Minulla oli eilen taidenäyttelyn avajaiset, ja kuinka tarpeettomaksi itseni tunsinkaan sen jälkeen. Miten elämä tuntuukaan tyhjän veroiselta! Kaikki ystävätkin tuntuvat teeskentelijöiltä.
Elämällä ei tunnu kohdallani olla mitään tarkoitusta. On yhdentekevää elänkö vai kuolen.
Tämä on pieni kuolema. Isompi odottaa vielä vuoroaan, vaikka toivotan itselleni sitä jo usein, niinkuin Job kaiken menettäneenä.
Elämällä ei tunnu kohdallani olla mitään tarkoitusta. On yhdentekevää elänkö vai kuolen.
Tämä on pieni kuolema. Isompi odottaa vielä vuoroaan, vaikka toivotan itselleni sitä jo usein, niinkuin Job kaiken menettäneenä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen pitänyt yhden valokuvanäyttelyn ja sen uurastuksen jälkeen olin poikki. Sitten on ollut muita kuten ylioppilasdiplomityön ja kahden päättötyön tekeminen.
Taiteellisen työn tekeminen vaatii totaalista keskittymistä ja silloin ei näe muuta elämää eikä jaksa eikä ehdi pitää sosiaalisia kontakteja yllä. Kun työ on ohi, iskee väsymys ja lasku, kun on antanut kaikkensa.
Kannattaa vaan levätä ja ottaa iisisti. Kyllä se siitä, kun lepää pari päivää.
se sinun tarpeettomuuden tunne siitä näyttelyn epäonnistumisesta vai mistä, mutta joskus meillä kaikilla on niin valtavan suuret odotukset muita ja itseämme kohtaan...mikään ei tunnu miltään, vaikka miten hyvin olisi.
Ja mitä paremmin on, sen huonommin voidaan!
Koitetaan silti nauttia elämän antimista, vaikka sinäkin niistä töistäsi, jotka olet luonut. Ne on kuitenkin upeita ja ainut kertaisia.
tauluja. Sano sille taululle, että sä merkitset. Ei sun ystävät ehkä lämmennyt mutta joku on joka pitää. Joka siveltimen veto on sun. Kavereidenko vuoksi sä niitä tauluja väsäät?