Haluan purkaa mieltäni tänne koska asia pyörii mielessäni kovasti ja täällä on ihmisiä jotka ymmärtävät varmasti ajatukseni.
Olen aina seurustellut miehen kanssa. Takana on 2, usean vuoden kestänyttä suhdetta. Nyt olen ollut pari vuotta sinkkuna ja tähän aikaan on sisältynyt kaksi tapausta johon onkin liittynyt nainen. Totesin siis olevani bi, ei kai se muuta voi meinata. Onhan siinä asiassa käsittelemistä ja sulattelemista mutta se on ok:).
Nyt sen hyväksyttyäni olen alkanut näkemään asiat eri tavalla ja ihan säikähtänyt sitä kuinka koenkaan ihastumista naisiin.
Tapasin jokin aika sitten todella valloittavan persoonan, naisen, ja tunne vei mukanaan, ihastuin kovasti. Katseet ja ystävälliset kosketukset saivat minut kuvittelemaan että jonkinlaista tunnetta on sieltä minun suuntaani. Tapasin taas tämän ihmisen sattumalta jokin aika sitten ja olin totaalisen innoissani, ajattelin että tällä on pakko olla jokin tarkoitus että tapaamme juuri täällä tänään koska olin miettinyt häntä koko päivän, usean päivän oikeastaan mutta petyin kuitenkin karvaasti kun tämä henkilö kertoikin seurustelevansa miehen kanssa ja olevansa todellakin rakastunut. Olin siis ymmärtänyt kaiken väärin. Tokihan minä siis vetäydyn, vaikkei mitään ole edes välillämme tapahtunut ja se pieni mitä oletin välillämme olevan, olikin siis vain omaa kuvitelmaani. Mutta yritän nipistää ihastumiseni pois, itseäni säästääkseni. Tiedän siinä onnistuvani mutta harmittaa.
elämä kuitenkin jatkuu, ihastumisiahan tulee ja menee mutta koen tämän kuitenkin kolauksena koska olen onnistunut välttelemään suuria tunteita pettymysten pelossa.
Kovasti kuitenkin kolahti...
Olen aina seurustellut miehen kanssa. Takana on 2, usean vuoden kestänyttä suhdetta. Nyt olen ollut pari vuotta sinkkuna ja tähän aikaan on sisältynyt kaksi tapausta johon onkin liittynyt nainen. Totesin siis olevani bi, ei kai se muuta voi meinata. Onhan siinä asiassa käsittelemistä ja sulattelemista mutta se on ok:).
Nyt sen hyväksyttyäni olen alkanut näkemään asiat eri tavalla ja ihan säikähtänyt sitä kuinka koenkaan ihastumista naisiin.
Tapasin jokin aika sitten todella valloittavan persoonan, naisen, ja tunne vei mukanaan, ihastuin kovasti. Katseet ja ystävälliset kosketukset saivat minut kuvittelemaan että jonkinlaista tunnetta on sieltä minun suuntaani. Tapasin taas tämän ihmisen sattumalta jokin aika sitten ja olin totaalisen innoissani, ajattelin että tällä on pakko olla jokin tarkoitus että tapaamme juuri täällä tänään koska olin miettinyt häntä koko päivän, usean päivän oikeastaan mutta petyin kuitenkin karvaasti kun tämä henkilö kertoikin seurustelevansa miehen kanssa ja olevansa todellakin rakastunut. Olin siis ymmärtänyt kaiken väärin. Tokihan minä siis vetäydyn, vaikkei mitään ole edes välillämme tapahtunut ja se pieni mitä oletin välillämme olevan, olikin siis vain omaa kuvitelmaani. Mutta yritän nipistää ihastumiseni pois, itseäni säästääkseni. Tiedän siinä onnistuvani mutta harmittaa.
elämä kuitenkin jatkuu, ihastumisiahan tulee ja menee mutta koen tämän kuitenkin kolauksena koska olen onnistunut välttelemään suuria tunteita pettymysten pelossa.
Kovasti kuitenkin kolahti...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuttua juttua tuo sinun tarinasi. Tsemppiä jatkoon.