Onko kellään taiteilijalla vastaavaa tunnetta taidenäyttelyn pitämisen jälkeen?
Minulla oli eilen taidenäyttelyn avajaiset, mutta tunsin itseni sen jälkeen todella tarpeettomaksi ja koko elämä tuntui tyhjän veroiselta! Kaikki ystävätkin ostavat taulujani ehkäpä vain säälistä tai armosta.
Elämällä ei tunnu olevan mitään tarkoitusta. On yhdentekevää elänkö vai kuolen. Taidenäyttelyn pitäminen on itselleni pieni kuolema. Isompi odottaa vielä vuoroaan, mutta illalla toivotin itselleni sitä niinkuin Job kaiken menettäneenä.
Kuinka sinä voit taidenäyttelyn avajaisten jälkeen?
Minulla oli eilen taidenäyttelyn avajaiset, mutta tunsin itseni sen jälkeen todella tarpeettomaksi ja koko elämä tuntui tyhjän veroiselta! Kaikki ystävätkin ostavat taulujani ehkäpä vain säälistä tai armosta.
Elämällä ei tunnu olevan mitään tarkoitusta. On yhdentekevää elänkö vai kuolen. Taidenäyttelyn pitäminen on itselleni pieni kuolema. Isompi odottaa vielä vuoroaan, mutta illalla toivotin itselleni sitä niinkuin Job kaiken menettäneenä.
Kuinka sinä voit taidenäyttelyn avajaisten jälkeen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
hyvät fiilikset yleensä on noin yleisesti ottaen mutta töiden suhteen tyhjä tunne, ei oikein tiedä mistä jatkaisi kun "sielu on seinillä". Debistä kuitenkaan ei ole koskaan ollut.
mennyt myymään.
Sinun pitäisi olla iloinen ja onnellinen kun sait näyttelyn pidettyä. Läheskään kaikki harrastuksekseen maalaavat eivät saa näyttelyä aikaan. Tiesitkö muuten se, että kun saat useita näyttelyitä pidetyksi ja teoksiasi myydyksi kokoelmiin pääset taiteilijamatrikkeliin (kuten esim. Lea Kauppi ja Pauli Vuorisalo) - siihen ei siis vaadita välttämättä akateenista tutkintoa taideoppilaitoksesta!
ja ohimenevä. Syvä uupumus kuitenkin oli avajaisten jälkitunne. Tunsin itseni tosi kelvottomaksi. Mutta nyt alkaa jo pää nousta, kun katselen töistäni otettuja valokuvia kotona.
Olen aivan viemäriin vajonnut avajaisten jälkeen. Hävettää ja nolottaa, että olen laittanut niin huonoja töitä esille ja tunnen itseni huijariksi. Olo kuitenkin vähän paranee myöhemmin jos joku ostaa jotain (ystäviä ei ole, joten kukaan ei osta säälistä :))
Aika tyhjä olo tulee. Yleensä se helpottaa pian avajaisten jälkeen jos ei tarvitse itse valvoa näyttelyä. Rankkaahan se aina on kun itsensä antaa näytille ja arvosteltavaksi, mutta se kuuluu tähän työhön ja se on hyväksyttävä. Avajaiset ovat vähän semmoisia sosiaalisia tapahtumia ja monet taiteesta kiinnostuneet välttävät niitä ja tulevat katsomaan näyttelyä omassa rauhassa. Harmi vaan ettei sitä palautetta aina tule kuultua.
Avajaisten jälkeen en saa edes nukuttua kun päivän tapahtumat pyörivät mielessä ja kertaan että mitä sitä on tullut sanottua ja mitä muut sanoivat ja mitä oikeasti ajattelivat jne. Ei ihme että moni ottaa kunnon kännit avajaisten jälkeen, nollaavat aivonsa. Sen jälkeen aloitetaan taas puhtaalta pöydältä eteenpäin.
Töiden myyminen ei ole se tärkein asia kuitenkaan. Tärkeintä on se että edes joku saa töistäsi jotain elämystä ja ajateltavaa ja itse teet työsi niin että se tulee sydämestä.
Tsemiä sulle!
Itse odotan sitä ensimmäistä näyttelyäni!
Hyvä tietää, että noinkin voi käydä näyttelyn jälkeen! Kiitos kun kerroit tuntemuksistasi.
Onko sinulla muuten taiteilijan sivuja internetissä? Kiinnostaisi tietää millaista taidetta teet!!
Voit laittaa myös spostilla [email protected]
Mietin sitä että varmaan näyttelyiden pitoon myös rutinoituu kun niitä saisi enemmän pidettyä!?
voisikin joku harjaantunut taiteilija vastata, että turtuuko näyttelyiden pitämiseen?
Itsellä takana kolme omaa plus joitakin yhteis, eikä tunnu vieläkään hyvältä.