Pidän lapsista oikein kovasti, ja lukuisten hoitolapsieni ja kummilapsieni kautta olen saanut paljon kokemusta lasten kanssa olemisesta, tosin omia lapsia ei ole.
Minulla on aina ollut se sääntö, että vaikka vanhemmat kasvattaisivat lapset miten, minun kanssani saattaa sitten olla toiset säännöt. Esim.jos lapsen vanhemmat antavat hänen juosta uimahallissa niin kiva, mutta kun minä en anna. Törmäsin viikko sitten suoranaiseen ongelmaan, kun melko etäinen serkku tuli perheineen, ts.vaimonsa ja 4-vuotiaiden kaksospoikiensa kanssa kylään. Nämä lapset käyttäytyivät kuin pahimmat riiviöt mitä olen ikinä nähnnyt. He
a)söivät kaikki kahvipöydän konvehdit (5oog) vanhempien estelemättä
b)kiipeilivät olohuoneen sohvilla suklaisilla käsillään kuin apinat
c)sekoittivat ja osittain rikkoivat löytämänsä pelin johon kielsin heitä koskemasta
d)potkivat, löivät ja jahtasivat koiraani lukuisista kielloista huolimatta..
muutaman mainitakseni.
Kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi toimia?
Jos joku haluaa elää elämäänsä täysin lapsen ehdoilla siten, että lapsella ei ole mitään sääntöjä tai hänen ei atrvitse niitä noudattaa, niin ihan hienoa, mutta silloin en toivoisi näitä lapsia vietävän kylään. Yhteiskunnassamme on kuitenkin tietynlaiset säännöt kaikille ihmisille. Kotonani käy paljon lapsivieraita, jotka toki sotkevat, riehuvat ja joskus vahingossa rikkovatkin, mutta kaikki ovat tähän asti totelleet suoria määräyksiä. Minun sohvillani saa kiipeillä, kirjojani saa tutkia ja koko lapsille tarkoitetun leluvarastoni (kaksi pahvilaatikollista) saa sotkea ympäri huushollia, mutta tahallaan ei saa rikkoa aikuisille tarkoitettuja esineitä.
Ja minun koirani on EHDOTTOMASTI kiellettyä reviiriä. Se on rauhallinen koira, jonka kanssa kummilapseni (iältään 4kk-7v)saavat leikkiä vapaasti, mutta tahallaan sitä ei saa vahingoittaa.
Nämä kaksospojat saivat kuitenkin tehdä IHAN MITÄ VAIN, ja vanhemmat vain hymyilivät ja naureskelivat lasten "vilkkaudelle" kun yritin sanoa, että meillä on ollut tapana, että koiraa ei ryhdytä mukiloimaan..
Mitä tehdä?! Kieltää vieraileminen??
Minulla on aina ollut se sääntö, että vaikka vanhemmat kasvattaisivat lapset miten, minun kanssani saattaa sitten olla toiset säännöt. Esim.jos lapsen vanhemmat antavat hänen juosta uimahallissa niin kiva, mutta kun minä en anna. Törmäsin viikko sitten suoranaiseen ongelmaan, kun melko etäinen serkku tuli perheineen, ts.vaimonsa ja 4-vuotiaiden kaksospoikiensa kanssa kylään. Nämä lapset käyttäytyivät kuin pahimmat riiviöt mitä olen ikinä nähnnyt. He
a)söivät kaikki kahvipöydän konvehdit (5oog) vanhempien estelemättä
b)kiipeilivät olohuoneen sohvilla suklaisilla käsillään kuin apinat
c)sekoittivat ja osittain rikkoivat löytämänsä pelin johon kielsin heitä koskemasta
d)potkivat, löivät ja jahtasivat koiraani lukuisista kielloista huolimatta..
muutaman mainitakseni.
Kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi toimia?
Jos joku haluaa elää elämäänsä täysin lapsen ehdoilla siten, että lapsella ei ole mitään sääntöjä tai hänen ei atrvitse niitä noudattaa, niin ihan hienoa, mutta silloin en toivoisi näitä lapsia vietävän kylään. Yhteiskunnassamme on kuitenkin tietynlaiset säännöt kaikille ihmisille. Kotonani käy paljon lapsivieraita, jotka toki sotkevat, riehuvat ja joskus vahingossa rikkovatkin, mutta kaikki ovat tähän asti totelleet suoria määräyksiä. Minun sohvillani saa kiipeillä, kirjojani saa tutkia ja koko lapsille tarkoitetun leluvarastoni (kaksi pahvilaatikollista) saa sotkea ympäri huushollia, mutta tahallaan ei saa rikkoa aikuisille tarkoitettuja esineitä.
Ja minun koirani on EHDOTTOMASTI kiellettyä reviiriä. Se on rauhallinen koira, jonka kanssa kummilapseni (iältään 4kk-7v)saavat leikkiä vapaasti, mutta tahallaan sitä ei saa vahingoittaa.
Nämä kaksospojat saivat kuitenkin tehdä IHAN MITÄ VAIN, ja vanhemmat vain hymyilivät ja naureskelivat lasten "vilkkaudelle" kun yritin sanoa, että meillä on ollut tapana, että koiraa ei ryhdytä mukiloimaan..
Mitä tehdä?! Kieltää vieraileminen??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sano serkulle,että et odota heitä kyläilemään ennen kuin on opettanut lapsensa käyttäytymään-on ainoastaan vanhempien häpeä,jos lapset riehuvat!Jokaisella on oikeus omassa kodissaan odottaa vierailta kunnioittavaa käytöstä,kaikki eivät tätä tajua=vanhemmat jääneet lapsen asteelle itse!Aika hankala tilanne sanoa suoraan,jos ottavat heti itseensä,mutta parempi varmaan sanoa suoraan kuin puhua selän takana.Tuolla naurulla vanhemmat vain tekivät lisää hallaa lapsille=kevyellä suhtautumisella osoittivat lapsille,että noin kuuluukin käyttäytyä!Tuollaiset lastenkasvattajat ovat itse tasapainottomia-lapsia ei voi tuosta syyttää vaan vanhempia-ojenna siis heitä.
olin jotenkin ihan ällikältä lyöty noiden lapsien käytöksestä, olen tavannut heitä yleensäkin vain pari kertaa. Mutta yleensä kuitenkin olen tottunut, että aikuisilla -vieraillakin, ja joskus varsinkin vierailla- on lapsia kohtaan sen verran auktoriteettia, että totellaan kun aikuinen sanoo ei.
En muutenkaan ymmärrä hirveän hyvin tuota "kokonaan lapsen ehdoilla" elämistä, mielestäni nämä lapset ainakin olivat selvästi turvattomia kun kukaan ei asettanut rajoja.
Oma ongelmani on naapurin "kakara", joka on poikani kaveri.Ikää molemmilla on jo seitsemän joten luulisi että olisi jo vuosia huomauttamani asiat olisi menneet perille mutta ei. Ei se poika aina ilkiö ole mutta usein kylläkin.
Kun olemme ruokailemassa hän tulee pöydän viereen tökkimään pöydässä olevia ruokia sormillaan vaikka olen kuinka monta kertaa kieltänyt, kun olen taluttanut hänet lasten huoneeseen niin toisinaan on ilmestynyt kostoksi esittelemään "sukukalleuksiaan" ruokailijoille.
On käynyt, kun en huomaa jääkaapilla ronkkimassa "parhaat palat" esim. pizzasta päällisiä, kakusta päällisiä ym. ja likaisin sormin tietysti.
Ja vielä on paljon muuta sellaista vakio ärsyttävää käyttäytymistä kuten kaikkien tavaroiten vetäminen hyllylltä lattialle (eikä ikinä tietenkään raivaa jälkiään), kiljuminen ym. eli ei auta "nätisti selittäminen". Meidän poika kyllä uskoo kun perustelee asian mutta tämä ei jaksa edes kuunnella.
Yks pahimmista: olin menossa pyykille niin tämä riiviö oli juuri virtsaamassa pyykkikoriin. Keksin että voisi tehota että annan parin päivän "porttiksen" meille.
Yritti se seuraavana päivänä saláa hiipiä montakertaa meidän pojan huoneeseen mutta päättäväisesti aina saatoin ulkoovelle.
Kostoksi tuli sitten viskaamaan rapavettä eteisen matolle joten annoin "porttista" viikon lisää jonka jälkeen kävi heittämässä rapavedet olohuoneen vastapestyihin ikkunoihin.
Sitten jo menin taas käymään sen tympeän äitinsä luona joka vaan tokas pojalleen että "Johan sinä taas" ja vetäisi oven kiinni.
Mitä teen poltanko päreeni oikeasti vai valitanko perheestä taloyhtiölle että pääsisimme tästä kiusanhengestä? Säälittäisi oman poikani puolesta kun he ovat parhaat ystävykset.
Anna pojalle porttikielto kokonaan teille. Minä en sietäisi tuollaista käytöstä kodissani.
Millainen äiti mahtaa tuolla pojalla olla?
tuo lapsihan tarvitsee pikaisesti apua, hänen käytöksensä ei ole tervettä.
Parivuotiaalt voisi tuollaisia temppuja vielä odottaa, mutta 7-vuotias!
Jollei vanhempansa ymmärrä hakea apua, pitäisi jonkun muun ottaa yhteyttä neuvolaan tai jonnekkin ja kertoa pojan käytösongelmista
Ethän vain itse alkanut pesemään kostoiskujen jälkiä?!! Jatkossa, jos jotain kostoiskuja kuraveden heiton tms. kusemista ilmenee, mene päättäväisesti likasten pyykkien kanssa tai mopin kanssa vanhempien luokse ja sanot napakasti : hopi,hopi siivoamaan jälkikasvun tekemät tuhot!ja painota kanssa että et liiku mihinkään ovelta ennen kuin jäljet on siivottu. Tai toinen vaihtoehto on että olisit heittänyt pissatut pyykit ja likasen maton heille ja sanonut että nyt alkaa sitten pyykinpesu. JÄMÄKKYYTTÄ, ei mitään joo joo touhua. Voin sanoa että auktoriteettisi kasvaa huomattavasti pojan äidin silmissä (jos ei ole sitten täysi valopää), itse tein näin kun "kuppi meni nurin" ja toimi.
Olet varmaan huomannut että porttikiellot ei paljoa auta...
vanhempien asenteessa "hivenen" vikaa"!!!!! itselläni 3 kohtalaisen vilkasta alle kouluikäistä lasta, häpeäisin silmät päästäni jos vierailulla tuolleen käyttääntyisivät. usein oon lapsille teroittanut että jos ei osata olla kunnolla ,minnekkään ei mennä. vaadin myös kotona yhtälailla hyvää käytöstä. tietenkin jos on vilkkaat lapset kurissapitäminen vaatii vanhemmiltä "työtä" (johon kaikki ei varmaan "jaksa" ryhtyä.) itse oon kyllä pitänyt asiaa sen arvoisena.
Sama kohtalo oli mullakin joskus kummi- ja siskojen mukuloiden kanssa.
Vanhemmat olivat puulla päähän lyötyjä, kun erään viikonloppureissun jälkeen vekarat, 4 kappaletta,leikkivät hissuksiin legoilla. Pariin otteeseen karjuin kuin kenraali joukoilleen ja jos se ei mennyt perille tuli luunappi otsaan ja mentiin nurkkaan jäähylle. Olipa nappulat ihmismäisiä sen kyläreissun jälkeen.