Minut oli valittu komean ääneni ja ylivertaisen esiintymiskykyni ansiosta laulamaan aliupseerikoulun kurssijuhlassa. Osoittaakseni monipuolisen musiikillisen sivistykseni annoin aliupseerikoulun johtajalle mahdollisuuden esittää toivomuksen laulusta, jonka sitten esittäisin. Majuri pyysi minua laulamaan suosikkikappaleensa "Tiikerihai". Säestys lähti käyntiin ja pianistina toimi toinen laaja-alaiset musiikilliset tiedot omaava tuore herra alikersantti. Hymyssä suin ja sotilaallisen ponnekkaasti aloin kuitenkin laulamaan toivelaulua seuraavilla sanoilla:
"Paska haisee ja banjot soi.
Jaska paskalla vaikeroi... "
Samassa muistin aliupseerikoulun johtajan etunimen olevan Jaakko. Ymmärsin pilani menneen kenties liiankin pitkälle, mutta vein osuuteni loppuun järkähtämättömän päättäväisesti. Mitään seuraamuksia rohkeasta pilasta ei minulle tullut ja kun minut ylennettiin kersantiksi ansioistani alokkaiden tiukkana mutta asiallisena ja ihailtunakin kouluttajana palvelusaikani loppupuolella, kuulin juuri aliupseerikoulun johtajan olleen asiassa aloitteellinen.
"Paska haisee ja banjot soi.
Jaska paskalla vaikeroi... "
Samassa muistin aliupseerikoulun johtajan etunimen olevan Jaakko. Ymmärsin pilani menneen kenties liiankin pitkälle, mutta vein osuuteni loppuun järkähtämättömän päättäväisesti. Mitään seuraamuksia rohkeasta pilasta ei minulle tullut ja kun minut ylennettiin kersantiksi ansioistani alokkaiden tiukkana mutta asiallisena ja ihailtunakin kouluttajana palvelusaikani loppupuolella, kuulin juuri aliupseerikoulun johtajan olleen asiassa aloitteellinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun E-kausi alkoi mun ollessa intissä syyskuussa 2003, sattui sattuneesta syystä kohdalle osuneena ginesviikonloppuna lauantain iltavahvuuslaskennan yhteydessä varsin mielenkiintoinen tapaus. Ensiksi tuvassa käväisi kääntymässä alikersantti, joka on moottorialiupseeri ja reservin kersantti. "Tässä tuvassa haisee paska", hän sanoi vaivihkaa kollegoilleen käytävän puolella.
Tupatarkastuksen suorittanut komppanian valvoja käväisi tuvassa, ja koska minun pinkkani ei ollut särmä, hän selvästi tarttui sen reunoista kiinni ja taittoi kahtia.
Kuitenkin hetikohta käytävällä partioitunut alikersantti saapui tuvan ovelle ja esitti kysymyksen: "Miksi pinkkanne on ylösalaisin"? Mä olin just sillee, että: "Siis täh"? Se todella oli ylösalaisin! Ei siinä siis mitään vikaa ollut ollu.
Loppuhuipennukseksi komppanian valvoja, joka oli siis alikersantti arvoltaan, hypähti käytävällä niin, että kykeni hetken ajan näkemään meidät sisäikkunasta. :)
Juu ja sitten jo joukkokoulutuskaudella marraskuussa 2003, jolloin taidettiin silloinkin olla viikonloppuna kiinni johtuen virka-apuosastomuodolisuudesta, suoritti toimistoaliupseeri iltavahvuuslaskennan tupatarkastukset. Tällä miehellä, jonka todellisen esimerkillisyyden olen ehkä oivaltanut vasta muutamien vuosien kuluttua kotiutumisesta, oli pituutta enemmän kuin useimmilla muilla, ja äksiisin pitäminen oli hänellä hanskassa. Hänen mielestään jäpitysasentoni muistutti tuona iltana lähinnä asentoa, jolla Harley Davidson -moottoripyöriä ajetaan.
Jos oikein muistan, niin mä olin sillee kallistuvinani taaksepäin, ja sitten kersantti kyseli. mikä sen sai aikaan. Tapahtumahetkellä oli kulunut vasta vähän aikaa siitä, kun aliupseeri oli ylennetty. Eli aloitin puhuttelun sanomalla. "Herra alikersantti". "Mikä"? Kessu kyseli lähes kauhistellen, johon minä sitten: "Korjaan: herra kersantti. Ilmanlaatu tässä tuvassa on ihan OK". :)
Tuvassa asui lääkintämiehiä, ja yksi Lahdesta kotoisin ollut sellainen kertoi myöhemmin melkein alkaneensa nauraa puheitteni myötä. :P