olen raskaana,toista kertaa,nyt rv33,eli loppusuoralla jos sanoisin.Kysyn teitä miehiltä kun oman mieheni on vaikea asiasta puhua,tiedän sen joten en edes ole kysynyt,vaan antanut asian olla...
Eli olen toista kertaa raskaana,eka meni rv24 kesken,ilman syytä,se oli todella rankka kokemus molemmille,sitten meni yli 2v kunnes tulin uudelleen raskaaksi,nyt kuitenkin ongelmitta sujunut rskaus,ja pikkuhiljaa varaudutaan tulevaan vauvaan,se ollaan jo molemmat tajuttu.olen koko ajan kovassa tarkkailussa ettei taas tapahdu mitään keskenmenoon viittaavaa.kaikki hyvin tähän asti.
Mutta mutta,mies on onnellinen raskaudestani ja tulevasta lapsesta,mutta mutta,ei uskalla edes sormellakaan minuun koskea,huomaan,että pelkää että se aiheuttaisi minulle heti jonkun keskenmenon.Meillä on ollut seksi kiellettyä koko raskauden ajan,ihan alussa pari kertaa,mutta mies ei oikein pystynyt kunnolla,ja sanoi et pelkää et aiheuttaa keskenmenon.ok.seksi jätettiin sitten kokonaan,omasta tahdosta sekä lääkärin kehotuksesta,varmuuden vuoksi.Mutta kun ei uskalla koskea edes mahaani.kerran sain sängyssä hänen käden mun mahalle,ja hän tunsi potkun ja heti otti käden pois,hän innostui kyllä ja nauroi asiaa mutta samalla huomasin että säikähti.minä kaipaan että hän olisi edes hiukan lähelläni,tykkäisin jos tunnustelisi mahaani,mutta en kai voi pakottaakaan.En puhu asiasta,koska hänkään ei puhu.Mutta tämä on kuin jotakin sanatonta kommunikaatiota,et tajutaan mut ei puhuta,ja minä ymmärrän asian niin että häntä pelottaa toden teolla että tapahtuu jotain ikävää jos minuun koskee,ja tavallaan taas haluttaisi liikaa seksikin ja ei senkään takia uskalla koskea ettei halut herää liikaa...
miten te muut miehet suhtaudutte raskaana olevaan vaimoonne/tyttöystäväänne,pelottaako koskea,varsinkin jos keskenmenoja takana?????
olenko ymmärtänyt mieheni käytöksen oikein?että se on vaan pelkoa...
Eli olen toista kertaa raskaana,eka meni rv24 kesken,ilman syytä,se oli todella rankka kokemus molemmille,sitten meni yli 2v kunnes tulin uudelleen raskaaksi,nyt kuitenkin ongelmitta sujunut rskaus,ja pikkuhiljaa varaudutaan tulevaan vauvaan,se ollaan jo molemmat tajuttu.olen koko ajan kovassa tarkkailussa ettei taas tapahdu mitään keskenmenoon viittaavaa.kaikki hyvin tähän asti.
Mutta mutta,mies on onnellinen raskaudestani ja tulevasta lapsesta,mutta mutta,ei uskalla edes sormellakaan minuun koskea,huomaan,että pelkää että se aiheuttaisi minulle heti jonkun keskenmenon.Meillä on ollut seksi kiellettyä koko raskauden ajan,ihan alussa pari kertaa,mutta mies ei oikein pystynyt kunnolla,ja sanoi et pelkää et aiheuttaa keskenmenon.ok.seksi jätettiin sitten kokonaan,omasta tahdosta sekä lääkärin kehotuksesta,varmuuden vuoksi.Mutta kun ei uskalla koskea edes mahaani.kerran sain sängyssä hänen käden mun mahalle,ja hän tunsi potkun ja heti otti käden pois,hän innostui kyllä ja nauroi asiaa mutta samalla huomasin että säikähti.minä kaipaan että hän olisi edes hiukan lähelläni,tykkäisin jos tunnustelisi mahaani,mutta en kai voi pakottaakaan.En puhu asiasta,koska hänkään ei puhu.Mutta tämä on kuin jotakin sanatonta kommunikaatiota,et tajutaan mut ei puhuta,ja minä ymmärrän asian niin että häntä pelottaa toden teolla että tapahtuu jotain ikävää jos minuun koskee,ja tavallaan taas haluttaisi liikaa seksikin ja ei senkään takia uskalla koskea ettei halut herää liikaa...
miten te muut miehet suhtaudutte raskaana olevaan vaimoonne/tyttöystäväänne,pelottaako koskea,varsinkin jos keskenmenoja takana?????
olenko ymmärtänyt mieheni käytöksen oikein?että se on vaan pelkoa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tilanne ratkesi sillä, että kävimme neuvolassa ja siellä "aktoriteetti" selitti miksi todennäköisesti edellinen meni kesken. Sillä ei ollut mitään tekemistä meidän tekojemme tai tekemättä jättämisiemme kanssa. Kerrottiin vielä ihan juurta jaksaen, että kumpikaan meistä ei voi vahingoittaa lasta, ei seksillä eikä koskettamisella. Tilanne laukesi sillä ja loppuaika oli yhtä halimista. Pelko on ymmärrettävää, molemmilla, miehillä usein se on vielä voimallisempi, koska he eivät tunne lapsen liikkeitä eivätkä ole niihin tottuneet. Varaa aika neuvolaan ja tuo siellä esiin asia niin, että sinä itse pelkäät, että miten tässä nyt ollaan ja mitä voi tehdä jne, niin miehesi ei tunne itseään ihan pöhköksi vaan saa siinä samalla itsekin tiedot. Voimia loppuraskauteen!
tuo nyt johtuu varmasti vain pelosta että tapahtuu jotain pahaa jos koskee. yritäppäs puhua miehellesi että kyllä voi koskea mahaan ja muutenkin koskea suhun eikä tapahdu mitään sen takia. edes hellä kosketus vaikka masuun niin miehesi kyllä alkaa uskaltaa koskea enemmän kun huomaa ettei mitään pahaa tapahdu kosketuksesta.
miehesi käytöksestä huomaa että hänkin todella haluaa lapsen koska ei halua ottaa mitään riskejä että sattuisi jotain. mutta jos nyt et saa puhuttua miehellesi ja kosketukset jää kokematta niin eihän tässä nyt ole enää kauaakaan että vauva syntyy ja miehesi taas uskaltaa koskea suhun ilman pelkoja :)
ja kerro myös miehellesi että vaikka synnytys alkaisi jo nyt niin ei tartte huolehtia koska melkein kaikki(suurin osa huom!!!)rv33 syntyneet jäävät eloon. nykyään on jo niin hyvät pelit ja vehkeet että saa olla joku muu ns.vika vauvassa että ei jäisi eloon(huonosti ilmaistu tuo ns.vika, mutta varmasti tajuat mitä ajan takaa).
onnea tulevaan synnytykseen ja eiköhän se miehesi viimestään silloin uskalla koskea sinuunkin :)
neuvolaan en kyllä tosiaan tälläisen asian kanssa mene,mies on aina ollut sitä mieltä,ja kyllä minäkin että tuntemattomille ulkopuolisille ei parisuhde asioista puhuta.Kyllä me silloin viime kerralla yhdessä käytiin keskenmenoni jälkeen jälkitarkastuksessa,ja siellä puhuttiin juuri siitä että me emme voineet mitenkään vaikuttaa koko asiaan,varsinkin kun mitään syytä ei löytynyt.Juuri mieheni tässä sanoi että mull on nyt 6kk menossa...nauroin vaan ja sanoin et laskepas nyt paremmin,eihän tässä ole kuin reilut kuukaus jälellä,ja saa se vaikka nytkin jo tulla,kyllä jo on ihan kypsä maailmaan,olen saanut jopa kortisonit varmuuden vuoksi,vauvan keuhkot kypsyttämään.Mä luulen et kun mua alkaa supistelee ja lähtö lähenee,ja hän sen huomaa,sille iskee varmaan ihan kauhee paniikki,sekoaa pian täysin...sekin mua itekseni naurattaa.Ja joskus aiemmin on sanonut ettei tule mukaan synnytykseen,ja en pakotakaan,koska se viime kerta oli aika kauhea kokemus hänelle,kun minun tuskat näki,vaikkei varsinaista synnytystä nähnytkään,joka kesti 5min...mutta varmasti jäi pieni trauma,ja minä taas en muista siitä ajasta juurikaan mitään muuta kuin olisin ollut vain tosi kipee ja sairaalassa.Nyt oikein odotan innolla synnytystä ja sen kokemista,ja mies saa sitten itse päättää onko mukana koko ajan vai poistuu juuri h-hetkellä,ja luulen et hän ei oikeastaan edes itsekään vielä tiedä miten tekee...
Emäntä on nyt kolmatta kertaa raskaana. Eka raskaus päättyi alkuraskauden keskenmenoon, sen kummempaa syytä siihen ei löytynyt. Toisesta raskaudesta syntyi ihana pikku-prinsessa, joka äskettäin täytti vuoden. Kolmas raskaus on nyt rv:llä 36, eli viimeisiä viedään. N. rv 10 kohdalla kun touhuttiin emännän kanssa, niin tuli yhdynnän aikana kohtalainen määrä verta (vrt. menkkojen aikaan). Pelästyttiin molemmat, että tuliko keskenmeno, kun se alkoi vieläpä yhdynnän aikana. Siinä sitten pari kuukautta otettiin aika hissukseen, kun oli noita huonoja kokemuksia jo aikaisemmin. Todennäköisesti istukka vaan sattui olemaan niin alhaalla, että päästi verta jostain syystä, mutta onneks raskaus on muutoin mennyt hyvin eikä kyseisen tapauksen jälkeen ole vertakaan tullut.
Pääsääntöisesti yhdynnästä ei kai pitäis olla mitään vaikutusta, mutta jos istukka on hyvin alhaalla alkuraskauden aikana, niin se voi kai olla pienoinen riski.
Muutoin on kyllä emännän maha ainakin saanu kyytiä, pikkuinen tyttömme kun välillä innostuu pomppimaan mahan päällä... Eli ei mene vauva mahan sisällä rikki, jos koskettelee mahaa vaikka kovemminkin :)
ota sängyllä hyvä asento ja kaappaa jaloilla miehes ( tee mahasta sämpylä ) :D ja sit puhu sille asiaa että ei se mihinkään hajoo jos masuun vaikka koskiskin :)
Sukulaiset varmaan olleet ukollas niskassa hengittämässä pesueinensa, että teillekin lapsia tai olette epänormaaleita. Nyt ukkos on stressinsä laukaiseena ja ei tule koskaan sinuun koskemaan. Suoritusmielessä ennenki sinua pani. Niin se vain on: elämä on yhtä suorittamista.
Ei elämänne ainakaan parempaan suuntaan mene koeputkilasten takia. Sori kun sanon kokemuksella.
ei voi muuta tuumata kun, että aikamoinen valopää taidat olla!
Tekikö totuus kipeää??
et tiedä..