Elikkäs kyselisin, miten olette toimineet seuraavanlaisessa tilanteessa, jos osunut kohdalle:
Olen yh, poika täyttää kesällä 13-vuotta. Hain elatustukeen korotusta (tähän asti oli se 118,00/kk), että tuki olisi sen 129,91/kk ja tästä eteenpäin tulisi automaattisesti ne indeksikorotukset. Kunta on maksanut nuo elatustuet. Nyt tuli sitten lastenvalvojalta kirje, jossa ilmaistiin, että toisella paikkakunnalla asuva isä on allekirjoittanut sopimuksen 150,00/kk ja toivoo yhteydenpitoa lapsen kanssa. Kun aloin odottamaan poikaani, isä halusi, että teen abortin ja oli todella lähellä ettei niin käynyt, mutta onneksi sydämmeni ja järkeni voittivat. Hän olisi halunnut vain minut muttei lasta (pillerini pettivät, joten raskaus ei ollut suunniteltu). Asuimme lapsen ja isän kanssa 1,5 vuotta samassa asunnossa, josta muutin lapseni kanssa pois takaisin kotipaikkakunnalleni, koska isällä ei ollut mitään kiinnostusta lasta eikä perhe-elämää kohtaan. Minä huolehdin itse lapsesta,kodista ja kaikista asioista, kun isä vaan pelaili tietokoneella ja kävi kavereidensa kanssa viihteellä. Hölmö olen itsekin ollut, kun noinkin pitkään jaksoin, mutta lapsestani olen kiitollínen ja halusin varmistua, että päätökseni on oikea. Lapsella on kummeina kaksi meidän yhteistä kaveria, jotka pitävät välillä yhteyttä sähköpostin välityksellä minuun. Muuten emme ole tekemisissä. Kun muutimme pois lapsen isä oli sanonut heille ettei häntä kiinnosta minun ja lapsen elämä eikä hän halua olla tekemisissä kanssamme. Näin on ollut tähän päivään asti. Hänellä on kyllä ollut tiedossa osoitetietomme ja puhelinnumeroni ja yhteyttä olisi voinut ottaa kummijenkin avulla. Mutta eipä häntä ole kiinnostanut. Poikani on ollut tietoinen isästään alusta asti ja olen kertonut hänelle kaiken tarvittavan. Paljon hän ei kylläkään ole kysellyt eikä ollut kiinnostunut isästään vaan miehen mallinsa hän on saanut ukiltaan ja siskoni mieheltä. Näin hän on myös itse sanonut. Yritin varovaisesti kysellä häneltä tuosta yhteydenpito-jutusta, mutta hän ei ollut kiinnostunut ottamaan yhteyttä isäänsä tai että isä ottaisi yhteyttä häneen. Miten olette menetelleet tuollaisessa tilanteessa, jossa isä yrittää ottaa yhteyttä monien vuosien jälkeen. Onko minun pakko tehdä hänen kanssaan jonkinlainen sopimus vai? Minä ja muut sukulaiseni epäilemme kylläkin sitä, että isän vanhemmat haluaisivat tavata poikaani,koska he olivat ihan ok ja vaikuttivat välittävän pienenä ainakin jonkin verran lapsesta, mutta mistä sitä tietää, jos isä onkin vähän kasvanut ja alkanut miettiä asioita ja on tajunnut mitä on menettänyt. Ja koska lapsen oikeuksista on kyse, niin eikös hänenkin toiveensa tulisi ottaa huomioon? Pelottaa vaan, jos joudun tekemään jonkinlaisen sopimuksen, niin yhteydenpit o on vain lyhytaikaista ja poikani joutuu sitten pettymään. Itse olen ajatellut asiaa siten, että lapseni saa ottaa yhteyttä isäänsä ja isän puolen sukuun sitten kun haluaa ja on itse siihen valmis. Kaikki yhteystiedot ovat saatavilla. Tällä hetkellä kun vain vaikuttaa siltä, että hän ei sitä halua eikä ole siihen vielä valmis.
Olisiko jollain kokemuksia???
Olen yh, poika täyttää kesällä 13-vuotta. Hain elatustukeen korotusta (tähän asti oli se 118,00/kk), että tuki olisi sen 129,91/kk ja tästä eteenpäin tulisi automaattisesti ne indeksikorotukset. Kunta on maksanut nuo elatustuet. Nyt tuli sitten lastenvalvojalta kirje, jossa ilmaistiin, että toisella paikkakunnalla asuva isä on allekirjoittanut sopimuksen 150,00/kk ja toivoo yhteydenpitoa lapsen kanssa. Kun aloin odottamaan poikaani, isä halusi, että teen abortin ja oli todella lähellä ettei niin käynyt, mutta onneksi sydämmeni ja järkeni voittivat. Hän olisi halunnut vain minut muttei lasta (pillerini pettivät, joten raskaus ei ollut suunniteltu). Asuimme lapsen ja isän kanssa 1,5 vuotta samassa asunnossa, josta muutin lapseni kanssa pois takaisin kotipaikkakunnalleni, koska isällä ei ollut mitään kiinnostusta lasta eikä perhe-elämää kohtaan. Minä huolehdin itse lapsesta,kodista ja kaikista asioista, kun isä vaan pelaili tietokoneella ja kävi kavereidensa kanssa viihteellä. Hölmö olen itsekin ollut, kun noinkin pitkään jaksoin, mutta lapsestani olen kiitollínen ja halusin varmistua, että päätökseni on oikea. Lapsella on kummeina kaksi meidän yhteistä kaveria, jotka pitävät välillä yhteyttä sähköpostin välityksellä minuun. Muuten emme ole tekemisissä. Kun muutimme pois lapsen isä oli sanonut heille ettei häntä kiinnosta minun ja lapsen elämä eikä hän halua olla tekemisissä kanssamme. Näin on ollut tähän päivään asti. Hänellä on kyllä ollut tiedossa osoitetietomme ja puhelinnumeroni ja yhteyttä olisi voinut ottaa kummijenkin avulla. Mutta eipä häntä ole kiinnostanut. Poikani on ollut tietoinen isästään alusta asti ja olen kertonut hänelle kaiken tarvittavan. Paljon hän ei kylläkään ole kysellyt eikä ollut kiinnostunut isästään vaan miehen mallinsa hän on saanut ukiltaan ja siskoni mieheltä. Näin hän on myös itse sanonut. Yritin varovaisesti kysellä häneltä tuosta yhteydenpito-jutusta, mutta hän ei ollut kiinnostunut ottamaan yhteyttä isäänsä tai että isä ottaisi yhteyttä häneen. Miten olette menetelleet tuollaisessa tilanteessa, jossa isä yrittää ottaa yhteyttä monien vuosien jälkeen. Onko minun pakko tehdä hänen kanssaan jonkinlainen sopimus vai? Minä ja muut sukulaiseni epäilemme kylläkin sitä, että isän vanhemmat haluaisivat tavata poikaani,koska he olivat ihan ok ja vaikuttivat välittävän pienenä ainakin jonkin verran lapsesta, mutta mistä sitä tietää, jos isä onkin vähän kasvanut ja alkanut miettiä asioita ja on tajunnut mitä on menettänyt. Ja koska lapsen oikeuksista on kyse, niin eikös hänenkin toiveensa tulisi ottaa huomioon? Pelottaa vaan, jos joudun tekemään jonkinlaisen sopimuksen, niin yhteydenpit o on vain lyhytaikaista ja poikani joutuu sitten pettymään. Itse olen ajatellut asiaa siten, että lapseni saa ottaa yhteyttä isäänsä ja isän puolen sukuun sitten kun haluaa ja on itse siihen valmis. Kaikki yhteystiedot ovat saatavilla. Tällä hetkellä kun vain vaikuttaa siltä, että hän ei sitä halua eikä ole siihen vielä valmis.
Olisiko jollain kokemuksia???
Vastaukset 12
Vanhimmat
huomauttaa sopimusten rikkomisesta,vuosiin ei kuulunut mitään.
Sitten otti yhteyttä.
Nyt on näin:
Ostelee tavaraa,mitä lapselle mieleen juolahtaa
Maksoi,silloin kun muisti,oppikirjoja
Antoi rahat ajokorttiin
Tapaa,silloin kun sattuu itselle sopimaan,ja jos "muistaa" (ei oo siis viinapullossa)
En halua tietää tapaamisista,lapsi on jo aikuinen,mutta kyllä se enemmän on sitä että antaa rahaa,välillä päissään ollessaan ihan omituisia summia,"tossa sulle kahvirahaa" ja on antanut satase!
Siis ostaa niitä menetettyjä vuosia takaisin!
Onnekseni lapsi ei ota ENÄÄ miehenmallia,on jo miehenmallinsa luonut aiemmin.
Mutta,Lapsi närkästyy suunnattomasti,jos vahingossa sanon jotakin arvostelevaa isästään!
Voi olla, että teilläkin käy näin,tajuaa,mitä on menettänyt!
Ja mielestäni isovanhemmillakin on oikeus tuntea lapsenlapsi,samoin serkuilla ja muilla!
Lapsi kuuluu johonkin laajempaan kokonaisuuteen...no,aina ei voi päättää sitäkään itse...
Onnea mitä sitten päätätkin!
Ps. meillä annoin itse päättää,meneekö tapaamiseen!
eihän lapsi menetä mitään tullaisessa. Hyvin hän kasvaa sinun hoidossasi, ei siihen isää tarvita. Tulee tasapainoisempi kun ei saa huonoja vaikutteita epämääräisestä juipista.
Eli pidä se erossa pojastasi.
Erittäin huono neuvo! Isällä on oikeus tavata lastaan jos haluaa. Isä on saattanut"tulla järkiinsä" ja haluaa nyt luoda yhteyden lapseensa.
Ja onhan se isän oikeus,tähän asti hänellä on ollut vain velvollisuus maksaa elatusmaksuja.
Ethän sinä voi tietää millainen "juippi" on kyseessä?!
oisin sekä lapsi ikionnellinen jos isä ilmoittaisi että haluaa vihdoin tavata lapsensa.
Eihän sellaista saa eikä voi kieltää. Se on lapsen oikeus ja myös isän oikeus. Isä on toivon mukaan "kasvanut" ihmisenä ja isänä.
mitä lapsesi voisi menettää tapaamalla biologisen isänsä ? Hänellä ei ole minkäänlaista suhdetta isäänsä. Miten tämä suhde voi tuottaa pettymyksen, jos tunnesiteitä ei ole. Luultavasti kovin vahvaa tunnsidettä ei edes synny. Se ainakin vaatii monia tapaamisia. 13 v tuskin hehkuttaa isän tapaamista, mutta tuskin kieltäytyy isän ostamasta mieluisesta lahjasta. Toki lapsesi voi olla myös salaa vihainen isälleen, joka on piileksinyt kaikki vuodet. Vieläpä ilman pakottavia syitä.
myöhäistä rakentaa isä/lapsisuhdetta - tai äiti tms...Aika näyttää millaiseksi suhde muodostuu, mutta itse näkisin, että ennen kaikkea lapselle pitää antaa oikeus tavata/muodostaa suhde isäänsä. Voi myös kertoa, että ei odota liikaa, koska ollut pitkä tapaamaton kausi.
Luultavasti lapsen isä katuu nyt menetettyjä vuosia ja haluaa oppia tuntemaan lapsensa. Anna lapsen tavata isäänsä, sittenhän sen näet, mitä tuleman pitää. On varmasti lapsenkin kannalta hyvä oppia tuntemaan isänsä ja isän puolen sukulaiset, sillä he kuitenkin ovat lapsesikin sukua.
Ei koskaan ole liian myöhäistä yrittää korjata väärin tehtyjä asioita. Sinuna antaisin isälle mahdollisuuden. On vain hyvä merkki, että hän haluaa itse vapaaehtoisesti maksaa parempaa elatusmaksua kuin mitä muuten saisit. Ota vastaan mitä annetaan!
Jos hän haluaa ostaa lapselle jotain, tai haluaa antaa rahaa, niin eihän se sinulta ja pojalta pois ole, antakoon!
Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen tämän perustelun:
”Itse olen ajatellut asiaa siten, että lapseni saa ottaa yhteyttä isäänsä ja isän puolen sukuun sitten kun haluaa ja on itse siihen valmis.”
Minusta sinun olisi syytä pohtia tätä ajatustasi. Menneistä viis, mutta löydä vastuullisuus ainakin itsestäsi. Tietoa löytyy siitä, kuinka vahingollista isän puuttuminen lapselle on. Toimi, kannusta, tue ja jousta on minun neuvoni. Jos menee vaikeaksi, niin älä ota itteesi.
mä olen sitä mieltä, että hyvähän se on jos isä haluaa tavata lastaan - mutta onko se jatkuvaa vai jääkö siihen yhteen tai kahteen kertaan. Mä voin kertoa, että vaikka lapsella ei varsinaisesti sitä tunnesidettä isään ole niin kyse on kuitenkin omasta isästä ja varmastikin lapsi miettii mikä on vikana kun oma isä ei halua tavata. Pettymys voi olla aika suuri. Toki täytyy muistaa, että lapset ovat kovin erilaisia. Meille vain kävi näin ; (
ilmeisesti ole mistään vaarallisesta isästä, niin mielestäni ei ole mitään järkeä yrittää estää tapaamisia. Lapsesi ei voi oikeasti edes tietää haluaako tavata isänsä, kun ei ole häntä nähnyt kuin ihan pienenä. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Lapsella on oikeus myös koulunkäyntiin, mutta harva lapsi siitä on järin innostunut. Hyötyä siitä kuitenkin lapselle on. Samoin hänelle todennäköisesti on hyötyä isänsä tapaamisesta riippumatta siitä, millaiseksi suhde muodostuu.
Älkää tehkö mitään tapaamissopimuksia vielä, vaan anna ihan epävirallisesti heidän tavata toisensa (vaikka isän tulla teillä käymään). Katso, miten homma etenee ja tehkää tarvittaessa ne sopimuksen siltä pohjalta.
Olipas hieno kommentti. Tällain olisi hyvä lähteä liikkeelle. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
On rikkaus lapselle saada tutustua myös isänsä sukuun.
Kannattaa antaa heidän ainakin yrittää luoda jonkinlaista suhdetta, isän ja lapsen ja myös isovanhempien.
Meillä poika tutustui 13vuotiaana isäänsä.
Ei lähdetty tekemään enää mitään sopimuksia, koska yli 12-vuotiashan saa itse päättää ja olisihan tuo ollut aika teennäistäkin näin monen vuoden jälkeen.
Valitettasti meillä ei niin sujunut.
Ovat kyllä tekemisissä ja saavatkin olla.
Asiassa vaan niin monia eri mutkia, että vaikeata on.
Sinulle ja lapsellesi onnea matkaan ja toivottavasti asianne luonnistuvat!