Minä kuljin
pitkän taipaleen
sinut kohdatakseni.
Tummia varjoja
väistelin,
neuvoja kyselin
viisammilta.
Tulevaisuuteni
rakkaudettomuus
sinettinä sielussani
etsin parempaa huomista.
Sydän paljaana
tunnistin sinussa
saman kuin itsessäni,
rakkauden kaipuun.
Koin sanomattoman yhteyden,
joka kehittyi välillemme.
Tuoden minulle lopultakin
vastauksen elämälle.
Sinä täytit sisimpäni, juovutit
elämyksiin luotsasit
kun olin hukassa
kyllästyneenä omaan osaani.
Tahdoin jakaa
tunteen kanssasi,
onnistua. Saada sen,
mistä olin kuullut
mutta jota itse koskaan
kokenut en.
Maistaa elämän makeuden
janoisilla huulillani.
Menneisyyteni
aaveet takanani
astuin rakkauden valoon.
Minä vähäinen,
rakkauden kerjäläinen
loistin ja puhkesin kukkaan.
Rakkauden kirkkaus
sokaisi silmäni.
Vaivuin uneen huumaavaan
kaiken antavaan.
Enkä herännyt
todellisuuteen,
sinun jatkaessa matkaa.
Nyt olen unissakävelijä.
Säälittävä heijastus
tunteistamme. Niistä,
mitä jäljelle jäi.
Herätä minut unestani,
sillä tahdon taas elää enkä
kiertää eilisen unelmien kehää,
nukkua ruususen unta
elämän lipuessa ohi.
pitkän taipaleen
sinut kohdatakseni.
Tummia varjoja
väistelin,
neuvoja kyselin
viisammilta.
Tulevaisuuteni
rakkaudettomuus
sinettinä sielussani
etsin parempaa huomista.
Sydän paljaana
tunnistin sinussa
saman kuin itsessäni,
rakkauden kaipuun.
Koin sanomattoman yhteyden,
joka kehittyi välillemme.
Tuoden minulle lopultakin
vastauksen elämälle.
Sinä täytit sisimpäni, juovutit
elämyksiin luotsasit
kun olin hukassa
kyllästyneenä omaan osaani.
Tahdoin jakaa
tunteen kanssasi,
onnistua. Saada sen,
mistä olin kuullut
mutta jota itse koskaan
kokenut en.
Maistaa elämän makeuden
janoisilla huulillani.
Menneisyyteni
aaveet takanani
astuin rakkauden valoon.
Minä vähäinen,
rakkauden kerjäläinen
loistin ja puhkesin kukkaan.
Rakkauden kirkkaus
sokaisi silmäni.
Vaivuin uneen huumaavaan
kaiken antavaan.
Enkä herännyt
todellisuuteen,
sinun jatkaessa matkaa.
Nyt olen unissakävelijä.
Säälittävä heijastus
tunteistamme. Niistä,
mitä jäljelle jäi.
Herätä minut unestani,
sillä tahdon taas elää enkä
kiertää eilisen unelmien kehää,
nukkua ruususen unta
elämän lipuessa ohi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
saman.
Menneisyyden aaveet, oikeat pirut,
pilasivat sen, mihin minä en kyennyt.
Hyvin kuvasit.
Siitos sulle!
Menneisyys seuraa mukanamme. Sen kanssa on vain opittava elämään. Toivottavasti joku ymmärtäväinen ihminen herättää henkiin unissakävelijän ja elämä sarastaa puhtaana ja kauniina. Vielä on toivoa meille kohtalotovereille.
proosaruno, tuska melkein huusi rivien välistä.
Ihana valo tuntui kuitenkin lohdulliselta, vaikka jäi vähän himmeäksi loppua kohden.
Upea.
Mukava, jos runoni kosketti ja pidit siitä. Sanat tulivat kuin itsestään tällä kertaa. Riipaisevasta rakkaudesta voi syntyä jotain hyvääkin unimaailmassa. Kiitos paljon!