4) PATE HEITTOMERKILLÄ, NAISTEN ILO
Kokoushuoneessa oli hetken aivan hiljaista, hallituksen jäsenet katselivat hämmästyneinä toimitusjohtaja Pullista. Kaiken piti olla selvää. Paavo Räty vain käväisee Dublinissa hakemassa allekirjoituksen ja 50 miljoonan euron allekirjoitusmaksun. Paavo oli paras mies tähän tehtävään. Kokemusta oli ihan Rohto OY:n ajoilta asti. Monet sopimukset Paavo oli vääntänyt pikkutunneille asti venyen. Oli ollut VAP-works Oyj:n onni, että Suomen paras mies saatiin yhtiön leipiin.
– Siis Paavo ei tullut kokoukseen? Toisti hallituksen puheenjohtaja Sassi hitaasti ja painokkaasti.
Kukaan ei uskaltanut hetkeen sanoa mitään. Vain ilmastointilaite hurisi, joku liikahti vaivautuneesti. Ilmassa oli muutamia lausumattomia kysymyksiä: Mikä oli Paavon perhetilanne? Lähtikö SE Irina mukaan Irlantiin? Tiedettiin että Paavon yksityiselämä oli kiehumistilassa; vaimon kanssa ei sujunut.
Paavon oppipoika, ekonomi Robert Vuorinen oli tunti sitten soittanut Pfizerin pääkonttorista Dublinista, että Paavoa ei näkynyt, eikä hän vastaa puhelimeensakaan. Robertilla oli hätä, sen kuuli äänen värinästä. Mutta mitään ei ollut nyt tehtävissä, sopimuksen allekirjoitus piti perua toistaiseksi ja Paavo oli etsittävä käsiin.
Aina iloisen Pullisen niska punoitti ja nyt hänkin oli vakavana. Ensi viikolla peruuntuneesta ja/tai viivästyneestä sopimuksesta on annettava pörssitiedote. Kurssi romahtaa, sillä markkinat odottavat aivan toisenlaisia uutisia. Olikohan Pate mennyt sekaisin vanhan akkansa ja nuoren Irinan puristuksessa? Eilinen tekstiviesti näyttäytyi nyt ihan toisessa valossa. Teksti oli kuulunut: ”Salkku valmiina huomista varten, luulisin että 50 miljoonaa mahtuu siihen, jos vaihtosukat heittää roskikseen. Sain muuten arvonylennyksen äsken… Irina löi minut Irlannin ritariksi ja uusi nimeni on O´Pate ouuu pate”
Pate istui pesulan viereisessä pubissa. Nyt oli Guinness tarpeeseen enemmän kuin koskaan. Ei, kyse ei ollut kankkusen sammutuksesta – tällä kertaa. Pate oli elämässään kokenut kaikenlaista, mutta nyt hänen kätensä vapisivat äskeisten tapahtumien jälkimainingeissa. Voi Jumalauta! Tämä ei voi olla totta! Kusihousu! Minä olen kusihousu! Sitä Pate hoki mielessään ja yritti saada ajatuksiaan kasaan. Paikka oli siihen tarkoitukseen erinomainen, sillä pubissa oli näin puoliltapäivin vain muutama herrasmies oluella ja joku turisti syömässä.
Eilen Pate oli ollut onnensa kukkuloilla. Hän oli jo lähellä eläkeikää, mutta kunto oli kaikin puolin mainio. Tämä Irlannin reissu kruunaisi hänen uransa ja siksi hän oli poikkeuksellisesti saanut Pulliselta luvan ottaa mukaansa 29-vuotiaan naisystävänsä, Irinan. Näyttävä nainen, joka tiesi mitä halusi (ja hän halusi). He olivat kierrelleet Dublinia jo kolme päivää nauttien aurinkoisen sateisesta Dublinin syksystä.
Tämä on kummallinen kaupunki. Aurinko paistaa, mutta sadekuuro kastelee sinut yllättäen! Onneksi sateensuojia löytyi tiheään. ”Sateensuoja” oli alkanut merkitä heidän yhteisessä sanastossaan Irkku-pubia. Niissä poikkeiltiin kiertoajelujen, shoppailun ja näyttelyiden välissä. Irinakin tykkäsi tyhjentää pintin Guinnessia ja toisinaan otettiin kahvit ja Paddy-viskit vaihtelun vuoksi. Ei siitä känniin tultu, mutta pirun hauskaa heillä oli!
Heidän hotellinsa oli esikaupunkialueella, toisin kuin Vuorisella, joka nuorena miehenä halusi asua keskustassa. Paikallisjunalla perille pääsi 15 minuutissa ja sitten oli vielä kilometrin kävely raikkaassa Irlannin maaseudun ilmassa. He ihmettelivät talojen pihoilla kasvavia palmuja ja muita eksoottisen näköisiä kasveja. Mutta Atlantti ympäröi heitä ja he ympäröivät toisensa. Se oli kiihkeää. Niin luonnollisesti kaikki aina johti siihen, aamulla, päivällä, illalla. Ennen konjakkia ja konjakin jälkeen. Sitten piti mennä taas suihkuun ja suihkun jälkeen… tällaista yltäkylläisyyden aikaa Pate ei ollut kokenut koskaan. Vanhaksi piti elää, että ymmärsi mitä sana ”intohimo” tarkoittaa. Tietäisipä Kaarina! Elää voi näinkin, heittäytyä!
Eilinen ilta oli ollut huippu. Meno yltyi konjakin jälkeen äänekkääksi, niin että naapurihuoneesta taidettiin lyödä tahtia ja huutaa kannustushuutoja, tai sitten siellä katseltiin jalkapalloa. Mutta kuitenkin Irina oli ollut kuin sulaa vahaa Paten käsissä. Luontevasti kaikki soljui, he olivat yhtä, samassa jaetussa tajunnassa missä ei sanoja tarvita. No, sanojakin tuli tahattomasti: ou, ou, ou, ouuu! Patee… He vierähtivät rinnakkain selälleen ja nauroivat.
– Voi veljet! Ou Pate. Vai niin sinä sanot? Minä Pate, sinä Irina. Tiedätkö mitä, muru? Kun palataan Suomeen, ja minä saan avioeron ja me mennään naimisiin, niin siinä samassa nimenvaihtorumbassa vaihdan etunimeni O´Pateksi. Pate heittomerkillä. Uusi irkkunimeni.
– Sinä olet oikea Irlantilainen jässikkä, annat kaikkesi, …O`Pate hihihihi…kihersi Irina.
Ja he nauroivat makeasti, pistipä Pate vielä kyseisestä jutusta tekstiviestejä tutuille ennen nukkumaan menoa. Kaikki asiat olivat niin hyvin, hän mietti painautuessaan Irinan pehmeää kylkeä vasten. Huominen allekirjoitus Pfizerilla on pelkkä muodollisuus. 50 miljoonaa euroa! Joo kyllä hänen kynänsä vielä kirjoittaa, mustetta riittää!
Jokohan housut on prässätty? Entä matkapuhelin, saavatkohan ne sen vielä toimimaan? Alaston ja munaton…voi jessus…ilman housuja alaston, ilman puhelinta munaton, niin se taitaa mennä nykyään, pohdiskeli Paavo Räty jo osittain huvittuneena sattumuksistaan. Guinness oli saanut hänet tasoittumaan ja nyt piti hetki miettiä järjen kanssa, miten tästä selvitään. Piti keksiä peitetarina, saada yhteys Robertiin ja ennen kaikkea puku päälle. Mutta ennen sitä: Black Bush tuplana ja kuppi kahvia, olihan ollut tuota nestehukkaa…helvetti sentään, minä olen O`Pate ja homma vielä hoituu, hän tsemppasi itseään.
Jokin oli aamulla mennyt huomaamatta pieleen. Kaikki oli liian ylenpalttista, lempi, ilo ja innostus, auringonpaiste vuoteeseen, hivenen liian tukeva aamupala. Paperit, salkku, puku ja kaikki oli kyllä jo illalla asetettu valmiiksi, mutta kuitenkin tuli kiire junalle. Pahus vieköön, hän ei ollut muistanut käydä vessassa tyhjentämässä rakkoaan ennen lähtöä! Nyt hän tunsi sen istuessaan aamuruuhkaisessa paikallisjunassa. Kaarina oli aina muistuttanut häntä rakon tyhjentämisestä, mutta Irina ei vielä tuntenut Paten eturauhasta. Paine tuntui sitä pahemmalta, mitä enemmän hän joutui pinnistelemään. Voi, helkkari! Pakko jäädä seuraavalla pysäkillä pois!
Ja niin Pate jäi seuraavalle asemalle ja lähti ripeästi väkijoukon mukana kävelemään loitommalle. Hän kiirehti askeleitaan ja erkani pääjoukosta. Hyvä, tuolla näkyi syrjemmällä puita ja pusikkoa! Nyt ei ollut aikaa etsiä yleisö-toilettia. Mitä lähemmäksi Pate pääsi pusikkoa, sitä kovemmaksi paine rakossa nousi. Hän alkoi jo hapuilla vetoketjua, oli pakko suhauttaa heti. Hän yritti laittaa jalkoja vähän ristiin ja kumartui ponnistellakseen hillitöntä hätää vastaan. Hän tiesi kokemuksesta, että nyt piti ihan pieni hetki rauhoittua ja keskittyä. Sitten voisi ottaa kalun ulos ja päästää suihkun hallitusti. Mutta se pirun vetskari ei kippura-asennossa sattunut sormiin ja niin padot murtuivat. Lämmin levisi pitkin etumusta ja reisiä, lätäkkö ilmestyi jalkojen juureen.
Pate vilkuili ympärilleen ja lähti kävelemään poispäin. Oli selvä että hän ei ehtisi Pfizerille asiallisesti puettuna määräaikaan. Piti soittaa Roopelle ja sopia jostain erikoisjärjestelystä, hän kaivoi housuntaskustaan kusisen Ericssonin ja oli varma että se ei toimi. Pate oli oikeassa; varmaankin oikosulku. Kävely oli hankalaa jalkoja myöten liimautuneissa puvun housuissa. Vastaantulijat käänsivät päätään pois myötähäpeästä, paitsi joku räppäri-jengi nauroi avoimesti. Pate kuuli selkeästi loittonevat riimittelyt: ”swimming fish in his own piss …” Harvoin hän oli saanut tästä Irlannin-englannin murteesta näin hyvin selvää.
Onneksi pian vastaan tuli kadunpätkä markkinakojuineen ja hän osti sieltä housut ja viilapaidan ja käväisi vaihtamassa ne kojun takana. Turkkilainen oli pettynyt kun ei päässyt tinkimään. Nyt hän istui siis keskustan pubissa ja housut sekä kännykkä olivat huollettavina. Jokin selitys kaikelle pitäisi keksiä, ennen kuin hän soittaa Roopelle. Oli ihan selvä että totuutta ei voi kertoa. Pate kusi housuihinsa, kun tuli iso kauppa. Hän pystyi kuvittelemaan, kuinka hänelle naurettaisiin. Hieno ura olisi hetkessä pilalla, hänet muistettaisiin vain kusihousuna, vaikka hän oli uhrannut työlle kaikkensa.
Olisiko kunniallisempaa vedota henkilökohtaiseen ongelmaan? Sellaista hänellä ei oikeasti ollut, vaikka viski ja olut maistuivatkin. Olihan Anssi Kukkonenkin saanut jonkinlaisen sädekehän aikoinaan viinahuuruisesta selostusmatkastaan. Suomi, Irlanti, mies ja viina; siinähän olisi hyvä viitekehys jollekin keksitylle sepustukselle, kuinka viina kellisti Paten Dublinissa. Eilinen riehakas tekstiviesti tukisi tarinaa sopivasti, mutta miten hoitaa juttu Irinan suuntaan? Häpeän väristys lävisti hänet. O`Pate huitaisi tuplan kerralla huiviin, jätti baaritiskille juomarahan ja käveli ulos.
Pate tiesi, että Pfizerin iso pomo oli lentänyt New Yorkista varta vasten täksi päiväksi Dublinin haarakonttoriin allekirjoittamaan sopimuksen. Ehkä vielä kannatti yrittää. Puku oli taas kuin uusi, kännykän muistikortti oli saatu pelastettua ja hän oli tavoittanut Vuorisen. Roope sai määräyksen viivyttää tapaamista keinolla millä hyvänsä. Pate olisi paikalla puolessa tunnissa. Ensin piti käydä vain kusella äskeisessä pubissa.
Pfizerin sopimusvaltuuskunta oli odottanut jo kaksi pitkää tuntia. Dick O`Molo alkoi käydä kärsimättömäksi. Hän oli ajanut tätä projektia Pfizerin syliin vastoin yhtiön yleistä linjaa. Hänellä oli hyvin varma intuitio suomalaisen tulehduslääkekeksinnön mullistavasta merkityksestä. Kortisoni voitaisiin heittää romukoppaan. Pipeline lyö kilpailijat maan rakoon ja hänestä tulee seuraava pääjohtaja, kunhan italiaanot eivät saisi liikaa jalansijaa yhtiössä. Kampitus oli jatkuvaa, mutta nyt se sulka hänen hattuunsa oli noukittavissa, pilkka hinnalla. Mutta oliko VAP-works tekemässä oharia? Vaikea uskoa. O`Molo oli muutaman kerran tavannut Paavon ja piti tätä rehtinä ja suorana miehenä.
Viski tuoksahti vahvasti, kun Paavo Räty ja Robert Vuorinen astuivat sisään kokoushuoneeseen. Dick O`Molo kohotti huvittuneesti kulmakarvojaan kätellessään Paavoa. Pfizerin muu väki vaikutti hiukan kireältä, joten Pate päätti pitää keventävän aloituspuheen, varmistuttuaan ettei seurueessa ollut naisia.
Sorry, we are late. But I have a good explanation. Yesterday, I got my mojo working and you sure know what I mean. You boys in Pfizer have got this excellent blue pill, you know, but I didn`t need that at all –at the first or second time. But at the fourth time I had to try it, because the big boys have told me so sweet stories about the effect. Ou boys, you have really done some hell of a good work in your lab! So guess what! In the morning there were not me and my “little brother” but me and someone big, red, standing fellow asking me for something to do. So I had to do it. That’s why we are late and that’s why I got my new Irish name from my girlfriend. You can call me now O`Paavo.
Anteeksi, että olemme myöhässä, mutta minulla on pätevä syy. Eilen illalla olin elämäni vedossa, ei tarvitse varmasti selittää enempää. Te Pfizerilla kehititte sen kuuluisan sinisen pillerin, mutta en minä sitä tarvinnut, en ensimmäisellä enkä toisella kerralla. Mutta neljännellä kerralla halusin kokeilla sitä, kun isot pojat aina hehkuttavat niin. Kyllähän te ette turhaan huhkineet siellä labrassanne! Arvatkaas, kuinka kävi? Aamulla minulla ei ollut pikkukaveria, vaan siinä seisoi joku iso punoittavapäinen kaveri vaatimassa miesten töihin. Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Siksi minä olen myöhässä ja siksi sain myös uuden irkkunimen naisystävältäni. Voitte kutsua minua nyt O`Paavoksi.
Sen sydämellisempää kollektiivista herra-naurua ei voi kuvitella. Allekirjoitukset oli hetkessä hoidettu ja sen jälkeen lähdettiin syömään ja pubikierrokselle. Tulipa selvitettyä sekin mitä O`Molo tarkoittaa suomeksi. Vielä valomerkin jälkeenkin he kaulailivat toisiaan herrat heittomerkeillä: O`Pate ja O`Molo
Kokoushuoneessa oli hetken aivan hiljaista, hallituksen jäsenet katselivat hämmästyneinä toimitusjohtaja Pullista. Kaiken piti olla selvää. Paavo Räty vain käväisee Dublinissa hakemassa allekirjoituksen ja 50 miljoonan euron allekirjoitusmaksun. Paavo oli paras mies tähän tehtävään. Kokemusta oli ihan Rohto OY:n ajoilta asti. Monet sopimukset Paavo oli vääntänyt pikkutunneille asti venyen. Oli ollut VAP-works Oyj:n onni, että Suomen paras mies saatiin yhtiön leipiin.
– Siis Paavo ei tullut kokoukseen? Toisti hallituksen puheenjohtaja Sassi hitaasti ja painokkaasti.
Kukaan ei uskaltanut hetkeen sanoa mitään. Vain ilmastointilaite hurisi, joku liikahti vaivautuneesti. Ilmassa oli muutamia lausumattomia kysymyksiä: Mikä oli Paavon perhetilanne? Lähtikö SE Irina mukaan Irlantiin? Tiedettiin että Paavon yksityiselämä oli kiehumistilassa; vaimon kanssa ei sujunut.
Paavon oppipoika, ekonomi Robert Vuorinen oli tunti sitten soittanut Pfizerin pääkonttorista Dublinista, että Paavoa ei näkynyt, eikä hän vastaa puhelimeensakaan. Robertilla oli hätä, sen kuuli äänen värinästä. Mutta mitään ei ollut nyt tehtävissä, sopimuksen allekirjoitus piti perua toistaiseksi ja Paavo oli etsittävä käsiin.
Aina iloisen Pullisen niska punoitti ja nyt hänkin oli vakavana. Ensi viikolla peruuntuneesta ja/tai viivästyneestä sopimuksesta on annettava pörssitiedote. Kurssi romahtaa, sillä markkinat odottavat aivan toisenlaisia uutisia. Olikohan Pate mennyt sekaisin vanhan akkansa ja nuoren Irinan puristuksessa? Eilinen tekstiviesti näyttäytyi nyt ihan toisessa valossa. Teksti oli kuulunut: ”Salkku valmiina huomista varten, luulisin että 50 miljoonaa mahtuu siihen, jos vaihtosukat heittää roskikseen. Sain muuten arvonylennyksen äsken… Irina löi minut Irlannin ritariksi ja uusi nimeni on O´Pate ouuu pate”
Pate istui pesulan viereisessä pubissa. Nyt oli Guinness tarpeeseen enemmän kuin koskaan. Ei, kyse ei ollut kankkusen sammutuksesta – tällä kertaa. Pate oli elämässään kokenut kaikenlaista, mutta nyt hänen kätensä vapisivat äskeisten tapahtumien jälkimainingeissa. Voi Jumalauta! Tämä ei voi olla totta! Kusihousu! Minä olen kusihousu! Sitä Pate hoki mielessään ja yritti saada ajatuksiaan kasaan. Paikka oli siihen tarkoitukseen erinomainen, sillä pubissa oli näin puoliltapäivin vain muutama herrasmies oluella ja joku turisti syömässä.
Eilen Pate oli ollut onnensa kukkuloilla. Hän oli jo lähellä eläkeikää, mutta kunto oli kaikin puolin mainio. Tämä Irlannin reissu kruunaisi hänen uransa ja siksi hän oli poikkeuksellisesti saanut Pulliselta luvan ottaa mukaansa 29-vuotiaan naisystävänsä, Irinan. Näyttävä nainen, joka tiesi mitä halusi (ja hän halusi). He olivat kierrelleet Dublinia jo kolme päivää nauttien aurinkoisen sateisesta Dublinin syksystä.
Tämä on kummallinen kaupunki. Aurinko paistaa, mutta sadekuuro kastelee sinut yllättäen! Onneksi sateensuojia löytyi tiheään. ”Sateensuoja” oli alkanut merkitä heidän yhteisessä sanastossaan Irkku-pubia. Niissä poikkeiltiin kiertoajelujen, shoppailun ja näyttelyiden välissä. Irinakin tykkäsi tyhjentää pintin Guinnessia ja toisinaan otettiin kahvit ja Paddy-viskit vaihtelun vuoksi. Ei siitä känniin tultu, mutta pirun hauskaa heillä oli!
Heidän hotellinsa oli esikaupunkialueella, toisin kuin Vuorisella, joka nuorena miehenä halusi asua keskustassa. Paikallisjunalla perille pääsi 15 minuutissa ja sitten oli vielä kilometrin kävely raikkaassa Irlannin maaseudun ilmassa. He ihmettelivät talojen pihoilla kasvavia palmuja ja muita eksoottisen näköisiä kasveja. Mutta Atlantti ympäröi heitä ja he ympäröivät toisensa. Se oli kiihkeää. Niin luonnollisesti kaikki aina johti siihen, aamulla, päivällä, illalla. Ennen konjakkia ja konjakin jälkeen. Sitten piti mennä taas suihkuun ja suihkun jälkeen… tällaista yltäkylläisyyden aikaa Pate ei ollut kokenut koskaan. Vanhaksi piti elää, että ymmärsi mitä sana ”intohimo” tarkoittaa. Tietäisipä Kaarina! Elää voi näinkin, heittäytyä!
Eilinen ilta oli ollut huippu. Meno yltyi konjakin jälkeen äänekkääksi, niin että naapurihuoneesta taidettiin lyödä tahtia ja huutaa kannustushuutoja, tai sitten siellä katseltiin jalkapalloa. Mutta kuitenkin Irina oli ollut kuin sulaa vahaa Paten käsissä. Luontevasti kaikki soljui, he olivat yhtä, samassa jaetussa tajunnassa missä ei sanoja tarvita. No, sanojakin tuli tahattomasti: ou, ou, ou, ouuu! Patee… He vierähtivät rinnakkain selälleen ja nauroivat.
– Voi veljet! Ou Pate. Vai niin sinä sanot? Minä Pate, sinä Irina. Tiedätkö mitä, muru? Kun palataan Suomeen, ja minä saan avioeron ja me mennään naimisiin, niin siinä samassa nimenvaihtorumbassa vaihdan etunimeni O´Pateksi. Pate heittomerkillä. Uusi irkkunimeni.
– Sinä olet oikea Irlantilainen jässikkä, annat kaikkesi, …O`Pate hihihihi…kihersi Irina.
Ja he nauroivat makeasti, pistipä Pate vielä kyseisestä jutusta tekstiviestejä tutuille ennen nukkumaan menoa. Kaikki asiat olivat niin hyvin, hän mietti painautuessaan Irinan pehmeää kylkeä vasten. Huominen allekirjoitus Pfizerilla on pelkkä muodollisuus. 50 miljoonaa euroa! Joo kyllä hänen kynänsä vielä kirjoittaa, mustetta riittää!
Jokohan housut on prässätty? Entä matkapuhelin, saavatkohan ne sen vielä toimimaan? Alaston ja munaton…voi jessus…ilman housuja alaston, ilman puhelinta munaton, niin se taitaa mennä nykyään, pohdiskeli Paavo Räty jo osittain huvittuneena sattumuksistaan. Guinness oli saanut hänet tasoittumaan ja nyt piti hetki miettiä järjen kanssa, miten tästä selvitään. Piti keksiä peitetarina, saada yhteys Robertiin ja ennen kaikkea puku päälle. Mutta ennen sitä: Black Bush tuplana ja kuppi kahvia, olihan ollut tuota nestehukkaa…helvetti sentään, minä olen O`Pate ja homma vielä hoituu, hän tsemppasi itseään.
Jokin oli aamulla mennyt huomaamatta pieleen. Kaikki oli liian ylenpalttista, lempi, ilo ja innostus, auringonpaiste vuoteeseen, hivenen liian tukeva aamupala. Paperit, salkku, puku ja kaikki oli kyllä jo illalla asetettu valmiiksi, mutta kuitenkin tuli kiire junalle. Pahus vieköön, hän ei ollut muistanut käydä vessassa tyhjentämässä rakkoaan ennen lähtöä! Nyt hän tunsi sen istuessaan aamuruuhkaisessa paikallisjunassa. Kaarina oli aina muistuttanut häntä rakon tyhjentämisestä, mutta Irina ei vielä tuntenut Paten eturauhasta. Paine tuntui sitä pahemmalta, mitä enemmän hän joutui pinnistelemään. Voi, helkkari! Pakko jäädä seuraavalla pysäkillä pois!
Ja niin Pate jäi seuraavalle asemalle ja lähti ripeästi väkijoukon mukana kävelemään loitommalle. Hän kiirehti askeleitaan ja erkani pääjoukosta. Hyvä, tuolla näkyi syrjemmällä puita ja pusikkoa! Nyt ei ollut aikaa etsiä yleisö-toilettia. Mitä lähemmäksi Pate pääsi pusikkoa, sitä kovemmaksi paine rakossa nousi. Hän alkoi jo hapuilla vetoketjua, oli pakko suhauttaa heti. Hän yritti laittaa jalkoja vähän ristiin ja kumartui ponnistellakseen hillitöntä hätää vastaan. Hän tiesi kokemuksesta, että nyt piti ihan pieni hetki rauhoittua ja keskittyä. Sitten voisi ottaa kalun ulos ja päästää suihkun hallitusti. Mutta se pirun vetskari ei kippura-asennossa sattunut sormiin ja niin padot murtuivat. Lämmin levisi pitkin etumusta ja reisiä, lätäkkö ilmestyi jalkojen juureen.
Pate vilkuili ympärilleen ja lähti kävelemään poispäin. Oli selvä että hän ei ehtisi Pfizerille asiallisesti puettuna määräaikaan. Piti soittaa Roopelle ja sopia jostain erikoisjärjestelystä, hän kaivoi housuntaskustaan kusisen Ericssonin ja oli varma että se ei toimi. Pate oli oikeassa; varmaankin oikosulku. Kävely oli hankalaa jalkoja myöten liimautuneissa puvun housuissa. Vastaantulijat käänsivät päätään pois myötähäpeästä, paitsi joku räppäri-jengi nauroi avoimesti. Pate kuuli selkeästi loittonevat riimittelyt: ”swimming fish in his own piss …” Harvoin hän oli saanut tästä Irlannin-englannin murteesta näin hyvin selvää.
Onneksi pian vastaan tuli kadunpätkä markkinakojuineen ja hän osti sieltä housut ja viilapaidan ja käväisi vaihtamassa ne kojun takana. Turkkilainen oli pettynyt kun ei päässyt tinkimään. Nyt hän istui siis keskustan pubissa ja housut sekä kännykkä olivat huollettavina. Jokin selitys kaikelle pitäisi keksiä, ennen kuin hän soittaa Roopelle. Oli ihan selvä että totuutta ei voi kertoa. Pate kusi housuihinsa, kun tuli iso kauppa. Hän pystyi kuvittelemaan, kuinka hänelle naurettaisiin. Hieno ura olisi hetkessä pilalla, hänet muistettaisiin vain kusihousuna, vaikka hän oli uhrannut työlle kaikkensa.
Olisiko kunniallisempaa vedota henkilökohtaiseen ongelmaan? Sellaista hänellä ei oikeasti ollut, vaikka viski ja olut maistuivatkin. Olihan Anssi Kukkonenkin saanut jonkinlaisen sädekehän aikoinaan viinahuuruisesta selostusmatkastaan. Suomi, Irlanti, mies ja viina; siinähän olisi hyvä viitekehys jollekin keksitylle sepustukselle, kuinka viina kellisti Paten Dublinissa. Eilinen riehakas tekstiviesti tukisi tarinaa sopivasti, mutta miten hoitaa juttu Irinan suuntaan? Häpeän väristys lävisti hänet. O`Pate huitaisi tuplan kerralla huiviin, jätti baaritiskille juomarahan ja käveli ulos.
Pate tiesi, että Pfizerin iso pomo oli lentänyt New Yorkista varta vasten täksi päiväksi Dublinin haarakonttoriin allekirjoittamaan sopimuksen. Ehkä vielä kannatti yrittää. Puku oli taas kuin uusi, kännykän muistikortti oli saatu pelastettua ja hän oli tavoittanut Vuorisen. Roope sai määräyksen viivyttää tapaamista keinolla millä hyvänsä. Pate olisi paikalla puolessa tunnissa. Ensin piti käydä vain kusella äskeisessä pubissa.
Pfizerin sopimusvaltuuskunta oli odottanut jo kaksi pitkää tuntia. Dick O`Molo alkoi käydä kärsimättömäksi. Hän oli ajanut tätä projektia Pfizerin syliin vastoin yhtiön yleistä linjaa. Hänellä oli hyvin varma intuitio suomalaisen tulehduslääkekeksinnön mullistavasta merkityksestä. Kortisoni voitaisiin heittää romukoppaan. Pipeline lyö kilpailijat maan rakoon ja hänestä tulee seuraava pääjohtaja, kunhan italiaanot eivät saisi liikaa jalansijaa yhtiössä. Kampitus oli jatkuvaa, mutta nyt se sulka hänen hattuunsa oli noukittavissa, pilkka hinnalla. Mutta oliko VAP-works tekemässä oharia? Vaikea uskoa. O`Molo oli muutaman kerran tavannut Paavon ja piti tätä rehtinä ja suorana miehenä.
Viski tuoksahti vahvasti, kun Paavo Räty ja Robert Vuorinen astuivat sisään kokoushuoneeseen. Dick O`Molo kohotti huvittuneesti kulmakarvojaan kätellessään Paavoa. Pfizerin muu väki vaikutti hiukan kireältä, joten Pate päätti pitää keventävän aloituspuheen, varmistuttuaan ettei seurueessa ollut naisia.
Sorry, we are late. But I have a good explanation. Yesterday, I got my mojo working and you sure know what I mean. You boys in Pfizer have got this excellent blue pill, you know, but I didn`t need that at all –at the first or second time. But at the fourth time I had to try it, because the big boys have told me so sweet stories about the effect. Ou boys, you have really done some hell of a good work in your lab! So guess what! In the morning there were not me and my “little brother” but me and someone big, red, standing fellow asking me for something to do. So I had to do it. That’s why we are late and that’s why I got my new Irish name from my girlfriend. You can call me now O`Paavo.
Anteeksi, että olemme myöhässä, mutta minulla on pätevä syy. Eilen illalla olin elämäni vedossa, ei tarvitse varmasti selittää enempää. Te Pfizerilla kehititte sen kuuluisan sinisen pillerin, mutta en minä sitä tarvinnut, en ensimmäisellä enkä toisella kerralla. Mutta neljännellä kerralla halusin kokeilla sitä, kun isot pojat aina hehkuttavat niin. Kyllähän te ette turhaan huhkineet siellä labrassanne! Arvatkaas, kuinka kävi? Aamulla minulla ei ollut pikkukaveria, vaan siinä seisoi joku iso punoittavapäinen kaveri vaatimassa miesten töihin. Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Siksi minä olen myöhässä ja siksi sain myös uuden irkkunimen naisystävältäni. Voitte kutsua minua nyt O`Paavoksi.
Sen sydämellisempää kollektiivista herra-naurua ei voi kuvitella. Allekirjoitukset oli hetkessä hoidettu ja sen jälkeen lähdettiin syömään ja pubikierrokselle. Tulipa selvitettyä sekin mitä O`Molo tarkoittaa suomeksi. Vielä valomerkin jälkeenkin he kaulailivat toisiaan herrat heittomerkeillä: O`Pate ja O`Molo
Vastaukset 21
Vanhimmat
elämästäsi ilmeisesti, hiukan juveniililla mielikuvituksella höystettynä. Vai kusihousupate se siinä? ÄO 150, ja kusee housuihinsa.
Mutta sujuvuus ei salaa sitä, että juttujesi sisältö on arvotonta. Kusi, paska, penis, oksennus, viina - eikö ajatusmaailmaasi mahdu mitään muuta?
Kirjoitusvirheitä ja kielioppivirheitä tekstissäsi on myös runsaasti. Olisi kannattanut oikoluettaa jollain.
Parempi juttu kuin se edellinen, mutta yhä paskaa.
Menee vähän henkilökohtaiselle puolelle. Käyttämäsi sanasto tässä lyhyessä kommentissa on huomattavan alatyylinen verrattuna novelliini. Eli tiettyä ristiriitaa ihanteittesi ja arkiminäsi välillä näen.
Aloituksesi oli hyvä, tyrmäsit kunnolla. Mutta asiasisältö jäi köyhähköksi.
luettava ja omassa lajissaan ihan hyvä.
Huumori ei ole mikään helpoin tyylilaji.
kiitos,kiitos. kaipaisin vähän yksilöidympää palautetta rakenteesta, kielestä, tarinan viemisestä,sujuvuudesta,kirjoitusvirheistä,kömpelöt kohdat jne.
Kuran keskellä viestisi lohduttaa minua
sellaisenaan. Tarinan ongelmat, jos niitä haluaa etsiä niin on henkilökuvauksessa. Mutta ohut henkilökuvaus toimii tällaisessa tarinassa minun mielestäni.
Eli jos olisin tämän kirjoittaja niin en minä enää tätä vaivautuisi parantelemaan enkä mitään mutta kirjoittaisin uutta. Tästähän saisi jopa pidemmän tarinan jos lisäisi yksityiskohtia ja henkilöitä. Mutta toimii näinkin.
kiitos asiallisesta, kannustavasta viestistä.
Hyvä huomio tuo henkilökuvaus
Muuten olen vähän miettinyt muokata nämä tv-käsiksekis, onko kellään kokemusta, vinkkejä?
Ja ei - en puhunut sinulle. (Jos et huomaa, tuo oli vitsi - siinä kuvailtiin sinua itseään jumalaksi luulevana hölmönä.)
Minusta sinun pitäisi tehdä iso markkinointikampanja kompensoidaksesi tuotteen puutetta. Maksa vaikkapa isoista julisteista pääteiden varsille. Niissä sinun virnuileva naamavärkkisi, osoitteen ja puhelinnumeron kanssa. Varmaan heti alkaa mennä tuhansittain kirjoja. Sinusta voi tulla Suomen turhin naurettavuus, jota luetaan siksi, että olet niin uskomaton yhdistelmä täysin puuttuvaa kykyä ja valtavaa itsetuntoa. Arvostelu valuu kuin kanan selästä. Toisin sanoen: sinua ei voi edes opettaa. Aloitat pohjalta, ja luulet olevasi huipulla. Muurahaiskeonkin huippu on sinulle saavuttamattomissa.
??? tyhmä provo, ei juuri älyä tai purevuutta mitä oli kai yritetty.
Mun on pakko sanoa, että sä pelaat tätä semanttista taskubiljardia sen verran elegantilla otteella, ettei sun kirjallisia äpärälapsia viitsi ihailla kuin kaukaa, mieluiten kepin mitan päästä.
Toi o'Pate juttu on sanaleikkinä haparoiva. Ei siitä kannattaisi olla kovin ylpeä. Etenkin kun o:n heittomerkillä ei ole mitään tekemistä ritariuden kanssa. Se on jäänne kelttiläisestä tribalismista ja merkkaa polveutumista, joten vitsisi on paska vähintään kahdella tavalla. Emmä jotenkin jaksa yhtää innostua tästä sun tyylistäsi ja otteestasi. Se ei vain ole kovin viehättävä.
Jatka toki isopäistä miehistelyä maakuntien juottoloissa. Siellä on muitakin, jotka on vaikka ja mitä.
Pidän mielipiteesi muotoilusta, vaikka asia onkin vähän niin ja näin.
En ole selittämässä sanoja, vaan kirjoittamassa niitä niin kuin ne kulloiseenkin tilanteeseen sopivat. Lemmenleikin päätteeksi leperrellään jotain hassua, onko asia sinulle vieras? Ei siinä käydä sinun tyylilläsi analysoimaan käytettyjä sanoja yms....
Eli kyllähän näkökulman pitää kuitenkin olla tarinoiden henkilöiden, mikä ei suinkaan ole yksi yhteen kirjoittajan kokemusmaailman kanssa
Tämä vain neuvona, että kehittyisit muillakin elämänaloilla samaan huippuun, missä olet kirjoittajana.
Jos sanaleikki ja juttu ei viehätä, niin entä rakenne yms? Voisiko siitä saada paremman? Myönnän pienen kömpelyyden tuossa miten Irina ja Pate tuovat keskustelussaan O`Paten esille.
Miten itse olisit kirjoittanut sen kohdan?
Tämä tarina on parempi kuin ensimmäinen tekstinäytteesi. Kutsuisin tätäkin juttua mieluummin pakinaksi kuin novelliksi, tai paremminkin pitkäksi vitsiksi, joka tosin toimisi tehokkaammin lyhyempänä versiona.
Muilta osin viittaan aiempaan kommenttiini.
Kiitos palautteesta. Itsekin olen miettinyt, miten nimittäisin näitä juttuja.
Ehkäpä oikea paikkasi olisi "vitsinurkan" toimittajana jossakin aikakauslehdessä.
Sitoisit löysillä jutuillasi vitsit toisiinsa,- rakentaisit aasinsiltoja.
Et sinä suinkaan lahjaton ole.
Tyrmään sinut kuitenkin kuus-nolla vakavasti otettavana kirjoittajana.
Ahaa, tarkoitatko, että vakavat asiat vain ovat arvokasta?
Voisin kokeilla sitäkin lajia.
Pitikö tarina otteessaan? naurattiko yhtään? oliko huippukohtaa, hyvää loppua jne? Noin ihan rakenteellisessa mielessä tarkasteltuna?
Voisiko näitä muokata esim. 15 minuutin lyhytelokuviksi tyyliin "kaverille ei jätetä"?
Pakko myöntää, että purskahdin tuossa: ouuu pate.
Luulen vain ettei huumorilla ole paljonkaan kysyntää tässä ajassa.
Tv.ssä uskoisin niiden kyllä toimivan, mutta kuinka päästä sinne sisään. Taitaa olla "perheiden" touhua jossa kaikki tehdään itse. Sama henkilö käsikirjoittaa, ohjaa, näyttelee,tuottaa ja järjestää. Siispä erityislahjaakkuuksia?!joita on vaikea ohittaa.
Sinuna kokeilisin kyllä vakavampia aiheita, katottas sitten mites suu pannaan!
Hyvää Jatkoa!
liittyykin tähän ideaan. Avaan uuden keskustelun tällä palstalla.
Kirjoitelmasi ovat saaneet minut lähes henkeäni lukemaan palstaa.
Saamasi palaute on ollut herkullista.
Tuottamiasi tekstejä en jaksanut lukea paria riviä pidemmälle, mutta kuten sanottu, ympärilläsi vellovaa keskustelua on ollut ilo seurata.
Palstalaisia tervehtäin:
Luki-häröinen ohilukija
Kokonaisen sanan innoissani nielaisin.
Siis: Kirjoitelmasi ovat saaneet minut lähes henkeäni pidättäen lukemaan palstaa.
Hauskaahan tässä pidetään. Olet ymmärtänyt jujun.
Saatan pistää vielä pommin, josta naurunremakka syntyy, vai viitsiskö...
taidan pistää toiselle palstalle.
Minulle jostain syystä tuli tässä iltapäivän aikana tästä mieleeni tuo MTV3:n mainio kääntäjäpersoona Antero Ruusuvuori. Saatan olla aivan väärillä jäljillä.
Itse asiassa ja aivan oikeasti olen lukenut palstalaisten kommentteja jotka ovat osuneet analyyseissaan pelottavan oikeaan. Moni niistä kommenteista osui omaan nilkkaani.
Erityisesti mieleeni jäi jonkun esille tuoma viisaus: pitää kirjoittaa niin, että lukija ymmärtää. Omissa surullisen huonoissa kirjoitelmissani (ei tällä palstalla) kirjoitan aina itselleni ja olen hieman *loukkaantunut* kun asiaani ei ymmärretä. HAH, vika ei ole lukijassa vaan kirjoittajassa.
Niin pitkä matka, niin pitkä matka on hyväksi kirjoittajaksi.
tosi hieno idea, uhkaat laittaa tosi hienon pommin toisaalle.
Ihan kuin ampuisit uudenvuodenraketin, hienomman kuin kenelläkään toisella. Mutta koska raketti on niin hieno, se pitää mennä posauttamaan afrikkaan, jottei kukaan muu vahingossakaan sitä näe...
tai siksi ettei mitään kallista rakettia ollutkaan, oli pelkkä kissanpieru, mutta kun tuli puhuttua sivu suunsa, niin noloahan olisi ollut asia korjata, vielä nolompaa olisi kysyä saako jäädä katsomaan kun kaveriporukka pomminsa posauttelee.
Mene afrikkaan ja ole niin kiltti että pysy siellä tai jos et millään voi, ota pilli ja työnnä se sieraimeesi jotta pissi valuisi edes vähän vähemmäksi yläpäästäsi.