Olen ruvennut viimeaikoina miettimään olenko masentunut vai vaan kenties väsynyt tai ohimenevästi allapäin.
Aloitin syksyllä ammatilliset opinnot ja lukio ja lisäksi soitan vielä huilua. Yritin vähentää kiirettäni lopettamalla soittamisen mutta koska en osaa enää nykyisin sanoa ei kenellekkään saivat vanhemmat ja soitonopettaja painostettua/ylipuhuttua minut jatkamaa soittoa. Lukiotakin käyn vanhempien painostuksesta. Voisin tietysti lopettaa sen käymisen mutta en usko että se onnistuisi ilman vanhempien suostumusta. Toisinaan pelkkä soittamisen ajattelukin tuntuu ahdistavalta. Sosiaalisesti en ole rajoittunut ainakaan koulussa mutta soitonopettajani mielestä olen pidättyväinen. Itken usein enkä saa unta ja voin usein pahoin myös fyysisesti. Tilannetta ei myöskään helpota se että isäni on alkoholisti ja on ruvennut taas juomaan.
Tahtoiin tietää olenko masentunut vai kenties jotain muuta?
Aloitin syksyllä ammatilliset opinnot ja lukio ja lisäksi soitan vielä huilua. Yritin vähentää kiirettäni lopettamalla soittamisen mutta koska en osaa enää nykyisin sanoa ei kenellekkään saivat vanhemmat ja soitonopettaja painostettua/ylipuhuttua minut jatkamaa soittoa. Lukiotakin käyn vanhempien painostuksesta. Voisin tietysti lopettaa sen käymisen mutta en usko että se onnistuisi ilman vanhempien suostumusta. Toisinaan pelkkä soittamisen ajattelukin tuntuu ahdistavalta. Sosiaalisesti en ole rajoittunut ainakaan koulussa mutta soitonopettajani mielestä olen pidättyväinen. Itken usein enkä saa unta ja voin usein pahoin myös fyysisesti. Tilannetta ei myöskään helpota se että isäni on alkoholisti ja on ruvennut taas juomaan.
Tahtoiin tietää olenko masentunut vai kenties jotain muuta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei niin ollenkaans...
Varmaankin olet masentunut ja se johtuu täysin
tuosta stressistä jonka alaisena olet jatkuvasti.
En etes ymmärrä ollenkaan että miten on mahdollista
että voi olla ammatilliset opinnot ja lukio yhtäaikaa..
Siis nyt pitäisi valita että mitä todella itse
haluat tehdä,joko se ammattikoulu tai lukio tai
huilun vinkuttaminen..tai sitten jotain ihan muuta.
Pistä se huilu päreiksi tai mutkalle(puu vai metalli?)
ja sano että nyt riitti..
Ja tuosta isästäsi on parempi pysytellä mahdollisimman etäällä.
Hei!
Hieno juttu, että olet valinnut kaksoistutkinnon suoritettavaksesi. Itsekkin olisin käynyt aikanaa tällaisen, jos yläasteella opinto-ohjaajamme olisi asiasta maininnut. Jälkeenpäin on sitten harmittanut, kun ei tiennyt kyseisestä mahdollisuudesta. Usko pois, että siitä on hyötyä tulevaisuutta ajatellen, kun suoritat kummankin.
Ja yleensähän tuo kaksoistutkinto suoritetaan neljässä vuodessa ja ainakaan pari tuttua, jotka tämän ovat tehneet, eivät ole sanoneet, että koulutus olisi ollut rankempaa kuin pelkän lukion tai amiksen käyminen.
Nuo itse oireesi voivat olla ihan hyvin masennusta tai ahdistuneisuushäiriötä, kun sinulla tuota tekemistä riittää, ja näistä kannattaa käydä juttelemassa kouluterveydenhoitajan kanssa, joka voi sitten ohjata sinut jatkohoitoon/tutkimuksiin.
Ei minusta ainakaan kannata heittää kirvestä kaivoon heti, vaan tarkkailla miten tilanne kehittyy. Otat rennosti. Teet koulutehtävät ja huiluopinnot niin hyvin kuin jaksat ja katsot mihin se riittää. Jos näyttää siltä, että huilunsoitto tai koulu ei maistu, niin sitten kannattaa miettiä, mitä sinä itse haluat?
Vanhempasi tarkoittavat varmasti hyvää, kun kannusta ("pakottavat") sinut opintoihin ja huilunsoittoon, mutta sinun täytyy myös muistaa, että kyseessä on sinun elämäsi, eikä vanhempiesi, ja jos tuntuu, ettei jaksa, niin kerro siitä vanhemmillesi tai huilunopettajallesi.
Ei muuta kuin tsemppiä ja muista, että kouluahan on vain viikolla ja viikonloput lepäät kunnolla. Koulun lukuvuosi on kuitenkin sen verran pätkitty erilaisilla lomilla, että aikaa jää myös rentoutumiseen, kunhan jaksaa vaan arkena tehdä töitä.
Mutta kuitenkin lopullisen päätöksen voit tehdä sinä itse. Lukiosta tai ammattikoulusta eroamiseen ei tarvitse huoltajan suostumusta.