Ääniherkkyys?

kuuluu, hyvin kuuluu, yleensä siis aisti - ja siis myös ääniyliherkkyys aspergeriin.
Itse opettelin jo lapsena viittomaan koska elättelin toiveita tulla kuuroksi, koska äänet todella SATTUVAT korviin ja tuntuvat tosi epämiellyttäviltä, puhekin. Korvatulpat ovat siis ihan ehdoton juttu.

Toistuvat äänihäiriöt saavat mun pois raitelta.
Esim. pysäköidyn autonmoottorin huudattaminen kovilla kierroksilla on näitä häiriöääniä.
Samoin isojen koirien jatkuva louskuttaminen käyvät liikaa päreen päälle.

Menen huomauttamaan näistä aikani hammasta kiristeltyäni.
Hiljaisuus on hyvin välttämätöntä meikän as-tyypille.
Luonnolliset asuinäänet kuuluu asiaan ihan ilman häiriötuntemuksia.

vihaamiseen. Minä esimerkiksi pidän ruohonleikkurin ja äänestä. Koiran haukkuminen ei yleensä kovin paljon häiritse, varsinkin jos se on vahtikoira - tunnen olovin turvallisemaksi sen loksuttaessa. Asun vilkkaan kadun varrella, mutta liikenteen melu ei häiritse. Alkuun häiritsi, mutta totuin siihen.

Korvatulppia joudun kuitenkin käyttämään, koska naapurin televisio, vaikka ei ole kovin kovalla, tekee minut hulluksi. Ja heräisin aamulla linnunlauluun kello puoli viideltä, jos ei olisi tulppia. Haluan nukkua kuuteen.

Ruoan ja juoman ryystäminen ja äänekäs maiskuttelu saa minut niin raivoihini, että joko lähden huoneesta tai laitan tulpat korviin. Samoin käy, jos joku niiskuttaa. Annan heille nenäliinan tai poistun huoneesta.

En pysty tekemään töitä, jos taustalla soi musiikki koko ajan. Klassinen on ok, hiljaisella, mutta ei mikään muu musiikki. Mielenkiintoiset puheohjelmat ovat ok, mutta tyhjänpäiväinen jutustelu ärsyttää.

Meitä on perheessäni kaksi, joilla on tämä ääniyliherkkyys. Minä olen assi, se toinen psykopaatti narsisti.

Joskus toivon tulevani kuuroksi. En usko, että kovin paljon siitä kärsisin. Huonokuuloiset kuitenkin saattavat kuulemma kuulla juuri ne hälyäänet yhäkin, vaikka eivät kuule puhetta. Mutta täyskuuro voi olla kiva. Tai tulpat.

Kuten huomaat noiden saamiesi vastausten perusteella, vastaus kysymykseesi on: Kuuluu.

Erojan meissä on kuitenkin tapauksen ja tottumustenkin mukaan. Minä elin lapsuuteni maaseudun rauhassa, jossa autokin oli harvinaisuus tuolla syrjäkylällä. Kuitenkin moottorisahan ääni kantautui usein metsästä ja oma isänikin oli metsuri. Tuollaiset äänet, joissa kuitenkin on työn ääni (kaasuttelu) ja ihmistä mukana ovat suorastaan romanttisia. Pihojen putsaus lumesta kaupungissa aamuvarhain semmoisilla pikkukoneilla on musiikkia korvilleni.

Ärsyttäviä ovat televisio, radio ja vastaavat. Ne menevät vain jos on todella mielenkiintoista ohjelmaa tai todella hyvää musiikkia. Hiljaisuus kuitenkin voittaa kaiken...

Kellon tikitys häiritsee. Ennen kuin tiesin mitään assiudesta ajattelin sen johtuvan siitä, että taajuus (60/min) on (toisin kuin monilla muilla) nopeampi kuin ison sydämeni lepopulssi. Voihan se yhdessä assiuteni kanssa aiheuttaa sen, että pysäytän kaikki kellot, jos joudun nukkumaan niiden kanssa samassa huoneessa.

Joitakin luonnollisia ääniä kuten lasten melua siedän aika hyvin.

Tuttua on minulle myös tuo mainitsemasi surkea kasvomuisti.