On aivan varma, että tämä kuulostaa suurimmasta osasta lähinnä naurettavalta, mutta minulle tämä on kohta toimeentulokysymys.
Olin töissä lomittajana, siis lypsin, hoidin eläimet hevosista joskus perheen kissoihin asti.
Tein sitä työtä n. 14 vuotta.
Pidin siitä työstä, siis todella paljon. Enkä pelänyt niin yhtään mitään....noh, ehkä heti alkuun hiukan hevosia.
Mutta pikku hiljaa alko joku outo pelko vuosien varrella kaivertaa mieltä...Aloin siis pelkäämään eläimiä, niitä hoidettavia, aivan lutusia lehmiä.
Pääsääntösesti niiden kanssahan ei ole ongelmia, mutta niissä on kyllä, sanoisinko tuntuvia poikkeuksia.
Mulla alko siis jokaisen elukan kohdalla tuntumaan, että tämä on varmasti jotenki hankala, ja aloittaa kohta helvetin potkimisen.
Ja kun eläimiä tarpeeksi pelkää,on niitä kyllä sitten syytäkin pelätä....kierre oli valmis.
Sitten tulikin ensimmäinen kuollu lehmä, syy: en uskaltanut sitä kunnolla hoitaa akuutissa tulehdus tapauksessa.
(älkää nyt sanoko, että olist eläinlääkärin. Minä olisin ottanu vaikka tusinan lääkäriä, mutta isäntä sano, että se maksaa, ei käy.)
Siihen lopetin työni, ja olen työtön.
Asun maatalousvaltaisessa kunnassa, lomitus töihin pääsisin varmasti milloin vain. Olen jokatapauksessa ammattitaitoinen, muidenki ku omasta mielestäni, muuten en haikailisi takaisin alalle.
Mutta tämä pelko kuinka tästä pääsee, mistä apua??
Olin töissä lomittajana, siis lypsin, hoidin eläimet hevosista joskus perheen kissoihin asti.
Tein sitä työtä n. 14 vuotta.
Pidin siitä työstä, siis todella paljon. Enkä pelänyt niin yhtään mitään....noh, ehkä heti alkuun hiukan hevosia.
Mutta pikku hiljaa alko joku outo pelko vuosien varrella kaivertaa mieltä...Aloin siis pelkäämään eläimiä, niitä hoidettavia, aivan lutusia lehmiä.
Pääsääntösesti niiden kanssahan ei ole ongelmia, mutta niissä on kyllä, sanoisinko tuntuvia poikkeuksia.
Mulla alko siis jokaisen elukan kohdalla tuntumaan, että tämä on varmasti jotenki hankala, ja aloittaa kohta helvetin potkimisen.
Ja kun eläimiä tarpeeksi pelkää,on niitä kyllä sitten syytäkin pelätä....kierre oli valmis.
Sitten tulikin ensimmäinen kuollu lehmä, syy: en uskaltanut sitä kunnolla hoitaa akuutissa tulehdus tapauksessa.
(älkää nyt sanoko, että olist eläinlääkärin. Minä olisin ottanu vaikka tusinan lääkäriä, mutta isäntä sano, että se maksaa, ei käy.)
Siihen lopetin työni, ja olen työtön.
Asun maatalousvaltaisessa kunnassa, lomitus töihin pääsisin varmasti milloin vain. Olen jokatapauksessa ammattitaitoinen, muidenki ku omasta mielestäni, muuten en haikailisi takaisin alalle.
Mutta tämä pelko kuinka tästä pääsee, mistä apua??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin kerran ohjelman tytöstä, joka pelkäsi lintuja, erityisesti puluja. Hänenhän oli melkein mahdotonta kulkea kaupungilla, koska pulujahan (ja esim. lokkeja, harakoita, korppeja yms.) on lähes kaikkialla. Hän meni terapiaan, kävi muutaman kerran ensin juttelemassa, sitten aloitettiin pikkuhiljaa lintuihin totuttautuminen, ensin katseltiin vain lintujen kuvia ja kun kuvien näkeminen ei enää tuntunut ahdistavalta seuraava askel oli olla esim. samassa huoneessa linnun kanssa, joka oli häkissä. Kun se vaihe ei enää tuntunut ahdistavalta, tyttö lähti terapeutin kanssa kaupungille. Vaihe vaiheelta, vähä vähältä tyttö pääsi lähemmäksi lintuja, mutta aina hoitokerta lopetettiin, jos tyttö tunsi olonsa ahdistuneeksi. Lopulta tyttö pääsi pelkonsa yli ja uskalsi olla kaupungilla pelkäämättä lintuja.
Mielestäni tarvitsisit ehdottomasti jotakin kyseisenlaista terapiaa avuksesi.
Onko kunnassasi mahdollisuutta päästä esim. terveyskeskuspsykologille tai muulle terapeutille juttelemaan?
Toki voit kokeilla itsekin tuota totuttaumisterapiaa, jos se suinkin on missään mahdollista. Voi tietenkin olla mahdollista, että maalaispaikkakunnalla voitaisiin pitää kummallisena, jos joku tulisi kyselemään, että pääsenkö teidän navettaan katselemaan lehmiä... Mutta oikeasti apuahan sinä tarvitset, että voisit jatkaa ammatissasi, johon olet saanut koulutuksen ja jossa olet ammattitaitoinen.
Älä lannistu vaan kysele ensin esim. terveyskeskuksesta tai jos sinulla suinkin on varaa, niin varaa aika jollekin yksityisterapeutille. Se olisi kuitenkin sijoitus tulevaisuuteen, siihen että voisit jatkaa ammatissasi.
Tsemppiä sinulle kovasti ja toivon kohdallesi ymmärrystä, että saisit apua.
Olet varmasti oikeassa.
Olen itsekkin ajatellut, hiukan samansuuntaisesti.
Tuntuu vain niin hirveän yliampuvalta ottaa yhteys esim. mielenterveystoimistoon, joka kyllä lähikaupungista löytyy.
Taitavat myös olla melko ylityöllistettyjä.
Ja usko vain, ehkä suurin syy on se perinteinen: Ei se kipiä vaan se häpiä.
Kiitokset vastauksestasi. Se tekee ehkä ratkaisevan askeleen oton helpommaksi.