Tilanteeni on tämä, olen 19v. ja sain pari päivää sitten tietää olevani raskaana (ehkäisy ja jälkiehkäisy petti). Asun mieheni kanssa yhdessä ja olemme seurustelleet hieman yli 2vuotta. Rakastan lapsia ja samoin mieheni, olemme aina halunneet lasta mutta ei kuitenkaan näin nuorena vielä (mieheni tosin on 23v.) Lapsen saannin kannalta tilanne on todella huono nyt, mieheni on tuore yksityisyrittäjä ja hänen pitää tehdä töitä tosi paljon ja usein hänellä menee myöhään töissä (kesäsin lähtee töihin n.5 aikaa ja joskus työpäivä venyy 22), joutuisin siis olemaan lapsen kanssa paljon yksin ja käymään neuvolat ym. yksin, täällä päin ei asu edes ystäviä/sukulaisia vaan kaikki asuvat kauempana, raha tilanne ei myöskään ole erityisen hyvä itselläni on opiskelut pahasti kesken. En tiedä olenko vielä valmis saamaan lasta.
Meillä on vielä aika shokki päällä, joka toinen tunti haluan pitää lapsen joka toinen tunti tuntuu että keskeytys olisi parempi. Tosin en edes usko pystyväni tekemään keskeytystä. Olemmekin miettineet jos keskeytyksen tekisin niin miten jaksaisin sen jälkeen ja luulempa että en oikein jaksaisi vaan masentuisin.
EN tarvitse nyt vastauksia "olet murhaaja jos teet sen" ym. Olemme mieheni kanssa miettineet jos menisimme ammattilaisen kanssa keskustelemaan eri vaihtoehdoista, peloista ja tuntemuksista. Eli kysynkin mihin Tampereella pitäisi mennä että saisi juteltua näistä jutuista?
Meillä on vielä aika shokki päällä, joka toinen tunti haluan pitää lapsen joka toinen tunti tuntuu että keskeytys olisi parempi. Tosin en edes usko pystyväni tekemään keskeytystä. Olemmekin miettineet jos keskeytyksen tekisin niin miten jaksaisin sen jälkeen ja luulempa että en oikein jaksaisi vaan masentuisin.
EN tarvitse nyt vastauksia "olet murhaaja jos teet sen" ym. Olemme mieheni kanssa miettineet jos menisimme ammattilaisen kanssa keskustelemaan eri vaihtoehdoista, peloista ja tuntemuksista. Eli kysynkin mihin Tampereella pitäisi mennä että saisi juteltua näistä jutuista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Rakastan lapsia ja samoin mieheni, olemme aina halunneet lasta"
Onnea, teillä on nyt toivomanne lapsi! Hän kasvaa kohtusi lämmössä ja odottaa pian pääsevänsä äidin ja isän syyliin.
Kirjoitin myös sen jälkeen sanan mutta ja selvityksen perään. Onko järkeä pitää lasta jos raha tilanne on niin huono että itse saan 0€ kk ja elän täysin miehen "siivellä", mitä jos miehen yritys menee konkurssiin tai tulee lama, sitten menee kaikki. Haluaisin tietysti tarjota lapselle parhaan mahdollisimman elinympäristön enkä kurjuutta. Puhumattakaan juurikin siitä kun en tiedä olenko valmis äidiksi vielä. Tai kuinka jaksan lapsen kanssa kun muitakin ongelmia tuntuu olevan vaikka muille jakaa. Älkääkä sanoko että pelkkä rakkaus riittää eiköhän jokainen nyt ole jo sen tajunnut että ei pelkkä rakkaus riitä nykypäivänä.
mutta luja tahto. Se ons e mikä vie eteenpäin. Ongelmia tulee aina olemaan, älä huijaa itseäsi silläe ttä ongelmat joskus poistuvat ja "hyvä aika" lapselle tulee. Eis elalista olekaan :D aina on jotain minkä vuoksis e kannattaisi jättää tekemättä. Ainut kysymys tässä on se haluatteko te lapsen vai ette. Aina on jossitteluja, työtilanne tms. ei ole KOSKAAN niin varma etteikö jotain voisi tapahtua.
***
mä ite olin melko samas tilanteessa n.7kk sitten!
mä sain esikon 19 veenä ja sen voin kertoa,et vaikeeta oli kun yh:ks jouduin ja ongelmia riitti ja se lapsi vaan pahensi tilannetta ääripäähän-enkä ollu valmis sillon äidiks,lapsihan siitä paljon kärsi.
mutta,nyt kun olen 24v olen saanut todella toivotun vauvan uuden kumppanin kanssa ja olenkin iki onnellinen siitä!nyt olen valmis äidiksi.tämä lapsi sai alkunsa hedelmöityshoidoilla.
ajateltiin miehen kans et kahteen lapseen jää meidän lapsiluku ja kolmatta en olis jaksanukkaan ja rahatilanne oli se että mun tulot on nolla euroa ja mie son ainoa kuka tienaa...
no kun kuopus oli sen 4kk olin raskaana joka oli sinänsä jo ihme,mutta maailma silti kaatu päälle,itkua itkua ja itkua oli monta viikkoa,en halunnut enää lapsia!
joka toinen minuutti podin syyllisyyttä siitä,että halusin aborttia ja sitten kuitenkin toisaalta halusin sen abortin...näin mentiin rv 10 saakka ja aika aborttiin oli varattava heti pian...
menin ultraan jossa todettiin,että olen raskaana ja sanoin haluavani abortin..hoitaja katsoi pitkään ruutua ja sanoi,että joskus asioilla on vaan jokin tarkoitus ja minun pitäisi vielä miettiä,mutta päätös oli tehtävä pian.
no,menin kotiin ja jäin miettimään....noh,kun sen vauavan alun siellä näin,niin en mä vaan kyenny sinne aborttiin mennä =( onni sinänsä...kyllä mä tän vauvan kuitenkin haluisn vaikka tunteet meniki ihan sekasin sillon alussa aj nyt ollaan vaan iloisia siitä,että vauva pidettiin,vaikka tiedät et helppoo ei tuu olee,mut tää vauva on jo meille jo ihminen vaik kohdus onki,4d:ssä nähtiin kasvot ja kaikki!oli niin ihana!
mutta,sä ite teet päätöksen mitä haluat ja rahalla ei ole väliä,kyllä sitä valtion kautta aina tulee lapsperheisiin sen verran ettei nälkään kuolla!
mutta,tärkein kysymys onkin:"OLENKO VALMIS ÄIDIKSI?HALUANKO OLLA ÄITI?HALUANKO JUURI TÄMÄN VAUVAN?"
Tunnet varsin normaaleja asioita nyt. Yllätysraskaus, vaikka olisikin toivottu, tuo mukanaan paniikkireaktion, epäilyksiä ja pelkoja. Toisaalta, niin tuo toivottu ja tekemällä tehty raskauskin! Ei ole mtienkään outoa miettiä ettei tahtoisikaan olal raskaana ja mitä tästä nyt tulee, enhän minä tähän pysty... ja iahn yhtä varmasti se menee ohi kuin on alkanutkin.
Haluat lapsia etkä usko kykeneväsi keskeytykseen. Miksi ihmeessä siis vielä vatvoisit asiaa?? Keskity hyvä ihminen ongelmien ratkaisuun nyt, älä epäilyksissä vellomiseen ensinkään.
Mitä yksin neuvolassa käymiseen ja paljon yksin olemiseen lapsen kanssa tulee, tervetuloa äitiyteen. Jos toinen vanhemmista on työssäkäyvä, toinen, kotiin jäävä, joutuu tosiaan olemaan yksin sen lapsen kasnsa. Siitä ei mennä yli eikä ympäri. Se on hyvin, hyvin harva isä jolla on mahdollisuus muuhun... ette ole sisi kovinkaan erilaisia tuossa mielessä :D (sanoo yksi jonka mies on yrittäjä JA palkkatyöläinen)
Avain pärjäämiseen on tukiverkko. Vanhempasi, sukusi, miehesi suku, ystävänne, toiset alueen äidit. Netin kautta etsien löydät mammapiirejä, äiti-lapsi -jumppia ja vauvakerhoja, perhekahviloita ja muita aktiviteetteja joista löydät helposti samassa tilanteessa olevia ihmisiä, äitejä ja isiä.
Onneksi olkoon raskaudesta, katso eteenpäin, älä taaksepäin. Uusi elämänvaihe on alkanut, ota siitä kaikki irti!
***
Jos et halua ehdottomasti tehdä aborttia niin älä tee sitä!
Aborttia ei saa myöhemmin tekemättömäksi, mutta jos lapsen synnyttyä ei halua pitää lasta niin siitä pääsee kyllä tarvittaessa eroon (adoption kautta).
Puhukaa miehen kanssa mitä te haluatte.
Voitsitko mennä perheneuvolaan juttelemaan?