasvoi lisääntyneen matkustajatuonnin vuoksi noin 25 prosenttia.

Alkoholin tilastoidun kulutuksen kasvuun vaikutti erityisesti maaliskuun alussa toteutettu alkoholiveron alennus. Viron EU-jäsenyys vaikutti puolestaan tilastoimattoman kulutuksen lisääntymiseen.

Ennakkotiedon mukaan valtion alkoholiverokertymä oli vajaa 1,1 miljardia euroa vuonna 2004. Kertymä pieneni talousarviossa ennakoidun mukaisesti vuodesta 2003 noin 300:lla miljoonalla eurolla.

Kulutus lisääntyi eniten niiden alkoholituoteryhmien osalta, joiden veronalennus oli suurin. Väkevien juomien vero aleni 44 prosentilla, minkä seurauksena alkoholin tilastoitu kulutus kasvoi lähes 20 prosenttia. Jakelukanavittain tarkasteltuna alkoholin vähittäismyynti kasvoi kaikkiaan 8,8 prosenttia. Alko Oy:n vähittäismyynti kasvoi 10,3 prosenttia ja elintarvikeliikkeiden alkoholin myynti kasvoi 7,2 prosenttia. Ravintoloissa kulutetun alkoholin määrä sen sijaan väheni vajaat neljä prosenttia.

Väkevien alkoholijuomien käytön lisääntyminen luo erilaisia uhkakuvia mm. lisääntyvästä väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Alkoholin käyttö aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain noin 700 miljoonan euron välittömät kustannukset. Lisääntyvä kulutus aiheuttaa valtiolle ja erityisesti kunnille sekä alkoholin käyttöön liittyvien sosiaali- ja terveyspalvelujen että toimeentuloturvan tarpeen ja kustannusten kasvua. Tämän lisäksi alkoholista aiheutuu ns. välillisiä kustannuksia yhteiskunnalle. Kokonaiskustannukset ovat moninkertaiset alkoholista saataviin valmisteverotuottoihin nähden.

Parhaillaan käynnissä olevalla vuoteen 2007 ulottuvalla alkoholiohjelmalla toteutetaan perusoikeusmyönteistä terveyspolitiikkaa, ja ohjelman kumppaneiksi ovat tulleet yhteiskunnan eri alkoholitoimijat. Alkoholiohjelman ja sen tukena olevan valtioneuvoston periaatepäätöksen haasteellisimpana tavoitteena on alkoholin kokonaiskulutuksen kääntäminen laskuun.

Alkoholinkäyttöä ihannoivan asenneilmaston muuttamisen ohella alkoholiohjelman tavoitteen toteuttaminen vaatii ehdottomasti alkoholin saatavuuden sääntelyä myös jatkossa ehkä vielä nykyisiä tiukemmin määräyksin. Saatavuuden sääntelyn tulee koskea erityisesti niitä alkoholin jakelukanavia, jotka myyvät eniten alkoholia. Viranomaisten tehtävänä on valvonnan oikea kohdentaminen ja valvonnan keinojen jatkuva kehittäminen.

Alueelliset ja koko maata koskevat alkoholin kulutustilastot ovat luettavissa verkko-osoitteesta http://www.sttv.fi/ / Tilastot.

Lisätietoja antavat ylijohtaja Ilkka Suojasalmi, puh. (09) 3967 2710 ja tietohallintopäällikkö Lennart Wahlfors, puh. (09) 3967 2717."


Jos koette, että tuossa netistä tänne kopioimassani tekstikappaleessa oli jotain sellaista tekijänoikeudella suojattua materiaalia, että sen kopiointi tänne rikkoo jotain lakia tai asetusta, niin kannattaa ehkä sitten soittaa poliisit ja palokunta. Tehkää niin, soitto vihjepuhelimeen ja saatte jälleen yhden pelottavan huumerikollisen kiinni. Vai ovatko jotkut tutkimukset julkisia, jos ne on vaikka julkisin varoin kustannettu? Tiedä häntä, pitäisi ainakin olla.

Noin oli siis tilanne alkoholihaittojen ja niiden kustannusten suhteen muutama vuosi sitten, ja alkoholin aiheuttamat kokonaishaitat ovat vain alati kasvaneet noista ajoista, ja tulevat kasvamaan – nopeutuen entisestään. Jos tietotekniikka ja tietokoneiden nopeus kasvavat vaikkapa ajan neliöön, samalla tavalla taitavat kasvaa myös alkoholin aiheuttamat ongelmat ja niiden kustannukset. Eikä muutaman vuoden aikainen kasvu olisikaan vielä korjaamaton ongelma, mutta alati jatkuva ja kiihtyvä kasvua kasvattava kasvu tulee kuitenkin olemaan.

Alkoholin hinnan nostokaan ei enää tule vaikuttamaan alkoholiongelman nopeaan vähentämiseen maassamme, sillä alkoholista riippuvaisten määrä on ehtinyt kasvamaan huomattavasti tämän lyhyenkin ajanjakson aikana, jolloin veroprosentti on ollut niin alhainen, että sen aikaansaama signaali ihmisten mielissä on ollut lähinnä vain valtion selkeä kannustus viinan juomiseen. Harkitsematon veronalennus ajoi nopeasti alkoholismin rajalla olleita ihmisiä alkoholismiin, eikä sieltä nouseminen ole todellakaan helppoa. Jos se olisi niin helppoa kuin jotkut kansanedustajistamme varmasti kuvittelevat, tyyliin ”riittää, että ei juo ja laittaa korkin kiinni”, ei meillä olisi satoja tuhansia alkoholiongelmaisia.

Viinaa on siis nyt juotu paljon ja halvalla, ja tulokset ovat olleet nähtävissä jo muutaman vuoden, vauhdin vain jatkuvasti kiihtyessä. Mikäli kasvavaan ongelmakenttään aiotaan puuttua vain nostamalla alkoholin hintaa tuntuvasti, kuvitellen sen ratkaisevan pääongelman eli alkoholismiin sortuvien ihmisten määrän kasvuun, vaikuttaa tämä päätös suurelta osin vain pimeän alkoholin myyntiin, sitä kasvattaen, sillä jostain nämä alkoholisoituneet ihmiset viinansa hakevat. Narkomaanille, olipa hänen käyttämänsä aine laillinen tai laiton, on tärkeää seurata yhtä narkomanian kultaista sääntöä, jonka mukaan käytettyä ainetta pitää saada aina vain enemmän ja ennenkaikkea aina vain halvemmalla.

Kun riippuvuus koviin huumeisiin on syntynyt, vain käytetty aine merkitsee – olipa aine laillinen alkoholi tai laiton heroiini tai amfetamiini. Jos valtio pyytää kauppaamastaan huumeesta liikaa, koska yrittää paikata epäonnistunutta alkoholiveron alennustaan vain veronkorotuksella, jotta saataisiin edes tulot ja menot alkoholin suhteen tasapainoon, alkoholisoitunut ihminen on helppo tapaus pimeän viinan kauppaajille, sikäli jos yhteydet ovat kunnossa näihin tahoihin. Näin tuntuu olevan, sillä jokainen tietää jonkun, joka on myynyt tai myy pimeää viinaa, tai jonkun joka tietää jonkun joka myy.

Laittomassa alkoholikaupassa on nähtävissä kaikki samat elementit kuin laittomien huumeidenkin kaupassa. Tavaraa myydään usein velaksi, jolloin moni on juonut jo ennakkoon tulevat työttömyyskorvauksensa, ja velallisia houkutellaan tai joskus jopa pakotetaan osallistumaan rikolliseen toimintaan, tavalla tai toisella. Addiktoitunut ihminen on helppo saalis, apuväline, jota voi käyttää monelle tavalla hyväksi ansaittaessa rahaa rikollisilla keinoilla.

Järjestäytynyt rikollisuus kukkii ja kukoistaa yhteiskunnan omien toimien johdosta. Ensin synnytetään suunnaton alkoholiriippuvaisten määrä hitaasti vuosikymmeniä keskioluella kypsyttämällä ja sen jälkeen räjäytetään alkoholipommi alentamalla verotusta järjettömästi. Veronalennus piti tietysti kohdistaa erityisesti siihen alkoholiryhmään, joka tunnetusti aiheuttaa eniten ongelmia, eli väkeviin alkoholituotteisiin, alkoholiryhmän ”koviin huumeisiin”, jos leikisti ajattelemme vaikka oluen olevan se ”mieto huume” tuossa ryhmässä. Ainakin sitä joutuu juomaan vähän enemmän ja ehkä tavoiteltuun humalatilaan tarvittava suurempi nestemäärä vähentää osaltaan humalatilaa, koska ihmiseen mahtuu vain määrätty määrä nestettä. Koska merkittävä veronlasku tapahtui kuitenkin sellaisten alkoholituotteiden kohdalla, jotka aiheuttavat enemmän ongelmia, meillä tulee olemaan enemmän ongelmia, kulutuksen kohdistuessa näihin tuotteisiin. Narkomaani etsii aina halvinta mahdollista humalaa, olipa hänen käyttämänsä aine mikä hyvänsä, laillinen tai laiton. Narkomaniaa taas ei määrittele aine ja sen juridinen status, jako laillisiin ja laittomiin aineisiin, vaan narkomaaniuden määrittelee ainoastaan käytön ongelmallisuus ja intensiteetti.

Kun veroja laskettiin väkevien viinojen kohdalla jopa 40 prosenttia, tämä aiheutti alkoholin kulutuksen tuntuvan kasvun maassamme, koska veronalennus koettiin todellakin lähinnä vain päättäjien antamana virallisena lupana juoda paljon enemmän, jonkinlaisena valtion sponsorisopimuksena monen ihmisen hitaassa itsemurhassa. ”Kun maksat itse viinastasi 60 prosenttia, valtio sponsoroi loput.”

”Juo nyt kun se on halpaa. Huomenna hinta voi jo nousta!” – Terveisin eduskunnan KylläKansanmurhalle-ryhmä.

Veronalennus suisti lukuisia alkoholismin rajalla pitkään olleita ihmisiä alkoholismiin, koska usein hyvin herkkä tasapaino kyvyn ja halun juoda välillä meni epätasapainoon. Raha ja sen mahdollinen puute oli hillinnut monia alkoholismin rajalla keikkuneita, mutta nyt riitti lopultakin rahat siihen viinaerään, joka kaatoi paatin kyljelleen. Kuka maksaa tämän laskun? Ei taatusti yksikään asiasta päättänyt ihminen, ei milloinkaan. Haluaisin nähdä yhdenkin päättäjän, edes joskus tässä maassa, edes kerran elämässäni, joka sanoisi olevansa aidosti pahoillaan siitä, että äänesti veronalennuksen puolesta, perehtymättä mitenkään syvällisesti asiaan, josta äänesti – myöntäen ammattitaidottomuutensa sen asian käsittelyssä, josta oli kuitenkin päättämässä.

Äänesti samalla tavalla kuin usein muutenkin, ihan ohimennen huitaisten, perehtymättä tähänkään asiaan kunnolla – ehkä kiireellään perehtymättömyyttään perustellen. Jos asialistalla on niin paljon asioita, että pitää edes joskus äänestää mutu-tuntumalla, koska ei ehdi (tai viitsi) perehtyä johonkin asiaan, silloin pitää asioita vähentää. Kukkapurkkilait ja muut joutavat lakiasiat on silloin jätettävä käsittelemättä, ja eduskunnan aika priorisoitava sellaisten asioiden käsittelyyn, joilla on todellisuudessa jotain merkitystä edes jossain. Tai sitten pitää vaihtaa päättäjät sellaisiksi, että heitä oikeasti kiinnostaa ne asiat, joita he käsittelevät, ei ainoastaan huonoista päätöksistä saatava korkea palkka ja helpon loppuelämän mahdollistava eläke. Jonka joskus voi saada vaikka ei jaksaisi yhtään kautta edes loppuun asti. Kunhan on oikeita kavereita oikeassa paikassa.

Tony Halmeen tragikoominen show eduskunnassa ja siviilissä, minkä jälkeen alle puolessa vuodessa saatu eläkepaperi, ilman kuntoutusta, ilman vuosia jatkunutta B-lausuntorumbaa, ilman uudelleenkoulutusta tai ilmeisesti edes sen tarjoamista – siinä meillä on David Copperfieldin taikatemppuihin verrattava maaginen suoristus, johon pystyy vain sellainen henkilö, jolla on tuttuja oikeissa kerhoissa. Skitsofreniadiagnoosillakin tavallinen henkilö joutuu tappelemaan usein vuosia, ennen kuin loputon lomakkeiden lähettely erilaisiin virastoihin loppuu.

Veronalennuksesta päättäneillä ihmisillä ei ilmeisesti ole mitään henkilökohtaista kosketuspintaa alkoholismiin ja riippuvuuksiin, ja he eivät ole koskaan joutuneet seuraamaan alkoholistin viimeisiä elinkuukausia, hidasta ja tuskaista hiipumista pois elämästä, jonka hän itsekin toivoisi jo päättyvän, mutta viina tappaa hitaasti ja suurta kärsimystä tuottaen, kuten inkvisitiokin aikoinaan – eikä kummankaan aiheuttama kipu jalosta ihmistä millään tavalla. Kun päätöksentekijöiltä puuttuu kosketus niihin asioihin, joista he päätöksiään tekevät, tämä myös näkyy, erityisesti ainakin maamme päihdepolitiikassa ja alkoholiverotuksessa. Vain murto-osa niistä ihmisistä, joiden pitäisi tätä maata johtaa kohti parempaa huomista, on joutunut seuraamaan läheltä ihmisen epätoivoista kamppailua alkoholiriippuvuutta vastaan, jota aivan liian monet tässsä maassa käyvät joka päivä, ja joka yleensä päättyy ennenaikaiseen kuolemaan, pitkän kärsimyksen jälkeen tai uskoontuloon. Uskonnollinen herääminen tai kuolema, siinä monen koviin huumeisiin riippuvuuden kehittäneen ihmisen pakotiet irti riippuvuudestaan.

Jossain vaiheessa, kun alkoholismi on jo kehittynyt, alkoholin käyttömäärät kasvavat myös siitä syystä, että voimat eivät riitä edes itsemurhaan, eikä Räsäsen klaani myönnä eutanasiakaan, vaan ainoastaan loppuun asti kärsittävän elämän valtion pyhän veroliemen runneltavana, josta yritetään päästä nopeammin eroon sen aineen avulla, joka ongelmat on aiheuttanutkin. Hidas itsemurha, miten se eroaa nopeasta? Siten, että valtio hyväksyy alkoholilla suoritetun hitaan ja kärsimyksellä kuorrutetun itsemurhan, mutta ei tavallista itsemurhaa, jossa kärsimys olisi vain murto-osa siitä, mitä se on silloin, kun elämä päätetään alkoholin avulla.

Havahduttuaan edes hieman oman epäpätevyydensä aiheuttamien ongelmien edessä, kansalaisten palvelijat eduskunnassa päättävät nostaa alkoholin hintaa ja todeta pahoin alkoholisoituneille ihmisille ”laita korkki kiinni ja äläkä juo enää...”, varoitustarrojen pullojen kyljissä kruunatessa alkoholiongelman ratkaisun. Heroiinikin tekee kauppansa, tarroilla tai ilman. Samoin tekee alkoholi. Kun ihminen on jäänyt ”koukkuun” jompaankumpaan näistä aineista, hän on jäänyt kiinni kovaan huumausaineeseen, eikä tuon riippuvuuden voimakkuudessa paljon eroa ole noiden kahden aineen välillä. Voitte olla uskomatta tätä väitettä, ja tunkea päänne hiekkaan, jos totuus tämän asian suhteen tuntuu liian pahalta, mutta ei se siitä miksikään muutu.

Jos Suomessa olisi satoja tuhansia heroinisteja, voitte kuvitella kuinka järkyttävä tilanne se olisi, kun tiedetään, kuinka vaikea on päästä irti opiaattiriippuvuudesta. Kuitenkin Suomessa on satoja tuhansia alkoholista täysin riippuvia ihmisiä, määrän jatkuvasti kasvaessa, mutta tämä asia ei tunnu paljon ihmisiä huolestuttavan. Lisäksi on satoja tuhansia, joiden elämää alkoholi hallitsee, mutta ei vielä ihan kokonaan. Alkoholia kuluu kuitenkin jo joka päivä, ja aamuisin on vielä usein promilleja veressä, kun on aika lähteä töihin, tai mennä terveyskeskukseen hakemaan hieman sairaslomaa, koska alkoholimyrkytyksen jälkitila – krapula - on niin paha, että töistä ei tule yhtään mitään.

Päättäjien kykenemättömyys ymmärtää huumausaineriippuvuutta edes alkeellisella tasolla näkyy heidän päätöksissään, jotka rakentavat pyhää uhrialttaria, jolla monet ihmisistä uhrataan joka vuosi, koska päätöksentekijät ovat amatöörejä ja manipuloituja haihattelijoita, joille ihminen on vain pelinappula ja inhimillinen kärsimys päihdepelin eräs piirre, joka tulee vain hyväksyä osana päihdepoliittisia kokeiluja.

Veronalennukselle ’”kyllä” sanoneet kansanedustajat kaivoivat kuopan, johon on helppo pudota, jos on ollut jo lähellä reunaa, mutta josta on hyvin vaikea nousta. Onneksi heidän ei tarvitse koskaan teoistaan vastata, sillä vaalikarjasta suurimman osan muisti on lyhyt ja älykkyyskin riittää usein vain Seitsemän Päivää-lehden pintapuoliseen selaamiseen ja keskioluen juomiseen, millä onkin hyvä sammuttaa ja särkeä loputkin hupenevista aivosoluista.

Otollinen pohja varsinaisen suuralkoholismin synnyttämiselle onkin ollut rakennettuna tässä yhteiskunnassa jo pitkän ajan. Se on kypsynyt hitaasti, ja suurin yksittäinen siihen vaikuttava seikka on ollut se, kun keskiolut siirtyi kioskeihin. Tämä aiheutti sen, että itseään ja heikkouksiaan häpeävä suomalainen uskalsi mennä sitä ostamaan - ilman, että hänen katseestaan näkyi alkon myyjien silmissä se sama häpeä, joka nyt näkyy joidenkin niiden miesten silmissä, kun he menevät hakemaan pornokaupasta jotain, jolla stimuloida viikentynyttä seksuaalielämää.

Alkoholistit, kuten kaikki narkomaanit, ovat tunnettuja siitä, että heillä on alituinen tarve saada käyttämäänsä ainetta aina vain enemmän ja enemmän – ja sieltä missä se on halvinta. Tämä alkoholiriippuvaisten ryhmä siirtyisi yksinkertaisesti hankkimaan aineensa verotuksen noustessa liian korkeaksi yhä enemmän rikollisilta, jotka myyvät myös velaksi vaikkapa seuraavaa työvoimatoimiston korvausta vastaan tai jotain tiettyä palvelusta vastaan.

Eikä tätä kasvua oikeasti tunnuta haluttavan lopettaa tai edes hidastaa. Voiko tosiaan olla niin, että muutamien miljoonien veroeurojen menettämisen pelossa (pelätyt Viron viinamatkat), alennettiin alkoholiveroa koviin huumeisiin luettavien aineiden eli viinojen ryhmässä neljäkymmentä prosenttia. Vähän kuin amfetamiinikauppias alkaisi järjestelemään bonuskorttisysteemiä vakkareilleen ja olisi kulta-, hopea-, platina- ja myös kuuluisa elämän valttikortti. Viimeinen olisi vain hukassa, kun kyseessä olisi amfetamiini. Tai nyt tässä tapauksessa alkoholi.

Alkoholi aiheuttaa kärsimystä jonka raha korvaa, kuten raha korvaa korvaamattomat ympäristötuhotkin, kun öljytankkeri laskee mereen muutamia satoja tonneja raskasta polttoöljyä. Mutta kaikkea ei voi aina mitata vain rahassa, sillä se on kuitenkin vähän liian triviaali ja profaani elementti mittaamaan inhimillistä kärsimystä ja peruuttamattomasti tuhoutuvaa luontoa. Se ei siihen riitä, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa. Raha ja sen häilyvä arvo eivät luo mitään pysyvää, vaan se korkeintaan antaa hetken lohdutuksen kärsimykseen. Vähän kuin kusisi talvella housuihin, jotta edes hetken olisi lämmin.

On outoa ajatella, että ihmiset kokevat päihdepropagandaksi (itse ensin tietoista valehtelua kymmeniä vuosia koettuaan) sen ainoastaan tosiasiasta kertovan ilmoituksen, että kannabiksen yliannostukseen ei ole vielä kukaan kuollut, ei koskaan. Ei tunnetun maailmanhistorian aikana. Tähän on pakko todeta, että usein totuus todellakin sattuu, ja sen kivun kohtaamisen pelossa on parempi ilmeisesti valehdella, niin itselle kuin myös muillekin. Jatkaa seisomista alkoholilla täytetyn vallihaudan paskassa kaulaa myöten, ja pelätä, että kannabis hukuttaa lopullisesti paskaan.

Ehkä on todellakin vaikea uskoa, kaiken sen vuosikymmeniä jatkuneen täysin tietoisen, järjestäytyneen valehtelurikollisuuden jälkeen, että hampusta voitaisiin myös nykyisin tehdä se köysi, jota pitkin voisivat nousta paskasta pelastukseen meille tuhannet rakkaat ihmiset, joiden kamppailua hiipivää alkoholismia vastaan joudumme päivittäin katselemaan.

Ohimennen mainiten ja mitenkään hakematta kirjoitukselle astraalista ja metafyysistä aspektia, eikö muuten olekin mielenkiintoista, että maailmassa on noin 400 000 erilaista tunnistettua kasvilajia, ja vain hampusta voidaan erottaa samat sukupuolet kuin eläimistä ja ihmisistä. Naaras ja uros. No, ei se outoa varmasti ole, eikä mystistä.

Mystistä on se, että viinaa saa juoda vaikka sille ei vuosituhansien aikana ole rakentunut evoluution hitaassa kulussa vastaavia reseptoreita kuin vaikkapa hampulle, jonka päihdyttävä molekyyli osuu kuin avain sille varattuun lukkoon ihmisen aivoissa, ja avaa oven rikkomatta sitä. Alkoholi taas sulattaa lukon ja oven – usein käyttökelvottomaan kuntoon.

Välttämättä hamppuköysikään ei meitä kykene nostamaan kokonaan tuosta likaisesta sotkusta, olemmehan vain ihmisiä, ja luonteellemme on tyypillistä kehitellä erilaisia riippuvuuksia mitä ihmeellisimpiin asioihin, kuten pesuaineen juomiseen ja kamelinpaskan polttamiseen. Mutta ainakin hamppu voisi auttaa siihen, että vain saappaat nilkkojen alapuolelta olisivat vähän ravassa, mutta paska ei enää haisisi nenässä ja sontakikkareet täyttäisi suuta, ja veri värjäisi sitä tietä punaiseksi jota alkoholitriumfi etenee.

Rodullisesti ihmisellä on ollut koko olemassaolonsa ajan selittämätön pyrkimys etsiä erilaisia muuntuneita tajunnantiloja. Suurin osa ihmisistä on jossain elämänsä vaiheessa kokenut tarvetta kokea jotain muuta kuin se, mikä on aina läsnä - reaalimaailma, joka nykyisin on alkanut ahdistaa enemmän ja enemmän, mikä varmasti osaltaan lisää päihteidenkäyttöä.

Ihmisellä on koko olemassaolonsa ajan ollut selittämätön pyrkimys etsiä erilaisia muuntuneita tajunnantiloja, päihtyä, jotka ehkä kokemuksina ovat olleet jopa jonkinlainen evolutionistinen väline, ellei jopa välttämättömyys, jotta ihminen ja häntä ohjaavat aivot ovat voineet vuosimiljoonien aikana kehittyä. Varsinkin hampun on tutkimuksissa osoitettu lisäävän aivoissa harmaata aivosolukkoa huomattavasti tehokkaampaa valkoista aivosolukkoa, vaikka tätäkin tutkimusta on tietämättömien ihmisen keskuudessa käytetty pelottelun ja propagandan välineenä. Typerykset meillä on täällä aina seuranamme, mikä on valitettavaa. Mutta vielä valitettavampaa on se, että nämä typerykset eivät edes halua oppia mitään. Älylliseksi stimulaatioksi riittää television tarjoama, usein täysin ala-arvoinen viihde, joka kertoo enemmän katsojastaan kuin tekijöistään.

Kuten kaikki läksynsä hyvin lukeneet tietävät, monien erilaisten kehon ulkopuolisten aineiden vastaanottoon aivoissamme on kehittynyt erityiset reseptorit, jotka huolehtivat kyseisen aineen vaikutusten siirtämisestä itse järjestelmään, ihmisen aivoihin ja hänen mieleensä. Asia, joka luo päihteen vaikutukset. Tälläiset vastaanottosolut on nikotiinille, kofeiinille, opiaateille eli yleisimmin heroiini, hampun sisältämälle THC:lle ja kofeiinille.

Koska alkoholille ei ole muodostunut vastaavia, luontaisia vastaanottojärjestelmiä, olen sille julistanut sodan, koska se on täysin keholle vieras aine siinä mielessä, että se sopisi sinne ulkopuolelta tuotuna. Kehossa on normaalisti jo sen verran alkoholia, että se sille riittää, se on syntymähumalan verran. Toisena ja ehkä tärkeämpänä syynä tälle sodanjulistukselle on se, että olen joutunut seuraamaan aivan liian monta kertaa alkoholistien taistelua riippuvuuttaan vastaan, joka on liian usein päättynyt kuolemaan. Tällä hetkelläkin odotan jälleen pian saapuvaa uutta suruviestiä, kun erään minulle rakkaan henkilön elämä on päättymässä alkoholin runneltua vuosien aikana mielen ja kehon.

Hamppu on kuitenkin saatanasta, ja sitä tulee vastustaa kaikin keinoin, jopa selkein valhein. Mutta kukaan ei todellakaan tämän maailmanhistorian aikana ole menehtynyt kannabiksen aiheuttamaan yliannostukseen. Tämä onkin ollut, on edelleen ja tulee myös olemaan eräs suurimpia huumevastustajien ongelma-alueita, koska juuri huumeiden vaarallisuus (jopa mahdollisuus aineen aiheuttamiin yliannostuskuolemiin) on ollut monesti kriteerinä niiden laittomaksi julistamisessa.

Hampun kieltolaki ei voi millään perustella olemassaoloaan hampun selkeällä vaarallisuudella (paitsi ehkä joillekin luutuneille yhteiskunnallisille rakenteille, jotka pitääkin hajoittaa ennen kuin ne hajoittavat maailman), joten sen on ollut pakko perustella kieltolakinsa joillain muilla syillä. Monet noista syistä ovat sellaisia, että ne eivät kestä tarkastelua totuuden valossa. Se valo repii nuo totuudet riekaleiksi. Sääli, että se ei vielä tänään revi niiden levittäjiä. Mutta jokainen päivä tuo huomisen lähemmäs, ja huomenna hän saattaa jo tullakin.

Virheistä pitää oppia. Ne ovat avain jokaisen toimivan järjestelmän kehitykseen. Nykyinen päihdepolitiikka ei ole onnistunut kovinkaan paljon virheistään oppimaan. Se jatkaa joka vuosi omaa järkähtämätöntä kulkuaan, pieniä nippelimuutoksia lakiin tehden, ja turhien uhrien määrä kasvaa koko ajan.

Miten voidaankaan vakuutella vuosikymmeniä ihmisille aineen olevan ”Kasvi, jonka juuret ovat Helvetissä”, kun se ei edes tapa vuoden aikana yhtä ainoaa käyttäjäänsä, vaikka heitä sentään on maailmanlaajuisesti satoja miljoonia. Ajatus helvetistä tavoittelee tietenkin asiaa vertauskuvallisesti, mutta kyllä tätä planeettaa voidaan jo alkaa jonkinlaiseksi helvetiksi kutsua todellisuudessakin. Eikä suunta todellakaan ole ollut pitkään aikaan se, että maailmassa yritettäisiin parantaa asioita, vaikka puheita kyllä riittää. Kiina tosin on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on vain valhe, jonka tarkoitus on estää ja hidastaa ennenkaikkea Kiinan hyvin alkanutta talouskasvua, jolle ei loppua näy ennen maailmanloppua. Suunta tänään on ilmeinen; myydään kaikki nopeasti ja kuollaan paskaan, kun rahaa ei voi lopulta syödä, eikä sillä lopulta voi ostaa edes ruokaa.

Hampun vähähaittaisuudesta johtuen onkin tärkeää uutisoida suurin lööpein ja hämärtävin mielikuvaviittauksin sellaiset kuolemantapaukset, joissa uhrilta on löytynyt kannabista tai viikon takaisen kannabiksenkäytön jälkeisiä aineenvaihduntatuotteita virtsastaan; ja viinaa, amfetamiinia ja ehkä jotain muutakin. Mutta mielleyhtymiä sopivasti ohjastaen laitetaan huumevastaiset ajatukset laukkaamaan ja kansamme syvien rivien degeneroituneisiin mieliin syntyy kuva siitä, että huumeet tappoivat, ja koska kannabis on myös huume, se siis oli osasyyllinen kuolemaan.

Sama se mikä aine uhrin lopulta tappoi, heroiini tai alkoholi, mutta kannabista oli kuitenkin virtsassa. Bob Marleynkin tappoi varmasti kannabiksen aiheuttama syöpä, joka levisi loukkaantuneesta varpaasta koko kehoon, eikä Jah halua nähdä edessään paloiksi leikeltyä rastafaria, joten leikkaushoito ei tullut kyseeseen uskonnon estäessä sen.

Jälleen uskonnolliset elementit vaikuttavat päätöksiin, joista ihmisen tulisi selvitä ihan itse, ilman ulkopuolisia henkilöitä ja pyhiltä vaikuttavia kirjoja. Uskonnot ovat muutenkin kuin päähän vedetty posliininen yöastia. Ulospäin ne saattavat vaikuttaa kauniilta, valkoisilta ja kiiltäviltä, mutta sisäpuolellä on enemmän tai vähemmän paskaa. Enkä minä tunnusta mitään purppuraa, jota pitää kumartaa, ja etsin sitä kirjaa jossa meidät kerrotaan - ja sen kirjan sanat, niitä ei ole kenenkään verellä kirjoitettu.

Paradoksaalisesti asia on siis niin, että maailman yksi vähähaittaisimmista aineista näkyy ihmisen elimistössä kaikista pisimpään, ja tämä aiheuttaa sen, että joskus jopa suositaan paljon kovempia huumeita testauksen pelossa. Yksi kovimmista huumeista maailmassa on peräti täysin laillista ja halpaa.

Ei tule helpolla hampulla kuolema, ei, sillä hamppu on suunniteltu ihmisen aivoille kuin avain on suunniteltu sitä varten tehtyyn lukkoon. Alkoholi on edelleen se sama moukari, joka hakkaa aivosolujen seinät kasaan ja sotkee hermosolujen aineenvaihduntaa, sulkien pois isojen aivojen alueet, jotka vastaavat ns. korkeammasta tietoisuudesta ja henkisestä sivistyksestä. Alkoholi on matkalippu kivikauden ihmisen älylliselle alueelle. Jos kiinnostaa tosi menneisyyden restaurointi, eikä vain amerikanautojen rukkaaminen, niin juo vinaa ja pidä primitiivistä kivaa.

Vuosikymmenen päästä rappioalkoholisteista koostuvan ryhmän hoitamiseen, kuntouttamiseen ja uusien ihmisten kouluttamiseen viinaan kuolleiden tilalle, tulee kulumaan niin paljon rahaa maassamme, että tämänkokoisen kansan veronmaksajavolyymillä ei sitä koskaan kyetä saamaan niin paljon kasaan kuin sitä kuluu. Varsinkaan, jos edes vähän yritetään siinä sivussa vielä pitää sellaista hyvinvointiyhteiskuntaa kasassa, jossa lääkäriin (joita on tarjolla) pääsee myös tavallinen ihminen, edes vaikka saman vuorokauden aikana, ja kirjastoissa (joita myös edelleen on) on uudempiakin kirjoja tarjolla kuin vain Nietzschen ”Antikristus”.

Nietzschen ongelma ohimennen todeten oli mielestäni se, että aavistaessaan jotain olevan tämän kaiken todellisuuden takana, hän lähti sitä tavoittelemaan, ja ymmärtäessään, että ei voinutkaan sitä saavuttaa, hän romahti. Yli-ihminen, joka hänen unelmansa oli, ja josta hän itse toivoi olevansa paras esimerkki, ei koskaan saavuttanut tuota pistettä jonka olemassaolon hän tiesi varmaksi. Näinkin hullusti voi käydä.

Rikkaat ihmiset ovat asia erikseen, heillä on varaa elää, kuluttaa, sairastaa ja kuolla, ja hankkia elämänsä aikana itselleen vauraudellaan sivistystä, joka on usein vain näennäistä. Sielun sivistystä ei kukaan kykene ostamaan. Kun sielu sivistyy, se haluaa jakaa itsestään, ei omia itselleen itseisarvoisesti jotain sellaista, joka on vaikkapa vain paperia ja metallia. Tarpeellista maailmassa, kuten kaikki muukin meille tarpeellinen, mutta ei sellainen itseisarvo, jonka keräämiseen ja haalimiseen tulisi käyttää koko elämä. Materialisoitunutta aikaa, jota emme tuntiakaan saa vietyä täältä mukanamme, ja jonka kerääntyminen muutamille harvoille ihmisille maailmassa on johtanut koko maailman taloudellisen rakenteen vinoutumiseen ja ahneuden ruokkimaan luonnonvarojen joukkoraiskaukseen.

Eikä ihmisen arvo todellakaan ole sidottu rahaan. Rikkaiden joukossa on ihan yhtä paljon rupusakkia kuin on köyhienkin joukossa, ellei enemmänkin, koska raha saa heidät valitettavasti luulemaan, että he ovat muita huomattavasti parempia, vaikka tuottavat kuitenkin samanlaista paskaa kuin halveksimansa köyhälistökin, Paskaa, joka haisee yhtä pahalle ja tulee samankaltaisssta aukoista. Osa näistä omaan pesäänsä ulostavista herroista myy tätä maata koko ajan ulkomaille, vaihtaen isiemme verta, jolla maata puolustettiin, lapsityövoimalla tuotettuun muoviromuun. Mutta tuollekin markkinasakille voi käydä kuten Kauppakomppanian markkinointiosastolle Douglasin tarinoissa.

Koska alkoholin aiheuttama riippuvuus on heroiinin luokkaa sen jälkeen kun se on syntynyt (aikaa menee vähän enemmän), meillä on tulevaisuudessa melko köyhä maa, jonka rahat menevät valtion valitseman laillisen päihteen haittojen maksuun. Niin eläkerahat, kuin myös sairaaloiden jo nytkin hupenevat resurssit. Tällä hetkellä maassamme on noin 500 000 – 600 000 alkoholin suurkuluttajaa, ei vielä totaalijuoppoa, joka jo pelaa sitä viimeistään eli henkeään, mutta suuri kasa on sinne menossa olevia ja sinne myös päätyviä. Jo tällä hetkellä tuonkin määrän hoitaminen uudelleen ja uudelleen ainoastaan takaisin ryyppykuntoon, maksaa enemmän kuin mitä rahaa viinasta valtion kassaan tulee. Ja ongelma tulee vain pahenemaan tulevaisuudessa, kun tämä ryhmä muodostaa pääryhmän alkoholin totaalisesti raunioittamista ihmisistä, joiden tilalle on taas kuitenkin tullut vähintään samankokoinen alkoholistien peruskoulutusryhmä, jos politiikkaa ei nopeasti muuteta. Jotkut juovat talonsa, autonsa, vaimonsa ja kaiken omaisuutensa. Suomi on kyllä uusi maailmanmestari viinajuonnin maailmassa – kansa ryyppää nopeasti pois kokonaisen valtion. Mikä on mahdollista yksilötasolla, on mahdollista siirtää myös koskemaan kokonaista valtiota tai ihmisryhmää, vrt. amerikan alkuperäiskansa ja niiden orjuuttaminen alkoholilla. Mutta kuka haluaa orjuuttaa meidät viinalla – se on olennainen kysymys.


Tämän hetken arviot: alkoholin tuotto on noin 300 - 400 miljoonaa tappiolla, ja tappio kasvaa, eikä ihmisuhreja voi koskaan rahalla korvata.

Itselleni jäi avoimeksi, kuka täältä on poistumassa. Kuka oletkin, hyvät jatko sinulle.