tämä taas kannattaakin kirjoittaa, mutta kun en voi enää Häntäkään ko. asialla häiritä...
Rakastan varmasti loppuikäni, enkä pidä tästä hiljaisuudesta välillämme.
Olen toiminut typerämmin kuin ikinä koskaan milloinkaan ja miksi? Koska pelottaa niin perkeleesti. Menetin kaiken pelon vuoksi. Mutta minkäs sille tekee... Olisikohan pitänyt kuitenkin toimia toisin..olla rohkeampi..kohdata asiat sellaisina kuin ovat? No olisi tietenkin ja jossittelu jälkikäteen on mitä typerintä, mutta eipä tässä oikeen muutakaan ole jäljellä. Tuhat kysymystä ilman yhtään vastausta. Särkynyt sielu ja tyhjyys.
Mutta kaikesta tunnetusti selvitään ja vastoinkäymiset vain vahvistavat... oma tyhmyys sen sijaan vain ärsyttää naurettavuuteen asti :D.
Rakastan varmasti loppuikäni, enkä pidä tästä hiljaisuudesta välillämme.
Olen toiminut typerämmin kuin ikinä koskaan milloinkaan ja miksi? Koska pelottaa niin perkeleesti. Menetin kaiken pelon vuoksi. Mutta minkäs sille tekee... Olisikohan pitänyt kuitenkin toimia toisin..olla rohkeampi..kohdata asiat sellaisina kuin ovat? No olisi tietenkin ja jossittelu jälkikäteen on mitä typerintä, mutta eipä tässä oikeen muutakaan ole jäljellä. Tuhat kysymystä ilman yhtään vastausta. Särkynyt sielu ja tyhjyys.
Mutta kaikesta tunnetusti selvitään ja vastoinkäymiset vain vahvistavat... oma tyhmyys sen sijaan vain ärsyttää naurettavuuteen asti :D.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tai edes koskaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä, jos rakastaa.
nih.
On se. Joskus se vaan on niin. Eikä sille mitään voi.
Ei oo, uskokaa nyt =)! Voi sille, aina voi =) Mi
Mutta jos on niin paljon kysymyksiä... ne pyörivät päässäsi loppuelämän.
Joskus kannattaa kyllä nähdä asiat vaan myös tunteiden ulkopuolelta. Mutta onko tapahtunut oikeasti jotain niin järkyttävää, pahaa ettei sitä voi korjata halauksella, suudelmalla?
Kaikkia pelottaa, jotka ovat aitoja ja välittävät.
Se on lahja jostakusta välittää ja luottaa. Älä heitä sitä pois jos vaan mahdollista.
olet oikeassa!
Luulenpa, että on myöhäistä silloin kun sielu saa ison kolauksen. Ei se enää tule samalla lailla kokonaiseksi.
Kuin ei Mitään
totta. Ehkäpä sitä tulee toimeen tälläkin jäljellä olevalla sielun sirpaleella :).
Ja ei mun luonteeseen sovi kyynistyminen tai katkeruus, eli jotain on vielä jäljellä :).
Thanks.
-klubiin! Täällä riittää tilaa ja aina voi liittyä joukkoon kirjavaan, kun siltä tuntuu.
Ajatuksia siellä ja täällä ;)
Lisäksi vielä samanmoisia!
Tuhat kysymystä ilman vastausta. Ja vielä se hiljaisuuskin. Silti vain jaksaa ikävöidä. Hassua!
Varsin hassua :D.
Olitko sinä siinä sadussa prinssi vaiko prinsessa?
taisin olla siinä sadussa sammakko :D.
Naispuoleinen sellainen :D.
naaras-sammakoita molemmat ;)
Kvaak kvaak....
niin päättyi tämäkin satu ;)
täällä aina :).
joskus pelottava asia, varsinkin jos rakastuu niin lujaa kuin minä. Sen kieltää ja kumoaa..ei sitä ole ollenkaan. Ja varsinkin, jos se toteutus käytännössä on hankalaa, ajattelee, että ei uskalla lähtee, koska onnistumisen mahdollisuus on pieni.
Itse olen ohittanut monet mahdollisuudet, vain pelkuruuttani. Tämä henkilö ei varmasti halua uskoa enää minuun..niin selvät tilanteet. Mutta oon juossut karkuun, koska pelkään. Aikuinen ihminen, ja käyttäytyy kuin lapsi. Ja kuitenkin haaveilen hänen käsivarsistaan ympärilläni.
Onhan totisesti meitä paljon!
Sinäkin puhut aivan minun suullani ;) tai kirjoitat sormillani!
Jos voisin, ottaisin ja halaisin
häntä tietenkin.
Kaikesta huolimatta!
Ostaisin vaaleanpunaisen muumimukin
ja kutsuisin itseni kylään
toivottaen tervetuloa
hänen uuteen elämänjärjestykseensä.
Unohtaisin kaiken muun,
kasvoni pimeyteen veisin.
Rakkaus, se lämmittäisi niin.
Tuhatta selitystä vailla,
minulle riitäisi yksi.
Tahto.
Ikuinen taistelu.