Eilen tapahtui kummallisia. Olin parin päivän vierailulla Keski-Pohjanmaalla Nivalassa, sitten pimeyden jo laskettua lähdin vierailulle kolmen kilometrin päässä asuvan sisareni luokse kävellen. Kello 19.45 lähdin paluumatkalle. Reitti on kuten sanottua kolme kilomteriä ja 2 kilometriä säkkipimeässä metsätiellä. Taivas oli pilvessä ja pakkasta n. - 5 C lähtiessäni. Pilvien rakosista saattoi nähdä muutamia tähtiä. Oli pimeää kuin hiilikaivoksessa ja minulla ei taskulamppua, vain heijastin autojen varalle. Reitti oli tuttua. Olen taivaltanut sen useasti, mutta aina ennen päivän valossa. Samoin metsä alue on tuttua minulle. En siis pelännyt, arastelin kyllä. Yksi auto ohitti minut ennen kuin alkoi tapahtua.Ollessani kävellyt ehkä noin kilometrin verran pimeässä, jossa ei paljon nähnyt nenäänsä pitemmälle. Huomasin yht äkkiä, että jostakin ikään kuin tuli valoa ja jopa saatoin heikosti erottaa oman varjoni lumella.Ensimmäinen reaktioni, että sieltä takaa kaukaa on tulossa auto pitkät ajovalot päällä ja käännyin kurkistelemaan taakseni. En nähnyt autoa. Tarkistin asian parikin kertaa. hetken kuluttua korjailin takkini kaulusta kävellessä ja siinä pudotin maahan sisareni antaman tuliaiskassin. Nostaessani satuinkin kasomaan puolella tietä kasvavan metsän suuntaan, enkä ajoradalle ja olin näkevinäni metsää vasten kuin heikosti hohtavan neliön, pystysuunnassa ehkä 2 m ja leveys n. 1m puiden takana ei siis ollut taloja huom! Neliö oli kuin ohut kangas, joka hohti, mutta puut eivät näkyneet lävitse, tai kuin usvaa, mutta ihan terävästi erottuva neliö. Se oli ehkä 1,5 - 2 metrin korkeudella. Ensimmäisellä kerralla en tehnyt huomioitani niin paljon. Ajattelin vain nähneeni harhan, kunnes muutaman metrin käveltyäni vilkaisin taas ja siinä se oli samalla etäisyydellä minusta. Aivan kuin en olisi liikkunut askeltakaan ja kuitenkin olin taittanut muutaman metrin. Käänsin selkäni ja hetken käveltyäni käännyin taas, sama juttu. Kyseessä ei voinut olla edes liikennemerkki tms. joka olisi hohtanut. Neliö oli selkeästi metsän puolella. Olin siis keskellä metsätietä muuten pilkko pimeässä, paitsi oli se neliö. En todellakaan jäänyt tutkimaan asiaa yksinäni, vaan aloin pistämään kalossia toisen eteen ja ripeään tahtiin. Lopulta se meni jo hölkäksi, kunnes näin ensimmäiset talojen valot edestä päin. Heti talot tavoitettuani minua vastaan tiellä tuli kaksi autoa.Matkaa oli talojen ohitse vielä n. kilometri, mutta en havainnut enää mitään muuta. Missä vaiheessa neliö oli kadonnut, sitä en tiedä sen verran kammottavaa se oli, että en vilkuillut taakseni enää. Vaan yritin tosiaankin päästä nopeasti asutuksen pariin.Todella kummallinen kokemus. Mietin tässä, onkohan kukaan toinen nähnyt moista?
Muita kokemuksia?
Leda
9825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
nähnyt, vaikka tässä Nivalan naapurissa asunkin. Tuntuvat keskittyvän sinne kaikki Pohjois-Suomen ufotapaukset.
However, tuossa kuuden jälkeen tupakointihetkeäni sulostutti pohjoisesta etelään tasaisesti lentävä äänetön objekti. Se vilkutti kirkkaanvalkoista valoa ja alempana paloi punainen valo. Olin näkevinäni lautasmaisuutta laitteen muodossa, mutta olisko sittenkin ollut hävittäjä tai muu lentokone. Äänettömyys vaan kiehtoi.
Olipa muuten itselleni ensimmäinen ufo, jonka olen nähnyt.
Mutta onhan siellä sievissäkin tuossa 1980-luvulla nähty kaikenlaista? Muun muassa se musta liftari joka liikkui savon tiellä ja myös Sievin alueella. Tulikohan siitä koskaan selvyyttä. Oliko oilaa, vaiko totta? Tämä oma kokemukseni muuten tapahtui n.s Nivalan Mönkössä matkalla Padinkiin. Sisareni asuu siinä metsänlaidassa, olikohan se Venetojaa
Tälläkin palstalla olen huhuillut Nivalassa heinäkuussa 1978 nähdyn valoilmiön perään, kun nyt Sievistä olet. Olétko mahdollisesti kuullut mitään huhuja tuosta tapauksesta. Tietämäni mukaan sen näkivät muutkin, kuin minä ja kaksi muuta henkilöä. Mielenkiintoista olisi myös saada selville, ottiko kukaan muu kuvia? Meiltä kuva on, kuten myös B.Borgille ilmoitin. Kadonnut. Vastaukset alueen chateissa ovat taas olleet pilaa. Padingin ja Sievin välinen alue ei ole laaja, esine oli suuri. Joten mahdollista on, että se havaittiin myös Sievin alueella?
Sievistä,vaan H-vedeltä.
Kun näitä kokemuksia silloin tällöin kysellään, niin kaivoin tuolta listan historiasta aikaisemman kirjoitukseni:
…………………………………….
”Joskus vuoden 1957 tienoissa H:gin taivaan yli kiiti hitsausliekin värinen, teräväreunainen kiekko suurella nopeudella. Oli näkyvissä ehkä kymmenisen sekuntia. Lentorata
suoraviivainen, lentoradasta ei jäänyt mitään jälkiä taivaalle. Etäisyyttä arvatenkin useita kilometrejä, näennäinen koko ehkä pari täysikuun halkaisijaa. Parikymppisenä varusmiehenä olin tapauksen näkijänä tuhansien helsinkiläisten tavoin. Tapaus oli näkyvästi esillä paikallisessa lehdistössä, se oli havaittu Ruotsissakin. Alkuperä ei selvinnyt, yleiseksi arveluksi jäi Neuvostoliiton suorittamat rakettikokeet, Sputnikhan laukaistiin noihin aikoihin.
Kantoraketti tai muu ihmisen konstruoima laite se ei mielestäni missään tapauksessa ollut. Olen koko ikäni harrastanut tähtitiedettä ja nähnyt monenkaltaisia ilmakehän valoilmiöitä: meteoreja, revontulia, lentokoneita, satelliitteja (esim. Echo, Iridium, ISS jne.), kantoraketteja ja niiden osia, maahan putoavaa hehkuvassa tilassa olevaa avaruusromua jne. Nyt ikää yli 70 v., ja ainoaksi ufoksi luokittelemaksi ilmiöksi on jäänyt tuo kuvaamani kiekko. Harvinaista herkkua siis ainakin minun kohdallani nämä ilmiöt ovat.”
……………………………….
Tuohon voisi vielä lisätä, että havaintopaikka oli Helsingin Erottaja (bussipysäkki), jossa se kiinnitti monen muunkin läsnä olevan huomion. Korkeuskulma oli ehkä noin 30…40 astetta, lentosuunta suunnilleen idästä länteen, ja muistaakseni aurinko oli laskemassa ja oli suhteellisen valoisaa.
Muistan jotenkin tulleen sellaisen olon, että ilmiö ei ole maallista alkuperää eikä luonnonilmiö. Tuosta tunteesta en vielä viidenkymmenen vuoden ja tuhansien myöhempien erilaisten taivaankannen havaintojen jälkeenkään ole päässyt. Jos ”luonnollista” selitystä hakisi, niin mielestäni ainoa mahdollisuus olisi matalalla kiitävä meteori. Mutta tätä vastaan puhuu valtava nopeus, kirkkaus, äänettömyys ja se, että muoto oli täsmälleen symmetrisen ellipsin, eikä mitään vanaa jäänyt lentoradasta.
Olen nähnyt muutamia bolideja (ilmakehässä tuhoutuvia suurikokoisia meteoreja), mutta niiden nopeus ja kirkkaus ei ole tuota luokkaa, ja ennen kaikkea, hehkuvasta materiaalista irronneet partikkelit muodostavat kirkkaan vanan.
Tämä on siis ensimmäinen ufohavaintoni ja jos havaintotiheys pysyy samana, myöskin viimeinen. Tarkoituksena on vielä tutkia asiasta kirjoitettuja sanomalehtiuutisia, muistaakseni Helsingin Sanomat kertoi siitä etusivullaan.
Samalle se auttaa ymmärtämään, että ilman omakohtaista havaintoa skeptinen suhtautuminen ufojen ulkoavaruudelliseen alkuperään on täysin ymmärrettävää.
Isovanhempani ja heidän ystävä pariskuntansa näkivät vastaavanlaisen valoilmiön (syksyllä)vuonna -39 n. 2kk ennen kuin "rytinä" alkoi, paikka Lapua. Se lensi pohjois eteläsuunnassa (menosuunta). Heidän kertomuksensa mukaan se oli matalalla lentävä iso pyöreä äänetön valo, joka valaisi tienoon isolta alalta (jos olisi ollut lentokone, olisi kyllä ääriviivat ja ääni kuulunut) He sanoivat että jos sitä toista pariskuntaa ei olisi ollut näkemässä samaa tapausta, niin he eivät olisi uskoneet näkemäänsä.
monenlaista kanssa nähneenä varmaan kaikenkin uhalla jäänyt tutkimaan tapausta tällä kertaa, jos olisi minulle sattunut. EI siinä voi olla mitään epäterveellistäkään...
(ainakaan tähän saakka).
Alko kyllä hiusjuurissa kutista sen verran inhottavasti, etten jäänyt :) Päivän valossa tai toisen seurassa, kyllä varmaan olisinkin
nimittäin se että et jäänytkään tutkailemaan sen paremmin,
sillä jos siellä oleskeli jokin joka tutustumista parempaa
vailla oli,niin eiköhän se olisi esim. parkannut suoraan tielle ?
Voi olla ettet olisi huomannut sitä valoa päiväsaikaan..varjoa ei
se olisi aikaansaannut ja toisen kanssa jutellessa myös jää myös
huomiomatta seikkoja pieniä.Päivänvalo & toisen seura ei aina
riitä pitämään pelkoa loitolla,pelko iskee kun on iskeäkseen.
-Käpymäki.