Hei!Mua häiritsee lapseni isä.Erottu 3v sitten.Pahimmatkiusanteot on rauhottunut.mut ongelmana on sovitut tapaamiset.Kun lasta on sovittu et tullaan omalla vuorolla hakemaan,hän tahattomasti tai tahallaan on myöhässä monta tuntia.Muutaman kerran olen joutunut perumaan omat tapaamiseni,koska hän on myöhässä.Sapettaa kunhän tolla touhulla sotkee elämääni.Selityksiä riittää,joskus ymmärrettäviä.Nätisti olen sanonut et on aika epäreilua lasta kohtaan ja mua kohtaan antaa odotuttaa,mut ei auta loppujen lopuksi.tuntuu vaan etten itse voi sopia omia juttuja mihinkään suuntaan.Hienoa on kuitenkin tässä että kuitenkin tulee,joskus kauan sitten ei välillä ees tullu.Joudunko nyt vaan nielemään tämän vai voiko asiaan vaikuttaa jotenkin.Ärsyttää toi mun elämän rajoittaminen ja se et usein saa odotella.Mitä en lapseni eteen tekisi,mut toi on vähän kohtuutonta.Mikä neuvoksi?
Voiko jotain tehdä?
Pölöttäjä
241280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
lapsen noudot tarhaan, jos vain mahdollista.
Jos lapsesi on jo koululainen, sovi yhdessä jämpti aika, ja jos myöhästyy esim. puolella tunnilla, ilman syytä, kerro lapsen jäävän yöksi kotiin ja huomenna voi yrittää uudelleen tai kahden viikon päästä.
Oli sopimukset millaiset tahansa, saat sinäkin tehdä suunnitelmiesi mukaan.
Meillä oli myös sama ongelma, ja sovimme tapaamiset tarhaan. Kummasti aikataulu pelasi. Ja nykyään jos tarha ei ole auki, tulee isä hakemaan kotoa. Vartti on raja, ja jos on paljon myöhässä ilman syytä, tapaaminen siirtyy kaksi viikkoa. Tosin meillä tapaamista säätelee käräjäoikeuden määräys, jota isä ei näytä uskaltavan uhmata. Ja parempi näin. Kiusanteko ei jatku sillä saralla enää.
Joo tätä tarhakäytäntöä teemme paitsi joskus la ku hänen vuorotyö sen vaatii lauantaihaun.Tälläkin hetkellä odottelen lapsen kanssa isää ku ei osannu sanoa jollekin toiselle ei ja aikataulu petti jälleen kerran..Nää lauantaihaut ei tosiaan taida toimia...Munko vika se sit on?
Ilmoita, että lapsi tullaan hakemaan joko ajallaan tai sitten ei ollenkaan. Onhan lapsi haettava tarhastakin tiettyyn kellonaikaan mennessä, eihän lapsen isä voi sieltäkään lasta hakea koska sattuu huvittamaan. Jos lapsi olisi koulussa, niin koulu alkaa ja loppuu tiettyyn kellonaikaan, eli jo lapsesta saakka opetetaan noudattamaan sovittuja aikoja. Eiköhän se lapsen isäkin kuitenkin kellon omista...
Ei sinun tarvitse tuollaista sietää. Jos aina vaan joustat, niin mikään ei koskaan muutu.
No sain lapseni matkaan vihdoin,en voinu keltääkään.Lapsi niin odotti,ei ollu ku 4 tuntia myöhässä.Sanoin kyll asiasta tiukkaan sävyyn ja ilmotin että en aio tulevaisuudessa katsoa tällästä toimintaa.Ei sovi mitään muuta hakupäivänä niin aikataulu ei petä.Kun mun mielestä kaverin auton hakeminen ja sen rikkoutuminen ei ole syy,koska kun on hakupäivä niin ei pidä lähteä hakemaan mitään autoja.ne voi hakea muuloinkin.eikö?Lapsi on kuitenkin lapsi.Tai sit hakee toisena toisena viikonloppuna lapsensa.Mut ei ku mun pitää oottaa.Kyl meinas itku päästä.Mun mielestä mulle ei kuulu mitkään selittelyt.tietysti jos jotain oikeeta syytä löytyy aina voidaan vaihtaa viikonloppuja jne..Mä en jaksa tätä mun ohittamista.Ihan ku mulla ei elämää oiskaan ja kaikki selitykset pyyhkäisevät tän ongerlman pois.Niin toinen osapuoli luulee...
Mitä mä sit teen jos nää puheet ei auta ja homma jatkuu...En anna lasta?Lasten valvojalle?ÖÖ mitä?Hyväksyn tän lapseni takia,kun muuten sujuu?Kyl harmittaa ku lapsella on ollut hyvä suhde molempiin vanhempiin.Nytkö on ruvettava taistoon?Mä olen kiltti ihminen,ehkä lapseni takia liiankin,mut eikö tavoite ole yhteishuoltajuuden toimiminen?no ei se tietysti toimi yhteen suuntaan,minkäs teen?No jos rupeen oikei äkäseksi niin hän uhkailee lastenvalvojalla yms.Eli nyt alan tajuta,jos en tee niinku hän haluaa niin homma ei toimis...Kyll mennään alas.
vaikuttaa lapseen,saa ikuiset arvet.
Se ei haittaa sua (sano se vaikka hammasta purren) mutta että se haittaa sitä lasta,lapsi lakkaa luottamasta isän sanaan!
Ja prkl noita kaverin auto-juttuja! Niitä oli meilläkin,ja aina ne hajos! eikö oo kummallisia autoja! Just sillon kun pitää lapsi hakea!
Kävin sivistyneen keskustelun isän kanssa.Sanoin vaan et mä tarkotan sitä et sovitusta pidetään kiinni ja mun ja lapsen ei tarvitse sietää selityksiä ja odottelua.On se kumma miten siihen reagoidaan:En mä jaksa tapella ja jos sull ois joku meno oisin tullu ajoissa...siis hetkinen..huhhuh!No sanoin et koeta nyt ymmärtää tää lapsen kannalta.No kuulemma tajusi.SE jää nyt nähtäväksi..Toivon nyt parasta.Mitä sitten teen jos tää ei edelleen suju?Mä oon niin kyllästynyt vääntämään rautalangasta et se lanka kohta katkee.Lapsi jo tänään tokaisi kun sanoin ettei ihan kerkee ajallaan,joo se ei siis tuu ollenkaa...Eks oo sanonko mistä et lapsi joutuu aikuisen takia edes ajattelee noin.Kiitos kaikille ajtuksistanne.lohduttavaa huomata ettei kamppaile yksin tämmöisten asioiden kanssa.
prkl...siis sen lapsen takia niitten pitää tulla eikä sen, että äidillä on jokin meno,ne luulee,tekee kiusaa just tollai,"Kaverin auto...""luulin että"
onhan se paljon helpompaa olla kotona keppanan kanssa kuin yrittää keksiä tekemistä pikkukersan kanssa,tai rassata autoa ilman et kakara pyörii jalois!
Niin kauheinta on ajatella et lapsen hakuhan on kyseessä eikä jos mull in menoa,mitä se mun menot hänelle kuuluu saati vaikuttaa lapsen hakuu.Sopimus om sopimus.miten tollasesta kiusasta pääsee eroon?
Nää auto jutut on tuttuja...ja samoin kaikki lupaukset lahjoista joita saa, ja joita ei koskaan tule, lupaukset soittaa, tulla synttäreille. Lapsen puolesta harmittaa. isä luulee kiusaavansa minua, mutta oikeasti kiusaa vaan lastaan...nyt ei ole kuukauteen taas mitään kuulunut exästä. Lapset eivät enää kysele, enkä viitsi itse ottaa enää puheeksi. Arva olenko lasten takia yrittänyt...en enää.
Jos tulee ajoissa sen vuoksi, että sulla on meno (parturi, kosmetologi, ihan mikä tahansa) niin sano että sulla on meno, ja että just siks on meno, kun et halua viedä lasta permanenttiaineelle haisevaan kampaamoon, tai vahdittavaksi kosmetologille. Mitä se hänelle kuuluu, menetkö mihinkään, mutta odottele häntä reppu selässä. Vaikka menisit korttelin taakse kahvilaan tai vain kiertäisit talosi ympäri lenkin yksiksesi.
Näin mä nyt päätin tehdä et aina on mulla menoa vaik ei oiskaan,ehkä tää sit tasaantuu...En ymmärrä edes mistä syystä tähän on menty.aikasemmin sujunut paremmin...
Tee selväksi, joko tulee ajallaan tai sitten ei tarvitse tulla ollenkaan. Tottakai sinä ja lapsi oletatte, että hän tulee sovitusti ja järjestätte menonne sen mukaan. Et ole tilivelvollinen lapsesi isälle omista menoistasi. Lapsi tuollaisessa eniten kärsii, kun odottaa ja isä ei tulekaan.
kiitos Maijamaijalle ja muille rohkasusta.Sitä riitelyä olen kaikin keinoin koettanu välttää,mut joku raja välillä ihmisyydessäkin menee..ei kiltteyttäkään voi käyttää hyväksi.no asiasta olen nyt sanonu ja toivon et tää homma meni jakeluun.
kiltteys ja myöntely sai pisteensä ja kerroin, että en suostu enää tähän eikä lapsillekkaan ole tämä hyvksi, niin isä lopetti tapaamiset kokonaan. Ehkä tämä oli hänelle helpoin näin. Ei vastuuta kanna vanhempana niin luikitaan karkuun.
Ja nyt tuntuu sitten hyvältä? Ikävää lukea näitä vastaavia kirjoituksia. Varmaan moni parisuhde kariutuu siihen valtataistelu-roskaan ja valitettavan moni valtataistelu jatkuu eronkin jälkeen. Silloin kun on erottu, niin pitäisi ajatella lapsia ensisijassa. Jos toinen on hankala, niin suhteuta asia, kuinka hankala tosiasiassa? Mitä merkitystä? jne. Ajan myötä varmaan helpottaa ja siihen vaan kannattaa uskoa. Ja parempaa tulevaisuutta eron jälkeen rakennetaan yhdessä, mutta tod.näk. eri tahdissa. Pieni ihminen on se, joka ei jousta.
Jos on hakemassa kaverin autoa ja se hajoo (vois mennä läpi, jos on kerran vain tapahtunut), niin silloinhan on jossain tien päällä auton kanssa, joten ei sieltä ajoissa pääse, oli menoja tai ei. Mistä hän sitten tiesi, ettei sulla ollut menoja. Kai sentään sanoit, et ois ollut, mut jouduit perumaan.
Seuraavan kerran lähde lapsen kanssa kohtuullisen aikaa odotettuasi (15-20 min, vai jopa 30 min?) vaikka äidillesi tai jonnekin kaverillesi ja ole siellä ainakin niin pitkään, että isä on varmasti ehtinyt käydä lasta hakemassa. Jätä vaikka oveen lappu, että sinulla on menoa, joten lähdit kello xx:xx kotoa lapsen kanssa.
Ei sun kuulu joutua selittelemään menojasi hänelle, joten älä tee siitä tapaa, että aina pitää sanoa olevan menoa. Toki voit jonkin kerran kokeilla, josko se auttaisi, mutta ei sitä vuosia kannata selitellä.
Sulle nää asiat on ollu varmaan liian helppoja joskus,jos et näe et sitä joustavuutta ja pinnaa just pölöttäjä on yrittänyt pitää,mut yksinään ilman toisen joustavuutta se voi hieman ola vaikeaa.Opettelisit lukemaan et taida tietää asioista paljoakaan tai oot päässy helpolla.sinä ja sun valtataistelus.
No, mun näkemys vaan on se, että usein eron jälkeen aikuisuus/vastuullisuus tulee esille vähän eri tahtiin eri osapuolilla. Siihen varmaan vaikuttaa eron syyt ym. Jos ajattelet, että kiusanteko = valtataistelu, niin ehkä avautuu paremmin.
Mieheni selittää ex:älleen vähän liiankin tarkkaan KAIKKI meidän menot. Mun mielestäni myöskään ex:älle ei kuulu lapsen isän ja tämän nykyisen puolison menot.
antaa kiusata. Odottaa et isä hakee PE, ei näy ei kuulu,lapsi soittaa isälle, lupaa hakee LA klo. 12. Klo. tulee 12, tulee 13 ja lapsi soittaa milloin tulet..klo.14. klo. tulee 14, ei näy ei kuulu..lapsi soittaa: jouduin töihin, haen ensi viikonloppuna....Tätä rataa meni pitkään. Ilmoitin tapaamisoikeuden alkavan klo. 18 perjantaina, jos ei siihen mennessä hae, ei tarvi hakeekaan...ei oo sen jälkeen näkyny..
Miehesi puhuu exälleen ihan mitä haluaa, sekään ei kuulu sulle! Olet uskomaton.
Kyll on tosi hyvä huomata etten ole ainoa jota ahistaa lapsen puolesta tommonen entisten kiusanteko.Hienoa et näin sankoin joukoin on mielipiteet ja neuvot liikkeellä.Mä luulin et tää menee vaan mun pollani ohi miks yleensä exät kiusaa ku siitä kärsii lapsi. ja se et mä en mielestäni ole velvollinen odotella toista lasta hakemaan...Kiitos kaunis jälleen!
samalta tuntuu minusta, olin tulossa tänne kysymään mitä voin tehdä ja löysin tämän keskustelun joissa on kommentteja ihan kuin omasta suustani.
mekin erosimme ihan äskettäin. isä tuli kun sovittiin ja homma toimi. olimme ystäviä ja hän jopa tuli meille lapsiaan tapaamaan. sitten löytyi uusi tyttöystävä ja meni pari päivää ja isästä ei enää kuulunutkaan.
perui joka kerta tulemisensa viimehetkellä jopa 10min sen jälkeen kun oli sanonut olevansa tulossa, milloin mitäkin ihme tekosyitä.
lopulta sanoin etten jaksa. olin antanut hänen päättää päivät milloin tulee, sanoin että kertoo miten hänelle(HEILLE) käy, suostuin kaikkeen mutta ei, homma ei toiminut.
lopulta sanoin etten jaksa että lapsi odottaa jokapäivä ikkunassa ja kyselee milloin isi tulee ja isi jättää aina tulematta vaikka olen jo lapselle luvannut että kohta tulee. itse jouduin jatkuvasti perumaan menojani ja päivystin kotona illat yksin että jos hän tulee lastaan katsomaan niinkuin on luvannut. kun lapsi isäänsä niin kaipaili suostuin tällaiseen ihan liian kauan.
lopulta lukuisten pettymystn jälkeen hän jätti jälleen kerran tulematta kun oli kuulemma liian väsynyt (jaksoi kyllä mennä kaverinsa luo kylään)
ja sanoin että nyt loppuu tämä pelleily. sanoin että joko olet isä nyt tai et ikinä ja jos välität lapsistasi pidät lupauksesi etkä tee tällaista ja että kaiken pitää olla tiedossa ajoissa milloin tulet jne että osaan tehdä omat suunnitelmani. että nyt hänen täytyy tämä asia päättää haluaako olla lastensa elämässä ja jos ei kiinnosta niin jättää meidät rauhaan, emme me jaksa enää.
eipä ole hänestä enää kuulunut. useampaan viikkoon. se kertonee hänen kiinnostuksestaan isyyteen. parempi näin. me jatkamme elämäämme ja vaikka sattuu ja harmittaa lasten puolesta niin parempi näin. eipä tule enää ainakaan turhia lupauksia ja jatkuvia pettymyksiä.
vanhempi lapsista on jo sen ikäinen että kaipaa isäänsä ja ihmettelee miksei tätä näy. nuorempi on kovin pieni vielä eikä osaa kaivata isäänsä eikä tunne häntä eikä näköjään tule häneen tutustumaankaa, kun isä ei ole yhtään kiinnostunut luomaan sidettä häneen nyt kun siihen vielä olisi mahdollisuus.
huoh. että tähän pisteeseen on sitten meilläkin tultu.